Ehdotus: Pilotti kohtuuhintaisen asuntotuotannon edistämiseksi

Läpi viime vuoden käytiin kiivasta keskustelua asumisen tukemisesta. Vastakkain asettuivat kysyntätuki eli asumis- ja toimeentulotuki sekä tuotantotuki. Asiaa sivuttiin myös tiistaisen ARA-päivän puheissa.

Väittely olisi aivan turhaa, jos asuntoja olisi riittävästi tarjolla, kuten esimerkiksi Itävallan pääkaupungissa. Wienissä on pystytty tuottamaan valtion tuella niin paljon asuntoja, että vuokrataso on kohtuullinen ja tuettu asuminen on vaihtoehto jokseenkin kaikille halukkaille.

Siihen kannattaisi Suomessakin pyrkiä, jotta kohtuuhintaisia asuntoja saataisiin markkinoille riittävästi ja asumistukimenot kuriin. Asumistukea toki tarvitaan jatkossakin tasaamaan asumisen kustannuksia, mutta on selvää, että verovaroin katettavat lähes 2,5 miljardin euron asumis- ja toimeentulotukimenot ovat kohtuuttoman suuret. Kymmenessä vuodessa summa olisi 25 miljardia ja kahdessakymmenessä vuodessa jo 50 miljardia euroa.

Sen sijaan Valtion asuntorahaston kautta maksettaviin tuotantotukiin ja avustuksiin käytetään vain murto-osa tuosta kuluerästä. Ero on myös siinä, että tuotantotuen kautta saadaan aikaan vuosikymmeniä eteenpäin kohtuuhintaisina pysyviä asuntoja kun taas asumistuen kautta pahimmillaan nostetaan asumisen hintaa.

Asumistuen käyttöä ei voi perustella sillä, että se kohdistuu suoraan asukkaan eduksi. Toki näin on lyhytnäköisesti asiaa tarkasteltaessa, mutta asumistuen käyttö ei ole kestävä ratkaisu pidemmän päälle.

Uskoisin, että pitkällä tähtäimellä kohtuuhintainen asunto, jonka kulut asukas pystyy omalla palkallaan maksamaan, on sekä asukkaan kannalta mielekkäämpi vaihtoehto että yhteiskunnan kokonaisedun kannalta järkevämpää. Joka tapauksessa asumistukikulut pitää tavalla tai toisella saada kuriin.

Jotta tuotantotukea käytettäisiin yhä enemmän ja edullisia asuntoja saataisiin runsaasti lisää, tuen ehtoja pitäisi muuttaa kannustavammiksi. Tuotantotukijärjestelmää pitää uusia siten, että se elää ajassa niin asumispalveluiden kehittämisen tarpeiden kuin taloustilanteen mukaan.

70- ja 90-luvuilla rakennettiin paljon valtion tukemaa asuntotuotantoa, jopa yli puolet tuotannosta oli ARA-asuntoja. Aika oli toinen, mutta tällä hetkellä ARA-asuntojen määrä on vain viidennes kokonaistuotannosta. Asumisen aiheuttamat korkeat kustannukset erityisesti pieni- ja keskituloisille asukkaille osoittavat, että kohtuuhintaisia asuntoja on aivan liian vähän tarjolla.

Erinomainen ARA-tuotannon kannustin on vuosien varrella ollut myös käynnistysavustus. Sen avulla on saatu liikkeelle runsaasti asuntoja. Asuntosäätiössäkin käynnistysavustuksia on hyödynnetty tehokkaasti aina kun ne ovat olleet käytettävissä.

Kaiken kaikkiaan Asuntosäätiöllä on tällä hetkellä omistuksessaan yli 16 000 asumisoikeusasuntoa ja noin 1 000 vuokra-asuntoa.

Kaiken asuntotuotannon pullonkaulana on myös rakentamisen kustannukset lähtien kaavamääräyksistä ja rakentamisen normeista, joita ei yrityksistä huolimatta ole saatu puretuksi. Suomessa rakentamisen kokonaiskustannukset ovat todella korkeat verrattuna moneen muuhun maahan.

ARAn voisi kokeilla tilanteen purkamiseksi pilottihankkeita, joiden kautta tutkittaisiin kevennettyjen normien ja määräysten vaikutusta asumisen kustannuksiin.

Asuntosäätiö olisi valmis tulemaan mukaan tällaiseen hankkeeseen. Olemme sitoutuneet tarjoamaan asukkaille nimenomaan kohtuuhintaisia asuntoja pitkäjänteisesti. Rajoitusaikojen päättyminenkään ole aiheuttanut vuokrankorotusta asunnoissamme ilman hyvää syytä, kuten peruskorjaamista. Asoasunnoissahan rajoitukset ovat lainsäädännöstä johtuen ikuisia.

Joka tapauksessa puhumisen ja väittelyn sijaan tarvitaan tekoja kohtuuhintaisen asuntotuotannon aikaansaamiseksi. Siitä hyötyisivät sekä asukkaat, elinkeinoelämä että koko yhteiskunta. Asuminen on tärkeä osa yhteiskunnan toimintaa ja kuluneet viime vuodet ovat osoittaneet, että valtion täytyy ottaa aktiivisempi ote asuntomarkkinoiden kehittämiseksi oikeudenmukaisempaan suuntaan.

Esa Kankainen
Asuntosäätiö-konsernin toimitusjohtaja