Asunnon väljyys on valttia korona-aikoina
Moni meistä on elänyt enemmän tai vähemmän eristyksissä kodeissamme jo useamman viikon. Turnauskestävyys on koetuksella ihan varmasti yhdessä jos toisessakin kodissa.
Omalla kohdallani on onni, että kodissa on riittävästi väljyyttä. Etätyön tekeminen ei kaada seiniä päälle, kun työn voi jättää silmistä toiseen huoneeseen. Minulla ei myöskään ole enää ihan pieniä lapsia huollettavana, mikä helpottaa eristysaikaa merkittävästi. Myötätunnolla ajattelen kaikkia heitä, jotka joutuvat tekemään etätyötä samalla, kun ohjaavat lasten läksyjä ja keksivät puuhaa energisille leikki-ikäisille.
Viime vuosina on käyty paljon keskustelua pienistä asunnoista. Miniyksiöt ovat aivan aiheellisesti jakaneet mielipiteitä ja viimeisimpänä myös minikaksiot, joihin on suunniteltu ikkunaton makuuhuone.
Tulee väistämättä miettineeksi, millaista olisi olla eristyksissä parinkymmenen neliön yksiössä, jossa samoja seiniä joutuu katsomaan kaikenlaisissa mielentiloissa. Tai ikkunattomassa makuuhuoneessa, jossa sairastaessaan ei suoraa päivänvaloa näkisi pahimmillaan pariin viikkoon. Vanhusten kohdalla tuo tilanne ei vaadi edes koronaa, vaan moni ikäihminen joutuu elämään pääosin neljän seinän sisällä muutenkin.
Voisin kuvitella, että seinät kaatuvat päälle pienessä asunnossa melko nopeasti. Hakeutumisessa eristyssuosituksista piittaamatta ulos lenkille ruuhkaisillekin väylille ei välttämättä ole kyse ihmisten välinpitämättömyydestä, vaan silkasta mielenterveyden vaatimasta itsesuojeluvaistosta.
Korona-aika korostaa riittävän asumisväljyyden merkitystä kaiken ikäisille ihmisille. Valtion tukeman tuotannon osalta tuossa asiassa ei ole ongelmaa, sillä ARA-säännösten mukaan yksiötkin pitää suunnitella vähintään 30-neliöisiksi ja talossa tulee olla aina monipuolinen asuntojakauma.
Asokotien noin 16 500 asumisoikeusasunnon keskimääräinen asuntokoko on 68 m2. Meidän kohteistamme yli puolet on pientaloja, ja kaikissa kohteissamme on keskimäärin vain 24 asuntoa. Myös tarjoamamme asuinyhteisöt ovat siten melko väljiä.
Silläkin on merkitystä tällaisina virusepidemian aikoina, kuinka monen ihmisen kanssa jakaa esimerkiksi porrashuoneen tai muita yhteistiloja. Toisaalta pientalomiljöö mahdollistaa usein kerrostalovaltaista aluetta helpommin myös ympäröivästä luonnosta nauttimisen.
Pienten asuntojen tarvetta on perusteltu sillä, että ne ovat kysyttyjä.
Asumisoikeusasuntojen kovan kysynnän yksi suurimmista syistä on, että asukas saa samoilla kuukausikuluilla enemmän tilaa verrattuna moniin muihin asumismuotoihin. Erityisesti tämä pätee vapaarahoitteisiin vuokra-asuntoihin, joiden vuokrat esimerkiksi Helsingissä ovat keskimäärin yli 46 % asoasunnoista maksettavia käyttövastikkeita korkeammat
Asukkaat eivät halua tutkimusten mukaan pieniä asuntoja siksi, että haluaisivat asua ahtaasti, vaan siksi, ettei heillä olen muuhun varaa. Yksittäisiä poikkeuksiakin varmasti löytyy, mutta on epä-älyllistä väittää, että suurin osa valitsisi pienen asunnon, jos kohtuullisilla kuluilla pystyisi saamaan isomman.
Sanotaan asia nyt ihan rehellisesti: Markkinat tuottavat pieniä asuntoja, koska niistä saa paremman tuoton kuin isoista asunnoista. Niin yksinkertaista se on.
Koronaepidemia mullistaa maailmaa monella tavalla. Mahdollisesti myös asuntosuunnittelua joudutaan miettimään uudelta kannalta. Ikävä kyllä vaikuttaa todennäköiseltä, että nyt koettava poikkeuksellinen aika karanteeneineen ja eristyksineen ei jää viimeiseksi.
On tärkeää, että asuntoja tuotetaan ylipäänsä riittävästi, ja että valtion tukemaa tuotantoa lisätään. Vain näillä lääkkeillä asumisen hinta kohtuullistuu. Sitä kautta ihmisille tarjotaan mahdollisuus hankkia väljempi asunto kuin mihin markkinatilanne on asunnontarvitsijoiden valintoja pitkään ohjannut.