Segregaatioon voidaan vaikuttaa

TEKSTI: Päivi Karvinen  |  KUVA: Mikko Käkelä


Asuinalueiden eriytyminen, segregaatio muuttuu ongelmalliseksi, kun elintasoerot kasvavat suureksi ja huono-osaisuuden keskittymät eriytyvät muusta yhteiskunnasta.
Suomessakin eriytyminen on lisääntynyt, mutta tulevaisuuteen voidaan vielä vaikuttaa nyt tehtävillä päätöksillä.

Segregaatiossa on kyse hyvin monisyisestä asiasta, johon vaikuttavat erityisesti elintasoon ja koulutukseen liittyvät tekijät ja valinnanmahdollisuudet. Segregaation seuraukset näkyvät kuitenkin asuinalueilla. 

– Segregaatio on seuraus, ei syy, toteaa ympäristöministeriön ympäristöneuvos Jaana Nevalainen, jonka vastuualueelle kuuluu muun muassa segregaation ehkäisemiseen liittyvät asiat.

Suomessa tuloerot ovat kasvaneet, mikä osaltaan kiihdyttää segregaatiota. Kehitys on ollut nopeaa, sillä 90-luvun alussa alueellista eriytymistä ei juurikaan ollut. Duunarit ja valkokaulustyöntekijät elelivät samansuuntaisesti yhtenäiskulttuurin vallitessa ja asuivatkin usein samoilla asuinalueilla. Nuorilla aikuisilla oli näkymä siitä, että kouluttautumalla ja töitä tekemällä voi ylittää omien vanhempiensa tulotason, eikä menestyminen ollut kiinni perheen lähtökohdista.

Toisilla on varaa, toisilla ei

Tilanne yhteiskunnassamme on nyt toinen ja se näkyy muun muassa asuntomarkkinoilla, jossa eletään erikoista aikaa. Hyvin toimeentuleva väestönosa pystyy yhä edelleen maksamaan asunnoista jopa huikean korkeita hintoja ja pitämään siten kasvukeskusten asuntokauppaa vilkkaana.

Se sumentaa kokonaistilannekuvaa, sillä samaan aikaan erityisesti kasvukeskuksissa yhä harvemmalla tavallisella palkansaajalla ja varsinkaan nuorilla perheillä on varaa ostaa tarpeitaan vastaava asunto.

ARA-asuntojen kysyntä kasvanut

Myös vuokra-asuntomarkkinoilla ollaan jonkinlaisessa murrostilassa.  Vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen vuokrat ovat kasvukeskuksissa kalliita ja koronatilanne on kääntänyt asuntojen kysynnän laskuun. Myös Kela velvoittaa asukkaan hakemaan halvempaa asuntoa, jos vuokrasta ei suoriudu asumistuen turvin.

Yhä harvempi suoriutuu, mikä on lisännyt voimakkaasti ARA-asuntojen kysyntää erityisesti pääkaupunkiseudun kunnissa. Myös asumisoikeusasuntojen kysyntä on kasvanut, mikä näkyy muun muassa todella matalana asuntojen vaihtuvuuslukuna.

Asuntopolitiikka ei ratkaise juurisyitä

Asumisen hallintamuotojen monipuolisuus sekä toimivat joukkoliikenneyhteydet ja palvelut ovat tärkeitä keinoja segregaation ennaltaehkäisyssä. Kaikilla on oltava mahdollisuus terveelliseen, turvalliseen ja viihtyisään asuinympäristöön.

Myös ARA-asunnot tärkeitä, jotta pienituloisillakin on mahdollista asua hyvin ja kohtuullisilla asumiskustannuksilla. Mutta vaikka asuntopolitiikalla voidaan vaikuttaa tilanteeseen, segregaation juurisyitä sillä ei ratkaista.

– Kaupunkisegregaatio on seuraus tulonjaon, työllisyyden, koulutuksen ja hyvinvoinnin epätasaisesta jakautumisesta ja näiden erojen paikantumisesta asuntomarkkinoiden vaikutuksesta kaupunkien eri alueille. Yhteiskuntaa pitää tarkastella kokonaisuutena ja ymmärtää esimerkiksi, mikä vaikutus asumisen hinnalla, lapsilisillä tai työttömyyskorvauksella on ihmisten elämään. Pitää myös muistaa, että toimeentuloon ja hyvinvointiin vaikuttavat päätökset näkyvät segregaatiovaikutuksina noin kymmenen vuoden viipeellä, toteaa Nevalainen.

Koulutus ja työllisyys ratkaisevassa asemassa

90-luvun laman jälkeisissä tutkimuksissa on todettu, että lama-ajan leikkaukset vaikuttivat voimakkaimmin kaikkein pienituloisimpiin. Moni putosi tuolloin nousukiidon kelkasta ja Suomeen pääsi syntymään monisukupolvista huono-osaisuutta.

– Haitallista segregaatiota pitäisi välttää kaikin keinoin. Vaikkei ennaltaehkäisemiseen olekaan yhtä keinoa, koulutus ja työllisyys ovat ratkaisevassa asemassa. Meidän pitäisi löytää mekanismit, joilla vaikutetaan juuri noihin perussyihin. Ketään ei pitäisi päästää tippumaan kelkasta, korostaa Nevalainen.

Opetusministeriön selvitys segregaation vaikutuksesta kouluvalintoihin julkistettiin vastikään ja siinä todettiin, että Suomessakin on jo ns. koulushoppailua ja koulutuksellisen huono-osaisuuden tihentymiä. Erityisen huolestuttavana pidetään sitä, että perusopetuksen osalta osaamiserojen kasvu on lisääntynyt sekä oppilaiden että koulujen välillä. Se vähentää yksilön valinnan mahdollisuuksia.

– Perheiden tilanne on muuttunut ja esimerkiksi lapsiköyhyys on lisääntynyt. Myös vanhempien koulutustausta näyttää vaikuttavan yhä enemmän nuorten kouluttautumiseen. Tarvitaan laajempaa yhteiskunnallista ymmärrystä, jotta tilanne saadaan muuttumaan, pohtii Nevalainen.

Yhteiskunta tarvitsee erilaisia ihmisiä

Mitä sitten tarkoittaa laajempi yhteiskunnallinen ymmärrys? Nevalaisen mielestä asuntomarkkinoiden vaikutusta asuinalueiden eriytymiseen tai syrjäytymisen ja negatiivisen kaupunkisegregaation laajempia yhteiskunnallisia seurauksia ei riittävästi ymmärretä. Myös mahdollisuuksien tasa-arvon luominen ja ylläpitäminen vaatii työtä.

– On myös tärkeää, että erilaisista taustoista tulevilla on aidosti samat mahdollisuudet esimerkiksi koulutukseen, työhön ja hyvinvointiin. Yhteiskunnan eri tasoille tarvitaan ihmisiä erilaisista taustoista, jotta ymmärrys ihmisten erilaisista lähtökohdista ja arkitodellisuuksista säilyy, selventää Nevalainen.

Suomessa ollaan ehkä liiaksi tuudittauduttu siihen, että meillä on vähän alueellista eriytymistä verrattuna naapuriimme Ruotsiin tai muihin Euroopan maihin. Nevalaisen mukaan me kuitenkin olemme segregaation lisääntymisen tiellä, ellei riittäviä toimia tehdä.

Uhkana levottomuuden lisääntyminen

– Jos emme kiinnitä riittävästi ennalta ehkäiseviin toimiin huomiota, meillekin voi syntyä rinnakkainen yhteiskunta, jonka jäsenet eivät koe kuuluvansa varsinaiseen yhteiskuntaan. Yhteiskunnallinen levottomuus ja turvattomuus lisääntyvät ja kaupunkien toimivuus ja myös kilpailukyky heikkenee, painottaa Nevalainen.

Myös populismi on selvä merkki yhteiskunnan jakautumisesta ja toisten elämäntilanteiden ymmärtämättömyydestä. Se on omiaan kärjistämään asetelmia ja myös keskustelua. Siihen asiaan tosin voi jokainen vaikuttaa myös omalta osaltaan.

Wien olisi meille hyvänä esimerkkinä

Vaikkei segregaatiota pelkällä asuntopolitiikalla ratkaista, myös sillä saralla voidaan Nevalaisen mukaan tehdä paljon tilanteen parantamiseksi.

– Meidän ei pitäisi hyväksyä esimerkiksi kallista asumista, se ei ole luonnonlaki. Voisimme ottaa oppia Itävallan pääkaupungista Wienistä. Se on kallis maailmankaupunki, jossa on omat segregaatio-ongelmansa, mutta myös mahdollisuus asua kohtuullisella hinnalla hyvillä sijainneilla, kertoo Nevalainen ja toteaa, että muutenkin muiden maiden asuntopolitiikkaa olisi hyvä pohtia niin uusien ratkaisujen löytämiseksi kuin virheiden välttämiseksi.

Wienissä kaupunki omistaa noin kolmanneksen koko asuntokannasta. Toteutetun asuntopolitiikan johdosta osavaltion tukema asuntotuotanto on aito vaihtoehto asukkaille ja julkinen asuntotuotanto pitää asuntokannan korkealaatuisena sekä vuokrat kohtuullisina. 

– Itävallassa asuntopolitiikan perusta on, että asumisen ymmärretään luovan olosuhteita muille elämänlohkoille, olevan sekä työvoiman että elinkeinoelämän edellytysten parantaja. Laajasti nähdään, että asumisen pitää olla kohtuuhintaista, jotta ihmisillä on varaa tehdä muita asioita, istua vaikka kahvilassa.

Toimenpiteet pitää ulottaa alkuperäisiin asukkaisiin

Monista Euroopan maista löytyy myös hyviä keinoja eriytyneen asuinalueen tilanteen korjaamiseen. Esimerkiksi Tukholmassa, joka on yksi Euroopan segregoituneimmista kaupungeista, on malleja koulun ja nuorisotoimen yhteistyölle.

– Tutkimuksissa on havaittu, että erilaiset toimenpiteet ja resurssit täytyy ulottaa alueen alkuperäisiin asukkaisiin ja segregaation perussyihin, jotta saadaan aitoja tuloksia aikaan. Jos alueelle tuotetaan vain uusia asuntoja ja saadaan muuttamaan erilaisia ihmisiä, alueen tulotaso saadaan ehkä nostettua, mutta silloin astutaan helposti keskiarvojen harhaan. Sen sijaan olisi tarkasteltava, kuinka toimenpiteet vaikuttavat alkuperäisten asukkaiden hyvinvointiin, koulutukseen ja työllisyyteen, toteaa Nevalainen.

Emme voi tuudittautua parempaan tilanteeseemme

Suomessa ei onneksi olla vielä Ruotsin tilanteessa, mutta jos mitään ei tehdä, tilanne on kymmenen vuoden päästä selkeästi huonompi. Epämieluisa kehitys tulee todennäköisesti olemaan vielä nopeampi kuin viimeisen 30 vuoden aikana.

– Emme voi tuudittautua siihen, että meillä on nyt parempi tilanne kuin muualla. Sen lisäksi, että nyt pitää tehdä hyviä asioita, meillä on paikattavana vielä menneisyydessä tehtyjen päätösten seurauksia ja jopa 1990-luvun alun laman käynnistäneitä kehityskulkuja, jotka näkyvät viipeellä. Valtavasti pitäisi tehdä siihen, että edes pysytään paikallaan, muistuttaa Nevalainen.

 


asuntosaatio_70_vuotta_juhlavuosilogo_2021

Maailma ympärillämme muuttuu, mutta yksi asia pysyy: koti on tärkein. Asuntosäätiö perustettiin vuonna 1951 kuuden kansalaisjärjestön Invalidiliiton, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, SAK:n, Vuokralaiset Ry:n, Väestöliiton ja Virkamiesliiton (lakkautettu) toimesta.

Olemme aina uskoneet, että onnelliset kodit ja laadukas asuminen kuuluvat kaikille. Unelma, joka syntyi Tapiolan puutarhakaupungissa 70 vuotta sitten elää tänään jokaisessa ovenavauksessa. Asuntosäätiö 70 vuotta -sivulle >


Lue seuraava juttu