Luontoretkelle lasten kanssa

Ennakkoluulottomasti ulkoilemaan

Viikonloppu ja aurinkoinen ilma. Tekemistä pitäisi keksiä. Juuri viikko sitten oli huonot kelit, joten tuli testattua sisäleikkipuisto. Ei enää sitä. Entä jos lähtisi ulos…?

Mutta mitäs siellä ulkona sitten. Ei nyt juuri tule mieleen mitään puistoa härpäkkeineen tai temppurataa tai…

Entä jos menisi metsään? Moni mindfulness-opas ja eräjorma siihen kovasti kehottaa, mutta viihtyvätköhän lapset?

No. Lapset ovat luontaisesti uteliaita lähes kaikelle. Alkuun idealle ynseästi murahtanut esiteinikin saattaa yllättää positiivisesti punaisilla poskillaan retken päätteeksi. Tai sitten ei. Suosittelemme silti uhkarohkeasti kokeilemaan. Pienemmät lapset ainakin innostuvat, sen takaamme.

Luontoretkellä ei välineurheilla

Luontoretkellä ei tarvitse välineurheilla. Vaatteiksi ja varusteiksi kelpaavat oikeastaan mitkä rytkyt vain, ja vaikka kuinka urbaaneja tahtoisimme ajatella olevamme, ei kenelläkään meillä kestä asuinpaikastamme kauaa päästä jonkinlaiselle luontopläntille.

Jos haluaa panostaa, voi matkaan pakata vaikkapa istuinaluset ja pienet eväät (ruoka maistuu aina parhaalta ulkona!) ja esimerkiksi kiikarit. Jospa vaikka näkisi linnun tai oravan. Jollet tunnista yhtäkään siivekästä variksen lisäksi, voit ihan vain keskittyä kuuntelemaan erilaisia ääniä. Pyydä lapsia huoletta valistamaan sinua. Hyvin pian olet ainakin talitintin ja mustarastaan verran viisaampi. Jos mukanasi on nelivuotias, valistuksestasi saattaa tulla hyvinkin luova, mutta sitäkin hauskempi.

Luonnon helmassa, erityisesti metsässä ja veden äärellä, meille ihmislajin edustajilla usein käy jännä ilmiö: syke laskee ja mieliala nousee. Ihan kuin hengityskin sujuisi jotenkin vapaammin? Jos olet aina halunnut kokeilla puun halaamista, mutta et oikein kehtaa nytkään ja mitä se puolisokin sanoisi, voit rennon coolisti aloittaa ihan vain nojaamalla selkäsi johonkin puunrunkoon. Joko tunnet energian ja metsän kohinan, tai sitten et, mutta ainakin yritit.

Lisäjännitystä leikkimielisesti kilpailemalla

Jos haluat lisätä luontoretkeesi saavutuskertoimia, voit vaikka kilpailla lasten kanssa siitä, kuka erottaa eniten tuoksuja (pierua ei lasketa).

Samaa voi jatkaa koettamalla tunnistaa puita, ötököitä ja muita kasveja. Älä ota vakavasti, kun ala-asteikäinen kuitenkin voittaa.

Jos taas olet harrastelijaornitologi tai muu innokas viherihminen, muista että rajansa opetuksellisilla tuokioillakin. Päiväkoti-ikäisen tiedonjano on sammumaton, mutta koululainen todennäköisesti kokee saavansa opetusta jo ihan tarpeeksi koulussa, kiitos vain. Opasta ja neuvo, mutta älä paasaa. Please. Itsekään et tykkää siitä.

Pieni kertaus jokamiehenoikeuksista ja siitä, mitä metsässä, luonnossa ja maastossa ylipäätään on soveliasta tehdä, lienee aina paikallaan.

Ihan voit aloittaa vaikka siitä, että valomiekalla ei ole soveliasta huitoa ainakaan siellä missä kasvaa jotakin kaunista.