Maailma ympärillämme muuttuu, mutta yksi asia pysyy:
koti on tärkein.

Asuntosäätiö perustettiin vuonna 1951 kuuden kansalaisjärjestön Invalidiliiton, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, SAK:n, Vuokralaiset Ry:n, Väestöliiton ja Virkamiesliiton (lakkautettu) toimesta suunnittelemaan ja rakentamaan Suomen oloihin sovellettua ja kehitettyä puutarhakaupunkia – suomalaista kaupunkirakentamisen mallia, Tapiolaa.

Olemme aina uskoneet, että onnelliset kodit ja laadukas asuminen kuuluvat kaikille. Kun koko kortteli tuntuu kodilta, elämä on rikkaampaa, turvallisempaa ja onnellisempaa. Siksi haluamme yhä rakentaa monimuotoisia asuinympäristöjä ja tarjota pelkän neljän seinän sijaan koteja, jotka elävät. Katsomme kauas huomiseen ja haluamme yhdessä luoda kestäviä kortteleita ja onnellisia koteja. Unelma, joka syntyi Tapiolan puutarhakaupungissa 70 vuotta sitten elää tänään jokaisessa ovenavauksessa.
 
 

asuntosaatio_70_vuotta_juhlavuosilogo_2021
EsaKankainen_Asuntosaatio
23.11.2021
Asuntosäätiö 70 v.
Asuntosäätiö on asukkaita varten

TEKSTI: Päivi Ruuskanen  |  KUVA: Annukka Pakarinen

Asuntosäätiön tehtävänä on myös tulevaisuudessa tuoda asumiseen tavallisen ihmisen näkökulma. Toimitusjohtaja Esa Kankaisen mielestä kohtuuhintaisen asumisen tarjoajalle ja puolestapuhujalle riittää tehtävää edelleen.

Toimitusjohtaja Esa Kankainen luonnehtii Asuntosäätiön tulevaisuutta valoisaksi. Aihetta tulevaisuudenuskoon onkin, sillä 70-vuotinen historia on rakentanut toiminnalle Tapiolan kehittämisestä lähtien vankan pohjan, josta on syytä tuntea ylpeyttä. Niin kokevat myös työntekijät, jotka muun muassa henkilöstökyselyissä ovat tuoneet esiin arvostavansa merkityksellistä työtään. Kestävä arvopohja ja vastuullinen tapa toimia ovat keskiössä asuntosäätiöläisten työssä.

Historiaa on tehty henkilöstölle tutuksi viime vuosien aikana monella tavalla, muun muassa järjestämällä henkilöstölle opastettu kävelykierros Tapiolassa. Myös toimitilat uusittiin historiaa kunnioittaen tuomalla vanhat valokuvat olennaiseksi osaksi sisustusta. Asuntosäätiön historiasta tutut alueet näkyvät osana arkea neuvottelutilojen nimissä.

Perustajien arvot kunniassa

– Meillä on merkityksellistä yhteiskunnallista työtä tekevät perustajajärjestöt, joiden arvojen mukaan toimimme edelleen. Jo perustamiskirjassa on määritelty, että tehtävämme on toteuttaa kohtuuhintaista ja viihtyisää asumista kaikenikäisille, mutta erityisesti lapsiperheet huomioiden, kertoo Esa Kankainen.

Asuntosäätiön perustajajäseniä ovat Invalidiliitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, SAK, Vuokralaiset ry, Väestöliitto sekä aikoinaan lakkautettu Virkamiesliitto.

Arvot eivät ole pelkkää sanahelinää, vaan näkyvät myös käytännössä, esimerkiksi perheasuntojen tuottamisena. Kun asuntojen keskipinta-ala on laskenut suomalaisessa asuntokannassa viimeisen kymmenen vuoden aikana melkoisesti, Asuntosäätiö rakennuttaa edelleen väljiä asuntoja. Esimerkiksi asumisoikeusasuntojen keskipinta-ala on noin 65 neliötä.

– Miniasunnot eivät kuulu meidän valikoimiimme. Toki teemme myös pienempiä asuntoja, mutta yksiötkin ovat vähintään 30-neliöisiä ja hyvin suunniteltuja, toteaa Kankainen ja muistuttaa, että hyvään asumiseen kuuluu myös talon toimivat ja viihtyisät yhteiset tilat sekä lähiympäristö.

Asuntosäätiö on Tapiolasta lähtien ollut myös vahva aluekehittäjä. Tapiolan kehittäminen infrastruktuurista lähtien toimivaksi asuinalueeksi toi kokemusta, näkemystä ja meriittiä hyvien asuinalueiden kehittämiseen.

– Tänä päivänä aluekehittäminen on ennen kaikkea kumppanuuteen perustuvaa toimintaa. Uskoisin, että maineemme pitkäjänteisenä toimijana, joka tekee mitä lupaa, on auttanut meitä löytämään hyviä kumppaneita ja luonut mahdollisuuksia pysyä mukana tässä markkinassa.

Laatua panostamalla oikeisiin asioihin

Asuntotuotannon, korjausrakentamisen ja aluekehittämisen saralla Asuntosäätiö on panostanut sekä hyvään suunnitteluun, tutkittuun tietoon ja riittäviin henkilöstöresursseihin että ymmärrykseen asiakkaan näkemyksen tärkeydestä.

– Pyrimme aina palkkaamaan hyvät suunnittelijat hankkeisiimme ja etsimään uusia ratkaisuja ja konsepteja myös ulkopuolisten ajatushautomoiden kanssa tarjottavaksi kaupungeille, jotka pääosin vastaavat tonttitarjonnasta. Olemme mukana myös yliopistotason tutkimushankkeissa, kertoo Kankainen ja korostaa uudistuotannon lisäksi korjausrakentamisen korostuvan niin Asuntosäätiön kuin koko alan toiminnassa tulevaisuudessa.

– Korjausrakentamisen prosessien kehittämiseen panostamme todella paljon tällä hetkellä. Olemme kehittäneet muun muassa tahtituotannon mukaista rakentamista, jonka tavoitteena on löytää nopea ja tehokas tapa korjata niin, että asukkaita häirittäisiin mahdollisimman vähän.

Ilmastonmuutos otettava huomioon kaikessa

Asuntosäätiön toimintaa linjaa tulevaisuudessa luonnollisesti myös ilmastonmuutoksen hillitseminen.

– Meillä on iso asuntokanta, jossa toimenpiteiden vaikuttavuus on suuri ja myös tahtotilamme on toimia siten, että asukas kokee tekevänsä ilmastoteon pelkästään asumalla asunnossamme, toteaa Kankainen.

Asuntosäätiö on tehnyt vanhassa asuntokannassaan jo paljon tekniikkaan ja korjaustoimintaan liittyviä energiansäästötoimia. Asuntosäätiö on mukana myös kiinteistöalan energiatehokkuussopimus VAETS:ssa, jonka tavoitteet on säntillisesti saavutettu ja jopa ylitetty.

Uudistuotannossa kehitetään muun muassa uudenlaisia järjestelmiä, esimerkiksi aurinkoenergian hyödyntämiseksi lämmityksessä ja viilentämisessä. Myös puurakentaminen kuuluu Asuntosäätiön toimintaan, ja rakenteilla on ensimmäinen Joutsenmerkki-kohde.

Ilmastokysymyksiin liittyy tavallaan myös asuntojen monikäyttöisyys, jonka Kankainen näkee uudistuotannon, mutta myös vanhan asuntokannan haasteena. Kestävän kehityksen mukaista olisi tuottaa asuntoja, jotka mahdollistaisivat asumisen pidempään ja soveltuisivat ihmisten erilaisiin elämäntilanteisiin. Monikäyttöiset asunnot muuntuvat helpommin vaihteleviin olosuhteisiin kuten etätyön tekemiseen, perhe-elämän tai asuntojen kysyntätilanteen muutoksiin.

– Asuntojen monikäyttöisyys on noussut erityisesti koronan myötä tärkeäksi asiaksi, johon mekin kiinnitämme entistä enemmän huomiota sen lisäksi, että teemme jatkossakin väljiä asuntoja, lupaa Kankainen.

Aso-asunnot päätuotteena

Tällä hetkellä Asuntosäätiön asuntokannasta suurin osa on asumisoikeusasuntoja, ja näin tulee olemaan jatkossakin. Vuokra-asuntojakin tehdään ja pääasiassa pitkällä korkotuella, mikä korostaa Asuntosäätiön halua olla pitkäjänteinen vuokra-asuntojen omistaja. Tarvittaessa asuntoja tehdään myös lyhyellä korkotuella.

– Toivottavasti lakkautetun Hitas-järjestelmän tilalle luodaan pian uusi järjestelmä, sillä markkinoilla tarvitaan myös kohtuuhintaisia omistusasuntoja. Meidän tuotantomme pääpaino on kuitenkin jatkossakin valtiontukemassa asuntotuotannossa, toteaa Kankainen.

Asumisoikeusasuntoja Kankainen pitää erinomaisena täsmätyökaluna kaupunkien täydennysrakentamiseen ja toisaalta segregaation ehkäisemiseen, mikä sekin koetaan Asuntosäätiössä tärkeäksi.

– Olemme vaikuttamassa segregaation ehkäisemiseen tarjoamalla kaupungeille erityyppistä asuntotuotantoa. Erityisesti asumisoikeustalojen rakennuttaminen vuokrataloalueille on koettu hyväksi keinoksi monipuolistaa asuinaluetta. Uskoisin, että tämän tyyppisissä hankkeissa olemme tulevaisuudessa yhä vahvemmin mukana.

Asukkaiden arvostukset esiin

Kankainen näkee asukkaiden asumistiedon olevan yhä tärkeämpää kehittämispääomaa tulevaisuudessa.

– Pyrimme entistä enemmän hakemaan tietoa siitä, mitä asukkaat arvostavat. On tärkeää saada tietää, mitä on tehty hyvin ja missä on parannettavaa, jotta voidaan kehittää esimerkiksi uudisrakentamista, kiinteistöjen korjaustoimintaa ja ylläpitoa. Kehitämme parhaillaan muun muassa tietojärjestelmiä parantaaksemme tiedon keruuta ja jalostamista.

Myös asukashallinto on keskeinen osa Asuntosäätiön toimintaa ja myös tiedonkeruuta liiketoiminnan kehittämiseksi.

– Asukashallinto on ollut toiminnassamme aina pidemmälle vietyä kuin mitä laki vaatii. Haluamme, että asukkaiden on helppo olla meihin yhteydessä ja toimia kanssamme, ja asukashallinto helpottaa tuon tavoitteen saavuttamista.

Kankaisen mukaan on paljon asioita, mitä asukkaiden kanssa voidaan yhdessä kehittää.

– Esimerkiksi asumisen palveluita on kaikkein järkevintä kehittää siten, että kysytään asukkailta, mitä he tarvitsevat, ja pyritään yhdessä löytämään keinot, joilla voimme auttaa.

Halu vaikuttaa myös laajemmin asuntokysymyksiin

Asuntosäätiö vaikuttaa asuntomarkkinoilla ja -politiikassa ennen kaikkea toimintansa kautta. Toisaalta yleishyödyllisenä toimijana Asuntosäätiö on Kankaisen mielestä myös yhteiskunnallinen toimija, jolle on luontevaa ottaa kantaa myös asuntopoliittisiin kysymyksiin.

– Meidän roolimme on toimia ja puhua kohtuuhintaisen ja monimuotoisen asumisen sekä segregaation ehkäisemisen puolesta. Olemme tehneet paljon hyviä asioita kautta aikojen ja olemme menossa oikeaan suuntaan. Haluamme varmistaa, että myös tulevaisuudessa meidän kaltaisella, yhteiskunnallisella toimijalla on toimintaedellytykset, sillä kohtuuhintaisen asumisen tarve on suuri ja me pystymme vastaamaan siihen tarpeeseen, vakuuttaa Kankainen ja korostaa, että markkinoilla tarvitaan totta kai myös vapaarahoitteista tuotantoa.

– Valtiontukemaa tuotantoa voitaisiin silti lisätä merkittävästi, sillä siihen tavallisilla palkansaajilla on varaa. Ihmisten pitäisi voida löytää tarpeitaan vastaava aso-, vuokra- tai omistusasunto heille sopivilta sijainneilta.

Kohtuuhintainen asuminen on tämän hetken suurimpia asuntopoliittisia haasteita. Iso kysymys, johon ei yksittäisillä toimilla vaikuteta.

– On selvää, että tuetun tuotannon voimakas lisääminen olisi yksi tärkeä keino helpottaa tilannetta. Määrä pitäisi saada nousemaan jopa 12 000 ARA-asuntoon vuosittain. Sitä kautta vähennettäisiin myös jatkuvasti kasvavia asumistukimenoja, painottaa Kankainen, jonka mielestä muutaman miljoonan euron vuosisatsaus valtiontukemaan tuotantoon painii ihan eri sarjassa kuin kahden miljardin euron vuosittaiset asumistukimenot.

Myös kaavoituksen keventäminen olisi yksi keino asumiskulujen helpottamiseksi.

– Kohtuuhintaisen talon tekeminen on tänä päivänä hankalaa. Toivoisin, että yleishyödyllisiin toimijoihin luotettaisiin niin, että kaikkea ei tarvitsisi määrätä etukäteen kaavassa, esittää Kankainen ja ehdottaa myös korkotukilainsäädännön totaalista uudistamista.

– Korkotukilaki on aikansa elänyt. Se pitäisi päivittää kokonaan ja luoda sitä kautta paremmat edellytykset toiminnalle.

Onnellisuus kumpuaa kodista

Asuntosäätiö toteutti juhlavuotensa kunniaksi Kotionnellisuus-tutkimuksen, joka Kankaisen mukaan entisestään vahvisti Asuntosäätiön toiminnan merkityksellisyyttä toteuttaa hyvä koti kaikille.

– Koti nousi heti terveyden jälkeen kakkoseksi. Se vahvisti käsitystämme, että onnellisuus kumpua kodista. Se, että pystymme jatkossakin turvaamaan hyvän ja turvallisen kodin kymmenille tuhansille ihmisille, oikeuttaa meidät lunastamaan paikkamme tässä yhteiskunnassa.

Asuntosäätiöllä on omistuksessaan tällä hetkellä noin 18 000 asuntoa 31 paikkakunnalla. Asukkaat ovat osallistuneet 70-vuotiaan Asuntosäätiön juhlintaan sankoin joukoin eri puolilla Suomea. Asukkaat ovat järjestäneet pihajuhlia lähes 200 kohteessa, ja juhliin on osallistunut noin 8 000 asukasta.

– Olemme halunneet korostaa juhlavuoden merkitystä erityisesti asukkaiden juhlana. Heitä vartenhan koko Asuntosäätiö on olemassa.




Maailma ympärillämme muuttuu, mutta yksi asia pysyy: koti on tärkein. Asuntosäätiö perustettiin vuonna 1951 kuuden kansalaisjärjestön Invalidiliiton, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, SAK:n, Vuokralaiset Ry:n, Väestöliiton ja Virkamiesliiton (lakkautettu) toimesta.

Olemme aina uskoneet, että onnelliset kodit ja laadukas asuminen kuuluvat kaikille. Unelma, joka syntyi Tapiolan puutarhakaupungissa 70 vuotta sitten elää tänään jokaisessa ovenavauksessa. Asuntosäätiö 70 vuotta -sivulle >


Lue seuraava juttu

Lue lisää
asuntosaatio_taidehaasteen_taidenayttely_2021
28.10.2021
Asuntosäätiö 70 v.
Tulevaisuuden koteja lasten silmin
Asuntosäätiö on tarjonnut onnelle osoitteen jo 70 vuotta, mutta millaisia ovat tulevaisuuden kodit? Järjestimme syys-lokakuussa 2021 lapsille taidehaasteen, jossa kysyimme miltä tulevaisuuden koti näyttää, mitä siellä on ja mitä kotona tulevaisuudessa tehdään. Saimme ihastuttavia piirustuksia tulevaisuuden kodeista lasten silmin kuvitettuina.

Arvoimme nuorien taiteilijoiden joukosta kolme onnekasta osallistujaa: Hilma 5 vuotta, Vilho 9 vuotta ja Riina 15 vuotta, joille lähetimme askartelu- ja piirustusvälinepaketit. Onnea voittajille!





Hilma 5 v. Hilman piirustuksessa tulevaisuuden kodissa on lemmikeille omat lepopaikkansa. Yläkerrassa on kissalle oma tuolinsa ja verannalla vierailijoita tervehtii lintu omasta pesästään.



Vilho 9 v. Vilhon tulevaisuuden kodissa hurautetaan hissillä kerrosten välillä. Kellarikerroksesta löytyy mm. löhöilyhuone ja kuntosali, yläkerrasta makuuhuone ja keittiö
 


Riina 15 v. Piirsin teoksen joka olisi minulle mieleinen eli paljon kasveja, värikkäitä asioita ja söpöjä juttuja! 





Anni 10 v. Kilpailukuva, jossa tulevaisuuden kodissa on käytetty rohkeasti värejä. Katto on valmistettu tulevaisuuden kodissa oljista ja seinät ovat kiveä. Pihalla on aitaus lemmikkikissoille.



Inna 9 v. Toisessa kuvassa on sammalkattoinen koti ja toisessa oranssilla ovella varustettu sauna.



Tara 9 v. "Siinä on sisäporeamme ja siinä on kerros sänky siellä on myös radio josta tulee musiikkia. Kaikki on melkein liilaa koska minun yksi lempiväreistäni on liila. Sielä on peili joka on myös liila. Siellä on myös telkkari ja telkkarin vieressä on kaukosäädin. Myös siellä on vähäsen tauluja. Yksi tauluista esittää aurinkoa ja toinen tähteä. Siellä on vessa ja suihku. Myös siellä on keittiö. Sitten siellä on vielä makuuhuone."


Milo 6 v. "Olipa kerran biletalo, joka tahtoi ihmisen kylään. Eräänä päivänä sinne tuli ihminen ja biletalo riemuitsi. Ihminen meni pomppulinnaan ja sitten hän meni uimaan talossa sijaitsevaan uima-altaaseen. Sitten ihminen haki tiimalasin ullakolta ja kilpaili pehmolelunallea vastaan uima-altaassa. Ja sitten siellä talossa katsottiin telkkaria. Biletalon pihalla on ilmapalloja, merenranta sekä tuoleja ja pöytä. Siinä se."


Willa 9 v. Tässä kuvassa on robotti, lentävä auto, talo ja taloa suojeleva sähkökupla.




Anni 12 v. Kuvassa on talo ja tikkaat, lentäviä autoja, pilvien päällä pystyy kävellä ja mikään ei satu, jos tipahtaa. 

 

Hilda 9 v. Tulevaisuuden talossa pitäisi olla isot ikkunat, mutta ei liian isot, paljon kasveja, terassi, ja sen pitäisi olla ympäristöystävällinen.


Elsa 13 v.  "Tulevaisuuden kodissani on robotoituja. Talossa on lentäviä tuoleja ja roboottikäsiä. Kodissa asuu tavallisia ihmisiä, mutta heidän itse ei tarvitse tehdä mitään."

 

 

Lue lisää
anna_rotkirch
28.10.2021
Asuntosäätiö 70 v.
Onnellisuus kumpuaa terveydestä, kodista ja läheisistä

TEKSTI: Päivi Ruuskanen  |  KUVA: Mikko Käkelä

Kolme neljästä suomalaisesta kokee olevansa onnellinen. Hyvä asia on myös se, ettei onnellisuus riipu Kotionnellisuus-tutkimuksen mukaan siitä missä asuu, kuinka paljon tienaa tai asuuko vuokralla, asumisoikeus- tai omistusasunnossa.

Asuntosäätiö toteutti väestökattavan Kotionnellisuus-tutkimuksen, jossa haastateltiin lähes 1 600 eri-ikäistä vastaajaa. Tutkimuksella haluttiin selvittää, mikä on kodin merkitys suomalaisten onnellisuudella ja mistä onnellisuus kodissa muodostuu. Tutkimuksen mukaan koti on terveyden ja läheisten ihmisten lisäksi tärkein onnellisuuden lähde, ja kotona koettua onnellisuutta lisäävät eniten kodin turvallinen sijainti sekä oma tila ja rauha.

Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirchin mukaan yllättävintä tutkimustuloksissa oli, kuinka suurperheelliset kokevat itsensä erityisen onnellisiksi. Sen sijaan yllättävää ei ole nuorten, koulutettujen, johtavassa asemassa olevien, koti-isien ja -äitien, keski- ja hyvätuloisten ja parisuhteessa elävien kokema onnellisuus.

Tärkeä viesti lasten tuomasta onnesta

– Suurperheellisten kokema onnellisuus on tärkeä viesti siitä, kuinka paljon lapset tuovat onnea. Tänä päivänä kuulee lähinnä toisenlaista viestiä. Ehkä ollaan pikkuhiljaa kääntymässä kohti pehmeämpiä arvoja ja ymmärretään, että työn lisäksi elämässä voi olla muutakin, toteaa Rotkirch.

Vuosikausien syntyvyyden laskun jälkeen, vuoden 2021 syntyvyysluvut näyttävät nousevaa käyrää. Lapsia todella tarvittaisiin lisää harmaahapsistuvaan yhteiskuntaan. Tilanteen vakavuudesta kertoo Rotkirchin mukaan se, että hallitus on laatinut uusia väestöpoliittisia linjauksia ja valtiovarainministeriössäkin seurataan entistä tiiviimmin syntyvyyttä.

– Syntyvyyden vähenemiseen on vaikuttanut moni tekijä, ja ehkä myös se, että nuorten aikuisten kokemus lapsiperhe-elämästä on vähäisempää, koska asutaan yksin yhä pidempään ja sisaruksiakin on vähemmän. Myös kyläilykulttuurin katoaminen on vähentänyt noiden kokemusten kertymistä. Nykyään ollaan myös kovin sensitiivisiä puhumaan lapsenhankintaan liittyvistä asioista ja lasten mukanaan tuomat positiiviset asiatkin jäävät siten tulematta esiin, toteaa Rotkirch.

Hyvinvointi jakautuu laajasti

Kotionnellisuus-tutkimus nosti esiin myös keski-ikäisten ja vanhempien ihmisten tyytyväisyyden.

– He ovat keskimäärin vauraita ja heillä menee hyvin, varsinkin jos ovat hyvin koulutettuja ja elävät parisuhteessa. Positiivista on, että hyvinvointi tuntuu jakautuvan Suomessa laajasti ja erot ovat pieniä. Hyvä asia on myös se, ettei onnellisuus vaikuta olevan kiinni asuinpaikasta tai tulotasosta, toteaa Rotkirch.

Väestöliiton vastikään julkaistussa perhebarometrissä todettiin, että parisuhteen merkitys erityisesti miesten kohdalla on tärkeä onnen lähde.

– Selkeä tulos siinä tutkimuksessa oli, että nimenomaan avioliitto eli perinteinen pitkä parisuhde vaikuttaa miesten hyvinvointiin keskeisesti.

Kolmenlaisia kotionnellisia

Asuntosäätiön Kotionnellisuus-tutkimuksen mukaan on kolmenlaisia kotionnellisia: onnea omasta rauhasta, iloa ihmisistä ympärillä ja läheisyyttä lemmikeistä saavia ihmisiä. Oman rauhan rakastajia on tutkimuksen mukaan 39 prosenttia, ihmisistä iloitsevia 43 prosenttia ja lemmikkieläin-ihmisiä 19 prosenttia.

– Kaikissa ryhmissä yhdistävänä tekijänä tuntuu olevan, että koti on se paikka, jossa voi olla oma itsensä. Suomalaisuus nousee ehkä korostuneesti esiin oman rauhan rakastajien kohdalla. Meille oma tila ja rauha ovat tärkeitä asioita, korostaa Rotkirch.

Kiinnostavana ja ehkä hieman yllättävänä Rotkirch pitää sitä tulosta, että ystävät ovat niin korkealla sijalla tuomassa ihmisten elämään onnellisuutta, yhtä korkealla kuin omat vanhemmat. Näin siis iloa ihmisistä kokevien ja lemmikki-ihmisten ryhmissä. Oman rauhan rakastajille muut ihmiset eivät ole ihan samassa roolissa elämässä.

– Ystävien merkitystä tutkitaan melko vähän, ja ystävät niputetaan usein yhteen naapureiden ja työkollegoiden kanssa, joten hienoa, että tätä asiaa on nyt selvitetty. Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että sukulaisuus on eräänlainen magneetti, joka tuo ihmiset asumaan lähelle toisiaan, varsinkin veljesten kohdalla. Myös äidinäiti päätyy usein asumaan lähelle lapsenlapsiaan. Päteeköhän sama pienemmässä kaavassa myös ystäviin?

Ystävien ja vanhempien kanssa samalla onnellisuuden tuottotasolla on myös luonnon läheisyys. Myös puutarha, parveke ja piha yltävät lähes samalle tasolle. Sen sijaan viherkasveista ei saada ylen määrin onnellisuuden kokemuksia, mikä ihmetyttää viherpeukalon omaavaa tutkijaa, joka erityisesti korona-aikana sai voimaa viherpuuhastelusta.

– Samoin on kiinnostavaa, ettei somea ole mainittu useammin, vaikka varmasti kotona vietetään paljon ruutuvälitteistä kommunikaatiota. Ehkä se ei ole selkeästi onnen lähde, pohtii Rotkirch.

Naapurit jääneet ystävien jalkoihin

Onnenlähteiden listan loppupäähän eli vähemmän onnellisuutta tuottaviksi tekijöiksi sijoittuvat muun muassa viherkasvit, ekologisuus, käsityöt ja remontointi, naapurit, musiikki ja kodinelektroniikka.

– Suomessa on niin vähän sosiaalisuutta, jos verrataan esimerkiksi etelä-eurooppalaisiin kulttuureihin. Spontaanit vierailutkin tuttavien luona ovat vähentyneet. Tässä kyselyssä lähellä asuvat ystävät ovat myös todennäköisesti syöneet tilaa naapuria koskevasta kysymyksestä, Rotkirch kommentoi naapureiden roolia.

Saunominenkin jää melko matalalle sijalle, mikä kertoo perisuomalaisen asumiskulttuurin murroksesta. Tulos vahvistaa myös Asuntosäätiön kokemuksia siitä, että yhä useammin asukkaat haluavat saunan tilalle esimerkiksi vaatehuoneen.

Tutkimuksessa kysyttiin myös ihmisten suosikkipäivää, joksi nousi lauantai. Seuraavaksi mieleisin päivä oli perjantai ja kolmantena, tosin kaukana takana, sunnuntai. Tiistai puolestaan oli mainittu epäsuosituimmaksi päiväksi

– Jännää, että vaikka sunnuntai on myös vapaapäivä, se tuntuu erilaiselta. Näin on todettu muissakin tutkimuksissa. Ehkä siihen voisi viritellä vanhaa perinnettä kutsua sukua tai ystäviä illalliselle, mikä tekisi siitäkin päivästä kivemman, pohtii Rotkirch.

Parisuhde tärkeä asia läpi elämän

Väestöliiton Perhebarometrissa nostettiin esiin yli viisikymppisten hyvinvointiin liittyviä asioita otsikolla ’Vanhenee kuin hyvä viini’.

– Tämä on ensimmäinen katsaus ikäihmisten parisuhteiden historiaan ja moninaisuuteen Suomessa. Kiteytettynä voisi todeta, että parisuhteen merkitys ihmiselle on tärkeä elämän loppuun saakka ja että on enemmän mahdollisuuksia ja yhä hyväksyttävämpää elää parisuhde-elämää omannäköisesti, kiteyttää Rotkirch.

Puolison merkitys onnellisuudelle, terveydelle ja toimintakyvylle on huomattava erityisesti miehille. Suomalaisista 70-vuotiaista miehistä suurin osa on naimisissa ja jos mies leskeytyy, hän haluaa yleensä saada uuden puolison. Naisten kohdalla tilanne on toinen eli leskeytymisen jälkeen monet eivät enää välttämättä halua avioitua uudelleen.

– Tämän tutkimuksen mukaan ne, jotka ovat ensimmäisessä pitkässä liitossa, joka yleensä on avioliitto, ovat tyytyväisempiä ja terveempiä. Sen sijaan rikkinäisen parisuhdehistorian omaavilla on keskimäärin alhaisempi elämäntyytyväisyys. Toivoa antaa kuitenkin se, että parisuhteen ohella koko ihmissuhteiden paletti voi vaikuttaa onnellisuuteen. Esimerkiksi lapsenlapsi nostaa elämän tyytyväisyyttä erityisesti niiden kohdalla, joilla ei ollut puolisoa, korostaa Rotkirch.

Parisuhde-elämä moninaistunut

Tutkimus osoitti, että verrattuna kolmenkymmenen vuoden takaiseen maailmaan, yli viisikymppisten parisuhdetilanne on moninaistunut. Nyt on enemmän sinkkuja, uusia partnereita löytäneitä, eronneita tai eri osoitteissa asuvia parisuhteellisia ihmisiä.

Uutta tietoa saatiin myös pariskuntien riitelemisestä, mitä ei ole aiemmin tutkittu lainkaan. Seksi nousi riidanaiheissa ykköseksi.

– Suurin tyytymättömyyden aihe parisuhteissa on fyysisen läheisyyden määrä ja seksistä riidellään eniten. Joka kolmas kertoi riitelevänsä seksistä kumppaninsa kanssa joskus tai usein. Hyvä tulos on, että sosioekonomiset erot eivät tähän asiaan vaikuta, kertoo Rotkirch.

Toiseksi yleisimmin riideltiin arjen asioista kuten kotitöistä, rahasta ja vapaa-ajan vietosta. Kolmanneksi yleisin riidan aihe löytyy alkoholista ja päihteistä. Myös läheisiin liittyvät aiheet, kuten uusperhekysymykset aiheuttavat pareille riitatilanteita.

Kodeissa siis myös riidellään, mikä on normaali asia. Asuntosäätiön Kotionnellisuus-tutkimuksen mukaan kotona koettujen tunteiden kärkeen nousevat tekijät ovat kuitenkin hyvin myönteisiä. Nuoremmat ikäryhmät kokevat selvästi enemmän iloa, kun taas onnen ja rauhallisuuden tunteet kasvavat iän myötä. Tasavertaisuuden kannalta positiivista on, että kotionnellisuus syntyy hyvin samanlaisista asioista niin kaupungeissa kuin maaseudullakin.





Maailma ympärillämme muuttuu, mutta yksi asia pysyy: koti on tärkein. Asuntosäätiö perustettiin vuonna 1951 kuuden kansalaisjärjestön Invalidiliiton, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, SAK:n, Vuokralaiset Ry:n, Väestöliiton ja Virkamiesliiton (lakkautettu) toimesta.

Olemme aina uskoneet, että onnelliset kodit ja laadukas asuminen kuuluvat kaikille. Unelma, joka syntyi Tapiolan puutarhakaupungissa 70 vuotta sitten elää tänään jokaisessa ovenavauksessa. Asuntosäätiö 70 vuotta -sivulle >


Lue seuraava juttu

Lue lisää
asuntosaatio_70v_asukkaiden_pihajuhlat
14.10.2021
Asuntosäätiö 70 v.
Pihajuhlat kokosivat lähes 8 000 asukasta juhlimaan 70-vuotiasta Asuntosäätiötä – katso videoilta tunnelmia

Asuntosäätiö on tarjonnut onnelle osoitteen jo vuodesta 1951 alkaen.

– Halusimme kutsua erityisesti asukkaamme mukaan juhlimaan 70-vuotiasta Asuntosäätiötä ja suomalaisia koteja. Korona-aikana koimme pihajuhlat oivalliseksi juhlintamuodoksi. Yllätyimme juhlien valtavasta suosiosta: pihajuhlia on ollut noin 200 ympäri Suomen lähes 30 eri paikkakunnalla. Uskomme, että tämä kertoo yhteisöllisyyden tärkeydestä, kertoo Asuntosäätiön viestintä- ja markkinointijohtaja Johanna Otranen.

Hyppää mukaan juhlatunnelmaan katsomalla videot:

 

Katajamäentiellä Porvoossa pihajuhlat yhdistettiin talkoisiin. Uudenkylänmäellä Espoossa pihajuhlat järjestettiin 70-luvun hengessä.

Tyrskykujalla Espoossa juhliin ja pihatalkoisiin osallistui asukkaita vauvasta vaariin. Gutzeitintiellä Kotkassa juhlijoita viihdytti trubaduuri.


Lisää juhlatunnelmia Kotimaisema-lehdessä






Maailma ympärillämme muuttuu, mutta yksi asia pysyy: koti on tärkein. Asuntosäätiö perustettiin vuonna 1951 kuuden kansalaisjärjestön Invalidiliiton, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, SAK:n, Vuokralaiset Ry:n, Väestöliiton ja Virkamiesliiton (lakkautettu) toimesta.

Olemme aina uskoneet, että onnelliset kodit ja laadukas asuminen kuuluvat kaikille. Unelma, joka syntyi Tapiolan puutarhakaupungissa 70 vuotta sitten elää tänään jokaisessa ovenavauksessa. Asuntosäätiö 70 vuotta -sivulle >


Lue seuraava juttu

 

Lue lisää
Mustavalkoinen kuva, jossa nelihenkinen perhe viettää aikaansa olohuoneessa
13.10.2021
Asuntosäätiö 70 v.
Asuntosäätiö oli syntyessään kansalaisjärjestöjen uhkarohkea hanke
KUVAT: Espoon kaupunginmuseo ja Asuntosäätiö
Sodan jälkeisen heikot asuinolosuhteet ja asuntopula toimivat sytykkeenä sille, että kuusi kansalaisjärjestöä – Invalidiliitto, Mannerheimin lastensuojeluliitto, SAK, Virkamiesliitto (lakkautettu), Vuokralaiset ry ja Väestöliitto – päätyivät perustamaan Asuntosäätiön syksyllä 1951.
Tavoitteena oli perustaa puutarhakaupunkiin sijoittuva ihanneyhdyskunta, jossa yhdistyisivät kaupungissa ja maalla asumisen hyvät puolet. Paikka, jossa luonto ja palvelut olisivat lähellä ja kaikilla hyvä asua. Näin alkoi Tapiolan synty Espooseen.

Kyseessä oli mittava ja suorastaan uhkarohkea hanke, sillä kuudella kansalaisjärjestöllä ei ollut tarvittavia varoja, ei liioin sijoittajia eikä valtion tai kunnan taloudellista tukea. Lainaa saadakseen kuutta kansalaisjärjestöä edustavat hallituksen jäsenet päätyivät jopa takaamaan lainan henkilökohtaisella omaisuudellaan – vaimoiltaan salaa, jotta heidän yöunensa eivät häiriintyisi. 

Perheenäidit suunnitelmien tarkastajina

Hanke käynnistyi ja eteni tiukalla budjetilla, mutta laadusta tinkimättä. Uutta puutarhakaupunkia pyydettiin suunnittelemaan alan parhaat arkkitehdit, kuten Alvar Aalto, Viljo Revel ja Aarne Ervi



Asuntosäätiössä ymmärrettiin kuitenkin, etteivät parhaimmatkaan arkkitehdit pystyisi saavuttamaan korkealle asetettuja tavoitteita, joten hallitus perusti muun muassa kotitalousasiantuntijoista ja kokeneista äideistä muodostetun valiokunnan tarkastamaan kaikki arkkitehtien piirustukset. Vasta valiokunnan hyväksynnän jälkeen arkkitehdit saivat luvan laatia lopulliset piirustukset. Näin varmistettiin, että kodit ovat perheiden arjessa toimivia ja kohtuuhintaisia. 

Kohtuuhintaisuus oli erityisen tärkeä osa hanketta, sillä Tapiolaan haluttiin luoda läpileikkausyhdyskunta, jossa kaikilla yhteiskuntaluokilla olisi hyvä elää yhdessä. Noin 15 prosenttia ensimmäisistä valmistuneista asunnoista ohjattiin henkilöille, joilla oli tärkeä rooli uudessa yhdyskunnassa. Tällaisia olivat esimerkiksi sähkölaitoksen työntekijät, ruokakauppojen myyjät sekä lääkärit.

 

Perheiden arkea haluttiin helpottaa kiinnittämällä huomiota esimerkiksi keittiön varusteluun, säilytystiloihin siinä kuin koneellisiin pesutiloihin sekä kuivaus- ja mankelihuoneisiin. Esimerkiksi 1950-luvun lopulla rakennetuissa ja arkkitehti Viljo Revellin suunnittelemissa ”taskumattitaloissa” sauna, näköalaterassi, tuuletusparvekkeet ja kuivaushuoneet sijaitsivat kattokerroksissa ja keittiöistä löytyivät liesituulettimet.

Kunnallistekniikkaa ja palvelujen tarjoamista

Ennen asuinrakennusten rakentamista Asuntosäätiön tuli huolehtia alueen infrastruktuurista, sillä silloinen rakennuslaki ei velvoittanut kuntaa vastaamaan kunnallistekniikasta. Käytännössä tämä tarkoitti esimerkiksi sitä, että Asuntosäätiö perusti sähkö- ja lämpölaitoksen sekä asensi Tapiolaan Suomen ensimmäisen kaukolämpöverkon.

Kunnallistekniikan lisäksi Asuntosäätiö halusi varmistaa, että kaikki tarvittavat peruspalvelut ovat käytettävissä heti, kun asukkaat muuttavat uusiin koteihinsa. Toisen rakennusvaiheen valmistuttua Tapiolasta löytyi lähikauppojen lisäksi useampi esimerkiksi kampaamo, kahvila, taloustavara-, rohdos- ja kirjakauppa, tekstiilimyymälä, kahvila siinä kuin elokuvateatteri ja huoltoasema. 


Myöhemmin, vuonna 1968, Tapiolaan valmistui Suomen toiseksi vanhin kauppakeskus, Heikintori, jonka vieressä olevalle Sammontorille oli järjestetty puistotätipalvelu. 

Koska taustalla oli ajatus siitä, että vain osa jokapäiväisistä tarpeista tyydyttyy kotona, Tapiolaan suunniteltiin päivittäisten peruspalvelujen lisäksi tiloja, joissa asukkaat voivat viettää vapaa-aikaansa. Esimerkiksi nuoria varten luotiin tiloja asuin- ja liikerakennuksiin ja Tapiolan keskustornin 13. kerrokseen perustettiin Linnunrata-ravintola, joka tuli useille tutuksi erinomaisesta keittiöstä ja suurenmoisesta näköalasta.

Ruusuverolla kukkaloistoa

Luonnon haluttiin olevan Tapiolassa aina lähellä. Vuonna 1954 perustetun puutarhaosaston tehtävänä oli suunnitella viheralueita rakenteilla olevaan Tapiolaan. Viheralueiden rakentaminen kukkaloistoineen varmistettiin ruusuverolla, jota tapiolalaiset asunto-osakeyhtiöt ja muut alueen asukkaat maksoivat. Kulkureitit puolestaan suunniteltiin niin, että lapsiperheiden olisi turvallista kulkea paikasta toiseen.



Myös lapset huomioitiin puutarhasuunnitelmissa. Esimerkiksi rivitalojen yhteyteen luotiin hedelmätarha nurmikenttineen ja leikkipaikkoineen. Erityisesti ulkomaalaiset vieraat ihastelivat puutarhajärjestelyjä ja kysyivät, keille omenat kuuluivat. Kysyjille kerrottiin, että omenapuut on istutettu, jotta lapsilla olisi hauskaa ja he voisivat kasvaa ympäristössä, jonka tuntevat omakseen. 

Tapiola turistikohteena

Rakenteilla oleva Tapiola herätti kiinnostusta jopa siinä määrin, että sekä Rovaniemen että Jyväskylän kaupungit ottivat yhteyttä Asuntosäätiöön saadakseen omat pienet puutarhakaupunkinsa. Sekä Jyväskylän Viitaniemi että Rovaniemen Korkalorinne noudattivat Tapiolasta tuttua ideologiaa ja valmistuivat 1960-luvun alkupuolella. 

Vuoteen 1956 mennessä Tapiolan puutarhakaupunki alkoi kiinnittää myös ulkomaalaisten asuntopoliitikkojen ja rakennusalan ammattilaisten huomioita. Useat ulkomaiset ammattilehdet esittelivät Tapiolaa sillä seurauksella, että yhä useampi halusi tutustua alueeseen paikan päällä. 

Vuonna 1965 Tapiolaan suuntautunut asiantuntijamatkailu oli jo niin mittavaa, että Asuntosäätiö perusti informaatiokeskuksen, jonka palvelukseen palkattiin kielitaitoisia turistiemäntiä. Arvioiden mukaan vilkkaimpina vuosinaan informaatiokeskus palveli noin 150 000 vierasta vuodessa. Asiantuntijoiden lisäksi Tapiolasta tuli useiksi vuosiksi myös paikka, jossa arvovaltaiset valtiopäämiehet vierailivat esimerkiksi presidentti Kekkosen isännöimänä. 

Lue lisää Asuntosäätiön historiasta

Olemme kertoneet Asuntosäätiön mielenkiintoisesta historiasta valokuvien kautta pitkin juhlavuottamme sosiaalisen median kanavissamme. Kurkista some-kanaviimme.




Maailma ympärillämme muuttuu, mutta yksi asia pysyy: koti on tärkein. Asuntosäätiö perustettiin vuonna 1951 kuuden kansalaisjärjestön Invalidiliiton, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, SAK:n, Vuokralaiset Ry:n, Väestöliiton ja Virkamiesliiton (lakkautettu) toimesta.

Olemme aina uskoneet, että onnelliset kodit ja laadukas asuminen kuuluvat kaikille. Unelma, joka syntyi Tapiolan puutarhakaupungissa 70 vuotta sitten elää tänään jokaisessa ovenavauksessa. Asuntosäätiö 70 vuotta -sivulle >


Lue seuraava juttu

Lue lisää
arto.o.salonen
22.09.2021
Asuntosäätiö 70 v.
Arvokas elämä asumisen kautta

TEKSTI: Päivi Ruuskanen  |  KUVA: Mikko Käkelä

Professori Arto O. Salonen näkee Asuntosäätiön toiminnassa pyrkimystä taata arvokas elämä kaikille. Yhä useampi ihminen etsii elämäänsä merkityksellisyyttä ja haluaa olla sellaisessa toiminnassa mukana.

– Kyllä varsin nopeasti oivaltaa, että taustalla on jotain ylevää; halua luoda tasa-arvoisempi yhteiskunta ja tahtoa asettua niiden puolelle, jotka ovat haavoittuneemmassa asemassa kuin muut, luonnehtii professori Arto O. Salonen Asuntosäätiötä.

Salonen toimii professorina Itä-Suomen yliopiston yhteiskunta- ja kauppatieteellisen tiedekunnassa ja on myös Suomen kestävän kehityksen asiantuntijapaneelin jäsen. Hän osallistuu ahkerasti yhteiskunnalliseen keskusteluun puhumalla ja kirjoittamalla kestävästä kehityksestä ja arvokkaasta elämästä. Aiheisiin liittyy olennaisesti myös maailmalla yhä suurempaa jalansijaa saava ”purpose driven business”, joka vapaasti suomennettuna tarkoittanee merkityksellistä yritystoimintaa.

Hyvät asiat kiinnostavat

– Ihmisiä kiinnostavat hyvät jutut. Erityisesti tämä on nähtävissä nuorissa, jotka haluavat tehdä työtä, joka muuttaa maailmaa. He ymmärtävät, että merkityksellinen työ tuottaa syvää tyydytystä toisin kuin pelkkä vaurauden tavoittelu, toteaa Salonen.

Kaikki yritykset eivät suinkaan osaa määritellä, mikä heidän tehtävänsä yhteiskunnassa on eli miksi he ovat olemassa.

– Yhä selvempää on, että yritys lunastaa olemassaolonsa oikeutuksen siltä yhteiskunnalta ja niiltä ihmisiltä, joiden parissa se toimii, korostaa Salonen ja kertoo, että ilmastonmuutos on vaikuttanut siihen, että yritysten on ollut pakko havahtua tutkiskelemaan mitä tarkoitusta varten ne ovat olemassa.

– Elämän edellytysten turvaaminen korostuu nykyaikana, sillä ymmärrämme yhä selvemmin sen, että elämälle otollisten olosuhteiden säilyminen ei ole itsestään selvää. Jokaisen pitää entistä enemmän ottaa tämä huomioon toiminnassaan, niin myös yritysten.

Läpinäkyvyys ratkaisee

Yritystoiminnan läpinäkyvyys on Salosen mielestä hyvä keino osoittaa suurelle yleisölle toiminnan syvin olemus. Kun toiminnan vaikutusten ketju on tehty läpinäkyväksi, on helppo nähdä, onko yritys ratkaisijan vai ongelmien aiheuttajan roolissa. Energiatehokkuus tai kestävien materiaalien käyttö tuotannossa ovat perinteisiä vastuullisen toiminnan elementtejä, mutta jatkossa tarkastellaan yhä enemmän myös sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Lähiesimerkin hän ottaa asuntomarkkinoilta.

– Yleishyödyllisten asuntojen omistajien valttikorttina on vuokran muodostuminen. Se kannattaisi avata läpinäkyväksi, sillä omakustannusperiaatteen mukainen vuokra herättää luottamusta asukkaassa. Luottamus syntyy siitä, kun tietää, mihin vuokraan käytetty raha menee.

Vuokrissa on kyse Salosen mukaan oikeudenmukaisuudesta, jonka perään yhä useampi ihminen kuuluttaa. Elämän perusasioilla ei pitäisi voida tehdä toisia ihmisiä riistävää bisnestä.

– Oikeudenmukaisuus korostuu nykyaikana, kun ihmisten väliset erot tulevat näkyviksi jokapäiväisessä uutisvirrassa, toteaa Salonen ja laajentaa oikeudenmukaisuuden näkökulmaa.

– On epäoikeudenmukaista, että kehittyvien maiden ihmiset kärsivät ilmastonmuutoksesta eniten, vaikka vaikuttavat siihen vähiten. Globalisoituneessa maailmassa kaikki ihmiset ovat saman kylän väkeä. Jos elämästä tulee mahdotonta päiväntasaajalla, vaikkapa kuivuuden vuoksi, kärsimme kaikki lisääntyvän pakolaisuuden myötä, muistuttaa Salonen.

Vaikuttaminen luo merkitystä

Kaikki tuntuu tällä hetkellä kytkeytyvän tavalla tai toisella ilmastonmuutokseen, niin omassa kuin yritysten elämässä.

– On hyvä tunnistaa kytkökset, joiden varaan jokapäiväinen elämä rakentuu. Kun käyt kaupassa, olet kytköksissä tuhansien ihmisten elämään maapallolla. Suklaan raaka-aine ei kasva suomalaisilla pelloilla tai kännykkää ei ole olemassa ilman 30 metallia, joita sen valmistuksessa tarvitaan. Jokainen valinta on kannanotto jonkinlaisen maailman puolesta, toteaa Salonen.

ARA-asuminen on tasaavaa oikeudenmukaisuutta

ARA-vuokra- ja asumisoikeusasuminen on Salosen mukaan hieno konsepti tasaavan oikeudenmukaisuuden näkökulmasta katsottuna. Kohtuuhintaista asumista tarjoamalla yleishyödylliset yhtiöt antavat tulotasosta riippumatta tasapuolisesti asukkaille laadukkaan asumisen edellytykset.

– Tällainen yritys on olemassa yhteiskuntaa varten ja sitä kautta tulevia sukupolvia ja tätä planeettaa varten. Jos asumiskonseptiin saadaan mukaan myös asukkaiden laajat vaikuttamismahdollisuudet, on siinä sekä vetovoimaa että pitovoimaa. Ihmiset haluavat vaikuttaa oman elämänsä olosuhteisiin ja kun pääsee vaikuttamaan, ottaa myös vastuuta asumisestaan, toteaa Salonen.

Asukasvaikuttamisen lisäksi Salonen kehottaa asuntoalan toimijoita ottavan laajasti käyttöön asuntosuunnittelussa ja rakentamisessa klassiset muotoilun periaatteet: kauneuden, kestävyyden ja käytännöllisyyden.

BKT liian kapea hyvinvoinnin mittari

Salonen on nostanut keskusteluun myös sivistyksen merkityksen vaurauden määrittelemisessä ja kritisoinut hyvinvoinnin mittaamista bruttokansantuotteen avulla.

– Bruttokansantuote mittaa taloudellisessa toimeliaisuudessa tapahtuvia muutoksia, mutta ei sitä jälkeä, joka toimeliaisuudesta jää. Vaurastumisen myötä suomalaisessa yhteiskunnassa korostuvat yhä enemmän ne asiat, joihin bruttokansantuotteella ei päästä kiinni. Emme ole olemassa talouskasvua varten vaan haluamme saada merkitykselliseksi ja arvokkaaksi koetun elämän, painottaa Salonen.

Nyky-yhteiskunnan kapea käsitys hyvinvoinnista, suorituskeskeisyys ja riippumattomuuden ihanne yhdessä alati monimutkaistuvan maailman kanssa on tehnyt elämästämme pirstaloitunutta ja meistä ihmisistä kovin irrallisia ja välinpitämättömiä. Keskustelu, jota nyt on alettu käymään, on Salosen mukaan merkki siitä, että halutaan mennä kohti sivistyneempää elämää, jossa ihmisenä oleminen nähtäisiin laajemmin. Ihmiset ovat kuitenkin vielä kiinni vallitsevassa kuluttamiseen ja suorittamiseen nojaavassa järjestelmässä.

Ihmisyyden arvokas kokemus edellä

– Pitäisikö jo siirtyä elämän kulissien rakentamisesta näytelmän juonen kirjoittamiseen, kysyy Salonen ja korostaa:

– Olennaista on se, kuinka me ihmiset saamme toisistamme esiin hyvän ja kauniin, ja rakennamme huomisen sen varaan. Voimakas yhteiskunta tehdään niin, että houkuttelemme toistemme parhaat puolet esiin.

Tulevaisuuden auringonnousun toimijat ovat Salosen mukaan niitä, jotka ymmärtävät tuon asian ja haluavat ratkaista asioita, eivät aiheuttaa ongelmia. Asumisen saralla se tarkoittaa esimerkiksi energiatehokkuuteen, puurakentamiseen, estetiikkaan ja asukasvaikuttamiseen satsaamista.

– Asuntotuotanto on kova juttu, koska sillä on vaikutusta pitkälle tulevaisuuteen. Siksi alan kannattaa lukea maailmanmenoa huolella ja etsiä tulevaisuuskestäviä ratkaisuja. Ja ehdottoman tärkeää on panostaa sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen niin, että myös asukas voi kokea olevansa arvokas toimija. Kaikkea pitäisi rakentaa arvokkaaksi ja merkitykselliseksi koettu elämä edellä, painottaa Salonen.

 




Maailma ympärillämme muuttuu, mutta yksi asia pysyy: koti on tärkein. Asuntosäätiö perustettiin vuonna 1951 kuuden kansalaisjärjestön Invalidiliiton, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, SAK:n, Vuokralaiset Ry:n, Väestöliiton ja Virkamiesliiton (lakkautettu) toimesta.

Olemme aina uskoneet, että onnelliset kodit ja laadukas asuminen kuuluvat kaikille. Unelma, joka syntyi Tapiolan puutarhakaupungissa 70 vuotta sitten elää tänään jokaisessa ovenavauksessa. Asuntosäätiö 70 vuotta -sivulle >


Lue seuraava juttu

Lue lisää
MLL_esa_iivonen
09.09.2021
Asuntosäätiö 70 v.
Asumisen viihtyvyystekijöillä suuri vaikutus hyvinvointiin

TEKSTI: Päivi Ruuskanen  |  KUVA: Mikko Käkelä

Asumisen jatkuva kallistuminen kasvukeskuksissa on tuottanut yhä pienempiä asuntoja viime vuosina. Vaarana on, että liiallinen tehokkuusajattelu jyrää viihtyvyyden, joka vaikuttaa monella tavalla ihmisten hyvinvointiin ja jopa syntyvyyteen.

Mannerheimin Lastensuojeluliiton tavoitteena on lapsiystävällinen Suomi ja asumiseen liittyvät asiat kuuluvat olennaisena osana tuon tavoitteen keinovalikoimaan. Siksi MLL on myös yksi Asuntosäätiön perustajajärjestöistä.

Liiton asuntopoliittinen linjaus on hyvin laaja-alainen ja kertoo syvästä ymmärryksestä asuntoasioiden vaikutuksesta ihmisten ja yhteiskunnan hyvinvointiin. MLL:n asuntopoliittisena tavoitteena on monipuolinen asuntotarjonta erilaisille perheille, kohtuuhintaisuus ja riittävä asuntotuotanto kaikissa asumismuodoissa.

Järjestön johtava asiantuntija Esa Iivonen on juuri nyt erityisen huolissaan nuorten heikentyneestä tilanteesta asuntomarkkinoilla.

– Kaikilla perheillä pitäisi olla mahdollisuus elämäntilanteen vaatimaan asumiseen kohtuuhinnalla eli mahdollisuus hankkia riittävän kokoinen asunto. Haasteena tällä hetkellä on, että asumisväljyydessä on otettu takapakkia ja samaan aikaan asuminen on kallistunut merkittävästi. Erityisesti nuorten asema asuntomarkkinoilla on heikentynyt jopa siten, että asia vaikuttaa syntyvyyteen, toteaa Iivonen.

Syntyvyysluvut ovat romahtaneet viimeisen kymmenen vuoden aikana 61 000 vuosittain syntyvän lapsen määrästä 46 000 vauvaan. Toisen Asuntosäätiön perustajajärjestön, Väestöliiton tutkimuksissa on todettu, että kallis asuminen on tärkeä vaikuttaja perhesuunnitteluun.

– Ihmisillä ei ole varaa riittävän isoon asuntoon ja siksi myös viihtyvyydessä on otettu takapakkia. Tehokkuusajattelu on jyrännyt viihtyvyysajattelua ja sillä on merkittäviä vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin, muistuttaa Iivonen.

Kiinnittymättömyys vaikuttaa erityisesti lapsiin

Viihtyisä asuminen koostuu Iivosen mielestä monesta tekijästä. Se on yhtä lailla asunnon toimiva pohjaratkaisu kuin viihtyisä ja turvallinen ympäristö viheralueineen, leikkipaikkoineen ja ulkoilumahdollisuuksineen. Myös hyvät julkiset liikenneyhteydet ja kevyen liikenteen väylät sekä palvelut ja harrastusmahdollisuudet ovat osa viihtyisää asumista.

Kaikki lähtee kuitenkin asunnoista. Jos asunto ei ole viihtyisä, eikä sitä pysty muuntamaan omien tarpeiden mukaan, ihminen haluaa väistämättä muuttaa itselle sopivampaan kotiin eli asukasvaihtuvuus lisääntyy, mikä puolestaan heikentää ihmisten kiinnittymistä alueeseen. Se puolestaan kylvää Iivosen mukaan siemeniä epävarmuuden ja turvattomuuden tunteelle.

– Tämä vaikuttaa erityisesti lapsiin, joille lähiympäristö on keskeisessä roolissa elämässä. Siellä muodostuvat kaverisuhteet ja opitaan itsenäisen elämän perusteet, mutta kyllä kiinnittymisellä on merkitystä myös aikuisten sosiaalisiin suhteisiin. Yksinasuvien määrä on voimakkaasti lisääntynyt ja, jos ihminen ei pysty kiinnittymään alueeseen ja luomaan sosiaalisia verkostoja, se lisää yksinäisyyttä entisestään.

Pienet asunnot haastavat myös kaupunkisuunnittelua

Iivonen korostaa, että pääpiirteittäin suomalaisessa asunto- ja kaupunkisuunnittelussa ollaan menty eteenpäin, mutta asuntojen koon pieneneminen on Iivosen mukaan todella iso haaste. Pitkälle viety tehokkuusajattelu on tuottanut pienempiä asuntoja ja yksipuolisempia asuinalueita.

– Se on haaste myös kaupunkisuunnittelulle. Nyt tarvittaisiin monipuolisuutta niin asuntokantaan kuin myös asuntojen omistusmuotoihin ja alueen palvelutarjontaan. Alueelta pitäisi löytyä asuntojen lisäksi kivijalkakauppoja, työpaikkoja ja harrastusmahdollisuuksia. Monipuolisuus vaikuttaa sekin ihmisten viihtyvyyteen, korostaa Iivonen ja lisää, että peruste pienten asuntojen hallitsevalle osuudelle tuotannosta on viimeistään korona-ajan kokemusten myötä heikentynyt. Ihmiset kaipaavat väljempää asumista.

– Korona-aika on sodan jälkeen suurin käännekohta yhteiskunnassamme ja muuttaa monia trendejä. On vielä aikaista sanoa, mitä tulee tapahtumaan, mutta myös merkkejä parempaan suuntaan menosta on nähtävissä.

Tarvitaan radanvarsirakentamista

Asuntotuotannon kasvu on tavallaan yksi merkki paremmasta, sillä riittävä tarjonta tasaa myös asumisen hintaa. Tosin vielä ollaan kaukana siitä tuotantomäärästä, että voitaisiin haaveilla edullisesta asumisesta. Iivonen muistuttaa, että pelkällä kaupunkien täydennysrakentamisella ei päästä riittävään asuntotuotantoon ja erityisesti kohtuuhintaisuuteen.

– Tarvitaan lisää radanvarsirakentamista ja myös uusia asuinalueita, joissa maanpäällinen osuus jäisi asunto- ja liiketilatuotannolle ja rata kulkisi maan alla, visioi Iivonen, joka pitää maankäytön, asumisen ja liikenteen MAL-sopimuksia tärkeinä keinoina kehittää kaupunkikeskuksia haluttuun suuntaan.

– MAL-sopimusten myötä on saatu lisättyä merkittävästi asuntotuotantoa ja joukkoliikenteen investointeja. Jatkossa tarvittaisiin yhä tiiviimpää valtion ja kuntien yhteistyötä, sillä nimenomaan liikenneinvestoinnit mahdollistavat huomattavan asuntotuotannon lisäämisen ja kaupunkirakenteen sosiaalisesti, ekologisesti sekä taloudellisesti järkevän viihtyvyyden parantamisen. Kunnilta vaaditaan puolestaan aktiivista maapolitiikkaa, jotta asuntotuotannon määrää voidaan suunnitelmallisesti lisätä, toteaa Iivonen.

– Viitteitä tällaiseen positiiviseen kehitykseen on jo nähtävissä. Kehäradan, Länsimetron ja Raidejokerin käynnistämät rakennushankkeet ovat tuoneet mukanaan positiivisia kokemuksia, ja uskon, että hyvät kokemukset edistävät vastaavantyyppisten uusien hankkeiden käynnistymistä.

Tulevaisuuden osalta Iivonen toivoisi myös panostettavan ihmisläheiseen arkkitehtuuriin ja asuntopolitiikkaan, jonka perustana olisivat ihmisten tarpeet.

– Ihmisten tarpeet pitäisi tulla kuulluksi ja erityisesti pitäisi kuunnella lasten ja nuorten tarpeita, sillä heille lähiympäristö on todella tärkeä.

Pelkkä sijoittajanäkökulma yksipuolistaa alueita

Ihmisläheisen toiminnan vastapuolena näyttäytyy tänä päivänä helposti sijoittajavetoinen tehokkuusajattelu. Sijoittajia toki markkinoilla tarvitaan, mutta ne ovat saaneet viime vuosina melko suuren painoarvon asuntosektorilla.

– Jos asuntopolitiikkaa ei mietitä laaja-alaisesti ja mennään vain sijoittajien mukaan, alueet helposti yksipuolistuvat, mikä puolestaan johtaa helposti alueiden segregoitumiseen. Se puolestaan tuo ongelmia kaikkien asukkaiden hyvinvointiin. Ihmisten tarpeista lähtevä asuntopolitiikka varmistaa, että alueilla asuu erilaisia ihmisiä, eikä niin, että sijoittaja tulee ja tekee alueen omien tuottotavoitteidensa mukaisesti, toteaa Iivonen.

Vastikään julkaistussa Helsingin kaupungin tutkimuksessa tuetusta vuokra-asuntokannasta ja asukkaiden kokemuksista todettiin, että liian yksipuolinen asukasrakenne aiheuttaa asukkaiden keskuudessa turvattomuuden tunnetta. Iivonen kaipaa tämän tyyppistä tutkimustoimintaa lisää.

– Asuntopolitiikkaa jää helposti marginaaliin, sitä pidetään itsestään selvänä asiana ja asuntokysymykset nähdään jo ratkaistuina ongelmina, koska keskimäärin asiat ovat hyvin. Meillä pitäisikin olla enemmän vaikutusten arviointia asuntopolitiikassa, jotta saataisiin paremmin esiin asuntomarkkinoilla heikommassa asemassa olevien ryhmien, kuten nuorten, ongelmat. Silloin varmistettaisiin, ettei päätöksillä heikennetä ihmisten tilannetta, pohtii Iivonen ja nostaa lopuksi vielä yhden tämän päivän haasteen, joka osaltaan vaikuttaa vahvasti asumiseen.

– Asumistuesta ollaan montaa mieltä, mutta ei sitä voida lopettaakaan, sillä monen ihmisen toimeentulo on siitä kiinni. On muistettava, että asuminen on jokaisen ihmisen perustarve ja -oikeus. Ehkä tuotantotuen lisääminen kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon voisi olla yksi keino myös asumistuen tarpeen kasvun hillitsemiseen, pohtii Iivonen.



Maailma ympärillämme muuttuu, mutta yksi asia pysyy: koti on tärkein. Asuntosäätiö perustettiin vuonna 1951 kuuden kansalaisjärjestön Invalidiliiton, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, SAK:n, Vuokralaiset Ry:n, Väestöliiton ja Virkamiesliiton (lakkautettu) toimesta.

Olemme aina uskoneet, että onnelliset kodit ja laadukas asuminen kuuluvat kaikille. Unelma, joka syntyi Tapiolan puutarhakaupungissa 70 vuotta sitten elää tänään jokaisessa ovenavauksessa. Asuntosäätiö 70 vuotta -sivulle >


Lue seuraava juttu

Lue lisää
johanna_hatonen
26.08.2021
Asuntosäätiö 70 v.
Esteettömyys mahdollistaa asumisen yhdenvertaisuuden
TEKSTI: Päivi Ruuskanen  |  KUVA: Mikko Käkelä

Esteettömyys on osa laadukasta ja käyttäjälähtöistä suunnittelua, asumisen perusasia, joka lisää asumisen turvallisuutta, toiminnallisuutta ja viihtyisyyttä. Se luo myös pohjan yhdenvertaisille valinnan mahdollisuuksille.

– Esteettömät ja toimivat tilat auttavat kaikkien asukkaiden elämää ja antavat mahdollisuuden valita omien tarpeiden mukaisen asunnon ja siten toteuttaa itseään myös asuinpaikan valinnassa, toteaa Invalidiliiton esteettömyysasiantuntija Johanna Hätönen.

Esteettömyyden merkitys voi korostua tilanteissa, joissa oma liikkumis- tai toimimistapa muuttuu pysyvästi tai väliaikaisesti. Murtunut jalka tai liikkuminen lastenvaunujen kanssa voi herättää huomaamaan puutteita omassa asuinympäristössä ja miettimään, keitä varten ne on suunniteltu. Hätönen antaa esimerkkejä ratkaisuista, jotka helpottavat arjen sujumista kaikissa tilanteissa.

– Esimerkiksi asuintalojen sisäänkäynneissä ei pitäisi olla tasoeroja portaineen ja ulko-oven pitäisi avautua kevyesti niin, että ulos pääsee vaivatta. Hissi puolestaan saattaa lisätä asukkaalle useita vuosia mahdollisuutta asua omassa kodissaan, listaa Hätönen esteettömän asumisen etuja.

Myös kännykän selailu tai isojen kantamusten kanssa kulkeminen rapuissa helpottuu, jos porrashuoneet on suunniteltu esteettömiksi.

– Portaiden helppokulkuisuus on tärkeää kaikille. Kun askelmissa on tummuuskontrastiraita, mikä erottuu myös tuntoaistin avulla, portaiden hahmottaminen helpottuu. Samalla tavalla yhtenäinen käsijohde portaissa ja riittävän kirkas valaistus helpottavat kulkemista.

Esteettömyyden kehittäminen on usein pieniä oivalluksia ja tekoja. Asuntosäätiön uudemmissa taloissa esteettömyyttä on kehitetty muun muassa nykytekniikan keinoin. Joissain kohteissa esimerkiksi ulko-oven avaus tuo hissin automaattisesti alakertaan ja avaa oven valmiiksi tulijalle.

Asukkaiden tarpeet kunniaan

Uudemmassa asuntokannassa esteettömyyden minimitaso toteutuu rakennuslain esteettömyysasetusten ohjatessa suunnittelua ja rakentamista. Asuntojen pohjaratkaisuilla on iso merkitys esteettömyyden toteutumisessa. Esimerkiksi tarkoituksenmukaisesti mitoitetut wc- ja peseytymistilat sekä mahdollisuudet kalustaa asuinhuoneita eri tavoin lisäävät asuntojen joustavuutta myös muuttuvissa elämäntilanteissa.

– Esteettömyys toteutuu tavallaan jo uusissa asuintaloissa, mutta ikävä kyllä uusien rakennusten muodot ja massat syvärunkoisissa taloissa tuottavat pohjaratkaisuiltaan kummallisia ja toimimattomia asuntoja. Eli esteettömyys toteutuu nyt paperilla, mutta ei välttämättä käytännössä, harmittelee Hätönen, joka toivoisi ammattitaitoisen suunnittelun nousevan uuteen arvoonsa.

– Asuntosuunnittelua pitäisi ohjata asukkaiden tarpeet, ei tuottotavoitteet, jotka rajoittavat myös suunnittelijoiden työtä. Lainsäädäntö pitää kyllä huolen, että asunnoissa selviää ja pärjää, mutta asumisen pitäisi olla enemmän, sen pitäisi olla viihtyisää.

Tuottotavoitteellinen tuotanto koskee vapaarahoitteisia asuntoja. Valtion tukemassa tuotannossa asunnot ovat keskimäärin isompia kuin vapaarahoitteisessa asuntokannassa ja ko. tuotannon laatua myös ohjataan tarkemmin.

ARA-tuotannossa myös asumisen innovaatioiden pilotointi on yleisempää, koska asuntojen omistaminen on yleishyödyllisyyden ohjaamaa. Esimerkiksi puukerrostalorakentamisen kehittäminen oli pitkään pelkästään ARA-tuotannon varassa.

Yhteistiloille kannusteita

Hätönen toivoo myös kunnista löytyvän kunnianhimoa kaavoituksen kehittämiseen.

– Kaikki rakentaminen lähtee kaavoituksesta ja siksi myös kaavoittajalla pitää olla ymmärrystä esteettömyydestä, ettei aseteta asuntojen suunnittelijoita mahdottoman tilanteen eteen, toteaa Hätönen ja visioi asuntojen tuottajille kannusteita tehdä esimerkiksi nykyistä parempia yhteistiloja.

– Pitäisi mahdollistaa, että suunnittelemalla esimerkiksi laadukkaat porrashuoneet, voisi saada lisärakennusoikeutta asuntoihin ja niistäkin tulisi parempia. Jos näin ei tehdä, porrashuoneet ja muut tuottamattomat tilat puristetaan tyypillisesti mahdollisimman pieniksi, jolloin asunnoista tulee helposti hankalan mallisia.

Kyse on myös ihmisoikeuksista

Puutteellinen esteettömyys rajaa ihmisten yhdenvertaisia valinnanmahdollisuuksia, ja siten heikentää myös ihmisoikeuksien toteutumista. Mahdollisuus valita oma asuinpaikka on määritelty sekä Suomen perustuslaissa että esimerkiksi Yleissopimuksessa vammaisten henkilöiden oikeuksista.

– Jotta tämä tavoite voisi aidosti toteutua tarvitaan lisää esteettömiä asuntoja ja asuinalueita. Tavoite ei toteudu vain uutta rakentamalla, vaan korjausrakentaminen on isossa roolissa, jotta valinnanmahdollisuuksia löytyisi myös eri ikäisiltä asuinalueilta, toteaa Hätönen.

Tällä hetkellä asumiseen liittyvät valinnanmahdollisuudet eivät vielä toteudu yhdenvertaisesti kaikille. 

– Jotta tilanne muuttuisi, pitäisi ottaa paremmin huomioon asukkaiden moninaisuus ja esimerkiksi erilaiset tavat liikkuva ja toimia. Suunnitteluun pitäisi myös varata riittävästi resursseja, jotta suunnittelijoilla olisi aikaa kehitellä toimivia ratkaisuja.

Esteettömyydelle yhä suurempi tarve

Kehityksen pahimpana esteenä Hätönen pitää esteettömyyden näkemistä rajatun ihmisryhmän asiana, erillispalikkana asuntosuunnittelussa. Sen sijaan sen pitäisi olla mukana suunnittelussa alusta lähtien.

– Jos halutaan edistää valinnan mahdollisuuksia ja kaikkien asukkaiden etuja, ei voi tehdä muuta kuin esteetöntä. Tärkeää on myös suunnitella muuntojoustavia asuntoja, jotta asukkaat viihtyisivät samassa asunnossa pidempään ja voisivat nykyistä paremmin juurtua asuinpaikkaansa, pohtii Hätönen.

Esteettömyyden aito huomioiminen asuntosuunnittelussa on erittäin tärkeää myös siksi, että asuntokanta uusiutuu kovin hitaasti, vain noin prosentin vuosivauhdilla, ja tarve esteettömille asunnoille tulevaisuudessa on yhä suurempi muun muassa väestön ikääntymisen takia.

Myös korona tulee todennäköisesti muuttamaan pysyvästi asumistarpeitamme etätyön lisääntymisen myötä. Kotiin kaivataan enemmän tilaa ja muunneltavuutta.

Alalle tarvitaan lisää tuotekehittelyä

Usein esteettömyyden esteeksi mainitaan kustannukset. Hätönen kääntää näkökulman kustannuksista jälleen suunnitteluun.

– Voidaan kysyä, onko se esteettömyys vai huono suunnittelu, mikä maksaa eli hyvä suunnittelu on tässäkin asiassa keskeisessä roolissa. Jos esteettömyys otetaan alusta lähtien suunnittelussa huomioon, ei esteettömät ratkaisut ole välttämättä kalliita, korostaa Hätönen ja kaipaa alalle parempaa tuotekehittelyä.

– Kun puuttuu hyvät tuotteet, kuten esteettömyyden huomioon ottavat tilatehokkaat kylpyhuone-elementit, joudutaan tekemään kummallisia ratkaisuja. Ihmiset olisivat varmasti valmiita maksamaan toimivuudesta, mutta harmillista kyllä, asuntomarkkinat käyvät niin kuumana, että kaikki menevät kaupaksi ja kalliilla. Kun kysyntää on, ei tarvitse satsata myöskään tuotekehitykseen, harmittelee Hätönen, joka kaikesta huolimatta on toiveikas esteettömyyden edistymiseen.

– Haluamme tehdä töitä juuri sen eteen, että ihmiset oivaltavat esteettömyyden mahdollisuudeksi, joka tuo etuja kaikkien ihmisten elämään. Ihmisten tietoisuus esteettömyyden merkityksestä lisääntyy koko ajan.



Maailma ympärillämme muuttuu, mutta yksi asia pysyy: koti on tärkein. Asuntosäätiö perustettiin vuonna 1951 kuuden kansalaisjärjestön Invalidiliiton, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, SAK:n, Vuokralaiset Ry:n, Väestöliiton ja Virkamiesliiton (lakkautettu) toimesta.

Olemme aina uskoneet, että onnelliset kodit ja laadukas asuminen kuuluvat kaikille. Unelma, joka syntyi Tapiolan puutarhakaupungissa 70 vuotta sitten elää tänään jokaisessa ovenavauksessa. Asuntosäätiö 70 vuotta -sivulle >


Lue seuraava juttu

Lue lisää
Asuntosaatio_Anne_Viita
12.08.2021
Asuntosäätiö 70 v.
Vuokralla asuminen on oikeutettu tapa asua
TEKSTI: Päivi Ruuskanen  |  KUVA: Mikko Käkelä

Vaikka vuokra-asuminen yleistyy koko ajan, yhä edelleen asumismuotoa vaivaa imago-ongelma. Vuokralaiset kokevat, että vuokralla asuminen on aina jollain lailla väärä tapa asua. Edunvalvonnan haasteena on myös kallis asuminen. 

Vuokralaiset ry:n toiminnanjohtaja Anne Viita on hoitanut vuokralaisten edunvalvontatehtäviä jo yli 30 vuotta. Sinä aikana asuntomarkkinoilla on tapahtunut paljon eli hiljaista tietoa asumisen asioista on kertynyt reppuun melkoisesti. Hän on ollut pitkään myös Asuntosäätiön hallituksessa ja toimii tällä hetkellä sen puheenjohtajana. Vuokralaiset ry on yksi Asuntosäätiön perustajajärjestöistä.   

Historian havinaa 

Samaan aikaan, kun Viita aloitti uraansa Vuokralaisissa, Suomessa elettiin 80-luvun lopulla hurjaa nousukautta, joka laittoi myös asuntojen hinnat nousukiitoon. Kuumentuneet markkinat synnyttivät pikavauhdilla asumisoikeusjärjestelmän helpottamaan erityisesti lapsiperheiden elämää.  

90-luvun alun suuri lama puolestaan romahdutti omistusasuntomarkkinat ja lisäsi sekä vuokra- että asoasuntojen kysyntää. Vuokrasääntelyn purku vuonna 1995 vapautti vuokramarkkinat ja lisäsi toki asuntotuotantoa, mutta avasi pandoran lippaan vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen hinnoittelulle.   

Ympyrä on sulkeutunut sikäli, että sekä omistusasuntojen että vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen hinnat ovat jälleen ennätyksellisen korkeat.  

– Kohtuuhintaisen ARA-vuokra-asumisen suosio on lähtenyt kovaan nousuun, mutta entistä harvempi saa asunnon, sillä niiden määrä on vähentynyt rajusti parissa kymmenessä vuodessa, kertoo Viita. 

Vanhoista asenteista eroon 

Vuokralla asuvia on Suomessa jo noin 1,5 miljoonaa henkilöä. Vuokralaisten suuresta määrästä huolimatta asumismuoto kärsii yhä imago-ongelmasta. Jos asut vuokralla ARA-asunnossa ja tulot nousevat himpun verran yli rajojen, saat tuntea olevasi ei toivottu asukas. Jos puolestaan asut vapaarahoitteisessa vuokra-asunnossa, saat selitellä, miksi et osta omistusasuntoa.  

– Ei selvästikään ole oikeaa tapaa olla vuokralainen. Hallintamuotojen pohtimisen sijaan pitäisi mielestäni aina olla etusijalla ajatus siitä, että asukas saa tarpeitaan vastaavan asunnon. Meidän pitäisi jo päästä 70-luvun ajattelumallista, että hyvät perheet asuvat vain omistusasunnossa, esittää Viita. 

Vuokra-asumisen suosiota ei selitä pelkästään kalliit omistusasunnot. Myös elämäntapamme ovat muuttuneet ja vuokra-asuminen palvelee ihmisten tarpeita paremmin.  

– Toisaalta asuntomarkkinoiden polarisoituminen hyvän ja huonon kysynnän alueisiin on tuonut esiin omistusasumisen riskejä, mikä on heikentänyt omistusasumisen imagoa, pohtii Viita ja muistuttaa, että omistusasunnot ovat helposti myös työmarkkinoiden kehittymistä jarruttava tekijä. 

– Ihmiset ovat huomattavasti tiukemmin tiettyyn paikkaan sidottuja omistusasuntojen myötä.  

Vuokrasääntelyn keino pitäisi tutkia 

Viidan mielestä on hyvä asia, että vuokra-asuntoja on nykyään runsaasti tarjolla. Ongelmana on kuitenkin asumisen korkea hinta, jota koronatilanne on kärjistänyt. ARAn tilastojen mukaan vapaarahoitteiset vuokra-asunnot ovat esimerkiksi Helsingissä yli puolet kalliimpia kuin ARA-asunnot.  

– On kestämätöntä, että asuminen on se, jonka kustannukset nousevat koko ajan, korostaa Viita, eikä sulje pois vuokrasääntelynkään palauttamista.  

– Vuokrasääntelyn purkua on vastustettu ajatuksella, että sitten vuokra-asuntotuotanto loppuu. Mutta onko vapaarahoitteinen asuntotuotanto kuitenkaan se oikea keino saada markkinoille uusia asuntoja? Eikö kansantaloudellisesti olisi järkevämpää tuottaa lisää kohtuuhintaisia ARA-asuntoja, joissa ihmisille jäisi rahaa käytettäväksi esimerkiksi palvelujen ostamiseen, kysyy Viita. 

Usein kuitenkin kuulee väitettävän, että ARA-tuotanto syrjäyttää vapaarahoitteisen tuotannon. 

– Tuotantoluvut kertovat ihan toista. Parissa kymmenessä vuodessa markkinoilta on hävinnyt kymmeniä tuhansia kohtuuhintaisia ARA-asuntoja samaan aikaan kun vuokra-asuntojen kokonaistuotannon määrä on kasvanut. Käytännössä se on tarkoittanut asukkaille jatkuvasti kasvavia asumisen kustannuksia ja veronmaksajille isoa vuosittaista laskua asumistukimenoina.  

Päivähoitokin kuuluu nykyään kaikille 

Viita haluaisi ehdottomasti lisätä ARA-asuntojen määrää nykyisestään. Hän ei myöskään pidä kestävänä perusteena vastustaa ARA-tuotantoa siksi, että asuntoja ei riitä kaikille halukkaille. Hän ottaa esimerkin päivähoitopuolelta. 

– Vielä 70-luvulla päiväkodit oli tarkoitettu vain yksinhuoltajien lapsille. Muiden perheiden lapset sijoittuivat yksityisiin päivähoitopaikkoihin. Tänä päivänä pidetään itsestään selvänä asiana, että julkinen päivähoito kuuluu kaikille tulotasosta riippumatta. Samalla tavalla pitäisi nähdä asumiskysymys. Kyse on resurssien vapauttamisesta yhteiskunnan kehittämiseen. 

Asotuotannolla liikkuvuutta markkinoille 

Vuokra-asuntojen lisäksi Viita haluaisi lisää asumisoikeusasuntoja, joiden turvin pystyttäisiin helpottaa kaikkien ikäryhmien taloudellista elämäntilannetta. Vuokralaiset ry toimii myös asoasukkaiden edunvalvojana. 

– Riittävällä asotuotannolla saataisiin liikkuvuutta asuntomarkkinoille, kun ARA-vuokra-asunnoista tai vanhoista omistusasunnoista voitaisiin siirtyä asoasuntoihin.  

Tällä hetkellä liikkuvuutta ei pahemmin ole. Esimerkiksi Asuntosäätiön asumisoikeusasunnot ovat lähes täyskäytössä ja asukasvaihtuvuus vähäistä. Myös asoasioissa Viidalla on asuntopoliittisia terveisiä. 

– Asumisoikeusasuntojen tuotantoa hidastaa hallituskausittainen tempoileva asuntopolitiikka, minkä takia tuotanto on koko ajan katkolla. Ikään kuin järjestelmä ei olisi vieläkään vakiinnuttanut paikkaansa, harmittelee Viita. 

Asukasvaikuttaminen on lähidemokratiaa 

Vaikka hinta-asia on jatkuvasti paheneva ongelma, on vuokra-asumisessa moni asia mennyt myös hyvään suuntaan. Viita kehuu nykyaikaisia vuokranantajia pääosin valveutuneiksi ja yhteistyökykyisiksi.  

– Moni vuokranantaja ymmärtää jo, että vuokralainen ja vuokranantaja ovat lopulta samassa veneessä asumisen kysymysten kanssa, kehuu Viita. 

Yksi tärkeimmistä keskustelunaiheista vuokranantajien kanssa on asukkaiden tiedonsaanti- ja osallistumisoikeus. Parhaillaan ollaan uudistamassa lakia yhteishallinnosta ja siinä vuokralais- ja vuokranantajatahojen näkemykset ovat osittain vastakkaiset. Vuokranantajapuoli haluaa Viidan mukaan keskittyä asukasvaikuttamisessa pehmeämpiin asioihin kuten yhteisöllisyyteen. 

– Asukkaiden tyytymättömyys lähtee usein tiedon puutteesta ja siksi tiedon jakaminen ja kuulluksi tuleminen myös kiinteistöjen kunnossapitoon ja talouteen liittyvistä asioista on tärkeää. Tiedon saaminen on lähivaikuttamista ja luo luottamusta vuokranantajan toimintaan, vaikka lopulliset päätökset tehtäisiinkin yhtiössä, korostaa Viita, joka toivoo ympäristöministeriön kiinnittävän asiaan erityistä huomiota lakia uudistettaessa.  

– Asukasvaikuttaminen on lähidemokratiaa ja sitä pitää kunnioittaa. 

Tulevaisuus on asumisen palveluissa 

Kaiken kaikkiaan Viita uskoo vuokra-asumisen suosion jatkavan kasvuaan tulevaisuudessa. 

– Yhteiskunta on muuttunut monella tavalla pirstaloituneeksi, mikä lisää pienemmän riskin asumismuotojen suosiota. Uudet vuokralaissukupolvet ovat myös yhä valveutuneempia eli vuokranantajien täytyy osata tarjota yhä monipuolisimmin asumiseen liittyviä palveluita, visioi Viita ja antaa jälleen evästystä poliittisille päättäjille. 

– Tarvittaisiin jälleen uusi asumisen kehitysohjelma ”Hyvä asuminen 2030”, jotta tulevaisuuden asumisen tarpeet osattaisiin huomioida laajasti asuntosektorilla. Esimerkiksi asumisen väljyys on noussut koronan myötä entistä tärkeämmäksi tekijäksi. Myös keskiluokan asumistarpeita olisi nyt tärkeää tutkia tarkemmin. Tavallisten palkansaajien asumisahdinko vaikuttaa selkeästi jopa syntyvyyteen ja on sellainen asuntomarkkinoiden hiljainen signaali, jota ei pitäisi sivuuttaa ajattelemalla, että onhan ennenkin pärjätty, painottaa Viita. 



Maailma ympärillämme muuttuu, mutta yksi asia pysyy: koti on tärkein. Asuntosäätiö perustettiin vuonna 1951 kuuden kansalaisjärjestön Invalidiliiton, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, SAK:n, Vuokralaiset Ry:n, Väestöliiton ja Virkamiesliiton (lakkautettu) toimesta.

Olemme aina uskoneet, että onnelliset kodit ja laadukas asuminen kuuluvat kaikille. Unelma, joka syntyi Tapiolan puutarhakaupungissa 70 vuotta sitten elää tänään jokaisessa ovenavauksessa. Asuntosäätiö 70 vuotta -sivulle >


Lue seuraava juttu

Lue lisää
heikki_laaksonen
22.07.2021
Asuntosäätiö 70 v.
Ympäristö on sivistyksen mittari

TEKSTI: Päivi Karvinen  |  KUVA: Mikko Käkelä

Kotkan Sapokan vesipuistolla ja Asuntosäätiön ensimmäisellä hankkeella Tapiolalla on muutakin yhteistä kuin vain kaunis ja vehreä kaupunkimiljöö. Molempien rakentamiseen tarvittiin sinnikkyyttä, luovuutta ja periksi antamattomuutta. Sapokan vesipuiston isän Heikki Laaksosen mukaan ymmärrys viherympäristön merkityksestä kertoo elintason ja sivistyksen tasosta.

Sodanjälkeinen Suomi sinnitteli pitkään toimeentulon parissa ja ympäristön kohentaminen koettiin lähinnä turhakkeeksi. Siihen nähden Heikki Laaksonen pitää Asuntosäätiön puutarhakaupunki-idean toteutusta 50-luvulla merkittävänä saavutuksena. Vielä 80-luvullakin, Sapokan hanketta viriteltäessä, viherympäristön arvostus oli lapsenkengissä ja asenteet sen mukaisia. 

– Kolme vuotta minulla meni puhuessa kaupungin päättäjiä Sapokan taakse. Sain rahoituksen hankkeelle siksi, että tekninen johtaja kyllästyi jatkuvaan jauhamiseeni ja esitti päättäjille myönnettäväksi rahaa hankkeelle. Yllättäen se myös annettiin ja pääsimme vuonna 1990 aloittamaan työt, kertoo vastikään Kotkan kaupunginpuutarhurin toimesta eläköitynyt Laaksonen.

– Saimme rahoituksen neljäksi vuodeksi, mutta muun muassa 90-luvun alun laman takia rahoitus meinasi katketa alkuunsa. Onneksi olimme jo saaneet alueen kaivuutöillä niin karmean näköiseksi, että pakkohan se oli kaupunkilaisten mielestä kuntoon saada, naurahtaa Laaksonen.

Sinnikkyys palkittiin monin tavoin

Tarinaan liittyy todella monta mutkaa ja herkullista yksityiskohtaa, mutta lopussa kuitenkin kiitos seisoi samalla tavalla kuin Tapiolan kohdalla aikoinaan. Alue alkoi rakentuessaan saada mainetta ja kunniaa, mikä käänsi vastustajienkin ymmärryksen paremmalle tolalle.

– Sapokka sai ensimmäisen palkintonsa vuonna 1992. Olihan se kotkalaisille hämmentävää, että muualta tullaan kiittämään ja antamaan tunnustusta. Palkintojen jälkeen oli helppo saada rahaa muihinkin erikoispuistoihimme ja keskustelu kääntyi niin, että puistot pitäisi saada nopeammin valmiiksi, muistelee Laaksonen, joka pitää kuitenkin hyvänä asiana sitä, että projekti vaati aikaa toteutuakseen.

– Oli aikaa harkita, kun ei voinut tehdä nopeasti. Ja kun kaikesta oli pulaa, toteutimme jo 35 vuotta sitten nykyään niin trendikästä kierrätystä. Puistossa on käytetty kiveyksinä kotkalaista katukiveä 20-luvulta, hyödynnetty puna-armeijan tuhoamien puutalojen sokkelikiviä ja löytyypä täältä myös paperiteollisuuden pyöreä murskakivikin. Vesiputouskaan ei ole pelkkä visuaalinen elementti, vaan sitä on käytetty lahden puhdistamiseen.

Luonto ja rakennettu ympäristö limittäin

Puistossa on hyödynnetty paljon myös luonnonkiviä ja perusajatuksena on ollut, että luonnonmetsä ja rakennettu tila limittyvät harmonisesti keskenään.

– Luonto ja rakennettu ympäristö pitäisi aina saada yhteen. Usein tehdään virhe, että niiden välillä on veitsellä leikattu raja. Täällä valopylväätkin ovat ennen kaikkea köynnöstelineitä, kertoo Laaksonen.

Samalla tavalla Asuntosäätiö halusi Tapiolan rakentamisessa huomioida ympäröivän luonnon. Säätiön johto kävi jopa itse paikan päällä varmistamassa, että rakentajat eivät kaada puita turhaan pelkästään helpottaakseen rakentamista. Myös arkkitehtuuri haluttiin tehdä mahdollisuuksien mukaan ympäristön ehdoilla ja se huomioiden.

Sapokan ja Tapiolan yhteys on noteerattu viheralalla. Eräs alan vaikuttaja piti kerran suomalaisesta viherympäristösuunnittelusta esitelmän, jossa hän hyppäsi suoraan Tapiolasta Sapokkaan. Välille ei löytynyt muita esimerkkejä.

Suunnittelu kävijöiden ehdoilla

Sapokassa on lukuisia kasvilajeja ja niiden tunnistaminen on tehty helpoksi nimilapuin. Samoin liikkuminen, esteettömyydestä on pidetty hyvää huolta.

– Ilahdun aina, kun näen invataksin tuovan tänne kävijöitä. Täällä on toki paljon portaita, eikä esteettömyyttä voida ihan kaikkiin kohtiin turvata, koska muuten tulisi tylsän näköistä miljöötä, mutta moneen paikkaan silti pääsee.

Laaksonen on kaiken kaikkiaan elämäntyöhönsä erittäin tyytyväinen.

– Aikoinaan tehdystä yleissuunnitelmasta on toteutunut kaikki olennainen, enkä näe, mitä olisi voitu tehdä toisinkaan. Yhteistyössä olemme tätä puisto-osaston kanssa hioneet kuntoon ja nykyään tämä on kaupunkilaisten aktiivisessa käytössä, toteaa Laaksonen, joka haastattelun aikana saa tervehtiä monia vastaantulijoita tuttavallisesti. Eräskin rouva huikkasi ohi mennessään, että eikö mestari osaa laiskotella.

Jokaisessa kaupungissa pitäisi olla oma Sapokkansa

Laaksonen työskenteli 80-luvulla ennen kotikaupunkiinsa Kotkaan paluuta Norjassa ja Yhdysvalloissa, jossa hän myös opiskeli maisema-arkkitehtuuria. Oppivuodet toivat vahvan näkemyksen, että kaupungin keskeisiä paikkoja ei kannata jättää hyödyntämättä kaupunkilaisten iloksi.

– Minun mielestäni jokaisessa kaupungissa pitäisi olla yksi tai useampi kohde, jota voi rinta rottingilla esitellä ystävilleen ja sukulaisilleen. Tällaiset kohteet muuttavat käsitystä kaupungista ja luovat vetovoimaa. Sapokasta on tullut erittäin suosittu matkailukohde, johon käydään tutustumassa kauempaakin, kertoo Laaksonen, joka ennen koronaa esitteli kättensä jälkiä vuosittain kymmenille ammattilaisryhmille.

Uudet asuinalueet saavat kiitosta

Viherympäristön arvostus on noussut koko ajan elintason nousun myötä. Laaksonen uskoo suuntauksen vain jatkuvan ja toivoo laajentuvan asuinalueista myös yritysten keinoksi viestittää positiivista asioita jo ennen oven avaamista.

– Viherympäristön arvostus tulee varmasti jatkumaan tulevaisuudessa ja hyvä niin, sillä sen merkityksen ymmärtäminen on mielestäni myös sivistyksen mittari. On hienoa, että yhä enemmän kiinnitetään huomiota myös asuinalueiden ympäristöihin, ja uudet alueet ovat meilläkin jo hyvällä länsimaisella tasolla, toteaa Laaksonen, jonka oma innostus alaan lähti aikoinaan Avotakka-lehdestä.

– Vanhemmilleni tuli Avotakka-lehti ja luin siitä Lahden kaupunginpuutarhuri Arvo Toivolan haastattelun. Siitä nousi idea, että tämä ala voisi olla minulle sopiva, kertoo Laaksonen, josta ihan alun perin piti tulla arkkitehti, mutta koulun opinto-ohjaaja antoi väärää tietoa, eikä mies hakeutunut sille tiellä.

– Ehkä siinä kävi tuuri, sillä kun olen työskennellyt arkkitehtien kanssa, olen todennut, että viherala on varmasti ollut minulle vapaampi sarka toteuttaa omia näkemyksiäni, naurahtaa Laaksonen ja suomalainen viherala ja kaikki Kotkan puistoissa vierailleet taatusti kiittävät tuon sattumuksen seuraamuksia.




Maailma ympärillämme muuttuu, mutta yksi asia pysyy: koti on tärkein. Asuntosäätiö perustettiin vuonna 1951 kuuden kansalaisjärjestön Invalidiliiton, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, SAK:n, Vuokralaiset Ry:n, Väestöliiton ja Virkamiesliiton (lakkautettu) toimesta.

Olemme aina uskoneet, että onnelliset kodit ja laadukas asuminen kuuluvat kaikille. Unelma, joka syntyi Tapiolan puutarhakaupungissa 70 vuotta sitten elää tänään jokaisessa ovenavauksessa. Asuntosäätiö 70 vuotta -sivulle >


Lue seuraava juttu

Lue lisää
elsa_vahanen
12.07.2021
Asuntosäätiö 70 v.
Lapsiperhe tarvitsee tilaa

TEKSTI: Päivi Karvinen  |  KUVA: Mikko Käkelä

Pullerikinahteen lapsiperheelliset antavat asuntojen suunnittelijoille ja rakennuttajille ideoita asumisen arjen helpottamiseen. Terveisiä saavat myös päättäjät, jotka haluavat Suomeen syntyvän lisää lapsia.

Tampereen Pullerikinahteen asumisoikeustalon pihamaalla käy kuhina kesäkuisena keskiviikkoiltana. Jokainen perheellinen voi samaistua tilanteeseen, jossa kuuman kesäpäivän päätteeksi hiekkalaatikolla pörrää kymmenkunta alle kymmenenvuotiasta.

Omat lapsensa jo aikuisuuteen saattaneelle toimittajalle meno nostaa muistojen hymyn huulille, mutta myös myötätunnon hurlumhein keskellä eläviä nuoria vanhempia kohtaan.  Kun lapset ovat mehunsa saaneet, päästään puhumaan lapsiperheellisten elämästä, haasteista ja asumisesta.

Kylähengen yhteisö

Paikalle ovat tulleet Elsa Vähänen, joka toimii myös talon asukastoimikunnan puheenjohtajana, puolisonsa Ville Yli-Hemmingin kanssa sekä Solja Nykänen ja Ilmari Kavén, jonka puoliso Hanna-Kaisa Karhinen liittyy myöhemmin seuraan. Heidän lapsistaan paikalla ovat leikkimässä Valma ja Armas Yli-Hemminki, Elviira Nykänen sekä Jaakob ja Loviisa Kavén.

Kaikki kehuvat kilvan asuinpaikkansa loistavaa sijaintia hyvien kulkuyhteyksien varrella, miljöön vehreyttä ja turvallisuutta lapsille sekä alueen palveluita. Tuollaisia asuinpaikan ominaisuuksia he ovat kuulemma oppineet ymmärtämään nuoruuden toisenlaisten tarpeiden jälkeen. Kaikki arvostavat myös toistensa olemassaoloa, yhteisöä, jossa on syntynyt ystävyyssuhteita.

– Tässä on sellaista kylähenkeä, toteaa Ville Yli-Hemminki, jota Solja Nykänen komppaa.

– Pidämme silmällä muidenkin lapsia pihalla ollessamme. Tästä touhusta tulee mieleen oma lapsuus, kun kuljettiin ovilla pyytämässä kavereita ulos. Lapsilla on aina kavereita.

Lapsiperhenäkökulma käytössä

Elsa Vähäsen mukaan yhteisössä on tehty paljon asioita lapsiperhenäkökulmalla. Asukastoimikunta on hankkinut taloon hämähäkkikeinun ja jalkapallomaalit. Ennen koronaa vietettiin yhdessä muun muassa hallloweeniä lasten iloksi. Koronan jälkeistä aikaa on odottamassa käyttöään Asuntosäätiön myöntämä 20-vuotisjuhlaraha, kun viimevuotisia synttäreitä ei koronan takia voitu pitää.

– Olemme hankkineet yhteiskäyttöön myös peräkärryn ja puutarhatyökaluja, jotta kaikkea ei tarvitsisi itse hankkia. Samalla säästyy myös tilaa jokaisen varastossa, kertoo Elsa Vähänen.

Siitä päästäänkin tilakysymykseen, joka selkeästi mättää jokaista perhettä. Hyvästä asuinyhteisöstä ei haluttaisi muuttaa pois, mutta tilantarve saattaa siihen ajaa. Isoja, kohtuuhintaisia perheasuntoja on liian vähän tarjolla niin Pullerikinahteella kuin ylipäänsä Tampereen asuntomarkkinoilla.

Aso on kilpailukykyinen vaihtoehto

– Me asumme nelikossa, mutta etsimme isompaa. Asunnon omistaminen ei ole meille mikään itseisarvo ja viiden hengen perheen asunnon ostaminen olisikin kallis vaihtoehto opettaja-terveydenhoitaja-pariskunnan tuloilla. Asoasunto on kilpailukykyinen vaihtoehto varsinkin, kun vesi ja netti kuuluvat hintaan, pohtii Ilmari Kavén, jonka kumppani Hanna-Kaisa Karhinen vahvistaa pariskunnan viihdesivujen löytyvän tällä hetkellä asuntomarkkinaosastolta.

– Olisi ideaalia, jos täältä saisi isomman asunnon, mutta se on ihan arpapeliä, huokaisee Ilmari Kavén, joka arvostaa asoasumisessa edullisen hinnan lisäksi helppoutta. Kun jääkaappi hajoaa, soitto isännöitsijälle tuo uuden tilalle. Lapsiperheelle sillä asialla on kaikkien haastateltavien mielestä suuri merkitys niin vaivan kuin myös talouden kannalta.

Myös Solja Nykänen etsii miehensä ja kahden lapsensa kanssa isompaa asuntoa. Nykyinen kolmio alkaa käydä auttamatta liian pieneksi.

– Tänne muuttaessa etsimme nimenomaan asoasuntoa, sillä se on hyvä vaihtoehto ennen oman asunnon ostamista. Nyt haaveenamme on ostaa omistusasunto vähän kauempaa.

Tampereella sama tilanne kuin Helsingissä

Tampereella asuntomarkkinat ovat lähentyneet pääkaupunkiseudun tilannetta sikäli, että asuntojen hinnat nousevat kovaa kyytiä varsinkin lähempänä keskustaa sijaitsevissa asunnoissa.

– Hinnat ovat Tampereella niin korkeat, ettei lapsiperheillä ole varaa ostaa riittävän kokoista asuntoa vähänkään lähempää keskustaa. Siinä olisi asoille markkinarako, esittää Ville Yli-Hemminki, joka pitää perheensä saamaa viisikkoa suorastaan lottovoittona. Ja vaikka puoliso Elsa Vähänen haikaileekin asumisen unelmissaan satavuotiaan hirsitalon perään, perhe on asettanut mukavuuden ja helppouden etusijalle. He ovat myös satsanneet nykyisen asuntonsa viihtyvyyteen.

– Kun muutimme viisikkoomme, teetätimme Staileripaketin avulla keittiön uusiksi. Se oli tosi kätevää ja siinä paketissa oli paljon vaihtoehtoja valittavaksi, toteaa Elsa Vähänen.

Eteiset ja säilytystilat pullonkauloina

Asuntoihin sinällään jokainen on tyytyväinen, paitsi eteisiin, jotka ovat melkoisia pullonkauloja perheasunnoissa. Eteisen koko on sama tuulikaappimalli asunnon koosta riippumatta.

– Isomman eteisen kun saisi, puuskahtaa Ilmari Kavén ja kaikki yhtyvät pontevasti samaan toiveeseen.

Perheasunnon eteisen pitäisi olla kaikkien mielestä niin iso, että siihen mahtuu kunnolla viidenkin hengen kengät, ulkovaatteet ja mieluusti myös harrastusvälineet. Ja kuraeteinen olisi kätevä keino saada vähennettyä arjen siivousrumbaa.

Toinen asuntojen puute on säilytystilan vähäisyys. Lapsiperheen jäsenten neljän vuodenajan vaatteet ja harrastusvälineet vaativat säilytystilaa.

– Vaikka kuinka kokee elävänsä minimalistisesti, tavaraa vaan on lapsiperheessä, huokaa kolmen lapsen äiti Elsa Vähänen, joka on tunnettu kierrättäjä ja tarkka siitä, ettei tavaraa osteta ostamisen vuoksi, vaan harkiten.

Etätyö haastaa tilankäyttöä

Korona-aika toi lapsiperheisiin vielä ylimääräistä tilantarvetta etätöiden vuoksi. Ilmari Kavén kuvaili herkullisen elävästi, kuinka hän teki keittiössä läppäri auki töitä, keitti samalla makaronia hellalla ja lapset ”kiipeilivät” seinille.

– En muista noista kuukausista mitään. Uupuminen oli kyllä lähellä, kun päivät olivat yhtä ja samaa putkea. Se oli raskasta aikaa.

– Me jouduimme ottamaan etätyön takia keskimmäisen lapsen huoneen työhuonekäyttöön. Onneksi sentään olimme saaneet vaihdettua isompaan asuntoon juuri ennen koronaa, toteaa Elsa Vähänen.

Oma yhteisö toi helpotusta arkeen

Hyvä asuinyhteisö auttoi myös korona-aikana, kun liikkumista rajoitettiin.

– Sovimme pihalla leikkivien lasten vanhempien kanssa, että lapset saavat leikkiä ulkona toistensa kanssa normaalisti rajoituksista huolimatta. Ei elämästä olisi tullut mitään, jos lapset eivät olisi päässeet leikkimään yhdessä, toteaa Elsa Vähänen.

Perheet ovat toimineet myös toistensa turvaverkkoina ja hoitaneet tarvittaessa toistensa lapsia.

Tarvitaan lapsenvahtiuber!

Tukiverkkojen puuttuminen onkin kaikkien mielestä yksi tärkeä syy jopa syntyvyyden vähenemiseen. Lapsiperheen arki on raskas pieti hoidettavaksi, vaikka perheessä olisi kaksi vanhempaa.

– Pitäisi olla helposti saatavia lapsenvahtipalveluja. Olisi kiva päästä edes kaupassa käymään rauhassa, pohtii Solja, jonka tukiverkostosta suurin osa asuu eri kaupungeissa.

– Tarvitaan lapsenvahtiuber, sellainen äppisovellus, jossa voi antaa arvosteluja puolin ja toisin ja saada sitä kautta vakituisiakin hoitajia avuksi, innostuu Ilmari Kavén, jonka mielestä saatavilla olevat kunnalliset palvelut ovat ihan liian kankeita taipumaan lapsiperheen arkeen.

Päättäjien puheet ja teot ristiriidassa

Ilmari Kavén nostaa esiin myös työelämän olosuhteet matalan syntyvyyden syyksi.

– Työelämä on tänä päivänä liian vaativaa ja ihmisestä puristetaan kaikki ulos varsinkin yksityisellä puolella. Kyse on myös asenteista vallitsevassa yhteiskunnallisessa ilmapiirissä. Puhutaan kyllä, että lapset ovat tärkeitä, mutta palveluiden kehittämiseen ei anneta rahaa. Rahan määrällä kuitenkin kerrotaan se, mikä oikeasti on tärkeää.

Aihe on selvästi muillekin tärkeä. Elsa Vähänen muistuttaa, että lapsiperhe-elämän ilojen kilpailijana on yhä enemmän muuta elämänsisältöä, joka saattaa helposti näyttäytyä nuorille aikuisille houkuttelevammalta kuin perhearjen haasteet. Siksi yhteiskunnassa kannattaisi pistää tiettyjä asioita kuntoon pikaisesti sen lisäksi, että tuotettaisiin lisää kohtuuhintaisia asuntoja.

– Kuntalisä lasten kotona hoitamiseen olisi tärkeä etu, ehdottaa Solja Nykänen, joka on parhaillaan hoitovapaalla tyttären syntymän jälkeen.

– Päivähoitomaksu voisi myös olla vakiosumma, ettei työtulo vaikuttaisi maksuun. Sillä olisi myös työntekoon kannustava vaikutus sen lisäksi, että helpottaa perheiden talouden suunnittelua, pohtii Ville Yli-Hemminki.

– Hoiva-alan palkkaus pitäisi myös saada kuntoon, jotta sinne saadaan ihmisiä töihin, lisää Ilmari Kavén.

Näiden terveisten jälkeen ilta onkin jo siinä vaiheessa, että perheiden pienimmiltä alkaa kärsivällisyys loppua. Mehukin on lopussa. On iltatouhujen aika Pullerikinahteen elämänmakuisessa yhteisössä.




Maailma ympärillämme muuttuu, mutta yksi asia pysyy: koti on tärkein. Asuntosäätiö perustettiin vuonna 1951 kuuden kansalaisjärjestön Invalidiliiton, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, SAK:n, Vuokralaiset Ry:n, Väestöliiton ja Virkamiesliiton (lakkautettu) toimesta.

Olemme aina uskoneet, että onnelliset kodit ja laadukas asuminen kuuluvat kaikille. Unelma, joka syntyi Tapiolan puutarhakaupungissa 70 vuotta sitten elää tänään jokaisessa ovenavauksessa. Asuntosäätiö 70 vuotta -sivulle >


Lue seuraava juttu

Lue lisää
Kissanpentu peitolla
02.07.2021
Asuntosäätiö 70 v.
Lemmihaaste paljasti lemmikkien suosikkipaikat
Haastoimme kaikki eläinrakkaat ottamaan kuvan lemmikistään lempipaikassaan. Kuvasato oli valtaisa, sillä vastaanotimme lähes 300 mitä suloisempaa lemmikkikuvaa. Kiitos niistä kaikille kuvan lähettäneille! 


Yksi lemmikkien suosikkipaikoista on olla ihmistään lähellä, tavalla taikka toisella. Kämmenellä, sylissä tai vaikka makoilevan omistajansa kaulan päällä.



Usea lemmikki paljastui myös sohvaperunaksi.



Yhtä lailla omat pedit ovat lemmikkien mieleen. Lempipaikka voi yhtä lailla löytyä verhon takaa, rullan sisältä tai koirankopista. Pääasia, että jokaiselle löytyy mieluinen paikkansa.


Kaikkien kuvan lähettäneiden kesken arvottiin lahjakortteja Musti ja Mirri -eläinkauppaan. Onnetar valitsi voittajiksi seuraavat onnekkaat: Margaret Göös, Marika Hjerpe, Sanni Hurskainen, Tuula Kulju ja Anniina Metso. Onnittelut voittajille!  






Maailma ympärillämme muuttuu, mutta yksi asia pysyy: koti on tärkein. Asuntosäätiö perustettiin vuonna 1951 kuuden kansalaisjärjestön Invalidiliiton, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, SAK:n, Vuokralaiset Ry:n, Väestöliiton ja Virkamiesliiton (lakkautettu) toimesta.

Olemme aina uskoneet, että onnelliset kodit ja laadukas asuminen kuuluvat kaikille. Unelma, joka syntyi Tapiolan puutarhakaupungissa 70 vuotta sitten elää tänään jokaisessa ovenavauksessa. Asuntosäätiö 70 vuotta -sivulle >

 

Lue lisää
elina_pekkarinen
28.06.2021
Asuntosäätiö 70 v.
Lasten erityisyys tunnustettava myös asumisessa

TEKSTI: Päivi Karvinen  |  KUVA: Mikko Käkelä

Lapsiasiaivaltuutettu Elina Pekkarinen haluaa nostaa lapsuuden erityisyyden omaan arvoonsa. Se vaatii aikuisilta ymmärrystä antaa lasten osallistua asioiden suunnitteluun ja kykyä luoda yhteiskunta, jossa myös heikosti voiva vähemmistö saadaan voimaan paremmin.

Elina Pekkarinen pitää asuntopolitiikkaa lasten kannalta vaativimpana politiikan lajina, sillä asuminen vaikuttaa olennaisesti elämän alkutaipaleen perusasioihin.

– Lapset ovat myös todella paljon välittömän elinympäristön varassa. Siksi on erityisen merkityksellistä, että lasten tilanne huomioidaan asuntopolitiikassa laaja-alaisesti. Se vaatii hyvää yhteistyötä eri hallinnonalojen kanssa, vuoropuhelua, kuulemista sekä lasten ja nuorten osallistumista, toteaa Elina Pekkarinen.

Tämän ajan lisähaasteena asuntopolitiikassa on vielä asumisen hinta. Kallis asuminen eriarvoistaa elämää erityisesti pääkaupunkiseudulla, jonne muuttaa koko ajan lisää ihmisiä. Eriarvoistuminen hankaloittaa lasten asemaa yhteiskunnassa.

Suurin osa voi hyvin

Kuinka sitten Suomessa on onnistuttu lasten hyvinvoinnissa? Pekkarisen mukaan Suomi pärjää kansainvälisesti vertaillen erinomaisesti, meillä on maailman hyvinvoivimmat lapset yhdessä muiden pohjoismaiden sekä esimerkiksi Sveitsin ja Hollannin kanssa.

– Olemme onnistuneet selättämään sairaudet ja kouluttamattomuuden, mutta yleinen taso ei kerro koko totuutta. Meillä on edelleen noin 5–10 prosenttia lapsista ja nuorista, joiden hyvinvointi ei ole hyvällä tasolla, osalla se on jopa todella huono, kertoo Pekkarinen.

Huonosti voivilla on monia ongelmia

Huonosti voivat lapset potevat mielenterveysongelmia, liikunnan puutetta, lapsiperheköyhyyttä, asumisen ahtautta ja heillä on heikko koulumenestys. Kyse on usein ongelmien kasautumisesta rankasti vähemmistön pienille harteille.

Suomi heräsi näiden lasten tilanteeseen viime talvena Koskelan murhatapauksen takia. Suurelle osalle suomalaisia tuli täytenä yllätyksenä, että senkaltaista pahoinvointia voi Suomessa ylipäänsä ilmentyä.

– Tähän on tultu, koska lapsi- ja perhepolitiikkaa on ollut ajoittain sellaista, ettei kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia ole otettu huomioon, toteaa Pekkarinen, mutta muistuttaa, että tilanteella on pitkät juuret vuosikymmenten taakse.

Huono-osaisuus ylisukupolvistunut

Jo 1960-luvulta lähtenyt kaupungistuminen on aiheuttanut juurettomuutta, jota syvensi 90-luvun suuri lama julkisen talouden ongelmineen. Laman jälkeen alettiin puhua ylisukupolvisesta köyhyydestä. 2000-luvulla puolestaan globalisaatio ja digitalisaatio toivat tullessaan muun muassa työelämän murroksen, joka jälleen kohteli huonommin erityisesti heikompiosaisia.

– Neljäs tekijä huono-osaisuuden lisääntymisessä on erilaisten päihteiden käytön ja erityisesti huumeiden käytön kasvaminen sekä mielenterveysongelmien lisääntyminen lapsiperheissä, listaa Pekkarinen, joka ei kuitenkaan halua maalata uhkakuvaa mammuttimaisesta ongelmasta. Sitä se ei ole – ainakaan vielä.

– Vaarana on, että lapsen kehitys vaarantuu, ellei häntä pystytä auttamaan riittävän ajoissa. Ongelmana tällä hetkellä on palvelujärjestelmän kriisi. Lastensuojelun ja psykiatrian asiakkaita on entistä enemmän. 90-luvulta asiakasmäärät ovat kolminkertaistuneet, kertoo Pekkarinen, mutta näkee tilanteessa myös myönteistä.

– Myönteistä on, että nämä kaikki asiat tunnistetaan nyt paremmin kuin ennen.

Lasten erityisyys tunnustettava

Pekkarinen toivoisi, että kaikilla politiikan saroilla, niin myös asuntopolitiikassa, ymmärrettäisiin, mitä lasten oikeudet todella tarkoittavat.

– Lapset tarvitsevat myönteistä erityiskohtelua eli että jokainen lapsi saisi palveluja tarpeidensa mukaan. Heidät pitää myös ottaa huomioon riittävän ajoissa yhteiskuntaa kehitettäessä, esimerkiksi asuinalueiden suunnittelussa jo kaavavaiheessa, toteaa Pekkarinen.

Lapsiasiavaltuutetun toimisto teettää säännöllisesti lapsibarometrin, jossa kuusivuotiailta kysytään erilaisista asioista. Viime joulukuussa tehdyn kyselyn vastauksissa koti nousi tärkeimmäksi hyvän elämän edellytykseksi. Kotona pitäisi lasten mielestä viihtyä ja siellä pitäisi olla hyvä olla.

Yleisimmäksi pelonaiheeksi barometrissä nousi pimeän pelko – tuttu tunne jokaisen lapsuudesta, mutta pelon muodot saavat eri kasvot eri aikakausina.

– En ollut itsekään tullut ajatelleeksi pimeyden merkitystä, vaikka teen töitä näiden asioiden kanssa. Emme me aikuiset oikeasti tiedä millaista on olla lapsi tässä ajassa, emmekä voi suunnitella esimerkiksi lapsille turvallisia ja virikkeellisiä asuinalueita, jos emme tiedä, mitä lapset ajattelevat ja kokevat.

Lapsuus on arvokas sinällään

Pekkarinen haluaa lapset mukaan suunnittelemaan yhteiskuntaa.

– Osallisuuden edistäminen tarkoittaa mahdollisuutta olla osa yhteiskuntaa, tulla kuulluksi ja vakavasti otetuksi. Se on tärkeää myös lapsille, korostaa Pekkarinen, joka haluaisi ihmisten ymmärtävän myös lapsuuden merkityksen sinällään. Lapset eivät ole vain jossain tietyssä kehitysvaiheessa olevia aikuisia, vaan lapsuus on ainutlaatuinen elämänvaihe, joka ei koskaan tule takaisin.

– Lapsuus on arvokasta aikaa sinällään ja meidän aikuisten tehtävä on hoitaa, että lapset kokevat elämänsä elämisen arvoiseksi, painottaa Pekkarinen.

Kyse on perusluottamuksesta

Elämisen arvoisessa elämässä on kyse isosta, mutta Pekkarisen mielestä lopulta hyvin yksinkertaisesta asiasta. Kyse on perusluottamuksen synnyttämisestä toisiin ihmisiin.

– Jokainen lapsi tarvitsee arkeensa yhden tai mieluusti useamman turvallisen aikuisen, joka on kiinnostunut hänen asioistaan. Ihannetilanteessa näin on omassa kodissa, mutta ei välttämättä. Kuka tahansa turvallinen aikuinen voi hoitaa sitä tehtävää, muistuttaa Pekkarinen ja toteaa, että aikuisten pitäisi nykyistä paremmin ymmärtää, että heidän rooliinsa ei kuulu olla viihdykeautomaatti.

– Liian vähän luotetaan lapsen kykyyn leikkiä ja järjestetään ohjelmoitua vapaa-aikaa ja ostetaan erilaisia härpäkkeitä viihdykkeiksi. Olisi tärkeää ymmärtää, että lapsi pystyy käyttämään paremmin luovuuttaan, kun hänellä on vähemmän ärsykkeitä elämässään.

Vähän vanhempien lasten kohdalla Pekkarinen suosittelee aikuisia pitämään tuntosarvet ylhäällä. Moni havahtuikin asiaan mainitun Koskelan tapauksen jälkeen.

– Meillä aikuisilla on liian usein käsitys, että nuoret pärjäävät ongelmiensa kanssa, mutta kyllä he tarvitsevat aikuista, joka aidosti kuuntelee ja keskustelee aiheesta kuin aiheesta. Lapselle on tyypillistä, että hän sulkee vaikeat asiat sisäänsä ja siksi lapsen lähellä pitää olla tuntosarvet ylhäällä.

Koskelan tärkein oppi oli Pekkarisen mukaan se, että nyt ymmärretään paremmin myös se, kuinka ryhmään kuuluminen hinnalla millä hyvänsä on tärkeää monelle lapselle.

– Se on juuri sitä lapsen erityisyyttä, joka pitää ymmärtää ja osata ottaa huomioon, huokaa Pekkarinen.




Maailma ympärillämme muuttuu, mutta yksi asia pysyy: koti on tärkein. Asuntosäätiö perustettiin vuonna 1951 kuuden kansalaisjärjestön Invalidiliiton, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, SAK:n, Vuokralaiset Ry:n, Väestöliiton ja Virkamiesliiton (lakkautettu) toimesta.

Olemme aina uskoneet, että onnelliset kodit ja laadukas asuminen kuuluvat kaikille. Unelma, joka syntyi Tapiolan puutarhakaupungissa 70 vuotta sitten elää tänään jokaisessa ovenavauksessa. Asuntosäätiö 70 vuotta -sivulle >


Lue seuraava juttu

Lue lisää
Piirretty kuva kahdesta kakusta, joista toisen päällä on numerokynttilät 7 ja 0. Kakkujen edessä leivoksia
14.06.2021
Asuntosäätiö 70 v.
Kakkukisan satoa

Nyt herkuttelemaan! Keväällä käynnistynyt synttärikakkuhaasteemme innosti kotileipurit lähettämään kymmeniä ohjeita ja kuvia herkullisista leivonnaisista – kiitos kaikille haasteeseen osallistuneille.

 
Oma maa mansikka, muu maa mustikka. Kotimaiset marjat ja kermavaahtopilven keveät unelmat olivat jauhopeukaloiden suosiossa - oli sitten kyseessä esimerkiksi perinteinen täytekakku, juustokakku tai juhlava kääretorttu.



Marjojen lisäksi myös hedelmiä hyödynnettiin eri tavoin niin täytteissä kuin koristeissa.



Yllä olevien inspiraatiokuvien lisäksi alla muutama kakkuresepti herkkusuille. Kaikki kilpailuun osallistuneet kakut löytyvät Facebookista ja Instagramista tunnuksella #Asuntosäätiö70. Arvonnassa onnetar suosi Annica Leinoa, joka voitti itselleen Design House Stockholmin Block-valaisimen. Onnittelut Annicalle!

---

Mansikka-vaniliinitäytekakku

1 lasi munia
1 lasi sokeria
1 lasi vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniliinijauhetta

Kakkuvuokaan rasvaa ja korppujauhoja

Kostutus: mansikkamehua

Täytteet ja koristelu:
runsaasti kermavaahtoa
runsaasti mansikoita/vadelmia

Tämä kakku perustuu perinteiseen kakkupohjaan. Ns. lasimenetelmällä voit tehdä erikokoisia kakkupohjia, etkä tarvitse mittalusikoita. Esimerkiksi 2-3 munan kakkupohja kannattaa paistaa 16-20 cm kokoisessa kakkuvuoassa, josta riittää 6-8:lle. Mittaat vaan ainekset laseihin niin, että ne ovat yhtä täynnä. 

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.

Ota kolme samankokoista lasia ja mittaa munat, sokeri ja vehnäjauhot niihin. Vaahdota tämän jälkeen munat ja sokerit kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita vehnäjauhon mukaan leivinjauhe ja vaniliinisokeri. Lisää jauhot siivilän läpi vaahdon sekaan varovasti nostellen, jotta taikina pysyisi mahdollisimman kuohkeana. 

Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan ja paista uunin keskiosassa kakun koosta ja uunista riippuen noin 30-45 minuuttia tai kunnes kakku on kauniin kullanruskea, reunat alkavat irrota reunoista eikä tikulla kokeiltaessa tartu taikinaa tikkuun. Anna kakun jäähtyä ennen vuoan irrottamista ja leikkaamista.

Leikkaa jäähtynyt kakku 2-3 osaa ja kostuta mehulla. Vaahdota kuohu- tai vispikerma sekä siivoa ja pilko marjat. Täytä ja koristele kakku.


The juhlakakku

Pohja:
200 g kaurakeksejä
100 g margariinia
1 tl vaniljasokeria

Täyte:
5 liivatelehteä
2,5 dl vispikermaa
250 g maitorahkaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 dl Bonnen luumusosetta
hieman sitruunan kuorta raastettuna
1/4 dl sitruunamehua

Kiille:
4 liivatelehteä
3 dl luumusosetta
max. 1/4 dl sitruunamehua

Koristeluun:
Minttua ja marjoja oman maun mukaan

Murskaa keksit, sulata margariini, lisää vaniljasokeri. Sekoita ja painele irtopohjavuokaan (24 cm). Liota liivatelehdet kylmässä vedessä. Vaahdota kerma ja sekoita rahka, tuorejuusto, sokeri, sose ja sitruunankuori kermavaahdon joukkoon. Sulata liivatteet kuumennettuun sitruunamehuun. Kaada täytteen joukkoon sekoittaen. Levitä täyte pohjan päälle. Laita folio vuoan päälle ja anna olla yön yli jääkaapissa. Liota seuraavana päivänä liivatteet ja sulata kuumennettuun sitruunamehuun. Sekoita soseeseen. Jäähdytä vähän, kaada kakun päälle ja hyydytä jääkaapissa pari tuntia. Koristele.

Mango-suklaakakku

Pohja:
200 g Oreo-keksejä (ilman valkoista osaa)
75g voita

Täyte:
400 g maustamatonta tuorejuustoa 400 g
3 dl vispikermaa
1 dl (100 g) mangososetta
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
5 liivatetta

Kiille:
2 dl (200 g) mangososetta
3 liivatetta

Koristelu: oman maun mukaan suklaata

Lakritsi-vadelmapannacotta

Pannacotta:
0,2 dl lakrisia
1 dl vadelmia
4 dl kookoskermaa
3 dl kasvimaitoa
½ dl agavesiirappia tai vaahterasiirappia
½ tl vaniljaa
1 tl agar agaria

Vadelmamelba:
3 dl vadelmia
1-2 rkl sokeria
sitruunamehua

Pannacotta: Mittaa kattilaan vadelmat, kookoskerma, kasvimaito, siirappi, lakut ja vanilja. Sekoita. Lisää agar agar, sekoita huolellisesti ja kiehauta keskilämmöllä n. 10-15 minuuttia. Jaa laseihin ja anna jäähtyä jääkaapissa useampi tunti, mieluiten yön yli.

Melba: Murskaa marjoja ja kiehauta melban ainekset pannulla, kunnes neste on haihtunut. Anna jäähtyä ja lusikoi pannacottan päälle. Koristele vadelmilla.
 

 



Maailma ympärillämme muuttuu, mutta yksi asia pysyy: koti on tärkein. Asuntosäätiö perustettiin vuonna 1951 kuuden kansalaisjärjestön Invalidiliiton, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, SAK:n, Vuokralaiset Ry:n, Väestöliiton ja Virkamiesliiton (lakkautettu) toimesta.

Olemme aina uskoneet, että onnelliset kodit ja laadukas asuminen kuuluvat kaikille. Unelma, joka syntyi Tapiolan puutarhakaupungissa 70 vuotta sitten elää tänään jokaisessa ovenavauksessa. Asuntosäätiö 70 vuotta -sivulle >






Lue lisää
asuntosaatio_lasten_taidehaaste
10.06.2021
Asuntosäätiö 70 v.
Miltä näyttää tulevaisuuden koti? Osallistu lasten taidehaasteeseen
Asuntosäätiö on tarjonnut onnelle osoitteen jo 70 vuotta, mutta millaisia ovat tulevaisuuden kodit? Kutsumme kaikki lapset kuvittamaan tulevaisuuden kotia.

Miltä tulevaisuuden koti näyttää? Mitä siellä on ja mitä kotona tehdään? Entä millainen on tulevaisuuden kodin piha? Työn toteutustapa on vapaa: oman näkemyksen tulevaisuuden kodista voi piirtää, maalata tai vaikka askarrella.

Kokoamme teoksista syksyllä pienimuotoisen taidenäyttelyn, jota pääsee ihastelemaan myös virtuaalisesti.

Toimita työ tai kuva tulevaisuuden kodista viimeistään 17.10.2021 sähköpostitse osoitteeseen kotimaisema@asuntosaatio.fi tai postitse osoitteeseen Asuntosäätiö / Lasten taidehaaste, Tuulikuja 2, 02100 Espoo.

Liitäthän mukaan tekijän etunimen ja iän sekä mielellään myös pienen kertomuksen siitä, mitä kuvassa on.

Arvomme kaikkien osallistuneiden kesken kolme askartelu- ja piirustusvälinepakettia. Lisääthän mukaan yhteystiedot, jos haluat osallistua arvontaan.


Tutustu: Taidehaasteen säännöt

 



Maailma ympärillämme muuttuu, mutta yksi asia pysyy: koti on tärkein. Asuntosäätiö perustettiin vuonna 1951 kuuden kansalaisjärjestön Invalidiliiton, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, SAK:n, Vuokralaiset Ry:n, Väestöliiton ja Virkamiesliiton (lakkautettu) toimesta.

Olemme aina uskoneet, että onnelliset kodit ja laadukas asuminen kuuluvat kaikille. Unelma, joka syntyi Tapiolan puutarhakaupungissa 70 vuotta sitten elää tänään jokaisessa ovenavauksessa. Asuntosäätiö 70 vuotta -sivulle >

Lue lisää
ruonavaara_hannu
09.06.2021
Asuntosäätiö 70 v.
Asumisesta ei tiedetä tarpeeksi

TEKSTI: Päivi Karvinen  |  KUVA: Mikko Käkelä

Asuntopolitiikka on ihmisten tekemiä päätöksiä, joiden taustalle sosiologian professori Hannu Ruonavaara kaipaisi laajempaa tutkimustietoa. Ilman tutkittua tietoa tilaa jää helposti monenkirjaville väitteille ja päätöksenteko vaikeutuu.

Kun Asuntosäätiö perustettiin 50-luvun alussa, Suomi oli sodanjälkeisen jälleenrakentamisen alkutaipaleella, siirtoväki asutettu ja aravajärjestelmä perustettu. Tuota aikaa seurasi suuri muutto, kun maaseudun väki siirtyi sankoin joukoin töihin kaupunkeihin ja asumaan lähiöihin.

Valtion rooli korostui vielä 80-luvulla

Asuntopoliittisilla ratkaisuilla reagoitiin suuriin muutoksiin ja vaikka asioista käytiin monenlaista kädenvääntöä, yhteinen näkemys oli, että valtiovalta ratkaisee ongelmat yhteiskuntasuunnittelun keinoin. 1980-luku toi tullessaan rahamarkkinoiden vapautumisen ja huiman elintason nousun, mikä myös muutti asuntopoliittista ajattelua.

– Asuntopolitiikkaan vaikuttavat edellä mainittujen kaltaisten merkittävien tapahtumien lisäksi aina myös ideologiset virtaukset. Valtion roolin korostamisen jälkeen meillä sai jalansijaa uusliberalistinen ajattelu, eli että markkinat ratkaisevat asumisen kysymykset, kertoo Turun yliopiston sosiologian professori Hannu Ruonavaara, joka on tutkinut asumisen ilmiöitä jo 80-luvun lopulta lähtien.

Kolmanneksi asuntopolitiikkaan vaikuttavaksi tekijäksi Ruonavaara nostaa muut politiikan lohkot.

– Asuntopolitiikkaa on aina käytetty muiden politiikan lohkojen ja erityisesti talouspolitiikan käsikassarana suhdanteista riippuen. Tulevaisuudessa ilmastopoliittiset päämäärät ovat varmasti yksi vahva asuntopolitiikkaan vaikuttava tekijä.

Kallis asuminen ei ole itsestään selvyys

Asuntopolitiikkaan vaikutetaan Ruonavaaran mukaan ihmisten kautta. Siksi hänen on vaikea hyväksyä esimerkiksi vaalipuheita kalliin asumisen vaihtoehdottomuudesta, että se pitäisi hyväksyä ikään kuin luonnonlakina suosituilla asuinalueilla.

– Kaikkiin asioihin voidaan vaikuttaa, sillä kaikenlaiset eriarvoisuudet ovat ihmisten tekemiä ja ihmiset pystyvät niihin myös vaikuttamaan. On jopa vastuutonta suhtautua asiaan kevyesti väittämällä, että suositulla alueella asumisen kuuluu olla kallista, toteaa Ruonavaara, joka on omassa tutkimustyössään perehtynyt muun muassa asunnon hallintamuotojen muutoksiin ja pohjoismaiden vertailevaan asuntotutkimukseen.

Menneet päätökset vaikuttavat pitkään

Asuntopolitiikassa vaikuttaa myös polkuriippuvuus, jonka mukaan menneiden vuosikymmenten päätöksistä ja teoista on tullut osa tämän päivän asuntopoliittista haastetta. Esimerkiksi aikoinaan runsas ja laajalle maakuntiin suuntautunut asuntotuotanto turvasi ihmisille hyvät asuinolot, mutta tänä päivänä ne asunnot ovat sijainniltaan auttamatta väärässä paikassa.

– Tulevaisuutta pitäisi tietysti pyrkiä ennakoimaan, mutta se on erittäin vaikeaa. Vaikka kuinka pyrittäisiin tekemään esimerkiksi monikäyttöistä asuntokantaa, aina voi tapahtua jotain yllättävää, mitä ei osata ennakoida. Voi tulla lamaa, pakolaisia tai vaikka ympäristökatastrofi, listaa Ruonavaara.

Tunneseikat vaikuttavat vahvasti

Asuntopolitiikka ei siis ole mikään helppo sarka kynnettäväksi varsinkaan, kun siihen liittyy kylmien taloudellisten näkökulmien lisäksi aina myös tunneseikat. Vaikka tänä päivänä asunnoista puhutaan usein hyödykkeinä, asukkaille eli poliitikkojen äänestäjille kyse on kodista, johon liittyy vahvojakin tunnesiteitä. Isoja muutoksia voi juuri tunneseikkojen takia olla hyvin vaikea saada aikaan, paitsi sattumalta.

– Usein asuntopolitiikka muuttuu sitä kautta, että on menossa jotain, joka koetaan poliittisesti tärkeämmäksi. Esimerkiksi vuokrasääntelyn lopettaminen vuonna 1995 saatiin läpi kivuttomasti, koska oli menossa lama. Todennäköisesti saman tyyppisessä tilanteessa saatiin läpi omistusasumisen verovähennysoikeuden karsiminen, toteaa Ruonavaara.

Palautuuko vuokrasääntely?

Kallis asuminen erityisesti pääkaupunkiseudulla on nostanut viime aikoina esiin ajatuksen vuokrasääntelyn palauttamisesta. Ja aivan samalla tavalla kuin aikoinaan vuokrasääntelyn purkamista pidettiin mahdottomana ajatuksena, tänä päivänä sen palauttamista pidetään pöyristyttävänä ideana, jonka ehdottajia katsotaan tuimasti vinoon.

– Vuokrasääntely nähdään usein liian yksioikoisesti kriisiajan totaalisena sääntelynä, mutta siitä on olemassa pehmeämpiä muotoja, joita käytetään monissa eurooppalaisissa maissa, toteaa Ruonavaara.

Vuokrasääntelyn purkaminen ei professorin mukaan ratkaissut aikoinaan kohtuuhintaisuuden ongelmaa, vaikka lisäsikin asuntotarjontaa. Ennen purkamista ARA-vuokrat ja vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen vuokrat olivat lähempänä toisiaan.

Helsingissä vapaarahoitteiset vuokra-asunnot ovat tällä hetkellä jopa 80 prosenttia kalliimmat kuin ARA-asunnot. Suomessa suurista kaupunkiseuduista Oulu on parhaiten onnistunut pitämään säännellyt ja vapaasti määriteltävät vuokrat lähempänä toisiaan muun muassa aktiivisen tonttipolitiikan avulla.

Entä jos vuokrasääntely olisi jatkunut?

– En uskalla tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä, mutta ehkä se olisi hillinnyt vuokrakehitystä.

Hyvin meneminen ei jakaannut tasan

Turun yliopistossa tehtiin vuonna 2020 syksyllä vertailuselvitys asumisen kustannuksista asuntopoliittisen toimenpideohjelman taustalle. Toimeksiantona oli muun muassa kohtuuhintaisen asumisen tarkastelu.

– Yllättäen Suomi pärjäsi keskimäärin hyvin, kun mitattiin kohtuuhintaisuutta, mutta lähempi tarkastelu paljasti, että hyvin meneminen ei suinkaan jakaannu tasan. Puolet pienituloisista asukkaista maksaa vapaarahoitteisista asunnoista vuokraa, joka vie yli puolet heidän käytettävissä olevista tuloistaan, kertoo Ruonavaara.

KOVA ry julkaisi taannoin raportin ARA-asuntoihin suunnatusta asukastyytyväisyystutkimuksesta, jonka lähes 8000 vastaajaa kertoi käyttävänsä yli 40 prosenttia käytettävistä tuloistaan asumiseen.

Asuntomarkkinoiden tilannearviota hämärtää se, että samaan aikaan asuntokauppa käy kuumana ja asuntolainoja nostetaan ennätystahtiin eli osalla väestöstä on varaa maksaa yhä kalliimpia asuntojen hintoja. Toisaalta ARA-asuntojen kysyntä on kasvanut samaan aikaan kuin yksityisten vuokra-asuntojen kysyntä on laskenut. Asumisoikeusasuntojen kohdalla omaa kieltään kertoo asuntojen korkeat käyttöasteet ja matala vaihtuvuus.

Kohtuuhintaisuus kaipaisi määrittelyä

ARA-asuntojen valtti on asukkaiden mukaan ennen kaikkea kohtuuhintaisuus, mutta mitä tarkoitetaan, kun puhutaan kohtuuhintaisesta asumisesta. Tiettyjen prosenttilukujen asettaminen on yksi tapa, mutta asiaa voidaan lähestyä myös muunlaisin mittarein.

Ruonavaaran mukaan määritteleminen on sopimuksen varainen asia ja johonkin raja vaan pitäisi vetää samalla tavalla kuin määritellään köyhyys. Hän kuitenkin korostaa, että rajan vetäminen pitäisi pohjautua tutkittuun tietoon.

– Pohtiessamme kohtuuhintaisuuden määritelmää havaitsimme, että keskeisistä asumiseen liittyvistä asioista ei tiedetä vielä riittävästi. Yksi suositus selvityksessä olikin, että pitäisi tutkia muun muassa missä ja mitkä ovat ne ryhmät, joiden asuminen ei ole hyvällä tolalla. Ja kohtuuhintaisuus pitäisi ottaa erityiseen tarkasteluun, esittää Ruonavaara.

Entä onko menneiden vuosikymmenten keinoista jotain opiksi otettavaa tulevaisuuden asuntopolitiikan varalle?

– Historiasta kannattaa toki tutkia, mitä asuntopoliittisia keinoja on käytetty tai jätetty käyttämättä ja pohtia olisiko niistä nykyoloihin sovellettavissa ratkaisumalleja. On kuitenkin muistettava, että vaikka tilanteet saattavat näyttää samanlaisilta, ne eivät koskaan ole samoja. Menneiden tapahtumien tunteminen voi kuitenkin auttaa varautumaan paremmin tulevaisuuden haasteisiin, pohtii Ruonavaara.





Maailma ympärillämme muuttuu, mutta yksi asia pysyy: koti on tärkein. Asuntosäätiö perustettiin vuonna 1951 kuuden kansalaisjärjestön Invalidiliiton, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, SAK:n, Vuokralaiset Ry:n, Väestöliiton ja Virkamiesliiton (lakkautettu) toimesta.

Olemme aina uskoneet, että onnelliset kodit ja laadukas asuminen kuuluvat kaikille. Unelma, joka syntyi Tapiolan puutarhakaupungissa 70 vuotta sitten elää tänään jokaisessa ovenavauksessa. Asuntosäätiö 70 vuotta -sivulle >


Lue seuraava juttu

Lue lisää
Kesäinen piha, jolla ruokapöydän ääressä istuu juhlijoita ja lapset juoksevat nurmella
04.06.2021
Asuntosäätiö 70 v.
Asukkaiden yhteisten juhlien järjestäminen

Juhlien järjestäminen sujuu jouhevasti ja hyvissä tunnelmissa, kun suunnittelu aloitetaan riittävän ajoissa ja tehtävät jaetaan useamman kesken aina loppusiivousta myöden. Työjaosta on hyvä sopia erikseen, lisäksi listat ja yhdessä sovitut aikataulut auttavat valmisteluissa.

Kutsut ja asukkaiden osallistaminen

Asukkaita on hyvä tiedottaa lähestyvistä juhlista hyvissä ajoin sekä muistuttaa niistä lähempänä ajankohtaa. Ennakkokutsussa voidaan ilmoittaa juhlien teema ja ajankohta sekä kysyä olisiko asukkaiden joukossa sellaisia, jotka haluavat osallistua järjestelyihin jollain tavalla. – Löytyisikö asukkaiden joukosta esimerkiksi innokasta leipuria, soittoniekkaa tai vaikka valokuvaajaa? Lähempänä juhlia voidaan toimittaa kutsu, jossa pyydetään ilmoittautumaan juhliin tarjoilujen riittävyyden varmistamiseksi. 

Kattaus ja koristeet

Listatkaa etukäteen, esimerkiksi millaisia astioita tarvitaan ja keneltä niitä on tarkoitus lainata. Lista on hyvä säilyttää, jotta siitä on helppo tarkistaa, keneltä on lainattu mitäkin.

Ideoikaa myös erilaisia koristeita. Esimerkiksi kesällä kukkamaljakoihin tai vaikka lasipurkkeihin voi kerätä luonnonkukkia. Syksyistä kattausta voi värittää ruskan sävyttämillä lehdillä. Lehdet pysyvät kauniina seuraavaan päivään, kun niiden pintaan sumuttaa hiuslakkaa. Lasipurkeista saa helposti erilaisia lyhtyjä. Ne voi koristella esimerkiksi kiinnittämällä ulkopintaan esimerkiksi ohutta paperia kaksipuolisella teipillä.

Tarjoilut

Tarjoiluja suunnitellessa on hyvä huomioida niin osallistujien määrä kuin itse osallistujat, sillä esimerkiksi se mikä maistuu aikuisille ei välttämättä ole leikki-ikäisten lasten mieleen. Seuraavat listat auttavat arvioimaan, kuinka paljon tarjottavaa on syytä varata juhlia varten:

Juomat 
• Onnittelumalja 1–1,5 dl/hlö
• Virvoitusjuomaa 2 lasillista /hlö, helteellä enemmän
• Kahvi 25:lle 500 g kahvijauhetta 
• Tee 10:lle: 1 dl teelehtiä ja 4 litraa vettä
• Lisäksi 25:lle ½ litraa maitoa ja ½ kg sokeria

Ruoka 
• Salaatti 150–250 g/hlö
• Makkarat, lihapullat yms. 120–150 g/hlö
• Keitetyt perunat 3 kpl/hlö
• Keittämätön pasta 2 dl 
• Leipää 1–2 siivua/hlö

Leivonnaiset
• 1 uunipellillinen piirakkaa = 25:lle
• 1 kääretorttu = 15:lle
• 1 kuivakakku = 25:lle
• 4 kananmunan kakku = 10:lle
• ½ litran pullataikina = 40:lle pikkupullat
• Voileipäkakkua 1 cm pala/hlö

Ohjelma

Ohjelmaakaan ei pidä unohtaa. Etukäteen on hyvä miettiä, kohotetaanko alkumaljaa, järjestetäänkö yhteisiä leikkejä vai onko esimerkiksi tarkoitus laulaa yhdessä. Tässä muutamia vinkkejä ohjelmaa varten:

Adjektiiveilla täydennetty tervetulo- tai juhlapuhe: Yksi kirjoittaa etukäteen tekstin, jonka väliin jättää sopivasti sinne tänne tilaa adjektiiveja varten. Yleisöä pyydetään yksitellen huutamaan mieleen juolahtavia adjektiiveja, jotka kirjoitetaan tekstin aukkoihin siinä järjestyksessä, kun adjektiiveja huudellaan. Lopuksi juhlayleisölle luetaan puhe, joka on saanut uusia merkityksiä juhlayleisön adjektiiveista esimerkiksi tähän tapaan: “Tervetuloa kaikki seesteiset naapurit! Olemme kerääntyneet viettämään pöyristyttävää juhlapäivää historiallisten herkkujen äärelle. Luvassa on myös kaikille sopivia natisevia leikkejä...”

Hattuleikki: Välineet: hattuja, pipoja, lippiksiä, myssyjä tms. Leikkijät seisovat piirissä, kaikilla hatut tms. päässä. Kun leikin johtaja sanoo Oikea, jokainen ottaa oikealla seisovan päästä hatun ja asettaa sen omaan päähänsä. Tämä käy rytmikkäästi ja tasaiseen tahtiin, kun leikinjohtaja laskee esimerkiksi Yk-si, kak-si, yksi-kak-si... Sitten yhtäkkiä leikinjohtaja sanookin vasen, jolloin pitää ruveta ottamaan vasemman puoleiselta hattu ja asettaa se omaan päähänsä. Suunnan vaihtamisesta tulee aina suuri sekaannus.

Chaplin-viesti: Välineet: jokaisella joukkueella iso pallo (esim. jalkapallo), muovilautanen ja keppi. Joukkueet asettuvat jonoon niin, että ensimmäisen varpaat ovat lähtöviivalla. Ensimmäiselle annetaan pallo, lautanen ja keppi. Kun lähtömerkki on annettu, ensimmäinen laittaa lautasen päänsä päälle, pallon polvien väliin ja kepin käteen ja kiertää sovitun matkan (esim. 10 metriä) päässä olevan merkin (esim. ämpäri). Kun hän on päässyt takaisin lähtöviivalle, hän antaa lautasen, pallon ja kepin seuraavalle jne. Kaikki joukkueen jäsenet käyvät reitin läpi lautasen pään päällä, pallo polvien välissä ja keppi kädessä. Nopein joukkue voittaa. Jos joku esineistä putoaa, on kilpailijan pysähdyttävä ja laitettava se paikoilleen ennen kuin saa jatkaa matkaa.

Naruomenat: Välineet: omenoita ja narua. Omenoita on yhtä monta kuin kilpailijoita. Omenat pistetään roikkumaan silmien korkeudelle. Voittaja on ensimmäisenä omenansa syönyt. Kädet on pidettävä koko ajan selän takana. Sama leikki voidaan leikkiä myös sitomalla naruun esimerkiksi rinkeleitä, pullaa tms.

Värit: Valitaan yksi leikkijä johtajaksi. Muut leikkijät menevät sovitun matkan päähän johtajasta. Johtaja sanoo jonkun värin ja askelmäärän. Kaikki, joilla on vaatteissaan mainittua väriä, saavat lähestyä johtajaa sanotun askelmäärän verran. Johtaja voi myös keksiä hauskoja askel-tapoja, kuten karhun askel, jolloin leikkijät ottavat oikein suuren harppauksen tai tipun askel, jolloin leikkijät ottavat aivan pikkuisia askeleita. Katsotaan, kuka ensimmäisenä pääsee johtajan luokse. Sitten vaihdetaan johtajaa.

Juhlien päättäminen

Juhlien päättyessä ovat aina kiitokset paikallaan eli kiitetään niin järjestäjiä kuin juhliin osallistuneita onnistuneista juhlista. Ja juhlan jäljet on nopeasti siivottu, kun mahdollisimman moni osallistuu siivoukseen. Loppusiivous on myös hyvä ennakoida jätteiden lajittelua myöden.

Mikäli juhlissa viihdytään pidempään, muistetaan myös järjestyssäännöissä mainittu asumisrauha eli vältetään kovia ääniä klo 22 jälkeen.

Pihajuhlavihkonen (pdf) 

Asuntosäätiö 70 years – time to celebrate





Maailma ympärillämme muuttuu, mutta yksi asia pysyy: koti on tärkein. Asuntosäätiö perustettiin vuonna 1951 kuuden kansalaisjärjestön Invalidiliiton, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, SAK:n, Vuokralaiset Ry:n, Väestöliiton ja Virkamiesliiton (lakkautettu) toimesta.

Olemme aina uskoneet, että onnelliset kodit ja laadukas asuminen kuuluvat kaikille. Unelma, joka syntyi Tapiolan puutarhakaupungissa 70 vuotta sitten elää tänään jokaisessa ovenavauksessa. Asuntosäätiö 70 vuotta -sivulle >

Lue lisää
Bernelius_Venla
03.06.2021
Asuntosäätiö 70 v.
Laadukas kaupunkiympäristö korostuu tulevaisuudessa

TEKSTI: Päivi Karvinen  |  KUVA: Mikko Käkelä

Elämme asumisen murrosvaiheessa, jota korona-aika on kirittänyt. Ihmisten hyvinvointi olisi otettava entistä enemmän huomioon myös kaupunkisuunnittelussa.

Helsingin yliopiston kaupunkitutkimuksen apulaisprofessori Venla Berneliuksen mukaan nopeasti kehittyvät kaupunkiseudut kaipaavat uudenlaista ajattelua, jossa asumista mietitään laajemmin hyvinvoinnin ja hauskan kaupunkielämän näkökulmasta.

– Korona on korostanut laadukkaan lähiympäristön merkitystä. Jos etätöitä tehdään koronan jälkeen vaikka vain 15 prosenttia entistä enemmän, on se valtava muutos. Nyt pitäisi todella miettiä, mistä kaikesta syntyy kaupunkiasumisen vetovoimaisuus, jos kaupunkiasumisen ei ole enää työn takia välttämätöntä, pohtii Bernelius.

Näitä pohdintoja käydään nyt myös kansainvälisesti, sillä korona on muuttanut lyhyessä ajassa kaikkien maapallolla elävien ihmisten arkea. Kaupungistumista sinällään muutos tuskin pysäyttää, mutta tilanne vaikuttaa ihmisten asumistoiveisiin ja haaveisiin.

Ihmiset löytäneet lähialueensa

– Näen murroskohdan myös mahdollisuutena johonkin uuteen. Ihmiset ovat löytäneet lähipalvelut ja -luonnon ja sitä pitäisi osata hyödyntää uudella tavalla etsimällä rohkeita avauksia tulevaisuuden kaupunkielämään. Iso osa hyvästä kaupungista syntyy naapurustoissa, joihin kaivataan omaa identiteettiä ja asukkaiden näköistä monimuotoisuutta.   

Bernelius puhuu tulevaisuuden kaupunkisuunnittelusta mielellään ennen kaikkea ihmisten ei talouden tarpeiden kautta.

– Olen ihastunut kollegojeni lanseeraamaan Ihana kaupunki -teesiin. Siinä ihminen toiveineen on keskiössä ja ymmärretään, että asuminen on ihmisten elämää ja elämäntapa, ei vain taloutta. Mielestäni hyvinvointivaltiolla on myös velvollisuus tuottaa valinnan mahdollisuuksia niillekin, joille se ei ole taloudellisesti mahdollista.

Bernelius toki tietää, että moinen tulevaisuuden visio on haastava.

Alueiden väliset erot kasvaneet

– Korona on ikävä kyllä tuottanut painetta pikemminkin eriarvoistumisen suuntaan. Alueiden väliset erot ovat vain kasvaneet. Tilanne voi pahimmillaan synnyttää ns. lukkiutuvaa eriarvoisuutta, harmittelee Bernelius.

Lukkiutuva eriarvoisuus tarkoittaa sitä, että vanhempien taloudellinen tilanne ja koulutustausta määräävät lasten tulevaisuuden.

– Olen tutkinut omassa työssäni alueellisen eriytymisen osalta muun muassa kouluja ja pitkäaikainen tutkimus osoittaa, että sosiaalisen taustan merkitys vaikuttaa yhä enemmän oppimistuloksiin. Aikoinaan peruskoulu vähensi eroja, mutta nyt erot ovat selvästi kasvaneet ja asuminen on osin vaikuttanut tähän asiaan, toteaa Bernelius ja jatkaa:

– Koulu on hyvä esimerkki myös siitä, että kun ostetaan asuntoa, ostetaan enemmän kuin vain seinät eli ostetaan myös ympäristöä. Kun suunnitellaan asuinalueita, pitäisikin tehdä monen toimijan yhteistyötä ja tuottaa houkuttelevia asuinympäristöjä. Etätyön lisääntymisen myötä lähipalveluiden laatu on selvästi alkanut vaikuttamaan ihmisten valintapäätöksissä.

Ratkaisun avain löytyy asumisesta

Bernelius korostaa, että houkutteleviin asuinympäristöihin pitäisi rakentaa monenlaisia asuntoja, ei vain kalliita. Se on yksi toimivimmiksi havaituista tavoista ehkäistä segregaatiota eli alueellista eriarvoistumista.

­– On mielenkiintoista, että viime aikoina erityisesti yhdysvaltalaiset kaupunkitutkijat ovat nostaneet voimakkaasti esiin kuinka suuria kustannuksia segregaatio aiheuttaa yhteiskunnalle. He myös korostavat, että ratkaisun avain löytyy erityisesti asumisesta. Yhdysvalloissa keskustellaan laajasti myös siitä, että markkinat eivät tunnu ratkaisevan ongelmaa.

Monet ison meren takaiset tutkijat ovat innoissaan myös pohjoismaisesta hyvinvointivaltiomallista, joka heidän mukaansa toteuttaa nykyään parhaalla mahdollisella tavalla amerikkalaista unelmaa, koska ihmisillä on mahdollisuus luokkanousuun. Mutta kuinka pitkään Suomessa tilanne pysyy tällaisena?

Huoli keskituloisten asumisesta

– Suomessa on toki ymmärretty paremmin kuin muualla esimerkiksi valtion tukeman asuntotuotannon merkitys, mutta nyt meilläkin keskustellaan yllättävän paljon siitä, rakennetaanko vapaarahoitteista tuotantoa tarpeeksi. Toivoisin monipuolisempaa keskustelua ja uusia asumisen ratkaisuja, toteaa Bernelius, joka on huolissaan erityisesti keskituloisten asumisesta kaupungeissa.

– Miten käy keskituloisten asumisen isoissa kaupungeissa, joissa asuminen kallistuu koko ajan? Minkälaisia järjestelmiä luodaan erityisesti lapsiperheille riittävän asuintilan saamiseksi? Myös yksinasuvien tilanne on usein kirjaimellisesti sanottuna ahdas. Yhä useammin käy niin, että pienituloisten perheiden ohella myös keskituloiset ovat nyt ihmeissään, kun he eivät pääse etenemään asumisen urallaan korkeiden kustannusten vuoksi, huokaa Bernelius.

Ei onneksi vielä aavikoitumisilmiötä

– Asumisen tutkimuksen kentällä puhutaan yhä enemmän myös siitä, mitä asuntojen korostuminen turvallisena finanssimarkkinoiden sijoituskohteena tarkoittaa kaupungeille. Ilmiö nostaa osaltaan asuntojen hintoja ja synnyttää pahimmillaan vuokralaisten sukupolven, joilla ei ole mahdollisuuttakaan ostaa omaa asuntoa, tähdentää Bernelius.

Onneksi meillä Suomessa ei ole vielä nähtävissä kaupunkien aavikoitumisilmiötä, joka on jo havaittavissa vaikkapa Lontoossa. Kun asuntojen hinnat kasvavat riittävästi, jäljelle jäävät vain tosirikkaan sijoittajat, jotka ostavat asunnot vain arvonnousun takia, ei asumiskäyttöön. Ilmiöön voi tutustua Lontoossa tietyillä alueilla ilta-aikaan, kun vain harvoissa ikkunoissa palaa valot, eikä alueella ole kaupunkiin kuuluvia normaaleja palveluita vähäisen asiakaskunnan vuoksi.

– Asuinalueiden väliset erot ovat Suomessa 90-luvun alusta kasvaneet, mutta toisaalta meillä on pystytty panostamaan siihen, että alueiden erot eivät ole jyrkät, eikä meiltä löydy vaarallisia alueita. Turvallisuuden tunne on esimerkiksi Helsingin turvallisuustutkimuksissa jopa kasvanut, toteaa Bernelius.

Ihanteena vartin kaupunki

Entä millainen olisi ihanteellisesti suunniteltu tulevaisuuden kaupunki asiaan perehtyneen asiantuntijan silmin?

– Pidän 15 minuutin kaupunkikonseptista, joissa palvelut voi saavuttaa vartissa kävelemällä tai pyöräilemällä. Ihannekaupunki on vahvojen naapurustojen kaupunki, jossa on paljon elämää. Korostaisin myös koulujen roolia tällaisen ihanan kaupungin saavuttamisessa. Alueet voisivat olla identiteetiltään erilaisia, mutta niissä mahdollistuisi kaikille hyvä elämä, visioi Bernelius ja jatkaa:

– Ei varmaan pystytä ehkäisemään, että ihmisten tulot vaikuttavat alueiden kehittymiseen, mutta tärkeintä olisi, että erot syntyisivät pikemminkin esimerkiksi elämäntyyleistä kuin hyvinvoinnin eroista.

Hän toivoo myös, että oppisimme arvostamaan kaupunkiluonnon merkitystä entistä enemmän.

– Korona on lisännyt ymmärrystämme kaupunkiluonnon arvosta, mutta olisi hyvä ymmärtää, kuinka suuri etu se on meille suomalaisissa kaupungeissa. Kontrasti on mieletön, jos mietitään monia muita kaupunkeja ympäri maailman.

Berneliuksen mielestä meidän pitäisi siis nähdä valttikorttimme paremmin ja toisaalta olla rohkeita hakemaan uudenlaisia ratkaisuja.

Visiönääriselle suunnittelulle tarvetta

– Haluaisin nähdä visionääristä suunnittelua, joka perustuisi hyvinvointiyhteiskunnan pohjalle. Se kantaisi tulevaisuuteenkin. Positiivista on, että yhä enemmän tehdään uudenlaista yhteistyötä yli hallinnon rajojen. Myös uudenlaisten asumismuotojen malleja on lähdetty kehittämään, kehuu Bernelius.

Ennen kaikkea Bernelius korostaa, että hyvinvointia pitää jakaa kaikille tulotasoista riippumatta.

– Hyvä kaupunki lähtee siitä, että hyvinvointia on riittävästi kaikille. Emme suinkaan elä vielä eriytyneissä todellisuuksissa, mutta meillä on riskejä mennä siihen suuntaan. Toivoisin, että se suunta pystyttäisiin torjumaan, korostaa Bernelius ja nostaa kaksi tekijää erityisen tärkeiksi torjuntakeinoiksi.

– On tärkeää, että ihmisiä ei jää pysyvämmin koulutuspolkujen ja työmarkkinoiden ulkopuolelle, eikä tausta sanele tulevaisuutta. Myös digitaalisuus voi muodostua uhaksi hyvinvoinnille, jos osa väestöstä jää sen hyödyntämisen ulkopuolelle, painottaa Bernelius.





Maailma ympärillämme muuttuu, mutta yksi asia pysyy: koti on tärkein. Asuntosäätiö perustettiin vuonna 1951 kuuden kansalaisjärjestön Invalidiliiton, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, SAK:n, Vuokralaiset Ry:n, Väestöliiton ja Virkamiesliiton (lakkautettu) toimesta.

Olemme aina uskoneet, että onnelliset kodit ja laadukas asuminen kuuluvat kaikille. Unelma, joka syntyi Tapiolan puutarhakaupungissa 70 vuotta sitten elää tänään jokaisessa ovenavauksessa. Asuntosäätiö 70 vuotta -sivulle >


Lue seuraava juttu

Lue lisää
Mies seisoo kaiteeseen nojaten ja taustalla näkyy rakenteilla oleva kerrostalo
20.05.2021
Asuntosäätiö 70 v.
Kaavoitus määrittelee huomaamatta tulevaisuuttamme

TEKSTI: Päivi Karvinen I KUVA: Mikko Käkelä

Maankäytön suunnittelu eli kaavoitus ei ole vain piirustuksia virkakoneiston uumenissa vaan se vaikuttaa käytännön elämäämme todella monella tavalla. Ja koska elämämme muuttuu jatkuvasti, myös kaavoituksen pitäisi pysyä nykyistä paremmin tarpeidemme tahdissa.

Kävelet tutulla asuinalueella ja ihastelet taideteoksia asuintalojen yhteydessä. Todennäköisesti kyse on taidehankinnoista, jotka poliittiset päättäjät ovat määritelleet taloille hankittavaksi jo kaavassa. Tai kun ihmettelet uudella omakotitaloalueella talojen saman linjaista väritystä, kyse on jälleen kaavamääräyksistä.

Kaava määrittelee myös, millä alueella voit asua ja tehdä töitä, missä lapsesi käyvät koulua ja missä teette perheen ostokset. Melkein helpompi olisi luetella asiat, joihin kaava ei vaikuta.

– Maankäytön suunnittelu on yksi tärkeimmistä osista yhteiskunnan tulevaisuuden suunnittelua ja tulevaisuuden mahdollistamista, kiteyttää kaavoituksen merkityksen Tampereen yliopiston Industry professori Ari Ahonen, joka puhuu kaavoituksesta niin innostavasti, että kuulija ei voi olla kiinnostumatta. Tarinaan liittyy selkeästi draamaa ja vastakkainasettelua pölyttyneen menneisyyden ja uusien tuulien välillä.

Internetkin vaikuttaa kaavoitustarpeisiin

– Oma arvioni on, että tällä hetkellä vasta yli puolet voimassa olevista kaavoista on otettu käyttöön internetin keksimisen jälkeen. Maailma on nykyisellään kuitenkin ihan toinen kuin aikana ennen internetiä, korostaa Ahonen.

Internet on mullistanut elämäämme monella tavalla jo pidempään. Korona-aikana tapahtunut digiloikka on kuitenkin vienyt elämäntyyliämme erityisen tehokkaasti uuteen asentoon. Teemme töitä kotona, ostamme tavarat verkkokaupasta ja seurustelemmekin yhä enemmän digitaalisesti.

Sekoitamme toiminnoillamme kaavoittajan pakkaa, sillä perinteisesti nuo toiminnot on tarkoitettu tehtävän pääasiassa eri paikoissa. Voit kysyä, että onko tuo oikea ongelma, mutta kun asiaa miettii suomalaisen mielenlaadun kannalta, niin kyllä siitä ongelma saadaan aikaan.

Suomalaiset ovat sääntöintoilijoita

– Kaavoitus on meillä luotu vahvasti määräysten noudattamisen pohjalle eli halutaan säännellä pikkutarkasti asioita. Ja vaikka kannatan määräysten noudattamista, liian rajaavat määräykset ovat huono asia, sillä ne estävät joustavuutta. Meidän pitäisi ymmärtää ajatella kaavoitusta enemmän mahdollistamisen kuin rajaamisen kautta, pohtii Ahonen ja esittää kärjistetyn esimerkin etätyöstä.

– Tuleeko joku jossain vaiheessa sanomaan, että etätyö pitää kieltää, koska asuinalue on tarkoitettu vain asumiseen.

Tuskin sentään noin pääsee tapahtumaan, mutta jokaisella lienee hyviä esimerkkejä pilkun tarkasta suomalaisten innosta noudattaa sääntöjä. Kun 2000-luvulla yritettiin saada aikaan normitalkoita eli purkaa rakentamiseen kohdistuvia säädöksiä muun muassa kustannusten karsimiseksi, muutosvastarinta osoittautui todella kovaksi. Talkoot kuivuivat vuosien varrella kasaan kaikessa hiljaisuudessa.

Saman tyyppistä muutosvastarintaa on nähtävissä myös maankäytön suunnittelussa. Vanhoista tavoista halutaan pitää kiinni, vaikka kyse on todella suurista asioista.

Muutoskyky tuo kilpailukykyä

– Kyse on Suomen kilpailukyvystä. Muutoskykyisinä saamme aikaan onnistumisia, mutta jos pelätään muutosta, peli on menetetty, painottaa Ahonen.

Ahonen kaipaa kaavoitukseen joustavuutta ja laajaa osaamisen hyödyntämistä sekä korostaa, että suomalainen yhteiskunta on aina perustunut myös luottamukseen. Se pitäisi saada näkymään myös kaavoituksessa.

– Kannatan toki, että päätäntävalta kaavoituksesta on julkisella sektorilla, koska se on meidän demokraattisen järjestelmän malli, mutta kaavan valmistelussa pitäisi hyödyntää monipuolista osaamista myös yksityiseltä puolelta. Meillä on digiloikan ansiosta entistä paremmat työvälineet käyttää laajemmin kumppaneiden ja myös kansalaisten osallistumista kaavan valmisteluun.

Kumppanuuskaavoitus tuo asukkaiden tarpeet esiin

Ahonen puhuu lämpimästi kumppanuuskaavoituksesta, jossa kaupungit tekevät yhteistyötä maankäytön suunnittelussa esimerkiksi Asuntosäätiön kaltaisen rakennuttajan kanssa. Asuntosäätiön onkin tehnyt onnistuneesti kumppanuuskaavoitusta vuosikymmeniä joidenkin kuntien kanssa. Näissä tapauksissa Asuntosäätiö kokee saaneensa tuotua kaavaan mukaan asukkaiden tarpeita kuten hyvin toimivien ja valoisien asuntojen merkitystä.

– Asuntosäätiön toiminta jo pelkästään Tapiolan kehittämisessä on erinomainen esimerkki siitä, kuinka yksityinen taho voi kehittää kaupunkia vastuullisesti. Tapiolan esimerkki on 70 vuoden jälkeenkin ihan tätä päivää, mutta ikävä kyllä poliittinen päätöksenteko on menossa jopa eri suuntaan, harmittelee Ahonen ja viittaa tekeillä olevaan maankäyttö- ja rakennuslain uudistukseen.

Tärkeä lakiuudistus tekeillä

Tällä hetkellä maankäyttö- ja rakennuslaissa on määriteltynä neljä kaavatasoa: valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, maakunta-, yleis- ja asemakaava. Siinä on Ahosen mukaan kolme tasoa liikaa, mutta tekeillä olevaan lakimuutokseen ollaan kaavailemassa jopa viidettä tasoa eli lisäämässä sääntelyä entisestään.

– Esimerkiksi Ranskassa on vain yksi kaavataso ja muuten johdetaan strategioiden avulla. Näin meilläkin voisi olla. Valtiotasolla tehtäisiin merkittävää ennakointia, josta muodostettaisiin maankäytön strategia. Talousaluetasolla strategiaa tarkennettaisiin ja vielä kunnat laatisivat näiden strategisten linjausten pohjalta oman strategiansa, esittää Ahonen.

Tällä hetkellä monissa kunnissa kaavoitusta ei ohjata Ahosen mukaan minkään strategian mukaan, vaan se on ikään kuin erillinen blokki kunnan toiminnoissa. Heikentyvän kuntatalouden seurauksena monissa kunnissa maankäytön resursseista on myös säästetty, mikä on johtanut kunnan kaavoittajien ylikuormitukseen ja kaavaprosessien hidastumiseen entisestään.

– Jos kaavan vahvistumiseen menee jopa kolme vuotta, on selvä asia, että se on liian hidas esimerkiksi investointihalukkaiden yritysten kannalta, korostaa Ahonen ja ennustaa, että kumppanuuskaavoitus tulee pakostakin lisääntymään, sillä kuntatalouden näkymät eivät ole ruusuiset.

PlanCity tuo tutkittua tietoa päättäjille

Maankäyttö- ja rakennuslain uudistaminen käynnisti myös yliopistolla massiivisen tarpeen tuottaa tietoa uudistuksen taustalle. Maankäytön suunnittelun tulevaisuudesta ollaan huolissaan ja tiedelaitoksessa uskotaan tiedon kautta vaikuttamiseen.

– Käynnistimme PlanCity-tutkimuksen, jotta maankäytön ja rakentamisen laki voitaisiin uudistaa tuoreen tiedon valossa. Olemme halunneet tarjota yliopiston puolueettoman keskustelun alustaksi, kertoo Ahonen.

Myös Asuntosäätiö mukana PlanCityssä

Kolmivuotisen PlanCity-hankkeen kantavana ideana on luoda kokonaan uusi maankäytön suunnittelujärjestelmä ja tuoda yksityinen sektori tiiviimmin mukaan maankäytön yhteiskehittämiseen. Asuntosäätiön lisäksi hankkeessa ovat mukana Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA, Hartela-Yhtiöt, HOAS, Lujatalo, Senaatti-kiinteistöt, TOAS ja Tampereen vuokratalosäätiö.

– Halusimme pitää tutkimuksellisen tason korkeana. Siksi PlanCity-hankkeessa on tekeillä jopa neljä väitöskirjatutkimusta tekijöiltä, joilla jokaisella on myös laaja käytännön kaavoitustyön kokemus eri puolelta Suomea. Lähtökohtana on siis tehdä tutkimusta käytännön elämän haasteista, joita lähdetään ratkaisemaan tutkimuksen keinoin, kertoo Ahonen.

Hankkeessa on ymmärretty myös viestinnän rooli asioiden eteenpäin viemisessä.

– Meidän täytyy popularisoida tätä asiaa, ettei puhuta vain ammattislangia. Haluamme saada ihmiset ymmärtämään, kuinka tärkeästä ja jokaisen elämään vaikuttavasta asiasta kaavoituksessa on kyse, painottaa Ahonen.

Uhka ja mahdollisuus

Maankäytön suunnittelun tulevaisuuden Ahonen näkee kahtalaisena. Jos sääntelyä entisestään kiristetään, tulevaisuus näyttäytyy uhkana, mutta jos ymmärretään lisätä joustavuutta, lisääntyy myös mahdollisuus ketterän, palvelullistuvan ja monimuotoisen yhteiskunnan kehittämiseen.

– Nykyistä järjestelmää ei tietenkään pidä nopeasti romuttaa, mutta meidän pitäisi ehdottomasti käyttää nyt tilaisuus siihen, että loisimme yksinkertaisemman, avoimuuteen ja luottamukseen perustuvan maankäytön suunnittelun mallin, jossa monenlainen kokeilu ja toimintatapa sallittaisiin.

Ahonen puhuu kaavoituksen yhteydessä myös johtajuudesta. Suomessakin tarvitsee korostaa johtamisessa enemmän ns. leadership-mallia eli kannustamiseen ja luottamiseen perustuvaa johtajuutta.

– Nykyinen kaavoitusmallimme korostaa lähinnä kontrolloivaa johtajuutta (management), joka ei vaan toimi enää nykyajan yhteiskunnassa. Molempia malleja tarvitaan, mutta tulevaisuuden yhteiskunnassa tarvitaan yhä enemmän luovuuteen, avoimuuteen ja luottamukseen perustuvaa järjestelmiä, niin myös kaavoituksessa. Sillä tavalla saadaan parhaat osaajat käyttöön ja luotua yhteiskuntaan ihmisten tarpeet huomioivaa kilpailukykyä. Liialla sääntelyllä ammumme itseämme nilkkaan, lataa Ahonen ja kertoo lopuksi paljon puhuvan esimerkin.

– Nykysäätelyllä Tapiolan kaltaista aluetta ei ehkä olisi saatu aikaan.




Maailma ympärillämme muuttuu, mutta yksi asia pysyy: koti on tärkein. Asuntosäätiö perustettiin vuonna 1951 kuuden kansalaisjärjestön Invalidiliiton, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, SAK:n, Vuokralaiset Ry:n, Väestöliiton ja Virkamiesliiton (lakkautettu) toimesta.

Olemme aina uskoneet, että onnelliset kodit ja laadukas asuminen kuuluvat kaikille. Unelma, joka syntyi Tapiolan puutarhakaupungissa 70 vuotta sitten elää tänään jokaisessa ovenavauksessa. Asuntosäätiö 70 vuotta -sivulle >

Lue seuraava juttu

Lue lisää
Piirretty kuva, jossa otetaan älypuhelimella kuvaa koirasta. Taustalla näkyy tauluja seinällä sekä viherkasveja.
11.05.2021
Asuntosäätiö 70 v.
Onnella on osoite ja lemmikillä lempipaikka

Asuntosäätiö täyttää tänä vuonna 70 vuotta ja haluamme viettää juhlavuottamme yhdessä sinun kanssasi. Meille myös lemmikit ovat tervetulleita, joten kutsumme eläinkaveritkin mukaan juhlimaan. Haastamme kaikki eläinrakkaat jakamaan kuvan lemmikistään lempipaikassaan kotona. Missä sinun lemmikkisi viihtyy parhaiten? 

Jaa kuva lemmikistäsi kesäkuun loppuun mennessä Instagramissa tai Facebookissa tunnuksella #asuntosäätiö70. Voit myös lähettää kuvan sähköpostitse osoitteeseen markkinointi@asuntosaatio.fi. Huomioitahan, että saatamme käyttää parhaimpia otoksia Asuntosäätiön viestinnässä ja markkinoinnissa.  

Kaikkien osallistuneiden kesken arvomme lahjakortteja lemmikkieläinkauppa Mustiin ja Mirriin. Julkisilla sometileillä jaetut kuvat osallistuvat automaattisesti mukaan arvontaan. Voit lähettää yhteystietosi myös sähköpostitse kuvan yhteydessä, mikäli haluat osallistua arvontaan. Joten nyt nappaamaan kuva omasta lemmikistä lempipaikassaan – oli kyseessä sitten karvakaveri sohvalla tai kilpikonna suihkussa.  





Maailma ympärillämme muuttuu, mutta yksi asia pysyy: koti on tärkein. Asuntosäätiö perustettiin vuonna 1951 kuuden kansalaisjärjestön Invalidiliiton, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, SAK:n, Vuokralaiset Ry:n, Väestöliiton ja Virkamiesliiton (lakkautettu) toimesta.

Olemme aina uskoneet, että onnelliset kodit ja laadukas asuminen kuuluvat kaikille. Unelma, joka syntyi Tapiolan puutarhakaupungissa 70 vuotta sitten elää tänään jokaisessa ovenavauksessa. Asuntosäätiö 70 vuotta -sivulle >

 

Lue lisää

Jaa tämä sivu