Toimitusjohtajien blogit

asokodit_leinelä
19.02.2018
Asoasukkaiden asumisturvaa ei saa heikentää

Ministeri Sampo Terho kirjoitti 17.2.2018 blogissaan asumisoikeusjärjestelmästä tavalla, jota on pakko kommentoida. Teksti sisältää runsaasti asiavirheitä alusta loppuun.

Toisin kuin Terho esitti, asumisoikeusjärjestelmä kehitettiin jo 80-luvun lopulla. Motiivina oli saada nuorille lapsiperheille kohtuuhintaisia asuntoja aikana, jolloin asuntojen hinnat kohosivat ennennäkemättömällä tavalla. Järjestelmää kehittämässä oli laajasti niin opiskelijajärjestöjä, poliittisia toimijoita kuin Terhon mainitsemia rakennuttajayhtiöitä.

90-luvulla kohtuuhintaisia asuntoja tuotettiin jopa tuhansia vuosittain. Näin asumisoikeusasuntojen ja valtion tukeman vuokra-asuntotuotannon avulla pelastettiin suomalainen rakennusala konkursseilta ja suurtyöttömyydeltä. Mutta sen takia ei asojärjestelmää kuitenkaan alun perin luotu, vaan vastaukseksi kohtuuhintaisten asuntojen tarpeeseen.

Terhon olisi kannattanut tarkistaa, että kyllä myös yhdistysmuotoinen asumisoikeusasuntojen omistaminen tuli mahdolliseksi jo vuonna 1995. Jostain syystä asuntoja ei kuitenkaan ole syntynyt sitä kautta kuin kourallinen. Todennäköisesti syy on siinä, että rakennuttajayhtiöiden kautta saatava asumisoikeusasunto on asukkaalle niin paljon helpompi ja riskittömämpi tapa hankkia koti. Rakennuttaminen ja asuntojen omistaminen vaatii ammattitaitoa.

Terho väittää tekstissään, että asoasuntojen asumiskustannukset voivat olla jopa korkeammat kuin yksityisillä vuokramarkkinoilla. Väitteen osoittaa vääräksi ARAn marraskuussa 17.11.2017 julkaisema tutkimus. Sen mukaan asumiskustannukset asosasunnoissa ovat markkinavuokriin verrattuna jopa yli 15 % matalammat muun muassa pääkaupunkiseudulla, jossa sijaitsee suurin osa asumisoikeusasunnoista. Kuopiota lukuun ottamatta kustannukset ovat jopa ARA-vuokra-asuntojen vuokria matalammat.

Asukkaille siis tarjotaan alkuperäisen tavoitteen mukaista kohtuuhintaista asumista, ja omistajayhtiöt ovat voitonjakorajoitteisia. Vastikkeissa ei siis makseta osinkoja omistajille, kuten Terho väittää liittäessään ”yhden suurimman asumisoikeusasuntoja hallinnoivan yhtiön” VVO:n (nyk. Kojamo) maksamiin miljoonaosinkoihin. Suurimman asumisoikeusasuntoja omistavan yhtiön, Asuntosäätiön Asumisoikeus Oy:n (Asokodit), omistajana on Asuntosäätiö sr, joka osti yhtiön jo vuonna 2014 sen silloisilta omistajilta VVO:lta ja Satolta.

Asuntosäätiön taustalla ovat Väestöliitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Vuokralaiset VKL, Invalidiliitto ja SAK. Perustajajärjestöjen yksi keskeinen arvotekijä on, ettei säätiö tulouta toiminnasta kenellekään osinkoja, vaan kaikki mahdollinen ylijäämä käytetään sääntöjen mukaan toiminnan kehittämiseen.

Asokotien toimintaan kuuluu myös aktiivinen asukashallinnon edistäminen, eli asukasvaikuttaminen on yhtiön näkökulmasta katsottuna positiivinen voimavara.

Ministeri Terhon blogin sisältämien useiden asiavirheiden vuoksi herää epäilys, että ministeri on tullut harhaanjohdetuksi. Tai sitten syyt löytyvät silkasta populismista.

Joka tapauksessa tilastot osoittavat, että asojärjestelmä on asukkaille vuokra-asumista edullisempaa asumista. Asukkailla on myös sananvaltaa asumiseensa, mutta on selvää, että juridisten vastuiden yhtiön taloudellisista ja lain antamista velvoitteista tulee kuulua yhtiölle.

Asojärjestelmä on jo nyt yhteisöllinen, ja sekä asumisoikeuden hankintaan että vastikemääritykseen kohdistuu lakiin perustuva hintasääntely. Asumisoikeusasunnot ovat asukkaalle turvallisia, kohtuuhintaisia ja omakustannusperiaatteella toimivia.

Asoasunto on sikäli verrattavissa omistusasuntoon, että asumisoikeuden voi antaa perinnöksi. Omistusasuntoa turvallisempia asoasunnot  ovat ennen kaikkea siksi, että asumisoikeuden realisoidessaan asukas tietää saavansa sijoittamansa asumisoikeusmaksun indeksillä tarkistettuna takaisin.

Yhdestä asiasta voimme kuitenkin olla ministeri Terhon kanssa samaa mieltä. Asokodit ja sen omistava Asuntosäätiökin haluavat, että asukkaiden asumisturva säilyy myös lakia uudistettaessa. Se on perusasia, josta ei saa tinkiä.

Jari Riskilä
Asokotien toimitusjohtaja

Lue lisää
magneettikatu_770x580
09.02.2018
Esa Kankainen
Toimijoiden ammattitaitoon kannattaisi luottaa

Kävin esittämässä Asuntosäätiön lausunnon eduskunnan talousvaliokunnalle. Kyseessä oli tarkastusvaliokunnan loppuvuodesta julkaiseman Asuntopolitiikan kehittämiskohteet -julkaisun suositukset.

Hyvää niissä suosituksissa oli muun muassa ehdotukset kaavoituksen ja tonttitarjonnan edellytysten parantaminen, normien joustavoittaminen ja ARA-rahoituksen ehtojen muuttaminen asuntotuotantoa tukeviksi.

Noilla asioilla on vaikutusta kohtuuhintaisen asuntotuotannon lisäämiseen, mikä on ainoa keino hillitä asuntojen hintojen ja vuokrien nousua kasvupaikkakunnilla.

Pidempään puhuin niistä suosituksista, jotka toimivat ihan päinvastoin, eli ovat jopa haitallisia ja estävät asuntotuotannon lisäämistä.

Asuntopolitiikan kehittämiskohteet -julkaisussa kritisoidaan tuotantotukia. Se on mielestäni kummallista sikäli, että tuotantotuen kautta vaikutetaan pitkäjänteisesti kohtuuhintaiseen rakentamiseen, asumiskustannuksiin ja myös asumistukimenoihin.

Valtion pitäisi käsittääkseni tehdä kaikkensa erityisesti asumistukien kasvun hillitsemiseksi. Asumistukea korottamalla ei ratkaista asumisen tämän päivän ongelmia, vaan ratkaisu pitäisi hakea nimenomaan tuotantoa lisäävistä elementeistä.

Julkaisussa ehdotettu tonttimaahan kohdistuvien verojen ja maksujen nostaminen lisäisi sekin asumistuen tarvetta, koska toimenpide nostaisi väistämättä vuokria ja vastikkeita. Emme siis missään tapauksessa voineet allekirjoittaa sitäkään suositusta, sillä asumisen kulut ovat asukkaillemme jo riittävän kovat.

ARA-asuntojen tuotantoedellytyksiä heikentäisi myös ehdotus, jonka mukaan ARAn varallisuutta käytettäisiin muuhun kuin tuettuun asuntotuotantoon. Olen aivan vakuuttunut siitä, että jos se avaus tehdään, ARA-tuotannolle jää yhä vähemmän resursseja käytettäväksi.

ARAn varat tulevat arava- ja vuosimaksulainojen lyhennyksistä ja koroista. On kohtuullista, että asukkaiden maksamat ylisuuret korot hyödyttävät juuri niitä, jotka ovat olleet niiden varojen kerryttäjinä.

Viimeisenä alan toimintaa heikentävänä seikkana nostin esiin suosituksen, jonka mukaan ARA-tontteja vuokrattaisiin samoilla hinnoilla vapaarahoitteisen tuotannon kanssa. Jälleen kerran esimerkki siitä, kuinka asumiseen kohdistuvia maksuja lisäämällä nostettaisiin asukkaidemme asumiskustannuksia ja valtion asumistukimenoja.

Nostin vielä esiin seikan, mikä oli jäänyt kokonaan julkaisussa huomiotta kertoen ehkä poissaolollaan tilaajan tavoitteista. Asumisoikeusasumista ei mainita julkaisussa.

Taannoisessa asuntopoliittisessa seminaarissa ministeri Tiilikaiselta kysyttiin leikkimielisessä sanaleikissä valitsisiko hän asumisoikeusasumisen vai osuuskunta-asumisen. Hän valitsi jälkimmäisen, koska sillä on kuulemma parempi tulevaisuus.

Onko ministeri sitä mieltä, että satatuhatta asukasta on valinnut väärin? Onko valtiovallan taholta järkevää pitää menneisyyden mallina järjestelmää, joka on osoittautunut hyväksi kohtuuhintaisen asumisen malliksi ja segregaation torjunnan välineeksi. Meidän mielestämme siihen ei pitäisi olla varaa.

Päätin esitykseni valiokunnassa toivomukseen, että valtion tukeman tuotannon koko prosessia kehitettäisiin rahoituksen, tehokkuuden ja toiminnan osalta yhdessä alan toimijoiden kanssa.

Tiedän, että emme ole ainoat alan toimijat, jotka ovat tuoneet lainsäätäjille juuri näitä samoja asioita esiin. Ammattitaitoamme kannattaisi käyttää hyödyksi.

Meillä vastuullisilla alan toimijoilla on sama tavoite kuin valtiolla: tuottaa pitkäjänteisesti kohtuuhintaisia asuntoja parantamaan asukkaiden elämänlaatua ja edistämään elinkeinoelämän toimivuutta.

Esa Kankainen
Asuntosäätiön toimitusjohtaja

Lue lisää
aso_talkoot_rgb_3000x2000
02.02.2018
Jari Riskilä
Hyvin hoidettuja asioita

ARAn marraskuussa julkaisema asuntomarkkinatutkimus osoitti, että asumisoikeusasuntojen vastikkeet ovat pääkaupunkiseudulla ja Tampereella keskimäärin yli 15 prosenttia alempia kuin vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen vuokrat. Muissa yli sadantuhannen asukkaan kaupungeissa asumisoikeusasuntojen käyttövastikkeet ovat 6,3 – 13,5 prosenttia alemmat.
Kuopiota lukuun ottamatta isoissa kaupungeissa käyttövastikkeet menevät myös alle ARA-vuokra-asuntojen vuokrien. 

Omistajatahojen eroja vastikkeissa selittää muun muassa se, että esimerkiksi Asokodeilla on kaikkein eniten 90-luvulla rakennutettua asuntokantaa, jonka korjaustoiminta vaatii enemmän taloudellisia satsauksia kuin nuorempi asuntokanta.

Asokotien 16 076 asunnosta 65 %:a on 90-luvun tuotantoa. Myös Asokotien asuntokannan pientalovaltaisuus nostaa korjaustoiminnan kustannuksia. Tästäkin huolimatta Asokodeissa on pystytty pitämään vastikkeet kohtuullisina.

ARAn tutkimus osoittaa selkeästi, että asumisoikeusasumisen perusidea toimii yhä edelleen. Yksi järjestelmän keskeinen elementti on, että vastikkeiden pitää olla vastaavien vuokra-asuntojen vuokria edullisempia.

En malta olla nostamatta esiin ammattimaisten kiinteistönomistajien roolia. Asioita on osattu hoitaa hyvin, kun vastikkeet on pystytty pitämään lain vaatimassa raamissa. Näin siitäkin huolimatta, että vanhenevaa asuntokantaa on pitänyt korjaustoiminnan kautta pitää kilpailukykyisenä ja vanhojen talojen lainaehdot ovat nostaneet kustannuksia erityisesti viime vuosina. Samoin asumisen verotus on vuosi vuodelta kiristynyt ja rakentamisen hinta kallistunut.

Voin varsin vapaasti kehua yhtiötämme ja muita toimijoita tässä asiassa, koska olen ollut tehtävässäni vasta kuukauden verran, eli en ole ollut vaikuttamassa näihin tuloksiin. Koen yhdeksi tärkeimmistä tehtävistäni varmistaa, että vastiketaso pysyy järjestelmän idean mukaisena, kustannuspaineista huolimatta.

ARAn esiin nostama vastiketieto on mielestäni hyvä osoitus asumisoikeusasuntojen omistajayhteisöjen ammattimaisesta ja yleishyödyllisestä luonteesta. Yleishyödyllisyys ei ole ollut kauhean suosittu termi viime vuosina asuntoalalla, mutta haluan olla nostamassa sitä uudelleen arvoonsa.

Tehtävämme on olla luomassa ihmisille hyvää asumista. Samalla edesautamme elinkeinoelämän toimintaa tarjoamalla työntekijöille asuntoja, joiden kustannuksiin myös tavallisella palkansaajalla on varaa.

Asumisen kustannukset pysyvät kohtuullisina, koska asumisoikeusasumisen pelisääntöihin kuuluu, että omistajille ei kerätä vastikkeissa voittoja. Asukkaat maksavat asumiseensa liittyvistä kuluista.

Vaikka asumisoikeusjärjestelmällä on tiukat lakisääteiset reunaehdot ja valvonta, toimijat ovat myös halunneet kehittää asumismuotoa ja rakennuttaa koko ajan lisää haluttuja asuntoja. Yleishyödylliset arvot ovat mitä ilmeisemmin voimissaan.

Yleishyödyllisyyden lisäksi puhuisin yhteiskuntavastuullisesta toiminnasta, sillä ainakin itseäni juuri se seikka motivoi siirtymään Asokotien toimitusjohtajaksi. Me emme ole Asokodeissa pakertamassa kukin yksittäistä työsarkaamme, vaan toteuttamassa tärkeää yhteiskunnallista tehtävää yhteistyössä asukkaiden, yhteistyökumppaneiden ja viranomaisten kanssa.

Jari Riskilä
Asokotien toimitusjohtaja

Lue lisää
aso_muutto_770x580
16.01.2018
Jari Riskilä
Asumisoikeusjärjestelmästä on helppo innostua

Tarpeellinen, erityinen ja  innostava tulevaisuuden juttu, jossa on tietysti myös omat haasteensa. Noin kuvaisin tuntojani asumisoikeusasumisesta, kun otin vuoden alussa vastaan Asokotien toimitusjohtajan tehtävät.

Yhteiskunnallisesta tarpeellisuudesta ei liene mitään epäselvyyttä. Kohtuuhintaisia asuntoja tarvitsevat sekä asukkaat että elinkeinoelämä.

Asoasuntojen avulla ehkäistään segregaatiota alueilla, joille ei voida tuottaa enempää ARA-vuokra-asuntoja, eikä omistusasunnoille löydy kysyntää. Voidaan jopa sanoa, että segregaatiota torjumalla asoasunnot ovat tavallaan edistämässä myös yhteiskuntarauhaa.

Henkilökohtaisesti pidän tärkeänä sitä, että Asokodit tuottaa aidosti yleishyödyllisiä asuntoja eli omakustannusperiaatteella toimivia kohtuuhintaisia ja turvallisia koteja asukkaille suhdanteista riippumatta. Murroksen keskellä elävässä yhteiskunnassa asuminen on yksi tärkeimmistä perusasioista, jonka vakaudesta yleishyödylliset toimijat pitävät osaltaan huolta.

Asumisoikeusasumisessakin on toki  haasteensa.  Niihin sain tutustua hieman ennakkoon joulukuussa, kun Helsingin käräjäoikeus antoi tuomionsa ns. vastikkeiden vertailuasiassa. Tuomio oli selvä, käräjäoikeus vahvisti Asokotien tulkinnan vertailuvuokrasta: vastikkeita tulee verrata yleisillä vuokramarkkinoilla perittäviin vuokriin rahoitusmalliin katsomatta, ei pelkästään ARA-vuokra-asuntojen vuokriin tai tilastovuokriin.

Huolimatta vapauttavasta tuomiosta, vastikemäärittely on myös jatkossa melkoinen haaste yhtiölle. Vanheneva asuntokanta täytyy pitää kohtuuhintaan kilpailukykyisenä tilanteessa, jossa vanhojen vuosimaksulainojen lyhennykset ovat korkeimmillaan. Samaan aikaan asumisen verotusta käytetään yhä vahvemmin työkaluna valtion yleiskulujen kattamisessa.

Valtio vaikeuttaa omakustannusperiaatteella toimimista myös muilla päätöksillään. Esimerkiksi tuleva lakiuudistus on mahdollisesti tuomassa toimintaan elementtejä, jotka voivat nostaa asumisen kustannuksia ja vaikeuttaa muun muassa korjaustoiminnan rahoitusmahdollisuuksia.

On ihan ymmärrettävää, että asukkaiden on vaikea hahmottaa kokonaistilannetta ja helppo epäillä yhtiön roolia kustannusten kasvussa. Siksi käräjäoikeuden päätös oli tervetullut vahvistus sille, että yhtiö toimii siten kuin sen lain ja virkamiesten ohjeistuksen mukaan pitääkin.

Asumisoikeusjärjestelmä on tarkkaan valvottu järjestelmä ja hyvä niin. Vain sitä kautta voidaan myös tulevaisuudessa taata yleishyödylliset arvot ja toimintatavat.

Tiedän, että yhtiön puolelta on tehty jo vuosikausia töitä muun muassa korkotukilainojen lyhennysohjelman järkevöittämiseksi. Samoin on pyritty lisäämään päättäjien ymmärrystä asojärjestelmän eduista ja tarpeellisuudesta niin asukkaille kuin koko yhteiskunnalle.

Samaa työtä aion itse jatkaa entistä painokkaammin. Asokotien tulee olla Suomen suurimpana asumisoikeusasuntoja omistavana yhtiönä lippulaiva, joka vie järjestelmää eteenpäin. Ja sen työn ohjenuorana pidän asumisen kohtuuhintaisuuden ja turvallisuuden varmistamista.

Tämän tekstin alussa käytin myös määrittelysanoja innostava ja tulevaisuuden juttu. Sellaiseksi koen tämän järjestelmän, joka luotiin jo vuonna 1990 vuokra- ja omistusasumisen väliin sijoittuvaksi vaihtoehdoksi asuntomarkkinoille.

Asojärjestelmä on innostava sen erinomaisten ominaisuuksien vuoksi. Asoasumisen kustannukset ovat yhä kohtuulliset ja omistusasumiseen verrattuna samoilla kuukausikuluilla saa tilavamman kodin. Elämä asokodissa on myös helppoa ja vaivatonta, koska yhtiö huolehtii ammattimaisesti asuntojen ja talojen kunnossapidosta.

Asumisoikeusasunto on myös sijoitus, sillä luopumisen yhteydessä asukkaalle maksetaan asumisoikeusmaksu takaisin rakennuskustannusindeksillä tarkistettuna. Sijoituksen arvo on näin pääsääntöisesti turvattu, ja tämän hetken korkotasolla sijoitus on myös kannattava.

Näistä lähtökohdista katson, että asumisoikeusasumisella on mahdollisuus kasvaa suorastaan loistavaksi asumisen vaihtoehdoksi tulevaisuudessa.

Kaupungistuminen lisääntyy, ihmiset arvostavat yhä enemmän asumisen helppoutta, vapautta ja turvallisuutta, eikä omistamista koeta enää koko elämän johtotähdeksi. Asumisoikeusasuminen on kuin luotu näistä valinnoista kumpuavia  tarpeita varten. Siksi siitä on helppo innostua.

Jari Riskilä
Asokotien toimitusjohtaja

Lue lisää
talokuva2_web
11.12.2017
Esa Kankainen
Tasausjärjestelmä on yhteisöllinen järjestelmä

Tasausjärjestelmä on ollut käytössä jo 90-luvun alkupuolelta lähtien ympäristöministeriön ohjeistuksen mukaan. Se on olennainen osa asumisoikeusjärjestelmää ja käytössä myös vuokra-asuntopuolella, koska se on todettu erinomaiseksi keinoksi ylläpitää ja hallinnoida isoa määrää asuntoja.

Tasausjärjestelmä toimii siten, että yhtiön kaikkien kiinteistöjen kulut, kohdekohtaisia hoitokuluja lukuun ottamatta, kerätään yhteen ja jaetaan kaikkien kohteiden kesken.

Esimerkiksi 700 euroa neliöltä maksettavan putkiremontin kustannukset eivät tule kerralla samaisen talon asukkaiden maksettavaksi, koska kulut jaetaan kaikkien asuntojen kesken.

Asukkaan kannalta järjestelmä takaa tasaisesti kehittyvät asumiskustannukset. Yhtiö puolestaan  hyötyy siten, että se pystyy suunnittelemaan korjaustoimintoja ennakoivasti ja pitämään kiinteistöt pitkäjänteisesti kunnossa.

Otetaan esimerkkitapaukseksi eräs 90-luvun puolessa välissä rakennettu Asokotien espoolainen rivitalokohde. Talot sijaitsevat upealla paikalla meren rannan tuntumassa. Laman aikaan saatiin ARA-tuotannolle erinomaisia tontteja.

Tuossa kohteessa asukkaat maksavat nyt vastiketta keskimäärin 15 euroa neliöltä kuukaudessa. Kohde on jo sen verran vanha, että siihen on jouduttu tekemään vuosien varrella korjaustoimenpiteitä satojen tuhansien euron edestä. Pientalokohteissa joudutaan käyttämään moniin korjauksiin rahaa enemmän kuin kerrostalokohteissa.

Jos Asokodeilla ei olisi käytössään tasausjärjestelmää, kohdetta ei olisi juurikaan pystytty korjaamaan säilyttäen noin kohtuullinen vastiketaso. Suurin osa rahoista olisi mennyt lainojen lyhennyksiin. Kohteessa on ollut 20 vuoden kertalyhenteinen ns. bullet-laina.

Mutta koska tasausjärjestelmä on käytössä, Asokotien toiset kohteet ovat osallistuneet kustannuksiin. Niinpä on pystytty maksamaan sekä lainat että käyttämään rahaa korjaamiseen.

Tuon mainitun talon rakentamiseen käytetyt lainat on vastikään saatu maksetuksi. Osan asukkaista on ollut vaikea ymmärtää, miksi siitä huolimatta tuon kohteen asukkailta peritään yhä edelleen entisen suuruista kuukausivastiketta.

Se johtuu tasausjärjestelmästä, jonka avulla he ovat saaneet nauttia tasaisesta vastikekehityksestä huolimatta korjaustoiminnoista. Nyt kun kohdetta ei rasita enää pääomakulut, heidän maksamien vastikkeiden avulla jonkun toisen kohteen asukkaat saavat nauttia vuorollaan samasta edusta.

Eräs pitkäaikainen asukasedustaja totesi kerran, että tasausjärjestelmään on rakennettu sisään yhteisöllisen ajattelun malli. Ketään ei jätetä pulaan selviytymään yksin taakoistaan ja toisaalta jokainen hyötyy järjestelmästä ajallaan.

Tuo ajattelumalli sopii hyvin Asuntosäätiön toimintaan. Perustajajäseniemme Väestöliiton, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, Vuokralaiset VKL:n, Invalidiliiton ja SAK:n tavoitteena on ollut alusta lähtien tukea Asuntosäätiön toiminnan kautta perheiden hyvinvointia. Turvallinen asunto ja asuinympäristö on ihmisen hyvinvoinnin keskeinen tekijä.

Asuntosäätiö omistaa tällä hetkellä 17 000 asuntoa ja teemme vuosittain 400 uutta asuntoa. Haluamme, että asukkaat ovat tyytyväisiä ja että heillä on turvallista asua meidän asunnoissamme.

Esa Kankainen
Lue lisää
say_keimolankaarre9ulkoa_3
22.11.2017
Esa Kankainen
ARA-tuotantoa tarvitaan myös noususuhdanteessa

Taannoisessa Kova ry:n asuntopoliittisessa seminaarissa alan toimijat antoivat reipasta palautetta valtiovarainministeriön esitykselle. Toin itsekin loppukeskustelussa esiin, ettei tilanne markkinoilla ole sellainen, että valtion tukema eli ARA-asuntotuotanto veisi tilaa vapaarahoitteisten asuntojen rakentamiselta. Samaa ajatusta nosti esiin myös Rakennusliiton Matti Harjuniemi. 

Kauppakamarin Tatu Rauhamäen esityksessä saimme kuulla, että rajoitteena on lähinnä osaavan työvoiman saaminen rakennusalan yrityksiin ja pahana pullonkaulana nimenomaan kohtuuhintaisten asuntojen puute.

Ajattelutapa tuotannon syklisyydestä eli että ARA-tuotantoa tarvittaisiin vain laskusuhdanteessa on aikansa elänyt. Sille ei ole enää tilaa, koska takavuosien vähäiset rakentamisen volyymit ovat aiheuttaneet pääkaupunkiseudulle pahan vajauksen asuntotarjontaan.  

Tulevaisuudessa kaikentyyppisiä asuntoja tarvitaan lisää kiihtyvällä vauhdilla, sillä seuraavan 20 vuoden aikana etelän metropolialueelle on arvioitu muuttavan lähes 300 000 uutta asukasta.

ARA-tuotannon avulla pidetään elinkeinoelämän ja erityisesti jatkuvasti lisääntyvän matalapalkkaisen palvelutuotannon rattaat pyörimässä, kun tavalliset työssäkäyvät ihmiset saavat asunnon työpaikan läheltä kohtuuhintaan.

Vapaarahoitteisella tuotannolla ei pystytä täyttämään pääkaupunkiseudun asuntotuotannon vajetta. Siksi tarvitaan valtion tukemia vuokra- ja asumisoikeusasuntoja,  eikä se tuotanto voi jäädä odottelemaan laskusuhdannetta, jolloin vanhan ajattelutavan mukaan olisi oikea ARA-tuotannon rakentamisaika.

Vuokralaiset ry:n Anne Viita nosti seminaarikeskusteluun puolestaan tärkeän näkökulman ARA-tuotannon pitkän aikavälin vaikutuksesta asumisen kustannuksiin. Vain sen avulla saadaan asukkaille asuntoja, joissa asumisen kustannukset pysyvät pitkäjänteisesti kohtuullisina. Siitä pitää huolta ARA-tuotannon omakustannusperiaate ja voitonjakorajoitteisuus. Ne luovat asukkaalle taloudellista ennakoitavuutta ja asumisen turvaa.

Olen ymmärtänyt, että valtion taholta pelätään tuetun asuntotuotannon taloudellisia riskejä korkotason noustessa. Korot ovat olleet jo vuosikausia todella matalat, eikä näköpiirissä ole korkojen nousua. Johtuen matalasta korkotasosta ARA-tuotanto on päinvastoin ollut jo pitkään valtiolle tuottoisa sijoitus. Rakentamiseen käytettyjen lainojen korkeat korkokulut tuovat valtiolle tuloja, jotka asukkaat maksavat vuokrissaan ja vastikkeissaan.

Ja toisaalta, uutta asuntokanta tuotetaan pelkästään hyville ellei jopa loistavilla paikoille kasvukeskuksiin. Jos sellaisilla alueilla ei ole tulevaisuudessa ARA-asunnoille kysyntää, on yhteiskunnassamme tapahtunut todennäköisesti jotain paljon pahempaa kuin korkotason nousu. Eli en usko valtion riskien toteutumiseen uustuotannon osalta.

Kovan seminaarissa tuli jälleen mieleen, että jotain on pielessä, kun valtion lainsäädäntöön vaikuttavan virkakoneiston ja alan toimijoiden käsitykset alan tilanteesta eroavat niin pahasti toisistaan. Se näkyy muun muassa tekeillä olevissa lakiuudistuksissa.

Seminaarin loppukeskustelussa moni alan toimija toi esiin huolensa siitä, että lakiuudistukset esimerkiksi korkotukilainoituksen osalta hankaloittaa asuntojen tuottamista ja pahimpien uhkakuvien mukaan jopa lopettaa asumisoikeustuotannon. Sitä ei saisi missään tapauksessa päästää tapahtumaan.

Jaan monen seminaarikommentoijan toiveen siitä, että valtion taholta kaivattaisiin nyt ennen muuta vakaata ja ennustettavaa asuntopolitiikkaa, jonka avulla asuntotuotantoa saataisiin jouhevasti liikkeelle. Sitä tarvitsevat nyt kaikki asukkaista elinkeinoelämään.

Esa Kankainen


Lue lisää
crystal-791375
09.10.2017
Marko Pyykkönen
Tulevaisuus on tämän päivän tekoja

Asumisoikeuslain uudistaminen on tekeillä, mutta nyt ei ole kyse siitä. Lähdemme Asokodeissa siitä, että järjestelmä on ja pysyy. Meidän tehtävämme on joka tapauksessa pitää asunnot kilpailukykyisinä ja miettiä, miten pystymme palvelemaan asukkaitamme yhä paremmin.

Olemme lähestyneet tulevaisuutta tänä syksynä monelta näkökulmalta. Harvassa asiassahan on vain yksi totuus.

Kutsuimme koolle asukkaista koostuvan kehitystyöryhmän pohtimaan yhtiön toiminnan kehittämistä asukasnäkökulmasta. Asuvat asukkaat osaavat parhaiten arvioida jo olemassa olevien palveluiden laadun ja kehittämistarpeen.

Kehitystyöryhmän eli kehryn toiminta ei ole uusi asia. Käytimme kehryä ansiokkaasti hyväksi jo 15 vuotta sitten, kun Asokotien toiminta käynnistettiin ja kahden eri yhtiön toiminnot piti sulauttaa yhteen. Silloisen kehryn aikaansaannoksia oli muun muassa pitkäaikaisen asumisen palkitsemisjärjestelmä Asoetu.

Henkilöstön näkökulman esiin tuomiseksi tarvittiin kaksi työryhmää, sillä halukkaita tulevaisuuden pohtijoita ilmoittautui mukaan yllättävän paljon. Aivoriihiperiaatteella nostetaan esiin kriittiset kohdat ja uudet ideat muun muassa asiakaspalvelusta, huollosta, isännöinnistä tai vaikka digitalisaation etenemisestä.

Myös henkilöstön kehittämisvoimasta meillä on hyviä kokemuksia. Esimerkiksi Green Office –projektin myötä toimistomme on ottanut askeleita ekologisempaan suuntaan.

Kolmas näkökulma tulee ulkopuolelta. Yhteistyökumppanimme on keräämässä opiskelijaryhmiä, joiden tehtävänä on visioida tulevaisuuden asumisoikeuskonsepteja. Mielenkiinnolla odotamme, mitä marraskuiset ideointisessiot tuovat tullessaan nuorilta, jotka katsovat asumisoikeusjärjestelmää tuorein silmin.

Toivon, että eri osapuolet nostavat esiin tulevia asumisen tarpeita myös eri ikäisten ihmisten näkökulmista. Asumisoikeusjärjestelmä on osoittautunut 26 vuoden aikana tarpeelliseksi asumisen vaihtoehdoksi kaikenikäisille ihmisille hyvin erilaisiin elämäntilanteisiin.

Aluksi järjestelmä palveli pääasiassa nuoria lapsiperheitä, mutta vuonna 2006 jälkeen iäkkäämpien osuus asukkaista on lisääntynyt melkoisesti, kun yli 55-vuotiailta hakijoilta poistuivat varallisuusrajat. Yllättävän moni on vapauttanut pääomia käyttöönsä ja helpottanut elämäänsä myymällä omistusasuntonsa ja muuttanut asokotiin. Se olikin tuon lakiuudistuksen tavoite.

Vastaavanlaisia uudistuksia toivomme lainsäätäjältä jatkossakin, jotta helpotetaan sekä asukkaiden elämää että omistajayhteisöjen toimintaa. Laki antaa toiminnalle tärkeät puitteet, mutta järjestelmä säilyy aidosti elävänä, kun asukkaat ja toimijat ottavat sen käyttöönsä ja kehittävät sitä lain sallimissa puitteissa eteenpäin.

Tulevaisuuden haarukointi ja toimintojen kehittäminen on myös siinä mielessä antoisaa, että aktiivisuuden avulla luo mahdollisuuden määritellä itse, mitä tulevaisuus tuo tulleessaan. Tulevaisuus kun on tämän päivän tekoja, ei mitään utopistista salatiedettä.

 

Marko Pyykkönen
Asokotien toimitusjohtaja

 

Lue lisää
DSC_1095
26.09.2017
Esa Kankainen
Ajetaanko omistajayhteisöt liian ahtaalle?

Korkotukilakiluonnos annettiin juuri lausunnolle, asumisoikeuslakiuudistus on tekeillä ja Eduskunnan tarkastusvaliokunnan tilaama Asuntopolitiikan kehittämiskohteita –selvitys julkaistiin vastikään.

Kaikkia noita mainittuja lakihankkeita ja selvityksiä yhdistää eräs seikka, joka ihmetyttää asiaa vuokra- ja asumisoikeusasuntoja omistavan yhtiön näkökulmasta katsottuna.

Nähdäänkö omistajayhteisöjen toiminta jotenkin vahingollisena suhteessa asukkaaseen tai jotenkin muuten yhteisen hyvän kannalta kyseenalaisena, kun toimintaedellytyksiä halutaan hankaloittaa?

Esimerkiksi tarkastusvaliokunnan julkaisussa suositellaan, että ARA-kohteen tontit tulisi myydä ja vuokrata markkinahintaan ja korvata kasvavat asumisen kustannukset suoraan asukkaalle asumistukena.

ARA-hankkeet kipuilevat jo nyt korkeiden rakennuskustannusten ja tiukkojen kaavamääräysten aiheuttamien korkeiden hintojen kanssa. Kalliimpi tontinhinta todennäköisesti vähentäisi liikkeelle lähtevää tuotantoa. Muutoksesta kärsisivät sekä kohtuuhintaisia asuntoja tarvitsevat asukkaat että veronmaksajat, jotka maksaisivat entisestään kasvavat asumistukimenot.

Korkotukilainsäädännössä puolestaan esitetään omistajataholle viiden prosentin omarahoitusosuutta hankkeen rahoitukseen. Esityksen läpimeno lopettaisi ainakin asumisoikeusasuntojen tuotannon.

Asojärjestelmä on luotu lainsäädännön kautta sellaiseksi, että omistajatahon omarahoitusosuutta ei tarvita. Sen turvin on voitu tuottaa asukkaille aidosti kohtuuhintainen asumismuoto ja kunnille erinomainen työväline muun muassa segregaation ehkäisemiseen.

Asumisoikeuslaki ei ole vielä tullut lausunnolle, mutta alustavien tietojen mukaan lakiin ollaan esittämässä muun muassa omistajataholle, yhtiön toimivalle johdolle ja hallituksen jäsenille erittäin mittavia sanktioita mahdollisen lain noudattamatta jättämisen varalle.

Kaikista näistä esimerkeistä viestittyy erikoisella tavalla epäluulo ahneiksi miellettyjä omistajayhteisöjä kohtaan. Se kummastuttaa sikäli, että valtion tukemia asuntoja tuottavat yhtiöt ovat tiukasti valvottuja jo nyt. Niiden tulee toimia voitonjakorajoitteisesti omakustannusperiaatteella ja pitää asukkaat tiiviisti mukana myös hallinnossa yhteishallintolain mukaan.

Toisaalta harmitellaan kuinka vähän ARA-asuntojen toteuttajia nykyään on. Niitä haluttaisiin olevan enemmän, jotta asuntoja saataisiin lisää. Nyt vireillä olevat asuntopoliittiset linjaukset saattavat pahimmillaan vähentää rakennuttajien määrää entisestään ja tällöin kipeästi tarvittavia uusia asuntoja jää rakentamatta.  

Epäluulon sijaan lakien ja säädösten toivoisi edistävän luottamuksen ilmapiiriä. Vuokra- ja asumisoikeusasuntojen omistajayhteisöjä ei pidä ajaa toiminnassa liian ahtaalle.

Toimintaedellytykset tulisi pyrkiä säilyttämään, jotta kasvukeskuksiin saadaan tarvittava määrä kohtuuhintaista uudistuotantoa. Siten edistettäisiin elinkeinoelämän edellytyksiä ja helpotettaisiin asuntoa tarvitsevan asukkaan elämää.

ARA-tuotantoa toteuttava yhteisö pitäisi mieluusti nähdä yhteiskunnan kannalta positiivisena toimijana, joka sopivasti ohjattuna tuottaa lisäarvoa hyvinvointiyhteiskunnan rattaisiin.

Esa Kankainen

Lue lisää
DSC_1122
26.09.2017
Marko Pyykkönen
Korkotukilain uudistus voi lopettaa asotuotannon

Ympäristöministeriö lähetti lausunnolle luonnoksen uudesta korkotukilainsäädännöstä. On hyvä, että asiaa on vihdoin pohdittu, sillä korkotukilainojen valuviat ovat olleet kaikkien tiedossa jo 90-luvulta lähtien.

Hyvää luonnoksessa on muun muassa se, että lainojen takaisinmaksua pyritään järkevöittämään ja omavastuukorkoa laskemaan. Mutta ikävä kyllä yksi ehdotus vie pohjan kaikilta positiivisilta asioilta ja koko esitykseltä.

Uudistuotannolle esitetään viiden prosentin suuruista omarahoitusosuutta, jota ei voisi kattaa valtion avustuksilla tai asotuotannossa asumisoikeusmaksuilla.

Käytännössä tuo ehdotus lopettaisi asumisoikeusasuntojen tuotannon. Mistään ei löydy omistajatahoa, joka lahjoittaisi rahaa ikuisiksi ajoiksi tuotantoon, josta ei voi saada sijoitettua pääomaa takaisin.

Asumisoikeusjärjestelmä on alun perin luotu sellaiseksi, että omistajatahon omarahoitusosuutta ei tarvita. Siksi esimerkiksi vastikemääritys perustuu omakustannusperiaatteelle eikä vastikkeissa saa kerätä rahaa muuhun kuin toteutuneisiin kustannuksiin. Niihin ei lueta uudistustuotantoon tarvittavaa omarahoitusosuutta.

Perusteluina viiden prosentin omarahoitusosuudelle on kerrottu muun muassa omistajan sitouttaminen tuotantoon. Asiaa myös verrataan siihen, että asukas satsaa asumisoikeusmaksuna asumiseensa 15 prosenttia asunnon hankintahinnasta.

Nämä kaksi asiaa eivät ole vertailukelpoisia. Asukkaat hyötyvät sijoituksestaan pois muuttaessaan. Yhtiö on lain mukaan velvollinen maksamaan takaisin asukkaalle asumisoikeusmaksun rakennuskustannusindeksillä tarkistettuna. Yhtiössämme tuo indeksisumma tarkoitti viime vuoden vaihteessa 88 miljoonaa euroa.

Asukkaalle asumisoikeusmaksu ei siis ole riskisijoitus, päinvastoin, mutta yhtiöllä on vastuu pitää kiinteistöomaisuus kilpailukykyisenä ja hoitaa vielä nuo asukkaille kuuluvat taloudelliset edut.

On myös korostettu asumisoikeusasuntojen riskiä valtiolle. Tosiasiassa asumisoikeusasunnot sijaitsevat pääsääntöisesti korkean asuntokysynnän alueilla kuten pääkaupunkiseudulla, jossa ei ole näköpiirissä minkäänlaista kysynnän heikkenemistä. Riski toteutuisi vasta, kun asunnot tyhjenisivät. Jos niin kävisi, Suomessa olisi todennäköisesti tapahtunut radikaaleja yhteiskunnallisia muutoksia.

Omarahoitusvaateen käyttöön otolla voi kuitenkin olla melkoisia yhteiskunnallisia muutoksia, sillä asumisoikeusasuminen ovat tärkeä välimuoto alueilla, joille ei voi enää rakentaa lisää vuokra-asuntoja eikä tuoteta lisää omistusasuntoja.

Asotuotannon loppuminen lisäisi väistämättä segregaatiota. Tämä asia on havahduttanut myös pääkaupunkiseudun isot kunnat omarahoitusosuuden käyttöönoton ongelmallisuuteen. Liekkö pelkona menettää hyvä täydennysrakentamisen työkalu.

Yhtiöllämme on yhä edelleen halu tuottaa asumisoikeusasuntoja alueille, joilla tarvitaan kohtuuhintaisia asuntoja elinkeinoelämän tarpeisiin. Olemme sitoutuneet niiden omistamiseen, mutta toiminnan onnistumiseksi tietyt perusedellytykset pitää pysyä kunnossa. Siksi tulemme lausunnossamme esittämään, että lakiesityksestä poistetaan omarahoitusosuuden vaatimus.

Lue lisää
lainsaadanto
31.08.2017
Esa Kankainen
Kiinteistövero ei voi olla ottoautomaatti

Asuminen pääkaupunkiseudulla maksaa liikaa.

Siitä asiasta on melko suuri yhteisymmärrys olemassa.

Syyt asumisen kovaan hintaan ovat moninaiset kaavamääräysten vaatimuksista rakentamisen kustannuksiin ja kiinteistöjen alati kasvaviin ylläpitokustannuksiin. Vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa ja omistusasunnoissa hintaa nostaa myös omistajien tuotto-odotukset.

Kaikille asumismuodoille yhteinen tekijä on veroluonteiset maksut.  Asuntosäätiön pääkaupunkiseudun melko uusien valtion tukemien vuokra-asuntojen kiinteistövero on noin 0,52 euroa neliöltä kuukaudessa ja veron osuus on noussut viimeisen viiden vuoden aikana noin 47 prosenttia.

Kiinteistöverosta keino paikata kuntataloutta

Asuntosäätiön Asumisoikeus Oy:llä on asumisoikeusasuntoja 31 paikkakunnalla ja niiden asumiskustannuksista kiinteistöveron osuus on keskimäärin noin 0,35 euroa neliöltä kuukaudessa. Nämä kulut asumisoikeusasuntojen osalta ovat viimeisen viiden vuoden aikana nousseet noin 16,5 prosenttia.

PTT:n taannoisen selvityksen mukaan asumismenot kasvavat 2017-2019 keskimäärin noin 2,5 prosenttia vuodessa. Selvityksessä nostetaan kuntakohtaiseksi muuttujaksi erityisesti kiinteistövero, josta näyttää tulleen helppo keino paikata kuntataloutta.

Hallitus onkin jälleen korottamassa kiinteistöveroa merkittävästi. Kannattaisi kyllä miettiä, onko se kokonaisuuden kannalta järkevää.

Menot kasvavat tuloja nopeammin

PTT:n selvityksen mukaan asumismenot kasvavat käytettävissä olevia tuloja nopeammin. Tutkimuksen teettäneet Kiinteistöliitto ja Omakotiliitto nostavat aiheellisesti esiin kysymyksen, kannattaako asumisen kustannuksia nostaa kiinteistöveron kautta entisestään ja siten vaikeuttaa elinkeinoelämän toimivuutta ja heikentää asukkaiden ostovoimaa.

Asumisen kustannuksiin menee selvityksen mukaan 27 – 39 prosenttia asukkaan käytettävissä olevista tuloista. Kaupungeissa asuvien ja erityisesti yksinasuvien kulut ovat tuon liukuman isommasta päästä eli juuri heidän, joiden määrä kasvaa koko ajan.

Valtion taholta ristiriitaista toimintaa

Kiinteistöveron korottamispäätös on valtion taholta myös hyvin ristiriitaista toimintaa. Meitä toimijoita kehotetaan rakentamaan lisää asuntoja kohtuuhintaisesti ja samaan aikaan korotetaan jatkuvasti veroluonteisia maksuja, joihin toimijat ja maksavat asukkaat eivät voi mitenkään vaikuttaa.

Kiinteistövero ei saisi olla nykyisen kaltainen ottoautomaatti. Asuntosäätiön ARA-vuokra- ja asumisoikeusasunnoissa asumisen hinta määräytyy omakustannusperiaatteen mukaan. Kiinteistöveron korotus vaikuttaa suoraan asumisen hintaan, mutta niin vaikuttaisi veroluonteisten maksujen madaltuminenkin.

 

Esa Kankainen
Asuntosäätiön toimitusjohtaja

 

Lue lisää
aso_seniorit
14.08.2017
Marko Pyykkönen
Asoyhteisöille pitäisi sallia laaja asumispalvelutuotanto

Suurin uhka asumiskulttuurille löytyy seinien sisältä

Suomalaisen asumiskulttuurin pahin uhka ei välttämättä löydy asuntotuotannon määrästä tai teknisestä laadusta, vaikka ne ovatkin ehdottomasti tärkeitä asioita.

Jos asuntoja ei ole riittävästi, asumisen hinta nousee ja elinkeinoelämä kärsii, kun työntekijöille ei löydy koteja. Huonolaatuiset rakennukset puolestaan vaikuttavat monella tavalla asumisviihtyvyyteen ja jopa asukkaiden terveyteen.

Väittäisin kuitenkin, että pahin uhka piilee asuntojen seinien sisäpuolella koetussa yksinäisyydessä, joka lienee yksilöllisyyttä ja jopa itsekkyyttä korostavan kulttuurin ikäviä sivuvaikutuksia.

Yksinäisyyden hinta on siitä kärsivälle ihmiselle kova, mutta niin on yhteiskunnallekin. Kun ihminen on yksinäinen, hän välittää yhä vähemmän ympäröivän yhteiskunnan asioista.

Yhteenkuuluvuuden tunne yhteiskuntaan on heikentynyt viime vuosina myös tutkitun tiedon mukaan. Siksi yksinäisyyden torjuntaan kannattaisi käyttää kaikki mahdolliset resurssit, myös asuntopoliittiset keinot.

Asumisoikeusyhteisöille mahdollisuus olla mukana palveluidentuotossa

Asokotien kaltaisille asumisoikeusyhteisöille pitäisi sallia mahdollisuus olla mukana tuottamassa palveluita, jotka helpottavat asukkaiden arkea ja parhaimmillaan torjuisivat yksinäisyyttä.

Tällä hetkellä asumisoikeusyhteisöt saavat tuottaa ja ylläpitää vain asuntoja. Esimerkiksi hyvinvointi- tai kodinhoitopalveluiden tuottaminen on asumisoikeuslain mukaan kiellettyä. Myös omakustannusvuokran tiukka määrittely estää palveluiden kehittämisen asukasystävällisempään suuntaan.

Laaja-alainen palvelutuotanto kuitenkin sopisi erinomaisesti Asokotien kaltaisille yhteisöille, joiden asunnoissa asutaan pitkäaikaisesti. Myös toiminnassa noudatettavan yhteishallintolain tavoitteena on edistää yhteisöllistä asumista, joten palvelutuotannon mahdollistaminen olisi enemmän kuin luonteva jatko nykyiselle toiminnalle.

Yhtiön roolina voisi olla tuottaa uudenlaisia toimintoja, joiden avulla asukkaat saisivat helpotusta arkeensa ja saisivat luotua omassa talossa luontevia sosiaalisia verkostoja.

Asumisen inhimillisten ulottuvuuksien kehitystä

Monet asukkaat kaipaavat taloihin talkkaria takaisin. Vanhaan menoon tuskin on paluuta, mutta nykyajan talkkaripalvelu voisi olla jotain vastaavaa toimintaa, joka luo tunteen, että tapahtui asumisessasi mitä tahansa, asioista pidetään huolta.

Totta kai yhtiö pitää huolta kiinteistöjen ylläpidosta ja huollosta, mutta se toiminta palvelee talojen teknistä puolta. Uudenlaisilla toiminnoilla pitäisi edistää ennen kaikkea asumisen inhimillisiä ulottuvuuksia.

 

Marko Pyykkönen
Asokotien toimitusjohtaja

 

Lue lisää
aso_vauvaperhe_cmyk
07.07.2017
MARKO PYYKKÖNEN
Perheellistymisikäiset tarvitsevat edullisia asuntoja

Näin perheiden kesälomakaudella ajatukset kääntyvät helposti lapsiperheiden asioihin. Millä tavalla lapsiperheitä voisi tukea niin, että emme menetä muun muassa aivoviennin kautta parhaimmassa veronmaksuiässä olevia ihmisiä ulkomaille.

Tilastojen valossa sitä tapahtuu jo nyt melko paljon, eikä se lupaa hyvää esimerkiksi eläkejärjestelmälle. Työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murton mukaan järjestelmän kestävyys tulevaisuudessa on kiinni erityisesti työelämässä olevien ihmisten luottamuksesta eläkejärjestelmään.

Siinä hän on todennäköisesti enemmän kuin oikeassa. Kun tietää, että nuoret ihmiset odottavat yhä enemmän kaikissa palveluissa vastinetta rahoilleen, niin pitäisi todella tarkkaan pohtia, miten perheellistymisiässä olevia ihmisiä otettaisiin paremmin huomioon.

Asoasuntoja tarjoavan yhtiön johtajana olen totta kai puhumassa asumisratkaisujen puolesta. Asumisoikeusasunnot ovat juuri niitä, joita tarvittaisiin lisää erityisesti kasvukeskuspaikkakunnilla.

Kun Asokodeille valmistuu uusi kohde kaupunkikeskustan tuntumaan, lapsiperheitä on hakijoina paljon. Se kertoo selvää markkinakieltä siitä, että asumisoikeusasunnot kiinnostavat lapsiperheellisiä, koska omistusasumiseen verrattuna samoilla kuukausittaisilla asumiskuluilla saa enemmän tilaa käyttöön helpottamaan arjen sujumista.

Siitä syystä valtiovallankin kannattaisi panostaa asumisoikeusasumiseen. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA voisi esimerkiksi ohjeistaa, että 40-vuotisen korkotukilainoituksesta käyttämättä jääviä valtuutuksia voitaisiin käyttää asumisoikeustuotantoon.

Tällä hetkellä asiasta ei ole ohjeistusta olemassa ja asotuotannon kanssa valtuutuksista kilpailee muun muassa lyhyen korkotuen tuotanto.

Miksikö valtuutukset pitäisi käyttää asotuotantoon? Siksi, että silloin valtion tuki ohjautuisi tuotannolle, joka ei ole kymmenen vuoden päästä helposti myytävissä pois vuokra-asuntokäytöstä. ARA:n hintaraamit ovat myös tarkemmat asumisoikeusasunnoissa ja siksi ne asunnot ovat edullisempia asukkaille. Säästettäisiin myös asumistukimenoissa.

Asuntopoliittisilla päätöksillä pystyttäisiin siis tekemään paljonkin lapsiperheiden elämän helpottamiseksi. Tuon valtuutusasian osalta päätöksen vaikutus tulisi melko nopeastikin näkyviin. Tai siis niin nopeasti kuin rakentamisen pitkäjänteisessä prosessissa on mahdollista.

 

Marko Pyykkönen
Asokotien toimitusjohtaja

 

Lue lisää
alppikylankuja13-1
06.07.2017
ESA KANKAINEN
ARA-tuotanto kovissa hintapaineissa

Vapaarahoitteinen asuntotuotanto vetää tällä hetkellä rakentamisen markkinoilla. Isot rakennusliikkeet keskittyvät nyt omaan tuotantoon ja myös rahastoille tehtävä asuntokanta neuvottelu-urakoineen vie niiden kapasiteettiä.

Valtion tukeman vuokra- ja asumisoikeusasuntotuotannon urakkakilpailuihin saadaan nyt lähinnä pienten ja keskisuurien tekijöiden tarjouksia. Jos tarjouspyyntö hankkeesta lähetetään 15 toimijalle, tarjous saadaan ehkä kahdelta tai kolmelta.

Urakkahinnat ovat nousseet viime aikoina niin, että olemme saaneet jatkuvasti neuvotella ARA:n kanssa toimenpiteistä, joilla hankkeita saataisiin liikkeelle. Hintaa yritetään nipistää alas mistä pystytään ja laadusta karsitaan.

Kyse ei suinkaan ole rakennusliikkeiden ahneudesta, vaan hintapaine tulee aliurakoiden, materiaalien yms. kustannusten noususta sekä materiaalien saatavuudesta. Muun muassa betonielementtien tilausajat ovat tällä hetkellä erittäin pitkät.

On selvää, että rakennusliikkeille jäävä kateodotus hintasäännellyssä ARA-tuotannossa ei houkuta, jos vapaarahoitteisesta tuotannosta rahaa jää käteen enemmän.

Kohtuuhintaisen asuntotuotannon hankkeita on siis vaikea saada nyt liikkeelle ja olemmekin joutuneet hyllyttämään hankkeita liian korkeiden urakkahintojen hintojen vuoksi. Viime vuonna Asuntosäätiö luopui tonteista Lahdessa ja Tampereella, tänä vuonna Helsingin Tapaninkylässä.

Korkeiden urakkahintojen lisäksi kustannuksia nostavat usein vaikeat maaperäolosuhteet, autopaikoituksen vieminen talojen kellariin sekä yksityiskohtaiset ja vaativat kaavamääräykset.

Haluaisin nostaa esiin vielä myös yhden seikan, mikä vaikuttaa tällä hetkellä rakentamisen hintaan erityisesti Helsingissä ja Vantaalla.

Kaupungit jakavat vähänkin kiinnostavat tontit nykyään pääasiassa erityyppisten kilpailujen, joko kaavasuunnittelu- tai valmiin kaavan tonttikilpailun kautta. ARA ei hyväksy kilpailujen kustannuksia osaksi hankkeen suunnittelupalkkiota, vaan kulut pitää rahoittaa muuta kautta.

Kilpailussa toivotaan yleensä osallistujaksi konsortiota, jossa on 2-8 osapuolta. Jos kilpailevia konsortioita on useita ja vain yksi voi voittaa, voin vain kuvitella, kuin paljon kaikilta muilta menee resursseja ja rahaa hukkaan joka kilpailussa. Puhutaan kymmenistä, jopa sadoista tuhansista euroista.

En kyseenalaista kilpailujen tarpeellisuutta sinällään, mutta kun asukkaiden maksukyky on rajallinen, kaikkia asumisen hintaa nostavia tekijöitä on syytä pohtia tarkasti.

ARA-tuotanto on perinteisesti ollut luonteeltaan suhdanteita tasaavaa asuntotuotantoa, jota on tuotettu silloin, kun vapaarahoitteinen asuntotuotanto on vähäisempää. Jos ajat olisivat entiset, tämän hetken tilanne ei huolestuttaisi, mutta ajat ovat muuttuneet.

Valtion tukemaa kohtuuhintaista asuntotuotantoa tarvitaan nyt kipeästi vapaarahoitteisen tuotannon rinnalla. Vain siten saadaan asuntoja riittävästi kasvukeskuksiin, asuntojen hinnat pysymään kurissa ja elinkeinoelämän rattaat pyörimässä.

 

Esa Kankainen
Asuntosäätiön toimitusjohtaja

 

Lue lisää
Asopaketti_espoontie
19.06.2017
Marko Pyykkönen
Asumisoikeusasukkaat haluavat vaikuttaa asuntonsa kuntoon

Vastikään valmistuneen asiakastyytyväisyystutkimuksemme mukaan 81 prosenttia asukkaistamme uskoo pysyvän nykyisessä asunnossaan lähitulevaisuudessa. Innolink Resourcen tekemän tutkimuksen mukaan asukkaat ovat tyytyväisiä erityisesti asuntojemme sijaintiin ja palveluiden saatavuuteen.

Tutkimus toi tietoon myös kehitettäviä asioita, joihin täytyy huolella paneutua. Yksi merkittävä muutos edellisvuoden tuloksiin verrattuna on, että vastaajista 48 prosenttia kertoi pitävänsä erittäin tärkeänä asukkaan vaikuttamismahdollisuuksia. Edellisvuonna vastaava prosenttiluku oli vain 23.

Suurin osa haluaa vaikuttaa nimenomaan asunnon kunnossapitoon liittyviin asioihin. Se tieto ei yllättänyt, sillä Asokotien asunnoissa asutaan pitkään. Yli kymmenen vuotta asuneita on jopa 4782 asunnossa.

Kun asumisaika on pitkä, asumisen jäljet näkyvät väistämättä asunnossa. Yhtiö tarjoaa asukkaalle mahdollisuuden omatoimiseen pienremontointiin kuten seinien maalaamiseen sekä Staileri-pakettien kautta isompaan remontoimiseen siten, että myös yhtiö osallistuu kustannuksiin.

Sen sijaan laajamittaiseen asuntojen järjestelmälliseen korjaustoimintaan yhtiöllä ei ole kustannussyistä mahdollisuutta.

Jälleen kerran syyt löytyvät talojen rakentamiseen käytetyistä valtion takaamista lainoista. Takapainotteisen lyhennysohjelman ja korkeiden korkojen vuoksi lainanhoitokulut rasittavat vastikkeita kohtuuttomasti vielä nytkin, kun rahaa pitäisi käyttää korjaustoimintaan.

Vastikkeiden korottaminen korjaustoiminnan vuoksi ei ole mahdollista, koska vastaan tulee asukkaiden maksukyky.

Asumisoikeusasuntojen korjaustarve on siis suuri. Valtion taholta tarvitaan toimenpiteitä sekä rakentamisen aikaisen lainajärjestelmän uusimiseen että korjaustoiminnan rahoittamiseen.

Korkotukilainsäädännön uusimisen yhteydessä onkin nyt esitetty, että lainajärjestelmää uusittaisiin yhdistämällä vanhat lainat peruskorjauslainoihin. Järkevältä kuulostaa myös se, että lainojen lyhennysohjelmaa nopeutettaisiin.

Toivottavasti näin myös toteutuu, sillä asumisoikeusasumisen kilpailukyvyn kannalta on tärkeää, että valtio vihdoinkin järkiperäistäisi lainaehtojaan asumisoikeusasukkaiden eduksi.

Asiakastyytyväisyystutkimuksen tarkemman analyysin mukaan asuntojen korjaustarve alkaa näkyä jo viihtyvyydessä. Siksi olemme budjetoineet vuodelle 2018 jopa neljänneksen enemmän rahaa asuntojen sisäpuoliseen korjaustoimintaan. Emme halua menettää pitkäaikaisia asiakassuhteitamme.

Mutta kolikon toinen puoli on, että kun pintaremontoidaan asuntoja, raha on pois muusta kiinteistöjen korjaustoiminnasta kuten talotekniikan uusimisesta tai rakenteiden peruskorjauksesta.

Ammattimaisesti toimiva, vastuunsa kantava kiinteistönomistaja ei voi toimia vuosi toisensa jälkeen sillä tavalla.

 

Marko Pyykkönen
Asokotien toimitusjohtaja

 

Lue lisää
aarnivalkeantie3-9
30.05.2017
Esa Kankainen
Tutkimuksen kautta kiinni vuokra-asumisen haasteisiin

Vuokra-asunnoissamme asuvat asukkaat olivat edellisvuotta tyytyväisempiä palveluihimme. Teetimme jälleen asiakastyytyväisyystutkimuksen ja jopa 94 prosenttia vastaajista suosittelee meitä lähipiirilleen.

On selvää, ettei tuollaiseen lukuun kannata tuudittautua. Kyselyssä tuli nimittäin ilmi, että meiltä löytyy myös taloja, joiden palvelutoiminnoissa on parantamisen varaa. Ne täytyy tutkia tapauskohtaisesti ja löytää keinot nostaa tasoa.

Yksittäisen talon ongelmat ovat tärkeitä havaita, sillä niissä saattaa piillä aihio laajempiin haasteisiin sen lisäksi, että ongelmat heikentävät yksittäisen asukkaan asumisviihtyvyyttä.

Edellisvuoden kyselyyn verrattuna yksi kunnossapitoon liittyvä muutos nousi selkeästi esiin. Yhä enemmän arvostetaan kodinkoneiden ja lisäsäilytystilojen laatua. Sen sijaan muunlainen laatutason nosto, kuten perinteinen pintaremontointi ei välttämättä lisää kiinnostusta asua asunnossa pidempään.

Asukkaiden mieltymykset näkyvät vaihtuvuuslukuina ja sitä kautta yrityksen kustannusrakenteessa. Siksi noiden tietojen analysointi ja nostaminen toiminnan tasolle on tärkeää.

Jotain olemme kuitenkin osanneet tehdä jo pidempään oikein, sillä 88 prosenttia vastaajista uskoo pysyvänsä nykyisessä asunnossaan vielä pitkään. Sekin luku nousi viime vuodesta seitsemän prosenttiyksikköä.

Asuntosäätiön vuokra-asunnot koetaan tehdyn tutkimuksen mukaan turvallisiksi ja palvelu ystävälliseksi. Haluamme varmistaa, että asiakkaamme kokevat jatkossakin toimintamme laadukkaaksi. Siksi siirrymme tutkimaan asiakastyytyväisyyttä ns. jatkuvan kyselytutkimuksen periaatteella.

Uskomme, että kilpailukykymme on kiinni siitä, että havaitsemme mahdolliset muutokset välittömästi, eikä vuoden viiveellä. Siten päästään tarttumaan ongelmakohtiin heti ja toisaalta myös vahvistamaan positiivisiksi koettuja käytäntöjä.

Asuntosäätiön tavoitteena on aina ollut panostaa asumisen laatuun niin vuokra-, asumisoikeus- kuin omistusasunnoissa. Se on perustajayhteisöjemme Väestöliiton, SAK:n, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, Vuokralaiset ry:n ja Invalidiliiton linjaus toiminnallemme jo vuodesta 1951 lähtien.

Tavoitetaso saavutetaan ja säilytetään vain kysymällä säännöllisesti asukkailta, mitä mieltä he ovat linjauksistamme ja käytännön toiminnastamme. Asukkaat ovat oman asumisensa parhaita asiantuntijoita, joita varten me työtämme teemme.

Esa Kankainen
Asuntosäätiön toimitusjohtaja
 
Lue lisää
pihatalkoot_cropped
17.05.2017
Marko Pyykkönen
Yhteisöllisyyden vaaliminen vaatii uudenlaisia toimia

Yhteisöllisyys on tärkeä osa asumiskulttuuria. Sen avulla luodaan sosiaalisia verkostoja, mutta siihen kytkeytyy mukaan myös taloudellista hyötyä, sekä asukkaan että yhtiön näkökulmasta katsottuna.

Urani alkuaikoina yhteisöllisyys asotaloissa syntyi useimmiten käytännönläheisen tekemisen ja yhdessäolon kautta. Erityisesti laman aikana 90-luvun alussa ihmiset etsivät mielekästä tekemistä lähipiiristä, esimerkiksi talojen pihoilta. Myös kerhohuoneita hyödynnettiin ahkerasti.

Rahaa oli vähän käytössä ja arki tiukkaa monella tavalla. Asumisoikeustaloissa siivottiin jopa rappukäytäviä talkoilla, jotta saatiin hoitovastiketta pienemmäksi.

Paikat pidettiin kunnossa ja asoasukkaat arvostivat asuinympäristöjään. Yhtiön näkökulmasta katsottuna rahaa jouduttiin käyttämään korjaus- ja siivoustöihin vähemmän kuin nykyään.

Sitten tuli internet ja mullisti ihmisten elämän myös asuintaloissa. Kaupunkiaktivistitutkijoiden mukaan ihmiset eivät ole enää kiinnostuneet asuintalonsa ihmisistä, koska samanmieliset on helppo löytää netin kautta vaikka mistä ja mihin aikaan tahansa. Eikä asuminen ole tuon yhteydenpidon keskiössä.

Ajatus yhteisesti hoidettavasta asuinympäristöstä on sittemmin hävinnyt aika monessa talossa. Elintasokin on kohonnut, eikä raha motivoi enää samalla tavalla varsinkin kun asumiskulut nousevat koko ajan eikä talkootyöstä ole saatavissa samanlaista taloudellista hyötyä kuin ennen.

Raha on yllättävän suuri motiivi asukkaiden yhteistoiminnoille, vaikka sosiaalisten kontaktien luominen onkin monelle asukasaktiiville yhä tärkeä osa toimintaa.

Asumisen kustannukset nousevat jatkuvasti esimerkiksi asumisoikeustaloissa epäedullisten lainanhoitokulujen takia. Kustannukset nousevat myös jatkuvasti kohoavien vesi- ja sähkötaksojen tai verotuksen kautta kaikissa asumismuodoissa tasapuolisesti.

Vaikka kuinka tehtäisiin asumisoikeuslakiin muutoksia, jotka korostavat asukkaiden mahdollisuuksia vaikuttaa talokohtaisiin kuluihin tai mahdollistettaisiin asukkaille veto-oikeus yhtiössä tehtyihin päätöksiin, ei se poista yhtiön todellisia kuluja. Yhtiön on hoidettava velvoitteensa.

Yhteisöllisyyttä täytyy siis lähestyä toiselta näkökulmalta, mutta kuitenkin niin, että homma hyödyttää molempia osapuolia. Mitään puuhastelua ei yhtiön kannata olla taloihin tarjoamassa.

Yksi vaihtoehto voisi olla, että pystyisimme tekemään taloja, joissa voisi asua kaksi tai kolme sukupolvea lähekkäin. Tai ystäväporukalla olisi mahdollisuus saada asumisoikeusasunnot helposti samasta talosta. Se synnyttäisi uudella tavalla taloihin luonnollista yhteisöllisyyttä ja lisäisi niitä kuuluisia turvaverkkoja, joita jokainen tarvitsee elämäänsä.

Yhtiön kannalta katsottuna tuollainen toiminta pitäisi vaihtuvuusluvut matalina, asoasunnot kysyttyinä ja vaihtokustannukset kurissa. Kun asukkaat asuvat pitkään samassa talossa, asuinympäristöstä pidetään myös parempaa huolta eli myös kunnossapitokustannukset pysyvät kurissa.

Asumisoikeusjärjestelmä pitäisi vaan saada taipumaan tuonkaltaisten talojen tekemiseen eli järjestelmä pitää muuttaa niin, että se palvelee nykypäivän ihmisten tarpeita. Ihmisten tarpeet ovat muuttuneet ällistyttävän paljon 25 vuodessa. 

 
Marko Pyykkönen
Asokotien toimitusjohtaja
 
Lue lisää
suurpellon puistokatu 6 a-c blogi
24.04.2017
Esa Kankainen
Asuntosäätiölle ennätysmäärä asuntoja

Vasta valmistunut toimintakertomuksemme viime vuodelta kertoo, että vuosi 2016 oli säätiön 65-vuotisen historian tuotteliain asuntomäärällä mitattuna. Asuntoja valmistui 510, mikä on reipas lisä noin 16 500 asunnon kantaamme.

Merkittävää on myös se, että tuotanto oli tavoitteidemme mukaista monipuolista ja kohtuuhintaista asuntotuotantoa: 110 vuokra-, 353 asumisoikeus- ja 47 omistusasuntoa.

Ennätystuotanto oli mahdollista toteuttaa muun muassa valtion käynnistysavustusten avulla sekä siksi, että lainojen omavastuukorko puolitettiin korkotuettujen vuokra-asuntojen osalta. Vuokra-asuntoja kannatti laittaa liikkeelle ja niistä tuli juuri niin kohtuuhintaisia kuin markkinoilla nyt kaivataan. Ei ihme, että valmistuneilla asunnoilla oli kymmenkertaisesti enemmän hakijoita kuin asuntoja valmistui.

Erityisen suosittuja viime vuonna valmistuneista asunnoista olivat Vantaan Leinelään ja uudelle Keimolanmäen asuinalueelle valmistuneet asumisoikeus- ja vuokra-asunnot samoin kuin Jätkäsaareen valmistuneet Hitas-asunnot. Hyvät kulkuyhteydet ja lähellä olevat palvelut houkuttelevat asukkaita.

Ikävä kyllä samanlaista tuotantomäärää ei ole tänä vuonna tulossa. Viime vuonna saimme liikkeelle vain 227 asuntoa, pääosin asoasuntoja. Suurimpina syinä tilanteeseen olivat huonontuneet lainaehdot sekä epätietoisuus uuden 10-vuotisen korkotukimallin tulevista ehdoista. Myöskään vuokra-asumisen väliaikaiset tukimuodot eivät olleet enää käytössä.

Asumisoikeusasuntoja olisimme laittaneet liikkeelle enemmänkin, mutta valtion päätös jäädyttää lainavarausten saanti alkuvuodeksi ja tästä johtuneet viivästymiset siirsivät hankkeiden käynnistymistä vuoden 2017 puolelle.  Toivottavasti tämänkaltaiselta poukkoilulta vältytään jatkossa.

Rakentaminen on pitkäjänteistä toimintaa ja vaatii tuekseen pitkäjänteistä asuntopolitiikkaa.

Viime vuoden toimintakertomusta silmäillessä nousee esiin toinenkin tärkeä asia. Asuntosäätiön asunnoissa on erittäin hyvä käyttöaste ja todella matala asukkaiden vaihtuvuusprosentti.

Keskimäärin asuntojemme käyttöaste viime vuonna oli 97,88 prosenttia ja vaihtuvuus 16,65 prosenttia.

Teetimme viime vuonna asukkaidemme keskuudessa asiakastyytyväisyystutkimuksen ja se kertoo, miksi nuo mittariluvut ovat niin hyvät ja asukkaat suosittelevat meitä mielellään. Asukkaat tuntuvat arvostavan, että asumisen hinta-laatusuhde on kunnossa. Omakustannusperiaatteen mukainen vuokra ja vastike ovat kohtuullisia ja kiinteistöistä pidetään hyvää huolta.

Tutkimuksesta kävi myös ilmi, mitä asukkaat odottavat meiltä tulevaisuudessa. Kiinteistöjen hoitoon ja huoltoon täytyy panostaa jatkossakin, asuntoja työstää koko ajan muuttuvien tarpeiden mukaisiksi ja pihojen viihtyisyyttä sekä turvallisuutta kohentaa entisestään.

Noiden tavoitteiden lisäksi jatkamme niin runsasta uudistuotantoa kuin mahdollista ja myös perinteistä aluekehitystoimintaamme. Meille on tulossa mielenkiintoisia kohteita, muun muassa Helsingin Sompasaareen ja Kruunuvuorenrantaan, Espoon Suurpeltoon sekä Vantaan Keimolanmäkeen ja Leinelään.

Kohtuuhintaista asuntotuotantoa pitäisi voida tuottaa enemmänkin. Nykyisillä lainaehdoilla runsas tuotanto ei kuitenkaan ole mahdollista.

Toivottavasti valtion taholta saadaan pian aikaan järkeviä uudistuksia myös pitkän korkotuen malliin, jotta asuntojen tuotanto tulisi jatkossa kannattavammaksi hinnoilla, jotka sopivat asukkaiden kukkarolle.

Esa Kankainen
Asuntosäätiön toimitusjohtaja
 
Lue lisää
timanttikuja_blogi
12.04.2017
Marko Pyykkönen
Valtio määrittää nyt asumisen kustannuksia asoasunnoissa

Asumisoikeusasuntojen rakentamiseen käytettyjen lainojen ehdot ovat olleet aina huonommat kuin vuokratalopuolella. Asiaa on perusteltu sillä, että asoasukkaat ovat paremmin toimeentulevia ihmisiä eli heiltä voidaan periä enemmän asumisen kustannuksia kuin vuokralaisilta.

Asumisoikeusasukkaat ovat kuitenkin ihan samanlaisia pieni- ja keskituloisia työssäkäyviä asukkaita kuin vuokra-asunnoissa. Suurin osa heistä joutuu ottamaan pieneenkin asomaksuun lainaa, jonka vakuutena on asumisoikeussopimus.

Lainajärjestelmää ollaan nyt vihdoin uudistamassa, kun vanhan järjestelmän ongelmat ovat kaatumassa päälle. Rakentamiseen vaaditut lainat lyhentyvät huonojen lainaehtojen vuoksi lainan loppupuolella. Samaan aikaan talot tulevat jo perusparannusikään ja pitäisi ottaa uutta lainaa perusparannusta varten.

Ympäristöministeriö on vastikään antanut korkotukilakiesityksensä lausunnolle ja mekin olemme siitä kantamme antaneet. Emme ole tyytyväisiä siihen, että uudistus on jätetty puolitiehen.

Asumisoikeusjärjestelmän erityispiirteistä johtuen sille tarvittaisiin kokonaan oma rahoitusjärjestelmä ja sellainen, etteivät asukkaat joudu eriarvoistavan korkotukipolitiikan maksajiksi.

Asoasunnot ovat ikuisten rajoitusten alaisia, toisin kuin vuokra-asunnot ja lainarahan saaminen ilman valtion täytetakausta on mahdotonta. Taloilla ei ole vakuusarvoa.

Kaiken lisäksi lainsäädännöstä johtuen, yhtiöllä ei ole edes mahdollisuutta hankkia muuta vakuudeksi kelpaavaa omaisuutta.

Vastikkeen määräytyminenkin on tarkkaan lailla säädelty ja yhtiö velvoitettu lunastamaan takaisin asukkaan asumisoikeusmaksu rakennuskustannusindeksillä tarkistettuna. Aikaa lunastamiseen on kolme kuukautta asukkaan luopumisilmoituksesta. Asukkaalle toki riskitöntä asumista, mutta vaatii yhtiöltä taloustaiteilua.

Noiden toimintaa tiukasti rajaavien erityispiirteiden vuoksi tarvitsemme asumisoikeudelle oman lainajärjestelmän ja sellaisen, että lainat voidaan lyhentää nykyistä järkevämmällä aikataululla. Rakentamiseen otettu laina pitäisi myös voida yhdistää perusparannuslainaan ja korkotuen pitäisi olla voimassa koko laina-ajan.

Lisäksi haluaisimme, että omavastuukoron alentaminen koskisi myös vanhoja korkotukilainoja tai sitten vanhojen kohteiden lainojen ehdot tulisi uudistaa kokonaan.

Emmekä missään tapauksessa halua, että asukkailta peritään peruskorjausmaksua asumisoikeusmaksun lisäksi, kuten nyt on esitetty. Sellainen nostaisi pahimmillaan asumisen kustannuksia entisestään, lisäisi tyhjäkäyttöä ja hankaloittaisi yhtiön mahdollisuuksia suoriutua velvoitteistaan.

Tasausjärjestelmä on osoittautunut hyväksi keinoksi hoitaa korjaustoimintaan liittyviä velvoitteita. Ei voi olla niin, että jonkun yksittäisen väärinkäytöksen vuoksi koko järjestelmä muutetaan, kaikki toimijat kärsivät ja lopulta asukkaat maksavat uudistuksesta yhä kalliimpia asumisen kustannuksia.

Tekeillä olevan uudistuksen myötä valtiolla olisi hyvä tilaisuus tehdä aidosti kohtuuhintaista korkotukipolitiikkaa ja edesauttaa siten myös kohtuuhintaisen asuntotuotannon lisääntymistä erityisesti pääkaupunkiseudulla.


Marko Pyykkönen
Asokotien toimitusjohtaja
 
Lue lisää