Asuntoministerin puute heikentää tavoitteiden saavuttamista

Hallitusohjelmaan on saatu kirjatuksi hyviä asuntopoliittisia tavoitteita keinoineen ja asia selvästi koetaan tärkeäksi. Ihmettelen kuitenkin, miksi ministerilistalta puuttuu kokonaan asuntoministeri. Todennäköisesti asiat kuuluvat jatkossakin ympäristöministerin vastuulle, mutta jääkö ministeriöllä riittävästi resursseja hoitaa asumisen asioita, kun ympäristönäkökulma on hallitusohjelmassa todella vahva?

Edellisellä hallituskaudella asuntoasiat jäivät ympäristöasioiden jalkoihin. Näin ei pitäisi päästää tällä kertaa käymään, sillä hallitusohjelmassa on asuntomarkkinoiden kannalta tärkeitä asuntopoliittisia tavoitteita.

Esimerkiksi tavoite ARA-asuntojen tuotannon kasvattamisesta vähintään 10 000 asunnon vuosituotantoon on tervetullut asia kohtuuhintaisen asumisen edistämiseksi. Myös valitut keinot tavoitteen saavuttamiseksi ovat toteutuskelpoisia.

Käynnistysavustukset ovat olleet aiemminkin hyvä kannuste rakennuttamiseen ja ovat edesauttaneet hankkeiden käyntiinlähtöä. Niiden avulla on myös saatu aikaan todella kohtuuhintaisia asuntoja. Vaikutus omakustannusvuokraan on ollut Asuntosäätiön hankkeissa noin kaksi euroa neliöltä. Omakustannusperiaatteen vuoksi avustukset ohjautuvat suoraan asukkaan eduksi.

Myös pitkän korkotuen tukijärjestelmän uudistaminen kannustavammaksi eli tukielementtien lisääminen tukeen on tärkeä uudistus ja pitäisi saada aikaan. Olemme puhuneet tämän asian puolesta pitkään.

Korkotuen avulla saadaan aidosti kohtuuhintaisia asumisoikeus- ja vuokra-asuntoja vuosikymmeniksi eteenpäin. Siksi niitä kannattaa tehdä varsinkin tässä tilanteessa, jossa vapaarahoitteinen asuntotuotanto on vähenemään päin. Näin ARA-asunnot toimisivat hallitusohjelman esityksen mukaan suhdannetta tasaavana elementtinä.

Asumisen palvelullistumisen ja uusien asumisen ratkaisujen huomioon ottaminen korkotukijärjestelmän uudistamisessa on sekin tärkeä asia, jotta järjestelmä palvelee asukkaiden tämän päivän tarpeita laaja-alaisesti. Asuminen on yhä enemmän palvelua myös ARA-asuntokannassa.

Asumiskustannusten osalta kannatettavaa on myös se, että selvitetään rakentamisen hintaan vaikuttavia tekijöitä. Rakentaminen on kohtuuttoman kallista Suomessa, eikä tilannetta saa enää ottaa annettuna. Keväällä uutisoitu asumisen hintataso Itävallassa oli hyvä muistutus siitä, että meillä on vielä paljon tekemistä tuon asian kanssa. Yhteinen tahtotila täytyy löytää, jotta asumisesta saadaan Wienin esimerkin tavoin kilpailuetu pääkaupunkiseudun kehittämiseen.

Asumisoikeusjärjestelmän uudistaminen on myös järkevää. Asosuminen on hyvä vaihtoehto tämän päivän asuntomarkkinoille, kun kasvukeskuksiin tarvitaan kohtuuhintaisia asuntoja tavallisille palkansaajille lähelle työpaikkoja. Vakiintunutta järjestelmää kannattaa kehittää eteenpäin. Asuntosäätiöllä on yli 16 000 asumisoikeusasuntoa ja tahtotila tehdä niitä lisää.

Tarkastelin hallitusohjelmaa myös asuinalueiden kehittämisen kannalta. Asuntosäätiöhän tekee aktiivista aluekehittämistyötä. Siitä syystä on tärkeää, että hallitusohjelmaan on nostettu myös uudenlaisten liikkumispalveluiden käytön edistäminen.

Olemme mukana muun muassa Aviapolis Liikennelabra -hankkeessa, jonka tavoitteena on löytää joustavia ja ilmastonmuutosta hillitseviä liikkumisratkaisuja. Uusien palveluiden käyttöönotto tehostuu, jos myös valtion taholta kannustetaan ko. toimintaan.

Hallitusohjelman yksi tärkeimmistä tavoitteista on kuitenkin asuntopolitiikan pitkäjänteisyyden lisääminen. Kahdeksan vuoden kehittämisohjelma ja sen pohjaksi tehtävä kattava selvitys asuntopolitiikan keskeisistä kehittämiskohteista kuulostaa järkevältä. Samoin se, että viime vuonna eduskunnan hyväksymän tarkastusvaliokunnan laatima Asuntopolitiikan kehittämiskohteet -mietinnön esittämät toimenpiteet aiotaan toteuttaa.

Kaikki mainitut asiat vievät asuntosektoria eteenpäin, mutta eteenpäinmenon edellytys on, että asuntopoliittiset tavoitteet eivät jää muiden tärkeiden asioiden jalkoihin.

Esa Kankainen
Asuntosäätiö -konsernin toimitusjohtaja