Asukkailla on sananvaltaa
Helsingin Sanomissa 13.3. julkaistu Jukka Kilven asumisoikeusasumista käsittelevä mielipidekirjoitus sisälsi toistuvasti kuultuja virheellisiä väittämiä, joihin on syytä vastata. Vaihtelun vuoksi aloitan Kilven kirjoituksen lopusta.
Kilven peräänkuuluttama mahdollisuus yhdistysmuotoiseen asumisoikeusasumiseen on ollut laissa jo vuodesta 1995 alkaen. Johtuuko ammattimaisen kiinteistönomistamisen tehokkuudesta vai mistä, mutta yhdistysmuotoinen asumisoikeusasuminen on ainakin toistaiseksi jäänyt marginaali-ilmiöksi.
Asolain uudistamisen yhteydessä ei olla romuttamassa asukkaiden oikeussuojaa. Päinvastoin, lakiin esitettäneen muutoksia, jotka entisestään korostavat talon omistajan velvollisuutta valvoa asumisoikeuden haltijoiden intressejä.
On vaikea nähdä, miten Kilven mainitsema EU-normi, joka kieltää valtion tuen markkinaehtoisesti toimivilta yhtiöiltä, liittyy asumisoikeusasumiseen. Asumisoikeusasuminen on talon rakennuttamisprosessista lähtien sen koko elinkaaren ajan valtion tukemaa asuntotuotantoa koskevien rajoitusten alaista, ei siis markkinaehtoista.
Keskeisimmät toimintaa koskevat rajoitukset velvoittavat määrittelemään käyttövastikkeet omakustannusperusteisesti ja rajoittavat omistajan oikeutta luopua kohteista. Rajoitusten noudattamista valvoo valtion viranomainen, Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA.
Vastikemäärittelyssään Asokodit noudattaa ARAn ja ympäristöministeriön laintulkintaa ja siihen perustuvaa kulloinkin voimassa olevaa ohjeistusta. Sen mukaan vastiketaso ei saa ylittää käyttöarvoltaan vastaavien, samalla alueella olevien vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen vuokria. Kilven mainitsema käräjäoikeuden tuomio vahvisti ja tarkensi tätä viranomaistulkintaa.
Asoasuntojen käyttovastikkeet ovat vuokriin verrattuina tutkitusti kohtuullisia. ARAn asuntomarkkinakatsauksen 2/2017 mukaan vapaarahoitteiset vuokrat olivat Helsingissä 34 % kalliimpia kuin asumisoikeusasumisen käyttövastikkeet. Vantaalla ero oli 22 % ja Espoossa 20 %.
ARAn vertailussa mukana olleissa kaupungeissa yhtä lukuun ottamatta käyttövastikkeet olivat myös valtion tukemien vuokra-asuntojen vuokria alhaisempia. Tyypillisesti käyttövastikkeet alittivat nämä ns. ARA-vuokrat 6-9 %:lla.
Toisin kuin Kilpi kirjoituksensa otsikossa toteaa, asumisoikeusasukkailla on sananvaltaa. Heillä on laissa taattu mahdollisuus osallistua asukastoimintaan ja päästä sitä kautta vaikuttamaan asuintalonsa asioihin. Asokotien asukashallintomalli on jopa lain vaatimustasoa laajempi.
Halutessaan asukkaat pääsevät kuitenkin helpolla, kun heidän ei tarvitse kantaa vastuuta taloyhtiön hallinnosta, vaan se hoidetaan ammattimaisesti heidän puolestaan. Tämä on tutkitusti yksi asumisoikeusasumisen vetovoimatekijä.
Asokotien omistajana on Asuntosäätiö sr. Sen perustajia, jotka edelleen ovat toiminnassa mukana, ovat Kilven mainitseman SAK:n lisäksi Invalidiliitto, Väestöliitto, Vuokralaiset ja Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Sääntöjensä mukaan Asuntosäätiö ei voi jakaa varoja taustajärjestöilleen.
Jari Riskilä
Toimitusjohtaja
Asuntosäätiön Asumisoikeus Oy