Työn murros haastaa sekä asumisen että tasa-arvon

TEKSTI: Päivi Karvinen  |  KUVA: Mikko Käkelä

Korona-aika on myllertänyt elämäämme myös tuomalla työn tiiviiksi osaksi asumista noin puolelle työssäkäyvistä ihmisistä. Hieman suuremmalle joukolle etätyön lisääntyminen on sen sijaan tasa-arvokysymys. Olennaista olisi turvata kaikkien valinnan mahdollisuudet.

Koronapandemia lisäsi rytinällä etätyön tekemistä ja digitaalisten työvälineiden käyttöä. Uudenlainen työn tekemisen malli todennäköisesti jatkuu myös korona-ajan jälkeen erityisesti siksi, että etätyön on todettu lisänneen työn tuottavuutta.

Etätyö on myös helpottanut ihmisten ajankäyttöä arjessa, mutta miljoonalla lähityötä tekevällä palkansaajalla tilanne on toinen. Heillä ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa omaan ajankäyttöönsä, mikä on lisännyt eriarvoisuuden tunnetta.

– Heidän työnsä on sidottu aikaan ja paikkaan, mikä korona-aikana on tuonut mukanaan myös lisääntynyttä huolta omasta turvallisuudesta. Heidän työtehtävänsä ovat useammin myös lomautusuhan alaisia, mikä sekin lisää työn kuormittavuutta, kertoo SAK:n kehittämispäällikkö Juha Antila, joka on tutkinut työelämän muutoksia myös Helsingin yliopistossa ja työministeriössä.

Kallis asuminen vaikuttaa kaikkien tilanteeseen

Helpoksi ei tietenkään voi luonnehtia etätyöntekijöidenkään elämää. Kallis asuminen ja sen seurauksena tuleva asumisen ahtaus saattaa hankaloittaa arkea melkoisesti. Asia koskee useimmiten nuoria lapsiperheitä.

– Onhan se selvä, että jos asuu pääkaupunkiseudulla kalliissa, mutta pienessä asunnossa, ei etätyön tekeminen yhdistettynä lastenhoitoon ole helppoa, toteaa Antila.

Ikävä kyllä kallis asuminen ei sekään ole tasa-arvoisesti kaikkien ongelma, vaan asiasta kärsii erityisesti pienpalkka-aloilla toimivat lähityötä tekevät ihmiset. Turun yliopistossa vastikään tehdyssä selvityksessä yli puolet vapaarahoitteisissa vuoka-asunnoissa asuvista pienituloisista maksaa kohtuuttomia asumisen kustannuksia eli käyttää yli 40 prosenttia käteen jäävästä tulostaan asumiseen.

SAK on yksi Asuntosäätiön perustajista

SAK pyrkii Antilan mukaan vaikuttamaan ensisijaisesti työelämän haasteisiin, mutta asumiskysymysten laaja merkitys ihmisen elämään ja koko yhteiskuntaan on ymmärretty alusta lähtien. SAK on yksi Asuntosäätiön kuudesta perustajajärjestöstä.

– Totta kai työn muutokset liittyvät nytkin asumiseen, koska työ monipaikkaistuu. Mikäli tulevaisuudessa etätyö tulee olemaan laajasti käytössä, edellyttää se mahdollisuutta yhdistellä työ- ja yksityiselämää nykyistä paremmin myös tilaratkaisuissa kotona, pohtii Antila.

­– Olemme lähestyneet näitä kysymyksiä ensisijaisesti työvoimapoliittisesti, mutta perään kuuluttaneet kohtuuhintaisia vuokra-asumisen mahdollisuuksia kasvukeskusalueille. Se on sekä työntekijän että elinkeinoelämän etujen mukaista.

Kaksijakoisuus tulee todennäköisesti lisääntymään

SAK:n liittojen jäsenistä valtaosa tekee lähityötä esimerkiksi kaupan myyjinä, bussikuskeina tai hoivatyöntekijöinä. Vain noin kymmenen prosenttia jäsenistä tekee etätyötä. Kaikista palkansaajista hieman alle puolet on siirtynyt korona-aikana etätyöhön.

Antila uskoo kaksijakoisuuden vain lisääntyvän tulevaisuudessa, sillä markkinat ovat heränneet kehittämään digitaalisia työskentelymahdollisuuksia. Hän vertaa käsillä olevaa työelämän muutosta siihen, miten älypuhelinteknologia syrjäytti lyhyessä ajassa vanhan ja mullisti käsityksemme tiedonsiirrosta. Samalla tavalla lähivuosina meillä on rakennettuna uudenlainen digitaalinen ympäristö työelämään.

– Digitalisoituminen on ollut hurjaa viimeiset 20 vuotta, mutta korona nopeutti kehitystä. Se on megatrendi, joka muokkaa työnkuvia, tehtäviä ja osaamisvaatimuksia, toteaa Antila.

Muutos voi lisätä eriarvoisuutta

Teknologian kehittyminen on periaatteessa hyvä asia, kehittää työn tekemisen mahdollisuuksia ja lisää myös tuottavuutta. Mutta kuten monesti, asioilla on monta puolta.

– Lähi- ja etätyön erilaisuus lisääntyy, mikä voi kasvattaa myös eriarvoistumista. Lähityötä tekevillä ei ole samanlaista itsemääräytymismahdollisuutta esimerkiksi työajoissa ja -tavoissa kuin etätyön tekijällä. Se vaikuttaa myös siihen, miten työn ja vapaa-ajan yhdistäminen onnistuu esimerkiksi lasten tai ikääntyvien vanhempien hoivan osalta.

Valinnan mahdollisuuksien puute näkyy työntekijöiden henkisenä oireiluna, korona-aikana erityisesti pelkona virustartunnan vaarasta ja lomautuksista. Miljoona suomalaista elää todellisuutta, jossa ei voi valita, ketä työssään kohtaan, voiko olla virukselta suojassa tai miten järjestää arkensa, kun ei voi olla kotona neuvomassa lapsia esimerkiksi etäkoulunkäynnissä.

– Näille ihmisille eriarvoisuus lyö kasvoille monella tavalla. Tarvitaan keinoja auttaa ihmisiä niin työturvallisuuden, toimeentulon kuin työn ja yksityiselämän yhteensovittamisessa, pohtii Antila, jonka missiona on, että hyvä työelämä on mahdollista ihan missä työpaikassa ja missä päin Suomea hyvänsä.

Tarvitaan valinnanmahdollisuuksia

Olennaista on, että ihmisille annetaan mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä, oli se sitten lähi- tai etätyötä, digitekniikan varassa tai käsillä tehtävää työtä. Hyvä työelämä on Antilan mukaan työpaikoilla olevien ihmisten elämää ja siksi heidän pitää pystyä vaikuttamaan asioihin. Kyse on ennen muuta ihmisten arvostamisesta.

– Arvostettu ihminen tuntee tulevansa kuulluksi, mikä lisää innovatiivisuutta ja kykyä tehdä oikeita asioita. Onnistumisen tunne puolestaan motivoi ja sitouttaa ihmiset työhönsä, pidentää työuria ja lisää työn tuottavuutta, listaa Antila ja korostaa, että kyseessä on työelämän kehittämisen kannalta aivan keskeinen perusasia.

SAK:n tutkimuksen mukaan tällä hetkellä noin neljäsosa työntekijöistä on töissä, joissa edellä mainitut asiat toteutuvat hyvin. Viidennes työntekijöistä puolestaan joutuu kokemaan töissä erittäin huonoa ja jopa laitonta kohtelua. Ääripäiden väliin jäävä reilu puolet työväestöstä kokee työolonsa tyydyttäviksi, osa asioista on hyvin, osa huonommin.

Monet asiat ovat omissa käsissämme

Työelämää monimutkaistaa tulevaisuudessa yhä enemmän digitalisaation lisäksi myös globalisaatio. Molemmat asettavat työlle haasteita ja myös väitteitä, ettei niiden mukanaan tuomille ongelmille pystytä tekemään mitään.

– Pitää erottaa, mikä on omissa käsissä ja mikä ei. Usein ajatellaan, että esimerkiksi kansainvälisesti toimiville yrityksille ja heidän kulttuurilleen ei vaan voi mitään. Joissain asioissa se pitää paikkansa, mutta väite voi olla myös tekosyy siihen, että halutaan viedä kehitystä tiettyyn suuntaan. Paljon on meidän omissa käsissämme esimerkiksi lainsäädännön kautta pitää huolta korkeista standardeista, joiden takia meillä on hyvä Suomi. Emme saa alistua ylikansallisille virtauksille ja pakottaa työntekijät käytäntöihin, jotka ovat jopa ihmisarvoa alentavia, korostaa Antila.

Työelämä on muuttumassa myös uusien sukupolvien mukaan tulon myötä.

– Nuoret ovat kasvaneet digitalisaatioon, tottuneet avoimeen tiedonkulkuun ja myös kyseenalaistamaan asioita enemmän. He eivät myöskään ole niin kuuliaisia kuten vanhemmat sukupolvet ja olettavat, että asioista voidaan puhua ja että heidät otetaan vastaan ihmisinä, toteaa Antila.

   


asuntosaatio_70_vuotta_juhlavuosilogo_2021

Maailma ympärillämme muuttuu, mutta yksi asia pysyy: koti on tärkein. Asuntosäätiö perustettiin vuonna 1951 kuuden kansalaisjärjestön Invalidiliiton, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, SAK:n, Vuokralaiset Ry:n, Väestöliiton ja Virkamiesliiton (lakkautettu) toimesta.

Olemme aina uskoneet, että onnelliset kodit ja laadukas asuminen kuuluvat kaikille. Unelma, joka syntyi Tapiolan puutarhakaupungissa 70 vuotta sitten elää tänään jokaisessa ovenavauksessa. Asuntosäätiö 70 vuotta -sivulle >


Lue seuraava juttu