Korkotukilakiesitys ei lisää kiinnostusta ARA-tuotantoon
Valtioneuvosto antoi helmikuun lopussa eduskunnalle lakiesityksen 40 vuoden korkotuen kehittämiseksi. Eduskunta oli antanut lain uudistamisen tavoitteeksi, että pitkä korkotuki pitäisi saada houkuttelevaksi toimijoille.
Yleishyödyllisen toimijan näkökulmasta katsottuna lakiesitys ei kannusta lisäämään tuotantoa, koska siinä on kaksi olennaista puutetta. Toinen liittyy korjauksiin varautumiseen ja toinen valtion tukeen, jota ei esityksen mukaan ole tulossa vieläkään.
Lakiesityksessä ehdotetaan, että tuleviin korjauksiin ei saisi jatkossa varautua, vaan ne pitäisi tehdä velkarahalla. Asiaa perustellaan kyseenalaisesti asukkaiden edulla. Miten voi olla asukkaan etu, että korjataan kalliilla velkarahalla sen sijaan, että raha kerättäisiin etukäteen.
Velkarahan käyttö korjaustoiminnassa vaarantaa myös vakaan vuokra- ja vastikekehityksen, sillä korkokehitystä on vaikea ennustaa. On lyhytnäköistä tuudittautua siihen, että viimevuosien matala korkotaso jatkuisi vielä vuosikausia.
Kukaan ei voi myöskään tietää, saako tulevaisuudessa lainoja, millä ehdoilla ja mistä hankitaan lainojen vakuudet, koska asumisoikeustaloilla ei ole vakuusarvoa.
Konserniimme kuuluva asumisoikeusyhtiö Asokodit korjasi keräämillään varoilla asuntoja vuonna 2017 yli 30 miljoonalla eurolla. Jos sama summa olisi lainattu pankista, kustannukset saattaisivat nousta tulevina vuosina merkittävästi korkojen nousun myötä. Se tarkoittaa asukkaan kannalta , että vastikkeet nousisivat pankille menevien kustannusten vuoksi entisestään.
Jokainen korjaustoimintaan käytettävä euro tulee tarpeeseen, jotta vältetään myös korjausvelkaa. Valtion ei pidä omilla päätöksillään lisätä korjausvelan syntymistä asuntokantaan.
Tuon korjauksiin varautumisen kieltämisen taustalla on nähtävissä epäluulo toimijoita kohtaan. Ihmettelen asiaa, sillä suurin osa alan toimijoista on vastuullisia ja asukkaan etua ajavia tahoja.
On väärin, että lainsäätäjä määrittelee koko järjestelmän uusiksi sen mukaan, jos jokin yksittäinen toimija on toiminut joskus lain hengen vastaisesti. Eikö tällaisten varalle pitäisi pikemminkin lisätä valvontaa, kuin keksiä uusia, keinotekoisia rajoituksia, jotka eivät edistä uusien asuntojen tuottamista.
On suorastaan vastuutonta ajaa toimijoita käyttämään velkarahaa varsinkin, kun velan tueksi ei tarjota aitoa tukea.
Se onkin lakiesityksen toinen ongelmakohta. Valtion tukea ei olisi tulossa vieläkään ja pitkä korkotuki olisi ehdoiltaan yhä heikompi verrattuna 10 vuoden korkotukimalliin.
Esimerkkinä mainittakoon, että pitkän korkotuen mallissa omarahoituksen tuotto laskettiin taannoin neljään prosenttiin, kun se kymppivuotismallissa on kuusi prosenttia. Neljän prosentin tuotto ei kata välttämättä edes lain vaatimia taloudellisia varautumisia, jolloin toiminta menee tappiolliseksi.
Miten ihmeessä voidaan kuvitella, että tuen puuttuminen ja ehtojen heikennykset lisäisivät toimijoiden intoa tuottaa ko. ARA-asuntoja?
Ei voi muuta kuin ihmetellä, miten on valtiolle edullisempaa, että omistajataho sitoutuu vain 10 vuodeksi pitämään asunnot vuokrauskäytössä neljän vuosikymmenen sijaan. Varsinkin, kun pitkään korkotukeen liittyy vielä tiukempi vuokrasääntely eli asunnot ovat todella pitkään kohtuuhintaisia asukkaille.
Pahimmillaan lyhyen korkotuen talot ovat jo kymmenen vuoden päästä kasvattamassa valtion asumistukimenoja, kun vuokranmääritys vapautuu kokonaan. Sekö on valtion ja asukkaan kannalta järkevää toimintaa?
Jäämme mielenkiinnolla odottamaan hyväksyykö eduskunta lakiesityksen, joka on sen oman tahtotilan vastainen.
Esa Kankainen
Asuntosäätiön toimitusjohtaja