Keitä vaan kahvit, jos itsekin meinaat!
Olin 13, kun muutimme perheeni kanssa vantaalaisesta lähiöstä Tuusulaan maaseudulle. Matka ei ollut fyysisesti pitkä, mutta henkisesti valtava. Lähiössä kaikki oli ollut käden ulottuvilla, mutta maalla lyhyt matka oli vain pellolle.
Pellon takana onneksi asui muitakin ihmisiä. Heille saattoi poiketa käymään, ja sekös oli ihmeellistä. Maaseudulla kotien ovet olivat aina auki. Talouksiin marssittiin reippaasti sisään sen kummempia kyselemättä. Noinkohan oli ovikellojakaan.
Yleensä joku oli aina kotona. Sitten keitettiin kahvit.
Kaikki tämä oli varhaisteinille aivan uutta. Kahvia en ollut juonut koskaan aikaisemmin.
Kahvittelu avasi uuden maailman. Ensin tönötettiin takki päällä keskellä keittiötä juttelemassa. Sitten talon asukas pyysi istumaan ja kysyi, otatko kahvia. Vierailijan kuului vastata ”ei minua varten tartte keittää”. Sitten kahvi kuitenkin keitettiin.
Pistettiin pannu tulelle, ihan oikeasti tulelle, sillä monissa taloissa oli puuhella sähköhellan lisäksi. Pannuun mitattiin kahvit. Kun kiehunta oli tapahtunut, kahvi pelästytettiin lorauksella kylmää vettä. Sitten kahvia kaadettiin kuppiin ja takaisin, jotta porot jäivät pohjalle. Taitolaji! Äkkinäisen silmään kohtaus muistutti japanilaista teeseremoniaa.
Miksi silloin mentiin kylään? Koska ei ollut muutakaan tekemistä. 1980-luvulla oli tosiaan mahdollista, että ihmisellä ei ollut yhtään mitään tekemistä.
Nykyään kyläilyt pitää suunnitella ja laittaa kalenteriin. En ole varma, onko se huonompi vai hienompi asia kuin löytää olohuoneestaan naapurin uuvahtanut työmies nojatuolista nukkumasta raskaan työviikkonsa päätteeksi. Tositarina.
Viimeinen lapsoseni muutti muutama kuukausi sitten kotoa pois. Hänen elämäänsä astuivat aikuisten realiteetit. Pitää itse ostaa ruokansa ja maksaa sähkölaskut. Nuori latasi puhelimeensa sovelluksen, jolla saattoi seurata sähkön hintaa reaaliajassa. Järkytys oli suuri. Tämähän on hirveän kallista!
Mutta sitten tyttäreni sai neronleimauksen. Hän päätti hengata kalliin sähkön ajan kavereidensa luona tuhlaamassa heidän sähköään. Illan kähmässä sitten kotiin pesemään pyykkiä yösähköllä.
En ole ihan varma, onko tyttäreni keksinnöstä jo kehittynyt muoti-ilmiö, mutta olisi syytä.
Ihmisten on tervettä nähdä enemmän toisiaan ja mököttää vähemmän kotona. Jos kaupanpäällisiksi vielä säästää, onko parempaa? Etenkin, kun kahvin hinta näyttää pompsahtaneen oikein kunnolla.
Keitä vaan, kiitos! Juon kyllä.