Lapsiperheille

teinit-musisoi
19.07.2017
Jaana Lahtinen
Lasten harrastukset

Mitäs teillä harrastetaan?

“Mitä sun lapsi harrastaa?”, kysyy viaton työkaveri hyvää tarkoittaen, ja luettelee listan siitä, miten heidän Ulpukka-Christopherinsa käy baletin lisäksi partiossa, kuvataidekerhossa ja soittaa pianoa. Tosi hienoa hei Ulpukka-Cristopherille, toivomme vain sydämemme pohjasta että hän on itse yhtä innoissaan kaikista hienoista harrastuksista kuin vanhempansa.

Me nimittäin emme olisi. Emme odota erityisen suurella innolla kouluikään pääsyä, jolloin viimeistään kulttuurissamme alkaa vanhempien toimesta (!!) vertailu siitä, missä kunkin kullannuppu leijonan osan vapaa-ajastaan viettää. Emme nimittäin lähtökohtaisesti halua puskea muksuamme suorittamisen polulle jo heti lapsuudesta, emmekä todellakaan odota erityisellä innolla omien iltojemme menevän harrasteralliin, treeniemoiluun tai aktiivitoimintaan. Meilläkin on elämä, kiitos vain.

Rakas harrastus auttaa kehityksellisesti sekä sosiaalisesti

Totta on toki se, että harrastus antaa lapselle todella paljon sekä kehityksellisesti että sosiaalisen verkoston kautta. Lisäksi se on (toivottavasti) lapsesta ihan hurjan kivaa. Siis toivottavasti. Tunnemme näet tapauksia, joissa lapsi toteuttaa vanhempansa visiota konserttipianistin roolista itku kurkussa soittotunneille vääntäytyen. Tietysti tunnemme myös lapsia, jotka innosta hihkuen lähtevät harrastustensa pariin, ja se on meistä tosi mahtavaa.

Homman pointti on tässä: Miksi niin monien harrastusten on perustuttava suorittamiseen ja kilpailuun? Jos kymmenvuotias rytmistä voimistelua harrastava lapsi ei muka saa jättää yhtäkään treenikertaa väliin, jossakin mennään pieleen niin että kajahtaa. Yhtä väärällä tiellä ollaan, jos alakouluikäiset jalkapallointoilijat rankataan valmentajan papereissa paremmuusjärjestykseen.

Harrastusrauha - ei kilpailupakkoa, vaan hyvää mieltä ja hauskanpitoa

Missä ovat höntsäharrastukset? Missä lasten mahdollisuus leikkiin, liikuntaan, tanssiin, musiikkiin ja moneen, moneen muuhun ilman että joku sekuntikellon, kehityskäppyrän tai analytiikan läpi kyttää, miten menee ja arvottaa lapsen toimintaa sen pohjalta? Harrastusten tarkoitus kai on perimmiltään kuitenkin olla lapselle kivaa tekemistä, josta voi ehkä olla jossakin elämän vaiheessa hyötyä. Jos siitä tulee intohimo, hienoa, mutta sitä tarkemmalla silmällä soisi vanhempien ja valmentajien seuraavan tilannetta, että elämässä säilyy muukin sisältö.

Esimerkiksi partioharrastukselle ja monelle muulle jutulle tarvitaan yhteisö, mutta me haluaisimme silti nähdä enemmän mahdollisuuksia lasten harrastuksille ilman jäykkää organisaatiota, tiukkoja sääntöjä, suorittamista, parantamista, optimoimista ja kilpailua.

Teesimme onkin siis tämä: Jalkapalloa, juoksua, pesäpalloa, lentistä (okei tarvitaan verkko), koripalloa (kori ois kiva),  voi harrastaa myös kavereiden tai vanhempien kanssa omalla pihalla tai lähipuistossa. Tanssia voi olohuoneen lattialla sielunsa kyllyydestä. Soittaakin voi, mutta okei siihen usein tarvitaan jokin instrumentti ja vähän jeesiä - jota kyllä löytyy myös esimerkiksi YouTubesta. Laulaa voi aina. Lopulta höntsäharrastukset ovat oikeastaan kiinni vain yhdestä asiasta: meidän vanhempien ja lastemme mielikuvituksesta.

 
Jaana Lahtinen
Asokotien markkinointipäällikkö
 
Lue lisää
museo blogi
11.07.2017
Ritva Bergström
Sadepäivän menovinkit

Tekemistä vailla?

Pitkähihaiset oli jo ehditty pakata varastoon kun yllättäen yön aikana lämpötila laskee kymmenen astetta ja aamulla kosteus tiivistyy ikkunoihin? Vettäkin sataa, ja tuuli tuntuu lähinnä loppusyksyn puhurilta.

Jep. Tämän tunteen olemme tulleet tänä kesänä tuntemaan, emmekä uskalla vieläkään luottaa että Keski-Euroopan helteet eksyisivät Suomeen. Juuri kun piti jo olla jäätelö- ja rantakeli!

Mitä siis tehdä, kun pienille energiapakkauksille olisi suotavaa keksiä jotakin ohjelmaa, ja ulkoilu houkuttaa suunnileen yhtä paljon kuin juurihoito?

Tekisi mieli ehkä saada vanhempanakin jotakin irti vierailukohteesta. Ehkä edessä on viikonloppureissu pääkaupunkiseudulle, ja loman merkeissä olisi mukava tutustua vaikkapa erilaisiin museoihin.

Annahan meidän vähän auttaa.

Kaikella saa leikkiä, kaikille on puuhaa

Heti ensimmäisenä mieleen tulee Helsingissä lasten kaupunki, joka löytyy Senaatintorin laidalta. Paikka on nimensä mukaisesti suunnattu perheen pienimmille, ja museo se on vain siinä mielessä, että historiallisia esineitä ja asioita on paljon esillä. Kaikkeen saa koskea ja lähes kaikilla tavaroilla leikkiä. Katettu lastenvaunuparkki, kahvila, sekä asianmukaiset wc-tilat löytyvät myös. Lämmin suositus.

Lasten ja nuorten taidekeskus Annantalo löytyy nimensä mukaisesti Annankadulta, ja tarjoaa paljon tekemistä ja katselemista pienille ja suurille. Kurssit ja näyttelyt kannattaa ehkä tsekata etukäteen, jos mielessä on jotakin mitä erityisesti haluaisi kokea. Plussaa myös kivasta kahvilasta.

Tervetuloa museoon!

Vaikka äkkiseltään voisi toisin luulla, myös Kiasmaan ja Ateneumiin ovat lapset erittäin tervetulleita. Jonkinlaiset käytöstavat on toki hyvä teroittaa mieleen ennen käyntiä, ja kun ne kuitenkin unohtuvat, pysytellä tiiviisti lasten kintereillä koko kierroksen ajan. Vaikka näyttelyiden taideteokset ja esineet ovat kiehtovia, aika moneen niistä ei saa koskea pienillä eikä suurilla tahmatassuilla.

Eläimistä kiinnostuneelle pienelle ihmiselle voi Luonnontieteen museo olla huikea elämys. Jo aulassa tulijaa tervehtii valtava norsu, ja kierroksen edetessä pääsee katsomaan monenlaisten eläinten (lasisiin) silmiin ja vähän jännittämään karhun ja leijonan edessä. Löytyypä museosta myös valtava dinosauruksen luurankokin (joka ei taida olla ihan aito, mutta ei kerrota kenellekään) pienten dinotietäjien riemuksi.

Tarjolla tekemistä monipuolisesti

Lisää mahtavia vinkkejä siitä mitä kaikkea tekemistä pääkaupunkiseudulla voi lasten kanssa keksiä löytyy esimerkiksi Visit Helsingin hienosta listasta. Tunnemme myös muuan viisivuotiaan, jolle huikein kokemus oli päästä juoksemaan Tuomiokirkon portaita edestakaisin.

Ehkä paras vinkkimme tuleekin tässä: käy aikuinen polvillesi, ja katsele hetken maailmaa sieltä reilun metrin korkeudesta. Sieltä saa (kipeiden polvien lisäksi) välillä aika jännää perspektiiviä maailmaan. 

Ritva Bergström
Asuntosäätiön viestintäpäällikkö
 
Lue lisää
poika-ja-tytöt-leikkii-leluilla
10.07.2017
Ritva Bergström
Parhaat yökyläilyvinkit

Yökylään? No miksei!

Lapset ovat jo pitkään puhuneet yökyläilyistä ja pyjamabileistä. Pienistä vihjeistä on siirrytty muistuttelemisen kautta mankumisen asteelle, jolla ulospääsyä tilanteesta ei enää oikein ole - erityisesti kun oma muksu on käynyt jo muutaman kerran yökylässä kavereiden kotona.

Mutta kun tilaa ei ole niin valtavasti… eikä sille kaverilapselle olisi tarjota omaa sänkyä. Vai voiko muksut majoittaa levitettävällle sohvalle?

Älä huoli. Kyllä voi.

Yökyläilymajoitus - vähän tilaa ja rajattomasti mielikuvitusta

Kuiskutus- ja kikatusjutut sujuvat todennäköisesti sitä paremmin, mitä eksoottisemmat nukkumajärjestelyt (okei, “vanhemman valvonnassa” -klausaali tähän väliin) keksitte, joten pähkäilimme muutaman vinkin, joista selviää vaikkei vierashuonetta olisikaan tarjolla;

 

  1. Siskonpeti. Ihan varmasti olet testannut lapsuudessasi tätä itsekin. Tai teiniaikoina. Okei, opiskeluaikana? No, vaikket olisi testannutkaan, selviät tästä kyllä. Konsepti ei voisi olla simppelimpi: kaksi patjaa lattialle vierekkäin, tyynyt, peitot ja lakanat mukaan. Valmis. Jollei ylimääräisiä vuodevaatteita vaikkapa mökkiolosuhteissa löydy, muistuta lapsen kaveria ottamaan makuupussi mukaan.
    Ekstrapointsit siitä, jos supattajille on tarjolla oma huone, mutta mitenkään välttämätöntä se ei ole. Ymmärrä vain itse vetäytyä pois olohuoneesta tarpeeksi ajoissa, jotta muksut saavat olla keskenään. Muista korvatulpat (itselle).
  2. Pienet yökyläilijät (mikseivät hiukan isommat koululaisetkin) rakastavat erilaisia majoja. Löytyykö varastosta, vintiltä tai muusta jemmasta pari ylimääräistä varapatjaa? Loistavaa. Anna muksujen rakentaa niistä majan seinät (ei tarvitse ohjeistaa, usko pois), heitä perään muutama lisäviltti, ja maja on valmis alta aikayksikön.
    Jos sinulta liikenee vielä taskulamppu tai pari, on loppuillan ohjelmakin valmis. Mikään ei ole hauskempaa kuin majassa kummitusjuttujen kertominen, ja sitten hiukan peloissaan turvallisessa majassa nukkuminen.
    Vinkki tähän väliin: jos lapset todella nukahtavat majaansa, ennustamme pieniä yövaeltajia jossakin vaiheessa. Kaikkien niiden vilttien alla tulee nimittäin todella kuuma. Olemme testanneet. Emme kerro tapahtuiko testi tämän vuosituhannen puolella.
  3. Jos aikaa, viitseliäisyyttä ja sorminäppäryyttä löytyy, on Pinterest pullollaan telttavinkkejä (testaa vaikkapa haku DIY tent for kids).
    Harjanvarsista ja tarpeeksi suuresta kankaanpalasta tai viltistä voi rakentaa vaikka intiaanihenkisen tiipiin, kodan tai prinsessateltan. Siitä voi jopa tulla niin hieno, että se jää pysyväksi sisustuselementiksi.

    Tässä kohtaa haluamme lämmöllä muistuttaa, että näissä kekkereissä kannattaa perfektionismi unohtaa kynnykselle. Vaikka sormet kuinka syyhyäisivät rakentaa Maailman Upein Uniteltta, kannattaa astua suosiolla takavasemmalle ja joko antaa lasten askarrella telttansa itse, tai avustaa vain sallituissa kohdissa.
    Tiedämme kokemuksesta, mihin surffaus Pinterestissä voi johtaa, ja SORI NYT VAAN kaikki visualistiäidit, nämä eivät ole teidän bileenne. Tai jos ovat, hoida rakennushomma tyylikkäästi ennen muksujen tuloa.

  4. Ei huvita askarrella, eikä se oikein vielä onnistu muksuilta, mutta olisi silti kiva mahdollistaa lapsille tunnelmallinen ja hauska telttamainen kaveriyökyläily?
    Telttakatoksia saa valmiina kaupasta. Ainakin Ikeasta. Oma vaativa roolisi on maksuhenkilön homma sekä koukun virittäminen kattoon.
    Jollei ikeaa ole lähettyvillä tai suurta halua sinne suunnata, tämä helppo versio onnistuu tumpelommaltakin:
     - Viritä huoneen poikki tarpeeksi jämäkkä naru (lanka ei riitä, pyykkinarun paksuinen lienee erittäin ok) ja varmista että se on molemmista päistä tarpeeksi napakasti solmittu
    - Heitä narun yli viltti, lakana tai muu suuri kangas
    - Asettele patjat ja vuodevaatteet teltan alle
    - Tunge suuren kankaan helmat patjojen alle saadaksesi aikaan telttamaisen efektin
    - Ta-daa.

 

Jos haluat olla supervanhempi/mummi/kummi/tms., tee yökyläilijöille iltapala joka on sallittua nauttia telttamajoituksessa ja tarvittaessa jeesaa romahtaneen telttarakennelman kanssa. Noin muutoin lähinnä pysyttele pois tieltä. Älä salakuuntele. 

 
Ritva Bergström
Asuntosäätiön viestintäpäällikkö
 
Lue lisää
kesäinen luontoretki 2
09.07.2017
Jaana Lahtinen
Luontoretkelle lasten kanssa

Ennakkoluulottomasti ulkoilemaan

Viikonloppu ja aurinkoinen ilma. Tekemistä pitäisi keksiä. Juuri viikko sitten oli huonot kelit, joten tuli testattua sisäleikkipuisto. Ei enää sitä. Entä jos lähtisi ulos…?

Mutta mitäs siellä ulkona sitten. Ei nyt juuri tule mieleen mitään puistoa härpäkkeineen tai temppurataa tai…

Entä jos menisi metsään? Moni mindfulness-opas ja eräjorma siihen kovasti kehottaa, mutta viihtyvätköhän lapset?

No. Lapset ovat luontaisesti uteliaita lähes kaikelle. Alkuun idealle ynseästi murahtanut esiteinikin saattaa yllättää positiivisesti punaisilla poskillaan retken päätteeksi. Tai sitten ei. Suosittelemme silti uhkarohkeasti kokeilemaan. Pienemmät lapset ainakin innostuvat, sen takaamme.

Luontoretkellä ei välineurheilla

Luontoretkellä ei tarvitse välineurheilla. Vaatteiksi ja varusteiksi kelpaavat oikeastaan mitkä rytkyt vain, ja vaikka kuinka urbaaneja tahtoisimme ajatella olevamme, ei kenelläkään meillä kestä asuinpaikastamme kauaa päästä jonkinlaiselle luontopläntille.

Jos haluaa panostaa, voi matkaan pakata vaikkapa istuinaluset ja pienet eväät (ruoka maistuu aina parhaalta ulkona!) ja esimerkiksi kiikarit. Jospa vaikka näkisi linnun tai oravan. Jollet tunnista yhtäkään siivekästä variksen lisäksi, voit ihan vain keskittyä kuuntelemaan erilaisia ääniä. Pyydä lapsia huoletta valistamaan sinua. Hyvin pian olet ainakin talitintin ja mustarastaan verran viisaampi. Jos mukanasi on nelivuotias, valistuksestasi saattaa tulla hyvinkin luova, mutta sitäkin hauskempi.

Luonnon helmassa, erityisesti metsässä ja veden äärellä, meille ihmislajin edustajilla usein käy jännä ilmiö: syke laskee ja mieliala nousee. Ihan kuin hengityskin sujuisi jotenkin vapaammin? Jos olet aina halunnut kokeilla puun halaamista, mutta et oikein kehtaa nytkään ja mitä se puolisokin sanoisi, voit rennon coolisti aloittaa ihan vain nojaamalla selkäsi johonkin puunrunkoon. Joko tunnet energian ja metsän kohinan, tai sitten et, mutta ainakin yritit.

Lisäjännitystä leikkimielisesti kilpailemalla

Jos haluat lisätä luontoretkeesi saavutuskertoimia, voit vaikka kilpailla lasten kanssa siitä, kuka erottaa eniten tuoksuja (pierua ei lasketa).

Samaa voi jatkaa koettamalla tunnistaa puita, ötököitä ja muita kasveja. Älä ota vakavasti, kun ala-asteikäinen kuitenkin voittaa.

Jos taas olet harrastelijaornitologi tai muu innokas viherihminen, muista että rajansa opetuksellisilla tuokioillakin. Päiväkoti-ikäisen tiedonjano on sammumaton, mutta koululainen todennäköisesti kokee saavansa opetusta jo ihan tarpeeksi koulussa, kiitos vain. Opasta ja neuvo, mutta älä paasaa. Please. Itsekään et tykkää siitä.

Pieni kertaus jokamiehenoikeuksista ja siitä, mitä metsässä, luonnossa ja maastossa ylipäätään on soveliasta tehdä, lienee aina paikallaan.

Ihan voit aloittaa vaikka siitä, että valomiekalla ei ole soveliasta huitoa ainakaan siellä missä kasvaa jotakin kaunista.

 
Jaana Lahtinen
Asokotien markkinointipäällikkö
 

 

Lue lisää
dinkut-halailee-blogi
08.07.2017
RITVA BERGSTRÖM
Perheen kasvun myötä suurempaan asuntoon?

Kahdesta aikuisesta lapsiperheeksi - riittääkö meillä tila?

Muutos kahden aikuisen huushollista lapsiperheen kodiksi on melkoinen sekä henkisesti että fyysisesti. Vaikka pieni vauva ei paljoa tilaa vielä tarvitsekaan, muutama mietinnän paikka on edessä kun pieni ihminen ilmoittaa tulostaan.

Missä vaihdan vaipat - löytyykö makuuhuoneesta tila hoitopöydälle vai voisiko homman hoitaa pesukoneen päällä? Entä jos tilaa ei yksinkertaisesti ole?

Mihin sijoitan lastenvaunut? Jollei taloyhtiöllä tai itsellä ole sopivaa varastoa, mahtuvatko ne eteiseen, sillä porraskäytävässä niitä ei saa säilyttää?

Missä pieni ihmisenalku saa nukuttua päiväunensa, onko ulkoterassia, parveketta tai muutoin sopivaa, happirikasta ja turvallista paikkaa?

Onko ympäristö tarpeeksi rauhallinen vauvan päiväunia ajatellen? On myös tehtävä hankintoja, mietittävä kasvuympäristöä ja kun lapsi hieman kasvaa, katsottava onko piha soveltuva leikkeihin tai koti lähellä leikkipuistoa.

Tilantarve muuttuu kasvun myötä

Hieman isompina lapset myös alkavat kaivata enemmän tilaa, tulee (mystisesti valtava määrä) leluja, isompia sänkyjä, isompia leluja, ja ylipäänsä enemmän tavaraa. Kun ruokapöydän ympärillä tuolit alkavat lisääntyä ja toinen pää on kroonisesti askarteluvaltakuntaa, alkaa lisätila tuntua oikein mukavalta ajatukselta.

Vanhemman hermoja helpottaa tieto siitä, että leluille on olemassa (teoreettinen) oma paikka, vaikka luonnonlakien mukaan (entropia) lelut kyllä silti tulevat kulkeutumaan kaikkialle.

Paikka vaihtuu, koti pysyy

Kun päätös sitten on tehty ja muutto häämöttää, kannattaa asiasta alkaa keskustella lasten kanssa hyvissä ajoin. Tuttu ympäristö ja tutut kuviot tulevat hieman muuttumaan, vaikka moni asia toki pysyy samana, ja moni asia voi huolettaa lapsen mieltä.

Olemme kuulleet tarinaa pienestä ihmisestä, joka murheissaan ryhtyi hyvästelemään rakkaita lelujaan muuton lähestyessä. Vanhemmilta oli kaiken kiireen keskellä unohtunut kertoa että kodin tutut ja turvalliset tavarat leluineen ja kaikkineen lähtevät kyllä mukaan - paikka ja seinät vain vaihtuvat.

Lasta voi myös pelottaa ja harmittaa muutos, lähtö tutuista ympyröistä ja siirtyminen uuteen, vielä tuntemattomaan paikkaan. Tunnetta voi etukäteen helpottaa tutustuminen uuteen asuinpaikkaan, ja vanhemman lupaus jostakin kivasta uudesta mahdollisuudesta. Oma huone, trampoliini pihalla tai vaikkapa oma kasvimaa voi saada mielen kääntymään jännityksestä innoksi.

 
Ritva Bergström
Asuntosäätiön viestintäpäällikkö
 
Lue lisää
_N2A2839_remonttia_parketin_laitto_
03.07.2017
Jaana Lahtinen
Remontti lapsiperheessä

Kotiremontoijan selviytymisopas

Remontti on lähestulkoon aina stressin paikka. Harvaan asiaan ihminen suhtautuu ennakkoon niin yltiöpositiivisesti, kuin siihen että koko koti on remontin keston ajan yhtä hullunmyllyä.

“Ihan hyvin voi kaksi viikkoa syödä mikroruokaa ja tarvittaessa pestä astiat kylppärin lavuaarissa” on peukuttamisen arvoista sinnikkyyttä, jos puhutaan kahden aikuisen huushollista. Siinä vaiheessa kun reseptiin tulee mukaan ennalta-arvaamattomia käänteitä kuten vaikkapa remontin viivästyminen, ja nappiajoituksella iskenyt sairastuminen (lapselle, jonka piti päiväsaikaan edistettävän remontin tekoaikaan olla päiväkodissa) on melkoinen soppa valmis.

Vahinko ei koskaan ikinä tule kello kaulassa, sanotaan, mutta ehkä joskus virheistä voi oppia ja välittää kantapään kautta saadut vinkit eteenpäin. Niinpä koostimme kotiremontoijan selviytymisoppaan.

Ennakoi

Remontointihan on periaatteessa yksinkertaista hommaa. Vanhan purku, siivous, uuden rakentaminen, ja siivous. Mikä tässä nyt voi mennä pieleen?
No, kokemuksen syvällä rintaäänellä - suunnilleen kaikki mahdollinen, jos niikseen tulee. Rakenteista voi löytyä jännittäviä purkkaviritelmiä, tavarantoimitus voi olla takkuavaa, ammattimiehen paikalle saaminen hädän tullen (mikään ei piristä niin kuin putkivuoto) hidasta tai muuta yllättävää sattua.
Ennen projektin aloittamista suosittelemme lämpimästi istahtamaan alas ja pistämään mielikuvituksen liikkeelle. Missä on suunnitelman heikot lenkit, mikä kohta voi kaataa korttitalon jos niikseen tulee? Onko toimitusajat varmistettu, purkuromun poiskuljetus mietitty, putkimiehen numero pikavalinnoissa?

Kysy apua

Kuten edellä mainittu, joskus tulee vastaan tilanteita, joita taitavinkaan DIY-henkinen ihminen ei itse handlaa, tai edes saa tehdä. Niinpä ammattimies kannattaa valjastaa avuksi jo hyvissä ajoin, erityisesti jos remontissa tarvitsee tehdä vaikkapa putki- tai sähkötöitä.

Ihan erillinen villi kortti lapsiperheen remonttihommissa ovat tietenkin lapset, jotka eivät välttämättä voikaan nukkua päiväunia kompressorin hurinassa tai vasaran paukkeessa.

Kysy siis hyvissä ajoin tukiverkostoasi (mummot, kummit, ystävät, naapurit) olemaan valmiudessa tarvittaessa. Sylissäsi voi jossakin vaiheessa olla kombinaatio “kaksivuotias korvatulehduspotilas ja keittiöremontti”.

Suojaa, suojaa, suojaa

“Ei se pöly täältä keittiöstä tonne makkareihin saakka kulkeudu…” Joo ei kulkeudu ei, jos olet todella suojannut kaikki muut tilat ja tilkinnyt jokaikisen pienen kolon jäätävällä tarkkuudella. Muussa tapauksessa remontin tekijöiden liikkuminen sekä luonnonlaki takaavat sen, että pölyä, sahanpurua, roskia ja ruuveja on kaikkialla. Myös tukassa. Ja lakanoissa.

Rykäise kerralla

Jos “kyllä me tässä ohessa voidaan se tehdä” on itsepetosta, “tähän ei varmasti kulu enempää kuin kaksi viikkoa” on suurin mahdollinen huijaus minkä ihminen voi suustaan päästää. Noin pääsääntöisesti remonttien luonnonlakiin kuuluu, etteivät ne ikinä tapahdu aikataulussa. Erityisesti jos päävastuun tekemisestä kantaa itse, on niin helppo lykätä, viivyttää, “joo jatkan sitten heti kun tämä-ja-tämä juttu on ohi”, ja ajatella että eihän tähän nyt kauaa mene. No, menee. Ja mitä pidempään menee, sitä kireämmällä on kaikkien hermot remonttihomman keskellä. Muutamasta puuttuvasta jalkalistasta kukaan tuskin jaksaa nillittää, tai edes huomaa koko asiaa, mutta esimerkiksi vessanpöntön puuttuminen on asia, jonka kyllä joku jossakin vaiheessa havaitsee.

Yritä siis saada homma valmiiksi sovitun ajan puitteissa. Tästä kiittävät niin parisuhde kuin perhedynamiikkakin.

Muista lepo

Remontti tehty, uudenkarhea keittiö käytössä ja koti kauniina. Samalla puoli kroppaa ruvella, hermot kireällä ja stressin laukeamisen tuoma flunssa kutittelee kurkussa.

Nyt on aika levätä. On nimittäin ihan aidosti ja oikeasti siihen kerrankin lupa - on työskennelty, saatu aikaan jotakin ja omien (tai ammattilaisten) kätten jälkeä on syytäkin ihailla. Remontista on selvitty.

 
Jaana Lahtinen
Asokotien markkinointipäällikkö
 
Lue lisää
_MG_2168_lapset leikkii naamarein_v
29.06.2017
Ritva Bergström
Lapsiperheen sisustus - kuinka kesyttää lelukaaos ja pienten tuholaisten jäljet?

Inspiraatiokoti ja todellisuus

Oletko joskus lukenut sisutuslehteä, -blogia tai selannut Pinterestissä ja nähnyt toinen toistaan kauniimpia koteja? Tämän jälkeen olet nostanut katseesi ympärilläsi vallitsevaan kaaokseen ja huokaissut?

Tuttua. Niin tuttua.

Vaikka sisustusblogin äiti hehkuttaakin valkoisen sohvan vesipestäviä päällisiä, haluaisimme tiedustella, miten niistä mahdollisesti saa permanent markerin tai mustikkamuffinsin kunnialla pois?

Kokemuksemme mukaan nimittäin ei mitenkään.

Jenkkileffojen muovipäällystesohvalinjalle kieltäydymme kategorisesti lähtemästä, joten mikä neuvoksi?

Pesuaine, sohvatyynyt ja kulmalistat apuun!

Tähän mennessä sohvan suhteen olemme noudattaneet seuraavaa kaavaa: kaurapuuron (tai mahdollisen muun neutraalin) värinen sohva, hyvä huonekalupesuaine ja, no, haukankatse.

Siitä huolimatta HUPS-tapauksia sattuu, ja silloin pelastavana enkelinä toimivat strategisesti sijoitetut sohvatyynyt. (Puolisoille tiedoksi: tästä syystä niitä ei koskaan voi olla liikaa.)

Välttääksemme myös “vaatteenmerkkaustussia tapetissa” -tyyppiset tapaturmat, olemme myös pyrkineet pitämään aikuisten ja lasten piirrosvälineet erillään. Jos lapsille on tarjolla tarpeeksi vesiliukoisia ja muita taiteiluvälineitä, on katastrofeilta ehkä helpompi välttyä.

Yksi vanhemmuusuramme riemuvoittoja on ollut tämä lifehack: kulmalistat. Potkuautot, -mopot, pikkuautot, legoalukset, keppihevoskilpailut, sählytreenit, valomiekat… Kaikki nämä aiheuttavat mukavaa jälkeä erityisesti seinien kulmiin, ja nämä kohdat alkavat yllättävän nopeasti näyttää taistelutantereelta. Monelta paklaukselta ja maalaukselta on selvitty kulmalistojen ansiosta, eikä (pien)hälytysajoneuvoliikennettä ole tarvittu enää ohjata napakoin äänenpainoin ulos.

Kaikki hyödyksi säilytyskalusteina

Vauvan tullessa taloon jokaikinen pieni pupu, muu pehmolelu ja helistin näyttää maailman suloisimmalta tavaralta. Jotakin mystistä tapahtuu lapsen ensimmäisinä elinvuosina lelumäärälle, ja ennen pitkää vanhemmat huomaavat että lelukaaoksen suitsimisessa on otettava järeät aseet käyttöön. Sisustusblogien kauniisti sijoitellut keinuhevoset voi suurimmaksi osaksi unohtaa siinä vaiheessa, kun olohuoneen matolla on 27456 pikkulegoa.

Suosittelemme katsomaan kotia uusin silmin. Kaikki, mikä voi olla säilytyskaluste, ON säilytyskaluste. Olkoon se rahi, kori, laatikko, ämpäri (näitä saa nykyisin yllättävän monista paikoista ihan ilmaiseksi) tai mikä vain - kun leluille on olemassa edes jokin ennalta määritelty paikka, ne todennäköisimmin ehkä myös päätyvät muualle kuin vanhemman jalkapohjaan.

Lapset mukaan kotitöihin

Siisteyskäsityksiä on moneen lähtöön, ja jokainen perhe muodostaa omat käytäntönsä sen pohjalta, mikä tuntuu sopivimmalta ja tarpeellisimmalta tasolta siisteyden suhteen. Olemme hyvin tuloksin ottaneet lapset mukaan siivouspäivän puuhiin. Hyvin pienikin ihminen osaa tarttua vaikkapa pölyrättiin ja kokee itsensä tärkeäksi auttaessaan vanhempaa kodin askareissa. Koetamme myös lempeästi iskostaa hiukan isommille tyypeille sen, että jokainen osaa ripustaa oman takkinsa naulakkoon ja laittaa kengät eteisessä siististi. Tulokset tässä koulutusvaiheesa ovat vielä suhteellisen vaihtelevia, mutta pysyttelemme positiivisina tulevaisuuden suhteen.

 
Ritva Bergström
Asuntosäätiön viestintäpäällikkö
 

Lue lisää
vanhemmat-ja-tytär
19.06.2017
Emmi Oksanen
Lapsiperheen puuhavinkit – eli mitä tehdä tylsänä päivänä

”Mulla ei ole mitään tekemistä”

kuuluu pienen perheenjäsenen suusta. Mitä sitten tehdä yhdessä lasten kanssa, kun päivän lastenohjelmatkin on jo katsottu?

Tee sitä, mistä pidät itse

Minusta pienten lasten kanssa kannattaa tehdä asioita, joista itse nauttii. Tämä kuulostaa ehkä äkkiseltään itsekkäältä ja oudolta, mutta uskon ihan oikeasti, että koko perheellä on aika kivaa, jos vanhemmilla on kivaa. Siksi en tee lasten kanssa asioita, joista en ollenkaan tykkää. En suunnittele vapaapäiviä sen mukaan, että ehdimme mahdollisimman paljon ja kierrämme kaikki lastentapahtumat. Emmekä me kierrä. Taidamme olla aika paljon kotona.

Kotona voi laittaa musiikin soimaan ja tanssia yhdessä. Jokainen voi valita yhden kappaleen kerrallaan. Ok, taapero hokee koko ajan ”Ei tätä”, jos soitan omia lempikappaleitani. Jos kotiin hankkii jumppamaton, käsipainot ja joitakin muita liikuntavälineitä, samalla voi tehdä pienen kotitreenin. Kunhan ei haittaa, että ainakin yksi lapsi kiipeää koko ajan päälle.

Lasten kanssa voi myös lukea, halia, jutella, piirtää, maalata, askarella ja pelata, jos sellaisesta tykkää. 3-vuotias osaa pelata ainakin muistipeliä. Meidän lapset tykkäävät käydä myös kylvyssä ja parasta on, jos siellä saa maalata sormiväreillä. Ei saa enää nykyään. Kun pesin ja pyyhin kylppärin kaakeleita ja harjasin esikoisen sinistä mahaa puhtaaksi sormiväreistä, päätin, että 40 minuutin siivous on liikaa vartin omasta ajasta.

Tee kotitöitä lasten kanssa

Minusta lasten kanssa kannattaa tehdä myös kotitöitä. Niitä kun on kuitenkin pakko tehdä joka päivä. Esimerkiksi ruuanlaitossa taaperolle sopivia tehtäviä on perunankuorien vieminen roskiin ja salaattiaineiden siirtäminen leikkuulaudalta kulhoon. Olkoonkin, että puolet perunankuorista putoaa lattialle ja olisin itse hoitanut saman 15 kertaa nopeammin.

Melkein kaksivuotias taapero osaa myös ojentaa narulle ripustettavia pyykkejä. Jos koet olosi energiseksi, voit myös leipoa lasten kanssa. Tosin ainakin meillä on käynyt yleensä niin, että 3-vuotias on todennut viiden minuutin jälkeen, että ”nämä muffinssit jäävät nyt äiti sun hommaksesi”.

Lähtekää ulos ennen riitaa

Jos tunnelma kotona muuttuu kireäksi, kannattaa lähteä aina ulos. Aina. Vaikka olisi huono sää. Olen todennut tämän monta kertaa. Jos porukasta kaksi jo huutaa, ei kannata odottaa, että on itse saman raivon vallassa. Kannattaa taistella ulkovaatteet päälle ja laskea kymmeneen tai sataan, sillä jo ensimmäinen henkäys ulkoilmaa virittää kaikki paremmalle tuulelle.

Aika usein pihalla on naapuri tai leikkipuistossa tuttu, jonka kanssa voi jutella. Elämän pienien hetkien jakaminen muiden lapsiperheiden kanssa tuntuu minusta usein ihanalta. Samalla kuulee, että naapureillakin oli juuri flunssa, heidänkin lapsensa heräili yöllä ja heilläkin on koti siivoamatta. Muistutus siitä, että moni muukin rämpii samassa ihanassa ja raskaassa ruuhkavuosisuossa, tuntuu aina tosi hyvältä. Jos kukaan muu ei ole kuitenkaan lähtenyt loskakeliin ulos, ulkoilu virkistää yleensä silloinkin. Leikkikää esimerkiksi hippaa tai piilosta taskulamppujen kanssa.

Emmi Oksanen
Toimittaja, viestintäyrittäjä ja melkein 2- ja 4-vuotiaiden lasten äiti

 

Lue lisää
isä-ja-tytöt-sekä-koira_v
12.06.2017
Jaana Lahtinen
Mistä koti nopeasti, kun elämäntilanne vaihtuu

Elämässä kaikki ei aina välttämättä mene ihan niinkuin Strömsössä.

Joskus edessä on vaikeita, mahdottomia ja välttämättömiä ratkaisuja, jotka johtavat siihen että moni palikka vaihtaa paikkaa ja elämän peruspilarit, kuten koti, menevät uusiksi.

Joskus voi tulla myös vastaan tilanne, jossa syystä tai toisesta uusi koti olisi saatava hyvin piankin, eikä aikaa ja energiaa miettimiseen, etsimiseen ja tutkimiseen juuri ole.

Päiväkotipaikka, mahdollinen koulun vaihtaminen, ilmoitukset muutosta, neuvolat, vakuutukset, sopimukset, muuttoasiat.... kun maailma kaatuu niskaan, on muistettavien ja hoidettavien asioiden lista pitkä. On hyvä tietää, että ainakin joillekin kotiin liittyville asioille - asuntonäyttörumballe, lainaneuvotteluille ja suurille rahallisille panostuksille on olemassa vaihtoehto.

Nopsakoti löytyy muuttovalmiina muutamassa päivässä

Nopsakoti on asumisoikeusasunto, ja hyvä vaihtoehto, kun uusi koti on saatava nopeasti. Elämänmuutokset ovat rankkoja kaikille, mutta erityisesti lasten kannalta on hyvä että vanhemmalla on muutama huoli vähemmän kannettavanaan.

Nopsakodin kautta koti löytyy muuttovalmiina 10 päivässä hakemuksen jättämisestä. Vaihtoehtoina on varmasti myös tarpeeksi tilavia asuntoja, jotta lapsillekin löytyy oma tilaa ja koko perhe pääsee mahdollisimman pian takaisin kiinni arkeen.

Muutostilanteissa rahavarat voivat olla tiukalla. Nopsakoti on kuluiltaan edullinen ja helposti saavutettava vaihtoehto. Asunnot on pintaremontoitu ennen uusia asukkaita, ja isännöitsijät huolehtivat kotien kunnosta - kuten myös mahdollisesti käytön myötä epäkuntoon menevistä kodinkoneista. Yllättävät asumiskulut ovat siis asia, jonka voi pyyhkiä pois huolilistalta.

Pysyvää asumista ilman pitkäaikaista sitoutumista

Kun uuteen kotiin on päästy, ja kaikilla on vielä muutoksista hämmentynyt olo, meille vanhemmille tärkeintä on varmistaa että lapsemme voivat hyvin ja että voimme tarjota heille turvaa ja vakautta. Toisin kuin esimerkiksi vuokrakodissa, Nopsakodissa voi asua niin kauan kuin elämäntilanne sitä vaatii, vaikkapa pysyvästikin.

Jos elämäntilanne kuitenkin ajan saatossa muuttuu, tarvittaessa Nopsakodista voi myös jatkaa matkaa ilman pitkäaikaista sitoutumista. Meillä saa viipyä niin kauan kuin on tarve, tai niin kauan kuin siltä tuntuu.

Tärkein pointtimme on tämä: vaikka maailma ja elämä heittelevät, olemme täällä sinua varten. Kaikesta selviää.

 
Jaana Lahtinen
Asokotien markkinointipäällikkö
 

 

Lue lisää
lastenhuoneen sisustus
09.06.2017
Jaana Lahtinen
5 + 1 vinkkiä lastenhuoneen kesäsisustukseen

Tuuleta, valaise, konmarita!

Kesäaurinko on niin kaunis, mutta niin kovin armoton paljastaessaan kaikki pölyhiukkaset ja nuhjaantuneet kulmat kotona.

Kesä on aikaa, jolloin tekee mieli tuulettaa, valaista, konmarittaa, kirkastaa ja karistaa talven pölyt jaloista ja nurkista. Mieli kaipaa selkeyttä ja raikkautta, ja nurkkien raivaaminen alkaa tuntua ajankohtaiselta. Todennäköisesti mikään huone kodeissamme ei ole niin täynnä tavaraa kuin lasten valtakunta. Kun (tai jos!) sinne sallitaan aikuisille pääsy, kannamme kortemme kekoon vinkkaamalla muutaman asian niin pienten kuin vähän jo isompienkin lasten huoneiden kevätkuntokuuriin:

Huonekasvit

Kun päivät ovat yhä valoisampia, myös sisällä kukkivat viherkasvit antavat kotiin fiilistä ja vehreyttä. Kasvit, kuten biologian tunneilta hämärästi ehkä muistamme, tuottavat myös happea, ja parantavat huoneilman laatua. Lastenhuoneeseenkin voisi siis olla hauska idea hankkia kasvi tai pari - puhdistamaan ilmaa ja ehkä myös yhteiseksi “pidetään tämä hengissä kastelemalla” -projektiksi.

Pimennysverhot

Valon määrä lisäntyy kesällä huimasti, ja mikäs sen ihanampaa. Meille vanhemmille olisi kuitenkin myös ihanaa saada lapsosemme nukkumaan hyvät yöunet, ja yksi unen laatuun vaikuttava asia voi olla niinkin yksinkertainen kuin tarpeeksi pimeä huone öisin. Sälekaihtimet auttavat jonkin verran, mutta niiden lisäksi kannattaa kokeilla vaikkapa pimentävää rullaverhoa, tai varsinaisten sisustusverhojen taakse lisättävää, pimentävää kangasta.

Iso matto

Niin pienet kuin isotkin leikit rakennetaan usein lattialle - yleensä siellä on aina eniten tilaa. Leikkien mukavuutta lisää huomattavasti tarpeeksi pehmoinen matto, jonka päällä on kiva kasata legomaailmoja ja jonka päällä voi tehdä vaikkapa sirkusesityksen ilman muksahtamisen vaaraa. Leikkeihin mukaan otettu aikuinenkin arvostaa, jos saa istua hieman lattiaa pehmeämmällä alustalla.

Protip: älä hanki pitkänukkaista mattoa. Tiedät miksi, kun olet kerran siivonnut siltä saavillisen pikkulegoja.

Tilaa leluille

Kun ensimmäinen lapsi syntyy, meillä vanhemmilla on usein yleviä periaatteita, kuten vaikkapa että hankimme vain ja ainoastaan puisia ja sisustukseen sopivia leluja. Periaatteet ovat kivoja, kunnes arkirealismi ja ystävät, sukulaiset ja tuttavat saapuvat lahjoineen - ja lapsi todennäköisesti rakastuu juuri siihen kaikista kovaäänisimpään muoviseen leluun. Ajan mittaan lastenhuoneessa tapahtuu leluräjähdys, mikä on sinänsä hämmentävää, koska meillä vanhemmilla ei välttämättä ole mitään käsitystä mistä kaikki tuo tavara on tullut. Ainoa tapa suitsia tavarakaaosta on (salaa suoritetun konmarittamisen lisäksi) järjestää lastenhuoneeseen tarpeeksi säilytystilaa. Laatikoita, koreja ja bokseja. Elleivät sisustussuunnitelmat ole pahassa konfliktissa tämän kanssa, suosittelemme lämmöllä läpinäkyviä ja kannellisia versioita, sillä niistä näkee helposti mitä ne sisältävät, eikä lapsen (välttämättä) tarvitse purkaa kaikkia laatikoita löytääkseen etsimänsä. Ehkä.

Tilaa mielikuvitukselle

Harva asia maailmassa on yhtä rikas kuin lapsen mielikuvitus. Se saa omasta huoneesta kädenkäänteessä discon, nojatuolista avaruusaluksen ja sängystä laivan. Meidän vanhempien tehtävä on vaalia mielikuvitusta ja antaa sen lentää. Mielenrauhamme kannalta on siis hyvä tsekata lastenhuoneen huonekalut sen varalta, kestäväthän ne varmasti päällä hyppimisen, ylösalaisin kääntämisen ja kiipeilyn. Ihmeellisyyksiä ei tarvita, mutta esimerkiksi iltasatua varten lapsen huoneessa olevan nojatuolin on syytä olla sen verran tuhtia tekoa, että se kestää selkänojan käyttämisen vuorenhuippuna.

 

+1

 

Valaistus

Lastenhuoneessa on hyvä olla toimiva yleisvalaistus, mutta etenkin hämärinä iltoina kaivataan ainakin pieni lamppu sängyn viereen iltasatuhetkeä varten, mahdollisesti yövalo pienelle pimeänpelkääjälle, sekä isommalle koululaiselle työvalo koulupöydän ääreen. Pienemmät valaisimet palvelevat loistavasti tarvittaessa myös telttaleikkikäytössä, nukkekodin kohdevaloina sekä vaikkapa avaruusaluksen keulalamppuina. Koska usein käyttötarpeet voivat olla moninaiset, meidän vanhempien kannattaa tarkistaa lamppujen turvallisuus sekä se, kuumuvatko ne vilttitelttaan unohtuessaan.

 
Jaana Lahtinen
Asokotien markkinointipäällikkö

Lue lisää
_N2A0536_isä ja poika sekä tytöt_v
06.06.2017
Ritva Bergström
Matkustaminen lapsen kanssa

On olemassa ihmislaji, joka ei laisinkaan stressaa ikinä. Mistään. Heille lento Atlantin yli lapsikatraan kanssa on suunnilleen yhtä vaikea nakki kuin lähikaupassa käynti, eivätkä he mieti puolta yötä valveilla kolmea viikkoa etukäteen miettien, mikä kaikki VOI mennä pieleen.

Ollapa he.

Koska sitten on tämä toinen sakki, me. Me jotka lähtökohtaisesti haluamme kasvattaa lapsistamme järkeviä ihmisiä, ja siinä sivussa mielellään pysytellä mukavissa sielun ja ruumiin voimissa itsekin. Mikä se sitten on, se järjetön huoli, joka meihin iskee kun toimintaympäristö muuttuu ja lapset ovat mukana? Pohdiskelimme näitä vinkkejä nyt lähinnä tätä jälkimmäistä ihmisryhmää ajatellen, koska siihen kuulumme itse. Te löysin rantein ottajat - nauttikaa elämästä. Mekin yritetään.

Matkakohteen valinta

Jos olet tässä hommassa mallia rookie, ensimmäiseksi matkakohteeksi emme suosittele Thaimaata. Vaikka se on ihana, stressikertoimen ylikuumenemisen vuoksi suosittelemme pehmeää aloitusta jossakin hieman lähempänä, koska lentomatka. Kaikista pehmein versio on tietysti kotimaanmatkailu. Puuhamaa, Särkänniemi, Linnanmäki, Muumimaa, eläinpuistot, mökki, mummola tai jonkun muun mummola - siinäpä ajatuksia näin alkuun.

Ulkomaanmatkailun voi aloittaa klassisesti vaikkapa Ruotsin laivalta, ja jos oikein seikkailumieltä kutkuttaa, hieman kauempaa etelästä löytyy esimerkiksi Legoland.

Aurinkoa kaipaaville lähimmät biitsit löytyvät varmasti turistikohteista parin-kolmen tunnin lentomatkan takaa, eikä palveluista tarvitse tinkiä. Reppureissusta älä edes haaveile.

Rokotukset

Matkakohde valittuna onkin sitten seuraavaksi hyvä varmistaa, mitkä mahdolliset pöpöt mahtavat tarvita karkoitusta rokotusten muodossa. Noin pääsääntöisesti suomalainen lasten rokotusohjelma on suhteellisen kattava, neuvolasta voi kysyä lisävinkkiä tarvittaessa. Googlaa jos uskallat.

Vakuutukset

Matkavakuutukset on syytä olla kunnossa. Toistamme: matkavakuutukset on syytä olla kunnossa. Jos vaikkapa ruokamyrkytys tai vatsatauti yllättää, on huomattavasti miellyttävämpää päästä asioimaan lääkärin kanssa ilman yllättäviä kommervenkkejä, kuten vaikkapa sitä, että kukas nämä viulut maksaakaan. Vakuutus korvaa.

Pakkaaminen

Lentoliput valmiina, passit löydetty, mitäs muuta tarvitaan kuin hammasharja..? No, aikalailla kaikenlaista. Uikkarit, UV-vaatteet, aurinkorasvat, (joo periltä saa, mutta saako viidenkympin suojakertoimella?) vaihtovaatetta tarpeeksi, hellehattua, kelluketta… Kaikki mahdollinen. Sitä virhettä älä tee, että annat alakouluikäisen tai sitä nuoremman pakata itse. Laukku voi olla täynnä vähän-vaikka-mitä ei-niin-tarpeellista, ja lisäksi lentokenttävirkailijaa saattaa joissakin kohteissa kiinnostaa, kuka laukun on pakannut.

Käsimatkatavarat

Lentomatka edessä, mukana yksi leikki- ja toinen vaippaikäinen. Jes. Vaipat, pullot, maidot, eväät, lelut, viihdykkeet, peppurasvat… Kaikkia näitä voit tarvita. Korvakipuisen tai tylsistyneen pienen matkaseuralaisen kanssa välttämättä mikään ei toimi, mutta varmista, että mukana on riittävästi tekemistä. Ota mukaan niin paljon viihdytyshärpäkettä kuin a) kehtaat ja b) jaksat kantaa, niin niskaasi kohdistuva kollektiivinen syyllisyyskatse on huomattavasti pienempi. Niskakakalle et mitään voi, mutta kosteuspyyhkeitä käyttäen haju ei ehkä leviä kovin kauas.

Rentoutuminen

Perillä, kaikki ehjinä ja suuremmitta traumoitta selvinneenä? Hienoa. Hyvin te vedätte. Nyt olisi sitten sen rentoutumisen aika. Altaalle, aurinkoon, rannalle, kohteeseen… Jos on lämmintä, muista tasainen juominen ja välipalat. Jos ei ole lämmintä, muista tasainen välipalavirta silti. Aina ei välttämättä se paras ravintola löydy heti, ja sen etsimisen kestää huomattavasti mukavammin kun mukana ei tarvitse kuljettaa nälkäpalosireeniä.

 
Ritva Bergström
Asuntosäätiön viestintäpäällikkö

 

Lue lisää
_N2A2633_muuttoa_
05.06.2017
Ritva Bergström
Muutto ja lapset

Mitä muuttaessa tapahtuu?

Muutto on aina muutos aikuisenkin elämässä, mutta erityisesti pieni lapsi voi ottaa tilanteen rankastikin. Vaikka väitetään, että lapset kyllä tottuvat asioihin nopeastikin, ja pienessä mielessä voi pyöriä monenlaisia asioita, kun tutusta ympäristöstä siirrytään uuteen.

Mitä tapahtuu kotipihan lempipuulle? Kuka ruokkii tienoon siilin? Miten otetaan mukaan seinään vuosien varrella piirretyt merkit kasvuvirstanpuista? Entä jos uudessa kodissa ei uni tulekaan? Entä jos tienoolta ei löydykään kavereita?

Näihin huoliin ja kysymyksiin ei välttämättä aikuiselta löydykään vastauksia, ainakaan heti. Tärkeintä on kuitenkin antaa lapselle aikaa tottua muut on ajatukseen ja kuunnella ja ottaa todesta pienetkin huolet. Kannattaa muistaa korostaa esimerkiksi, että omat lelut ja tavarat, samoin kuin kodin muut tutut huonekalut kyllä tulevat mukana uuteenkin kotiin, vaikka seinät ympärillä vaihtuvatkin.

Etukäteen tutustuminen helpottaa muutosta

Ehkäpä voisitte käydä yhdessä tutustumassa uuteen kotikontuun? Tarvittaessa tutustumisretken voi tehdä useampaankin kertaan ja tehdä siitä hauskan seikkailun; mitä kaikkea ihanaa, jännittävää ja kivaa uudelta kotiseudulta löytyykään? Onko nurkan takana kutkuttavalta näyttävä leikkipuisto, tai pihamaalla kirmailun mahdollisuus? Ehkä läheltä löytyy juuri sopiva nurmi jalkapallomatsiin tai takapihalta alkaa seikkailumetsä?

Voisiko nuo uudet, elämään pian astuvat elementit vaikkapa piirtää paperille? Tai ehkä askarrella yhdessä kartan pihamaasta ja lähialueista helpottamaan lapsen hahmottamista ja tekemään paikkoja etukäteen tutuksi? Ehkä tulevan lähikaupan jätskivalikoimakin on hyvä testata etukäteen.

Suomalaiseen kulttuuriin ei välttämättä kuulu kovin luontevasti uusiin naapureihin tutustuminen, mutta jos naapurissa asustelee samanikäisiä lapsia, tapahtuu tutustuminen helposti ihan luonnostaan - tai ainakin siihen on vanhemmallakin hyvä syy.

Tärkeintä muutoksen keskellä on läsnäolo

Jos muutos uuteen pelottaa kovastikin, voisiko tässä kohtaa olla mahdollisuus toteuttaa myös jokin pitkäaikainen haave vaikkapa omasta lemmikistä? Läksiäisjuhlat vanhan kodin lähistön kavereille voisi olla hauska idea myös - aina ei ole pakko odottaa synttäreitä.

Hauskojen ideoiden ja “muuttomarkkinoinnin” lisäksi tärkeää lapsen maailmassa on, että arki jatkuu omalla painollaan. Jos vain mahdollista, tuttujen rutiinien ylläpito varmasti helpottaa uuteen sopeutumista. Jos saunailta on aina ollut lauantaisin, voisiko se olla sitä myös jatkossa? Sunnuntaisin on jokainen vuorollaan saanut keksiä kivan aktiviteetin, joten voitaisiko sitäkin perinnettä ylläpitää? Tärkeintä on, että muutoksen keskellä aikuinen on aidosti läsnä. Huolet kuullaan, asioista jutellaan, on aikaa ja mahdollisuus purkaa ajatukset rauhassa.

 
Ritva Bergström
Asuntosäätiön viestintäpäällikkö
 
Lue lisää
_N2A2508_hiekkalaatikolla_
01.06.2017
Ritva Bergström
Parhaat pihaleikit

Miten sitä leikittiinkään?

“Äiti/Isi/Mummi/kummi, mulla ei oo MITÄÄN tekemistä...”

“Entä jos menisit ulos leikkimään, siellä on ihan kiva ilmakin...?”

“No mitä mä siellä sit teen...?”

Niinpä, mitäs sitä siellä ulkona nyt sitten tehtiinkään? Tässä kohtaa monella aikuisella siintävät silmissä omat lapsuuden kesät, ne aina aurinkoiset, pitkät ja hauskat... silloin pelattiin ja leikittiin ja viihdyttiin tervehenkisesti ulkosalla, ei ollut videopelejä eikä lastenohjelmia eikä älypuhelimia eikä...

Miten niin nuo omat mukulat eivät nyt keksikään tekemistä?

Kokeillaas. Mitä pihalla, pienelläkin sellaisella voi tehdä? Silloinkin kun leikkivälineitä ei juuri kyseisenä hetkenä ole saatavilla?

Klassikkoleikit kantavat pitkälle

Jos neljävuotiaalta kysytään, paras juttu ikinä on piilosleikki. Ei haittaa, jos piilot kerta toisensa jälkeen ovat samoja (kuten ne pakostikin ovat...), eikä haittaa edes se, jos hänet aina löydetään nopeasti. Se haittaa, jollei asianmukaisesti lasketa kahteenkymmeneen, kuten ollaan yksissä tuumin sovittu.

Mikään ei myöskään ole hauskempaa kuin saada juokseva aikuinen kiinni. Hippasleikki toimii aina. Uskokaa pois. Astetta sofistikoituneempaa hommasta tulee, jos ne yhdistää - vieläkö muistat vinkkisen ja pönttösen säännöt?

Jos leikkipaikalta löytyy pallo, on hauskuus taattu pitkäksi aikaa. Höntsäfutista hauskempaa ei olekaan, vaikka isä nillittäisikin äidin kärkipotkuista. Polttopallo kirvoittaa kikatukset aikuisestakin, joka onnistuu väistämään pilkuntarkan tähtäyksen suoraan strategisiin paikkoihin.

Yksin, kaksin tai isommalla porukalla

Useimmat leikit toki ovat sitä hauskempia mitä enemmän niihin saa mukaan porukkaa, mutta vaikkapa saippuakuplien puhaltaminen onnistuu tarvittaessa vaikka kahdestaan. Kuka saa puhallettua suurimman? Kenen kupla liitää kauimmaksi ennen vääjäämätöntä poksahtamistaan? Miltä maailma näyttää saippuakuplapilven läpi?

Hyppynaruleikit toimivat myös kahden tyypin voimin - toiseksi pyörittäjäksi voi aina rekrytoida pihamaan mattotelineen, joka on ehkä tylsä leikkikaveri, mutta ei ainakaan vaadi omaa hyppyvuoroa juuri silloin kun on kaikkein hauskinta.

Karun asfalttipihankaan ei tarvitse merkitä luovuuden loppumista. Asfalttiliitujen avulla maahan voi loihtia vaikka millaisen satumaailman, tai vaikka ruutuhyppelyä varten kehitetyn mutkikkaan kuvion. Ekstravinkkinä: jos naapurin mummeli valittaa töhrimisestä, voi hänelle joko piirtää kukkasen tai näyttää kieltä. Riippuu rohkeudesta.

Aikuinen, uskalla heittäytyä!

Arkihuolensa hetkeksi narikkaan heittänyt aikuinen saattaa yllättäen havaita nauttivansa elämästä leikin tuoksinnassa. Ehkä jopa vähän kikatuttaa, ja saattaa tulla myös ihan vahingossa punaiset posket. Ja vaikka muutoin kehoitamme lämpimän jämäkästi pitämään sen älypuhelimen poissa näpeistä, kannattaa leikin jälkeen tsekata askelmittari. Yllättävän tehokasta.

Ja saattaa muuten olla että me aikuiset hoksaamme hauskan hetken päätteeksi, että ehkäpä ne muksut naukuivat tekemisen puutettaan siksi, että halusivat meidät seurakseen leikkimään. Edes hetkeksi. Ilman älypuhelinta. Ilman selfieitä. Aika siistiä.

 
Ritva Bergström
Asuntosäätiön viestintäpäällikkö
Lue lisää