Asuntosäätiö ei pelkää yksiöitä, koska tuottaa asuntoja monipuolisesti
Osallistuin viime viikolla Helsingin Yliopiston Kaupunkitutkimusinstituutti Urbarian Kuka pelkää yksiöitä? -tilaisuuteen. Mielenkiintoinen keskustelu, johon Asuntosäätiön toimitusjohtajan roolissa oli helppo osallistua. En tunnista pelkoa yksiöitä kohtaan oman organisaationi kohdalla, koska yksiöt on valjastettu kestävällä tavalla osaksi monipuolista asuntotuotantoamme.
Urbarian tilaisuudessa nostettiin esiin ihan oikein, että pienten asuntojen liikatuotannon mahdolliset ongelmat koskevat lähinnä vapaarahoitteista tuotantoa.
Sen sijaan ARA-tuotannossa mennään perinteisen turvallisesti kestävän kaupunkikehityksen linjoilla eli rakennetaan kaikentyyppisiä asuntoja yksiöistä perheasuntoihin.
Pieniä asuntoja on vaikea muuttaa tarvittaessa isommiksi. Liian yksipuolinen asuntokanta luo yksipuolisen asukaskunnan, minkä on todettu aiheuttavan asumiseen enemmän häiriötilanteita. Asuntokokojen pieneneminen vääristää myös asuntomarkkinatilannetta asumisen hinnan osalta, kun yhä pienemmistä asunnoista joudutaan maksamaan yhä korkeampaa hintaa. Hintakuplan puhkeamisen riski kasvaa.
Me Asuntosäätiössä teemme sekä vuokra- että asumisoikeusasuntoja ARAn ohjeistuksen mukaan mikä tarkoittaa sitä, että pääsääntöisesti yksiöt ovat yli 30 neliöisiä. Kolmioiden keskipinta-ala taloissa on 63-68 neliötä.
Toteuttaisimme monipuolista asunto-ohjelmaa ilman ARA-ohjeistustakin perustajajäsentemme linjausten mukaan. Väestöliiton, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, Vuokralaiset VKL ry:n, Invalidiliiton ja SAK :n tavoitteena on ollut alusta lähtien tukea Asuntosäätiön toiminnan kautta perheiden hyvinvointia. Turvallinen asunto ja asuinympäristö on ihmisen hyvinvoinnin keskeinen tekijä.
Meidän ei tarvitse rakennuttaa pieniä asuntoja myöskään siksi, että pelkäisimme asumisen hinnan karkaavan käsistä. Asuntojen vuokrat ja vastikkeet määräytyvät omakustannusperiaatteen mukaan, joten asuminen pysyy kohtuuhintaisena isommissakin asunnoissa.
ARA-tuotannolla vastataan hyvin nimenomaan asumisen kohtuuhintaisuuteen. Asuntosäätiö tekisi niitä asuntoja enemmänkin, mikäli tontteja olisi saatavilla ja valtio toimillaan edistäisi enemmän ARA-tuotannon syntymistä.
Valtion roolista kohtuuhintaisen asumisen edistäjänä ja asumisen kohtuuhintaisuus ylipäänsä ovat asioita, joista toivottavasti puhutaan tulevia eduskuntavaaleja odotellessa enemmänkin.
Tällä viikolla julkaistu Eduskunnan tarkastusvaliokunnan raportti antoi keskustelulle hyvän pohjan. Raportissa todetaan, että pääkaupunkiseudun asumisen kalleus ja kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen vähyys vaikuttaa jo talouskasvun edellytyksiin ja että ko. asuntoja pitää lisätä.
Samaisesta syystä raportissa kehotetaan toteuttamaan vihdoin myös asumisoikeusjärjestelmän lakiuudistus. Toivoisimme myös, että päättäjät ottaisivat vinkin tarkastusvaliokunnan esityksestä toteuttaa pitkäjänteisempää asuntopolitiikkaa.
Elämme rakenteellisten muutosten aikaa, jolloin perinteiset työt häviävät ja ihmisten toimeentulokysymykset tulevat korostumaan. Asuminen on keskeisimpiä kustannuksia tavallisen ihmisen elämässä ja vaikuttaa monella tavalla ihmisen hyvinvointiin muutenkin. Siksi keskustelua asumiseen liittyvistä aiheista pitää ehdottomasti jatkaa.