Onnellisten vuosien talo – ”Pääsin kotiin 10 vuoden odotuksen jälkeen”

”Asunnossani pitää olla piha, jotta saan kuokkia ja kaivaa maata Se on elinehto, en osaa olla toimettomana. Kesäisin kitken jatkuvasti rikkakasveja ja laitan muutenkin pihaa. Lihaksille pitää antaa töitä.

Kun tulin asuntonäyttöön, pihalla rehotti jättitatar, vieraslaji. Se on levinnyt myös naapurin puolelle. Yhtiö poistaa tatarit keväällä. Olen pelastanut raivaustöiden tieltä pikkutalviota, mahoniaa ja kukkasipuleita.

Itään katsova etupiha oli rämettynyt, kun muutin tänne viime lokakuussa. Laatoitin sen omalla kustannuksellani. Siinä voin nauttia aamukahvin ja lukea lehden. Iltapäivällä siirryn länteen avautuvaan puutarhaan nauttimaan ilta-auringosta.

Se on ideaali, josta en aina ole asumisessa pystynyt pitämään kiinni. Tässä kodissa ilmansuunnatkin osuvat nappiin. Muutenkin on luontoa ja rauhaa. Kun katson ikkunasta, näen maiseman, jossa on omakotitaloja, rivitaloja ja puita. On rauhoittavaa tietää, ettei se muutu. Tähän ei rakenneta uusia teitä tai kerrostaloja.

Olen päätynyt takaisin tänne Valakkakujalle yli kymmenen vuoden odottelun jälkeen. Asuin aikoinaan tässä samassa talossa viereisessä perheasunnossa.

Muutin pois 2000-luvun alussa, kun lapset lähtivät maailmalle. Taloyhtiössä ei ollut silloin tarjolla pienempää asuntoa. Olin silloin muutostani todella surullinen.

Olen viettänyt talossa perhejuhlat ja kokenut monta elämäni onnellista hetkeä, kuten ensimmäisen lapsenlapsen syntymän.

Asumishistoriaani mahtuu vuokra-asuntoja, omistusasuntoja ja asumisoikeusasuntoja – samoin kerrostaloja, rivitaloja, maalaistalokin, sillä olin maatalon emäntä. Asumismuodot ovat muuntuneet elämäntilanteeni mukaan.

Lähdin eläkkeelle valtion virastani viime keväänä. Asuin lähellä työpaikkaani Viikissä, jonne olin muuttanut lyhyen työmatkan vuoksi. Ajattelin, että minun on säästettävä voimavarojani, jotta jaksan eläkkeelle saakka. Minulla oli pihallinen asoasunto kerrostalossa. Olin aina ajatellut, että se on vain väliaikainen koti, vaikka olihan sielläkin peltoa, metsää ja hevostalli.

Kun eläkepäivät lähenivät, katselin, mitä asumisoikeusasuntoja Helsingissä on tarjolla. Valakkakujalla meidän entisten asuntomme naapurissa oli vapaana 46 neliön kaksio. Sain asunnon viidenneltä sijalta. Muiden hylkäys oli minun onneni. Tähän oli tehty viihtyvyysremontti. Olisin tullut, vaikka sitä ei olisi tehtykään.

Jos en asuisi täällä, voisin asua maalla. Se olisi kuitenkin vaikeaa yhteyksien vuoksi. Pitäisi liikkua aina omalla autolla.  Täällä on hyvät julkiset liikenneyhteydet.

Toimivat yhteydet ovat ehdoton edellytys myös harrastusten kannalta. Olen vuosikymmenet harrastanut tanssia ja koputellut flamencoa. Käyn myös konserteissa ja valokuvanäyttelyissä. Tästä pääsee vaivattomasti eri puolille kaupunkia. Myös lentokentälle on hyvät yhteydet. Matkustan ainakin kaksi kertaa vuodessa ulkomaille.

Hurautan nopeasti tyttären luokse Vantaalle ja pojan maatilalle Porvooseen. Molemmissa paikoissa saan tehdä pihatöitä. Minulla on lähellä Puistolassa kasvimaa, jossa kasvatan marjoja, kukkia ja vähän hyötykasveja. Yhden hengen taloudessani kulutus on pientä.  Muutama vuosi sitten laitoin pari riviä perunoita, ja sillä olisi huoltanut komppanian. Nyt painotan viljelyksissäni estetiikkaa.

Hyviin yhteyksiin luen myös lenkkimaastot. Kävelen päivittäin Vantaanjoen ympäristössä. Askeleita kertyy vähintään viisitoista tuhatta. Joenmutkan uimarannalla olen viettänyt monet aurinkoiset päivät. 

Kävelymatkan päässä Tuomarinkylän kartanossa luuhasin nuorena hevostyttönä. Toisessa suunnassa on Malmin hautausmaa, jossa kiertelen mielelläni. Siellä on äitini hauta, ja ikävä kyllä jo joidenkin ystävienkin.

Saunaa en välttämättä tarvitsisi. Onhan saunassa mukava juhlapyhinä kylpeä, mutta käyn usein uimahallissa. Kaipaisin suurempaa makuuhuonetta, sillä nyt sängyn saa laitettua vain yhteen paikkaan.

Sisätilat olen kodeissani aina muokannut omannäköisekseni. Valokuvat seinällä kertovat perheestä ja rakkaista ihmisistä. Pidän itämaisista matoista ja niiden kuvioista. Kirjahyllyä en ole vielä saanut paikalleen. Minulla on käsikirjasto, jossa on kasvi- ja hyönteiskirjoja. Niiden avulla tutkin luontoa.

Yhdellä seinällä ”tilannehuone” tai ”hermokeskus”. Kerään siihen lehdistä leikkaamiani artikkeleita, joihin haluan perehtyä tarkemmin. Tilannehuoneeseen poimin myös tietoja uusista kiinnostavista kirjoista. Poistan leikkeet, kun olen tutustunut lehtijuttuun tai hankkinut kirjan. Pidän erityisesti pohjoismaisista dekkareista. Senecan ajatukset ovat myös listalla.

Viihtyvyysremontissa uusittu keittiö on tehokas. Olen joutunut opettelemaan koreografiaa, miten pienessä keittiössä toimitaan. Minulla on kaksi lasta ja kaksi teini-ikäistä lastenlasta.

Olohuoneen suurista ikkunoista tulee valoa hyvin. Ehkä jo ensi kesän lopulla voin katsella ikkunoista kaunista puutarhaa.

Minun elämäntilanteeseeni sopii parhaiten asumisoikeusasunto. Sain sitkeydellä asunnon, jonka halusin, vaikka kustannukset hipovat sietokykyni ylärajaa.

Asumismuoto on myös sosiaalinen. Kerrostalossa voit nyökätä naapurille rapussa ja mennä kotiin. Kun tässä laittelemme pihaa rinnakkain, tulee väkisinkin vaihdettua jokunen sana naapureiden kanssa.

Kaikille se ei sovi. Tunnen ihmisiä, jotka eivät kuuna päivänä muuttaisi rivitaloon juuri tästä syystä.

Suuri arjen nautinto on vaatteiden ripustaminen kesätuulessa talon yhteisille pyykkinaruille. Nautin, kun läväytän lakanat auki ja levitän narulle. Siinä on entisajan Pikku Pietarin pihan tunnelmaa.

Kesällä pujahdan aamuvarhain yöpaita päällä puutarhaan katselemaan ja miettimään, mitähän täällä tänään tekisi.”