12.01.2022

Muusikko moikkaa aina myös kotia

Tommi_Lantinen_Asuntosaatio

TEKSTI: Julia Ruuskanen KUVA: Annukka Pakarinen

Tommi Läntinen, olet kaikkien tuntema laulaja ja lauluntekijä – millainen on muusikon koti?  

Arvostan rauhaa ja haluan tarjota sitä myös naapureille. Kantavan saundin kanssa täytyy olla varovainen kerrostalossa. Siksi musisointini painottuu treenikämpälle ja studioon. Onpa sitä tullut huudettua tyynyyn kotitreenien merkeissä, mutta voin vakuuttaa, että kotoani ei varmasti kuulu enempää meteliä kuin naapureiltakaan! Inspiraatio uuteen kappaleeseen voi toki syntyä missä vain, mutta onneksi voin sovittaa musiikkia päässäni, vaikka sitten kotisohvalla.

Lisäksi arvostan funktionaalisuutta ja laadukkaita kalusteita, jotka kestävät aikaa – ja miehen rötköttämistä sohvalla. Löytyy minusta pieni esteetikkokin, joka pitää huolen, että sisustus tarjoilee silmänruokaa. Olipa kyseessä mikä vain asumismuoto, kodista täytyy pitää huolta kuin omastaan.

Millainen koti-ihminen olet? 

Aina kun astun ovesta sisään, tervehdin kotiani. Muusikon ura on hektistä ja aikaa kuluu paljon tien päällä ja reissussa. Sen vuoksi koti on äärimmäisen tärkeä paikka ja sinne tuleminen on aina yhtä rauhoittavaa. Jos keikoilta ei ole mahdottomia matkoja kotiin, vietän yön mieluummin omassa sängyssä kuin hotellin lakanoissa. Julkisen ammatin vuoksi koti on myös tietynlainen suoja – jokainen tarvitsee omaa rauhaa.  

Miten olet viihtynyt Asuntosäätiön asukkaana? 

Loistavasti! Viimeiset seitsemän vuotta Asuntosäätiön asukkaana on mennyt kuin siivillä. Viihdyn pururadoilla ja hiihtoladuilla, ja arvostan erityisesti kotini luonnonläheisyyttä sekä isoa parveketta, missä urheiluvarusteet on kätevä säilyttää. Loistavat liikuntamahdollisuudet, meren läheisyys ja hyvät kulkuyhteydet tekevät arjesta mielekästä. Lisäksi naapurini ovat erittäin mukavia – onpa postilaatikosta kilahtanut jopa kutsu naapurin pojan 6-vuotisjuhlille. Vuosien varrelle on mahtunut paljon lämpimiä kohtaamisia rappukäytävissä ja autohallissa. 

Mitä odotat tulevalta syksyltä? 

Toivon, että pystyisin keikkailemaan – kunhan korona ei pistäisi kapuloita rattaisiin. Pandemia on laittanut artistit ja tapahtuma-alan ahtaalle, ja odotan kovasti, että asiaan tulee muutos. Niin tärkeä kuin koti minulle onkin, alkaa kotona nyhjääminen ja samojen lenkkipolkujen juokseminen käydä raskaaksi. Onneksi syksy on maagista aikaa, joten toivon, että hyrrä saadaan pyörimään kaikesta huolimatta.