Asenteet ovat ilmastonmuutokseen sopeutumisen pahin pullonkaula
Me suomalaiset kuvittelemme olevamme luontoihmisiä. Niinhän me olemmekin, mutta se myös estää meitä näkemästä luontoon liittyviä selviä asioita.
”Pidämme luontoa niin itsestään selvyytenä, että emme esimerkiksi ymmärrä, kuinka luonto pitää saada mukaan myös kaupunkeihin. On iso haaste saada yksilöt ja eri toimialat näkemään luonnon monimuotoisuuden tärkeys laajemmin ja ymmärtämään miten oma tekeminen siihen kytkeytyy. Kokonaisuus tulisi hahmottaa yhteisen edun, ei yksilön edun kannalta”, toteaa Aalto-yliopiston maisema-arkkitehtuurin professori, maankäytön ja kaupunkiympäristön suunnittelun asiantuntija Elisa Lähde.
Yksittäisen ihmisen ymmärryksellä on väliä, sillä myös päätöksenteko kytkeytyy yleensä tavalla tai toisella yksilöiden arvoihin.
”Kysymys on tosiaankin arvovalinnoistamme. Tekniset ratkaisut löytyvät aina, kun vaan on tahtoa tehdä asioita. Meillä kaikilla on juuri nyt pysähtymisen paikka miettiä, haluammeko tulevaisuudessa elää keskellä monimuotoista elämää”, korostaa Lähde.
Sopeuttavia toimia pitäisi lisätä
Ilmastonmuutoksen hillinnän osalta tehdään onneksi jo paljon asioita, koska suuri osa ihmisistä ymmärtää, että muutos on jo täällä. Sen lisäksi tarvitaan yhä enemmän ilmastonmuutokseen sopeuttavia toimia. Esimerkiksi rankkasateet ovat lisääntyneet niin, ettei vanha viemäriverkosto pysty suodattamaan vettä viemäreistä vesistöihin, ja tarvitaan viherrakenteita hidastamaan veden kulkua viemäreihin.
Ennen kaikkea tarvitaan yhteiskunnallisia toimia, verorahojen käyttöä oikeiden asioiden edistämiseen.
Onneksi monet kaupungit, Helsinki etunenässä, ovat jo lähteneet kehittämään toimintojaan luonnon monimuotoisuuden tukemiseen muun muassa kaavoituksen keinoin.
”Käytössä on muun muassa menetelmä, jonka avulla pystytään laskemaan rakennettavan tontin viherkerroin ja testauksessa on myös sen alueellinen versio. Sen avulla tunnistetaan ekotehokkaat pinnat kuten olemassa oleva metsä tai määritellään mitä viherrakenteita hankkeeseen pitää sisällyttää. Tonttikertoimen käytöllä on myös saatu ammattitaitoisia viherrakennesuunnittelijoita mukaan hankkeisiin jo alusta lähtien”, iloitsee Lähde ja korostaa tutkitun tiedon tarvetta.
Tietoa tarvitaan lisää
”Tähän saakka kaavaprosessissa on osattu ottaa huomioon liikenteen tai elinkeinoelämän tarpeet, mutta tulevaisuudessa niiden rinnalla täytyy ottaa huomioon monimuotoinen viherympäristö. Kaavoittajat ja päättäjät tarvitsevat siksi yhä enemmän ekosysteemeihin liittyvää tietoa viherrakenteiden tuottamista hyödyistä. Tällä hetkellä luontotyypit otetaan huomioon lähinnä suojelupäätösten kautta, mutta olisi tärkeää ymmärtää ihan tavallisten pöpelikköjen merkitys ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja siihen sopeutumisessa.”
Lähde korostaa, että kyse on ihmisen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, joka lopulta palvelee yhteiskuntaa laajemmin myös talousnäkökulmalta. Asia pitää vaan ymmärtää nähdä toisin ja antaa näkökulmalle suurempi arvo.
Kylmien tuottavuuslukujen lisäksi kannattaa ymmärtää myös asioiden inhimillinen näkökulma hyötyineen.
Hyviä suunnan näyttäjiä löytyy jo
”Esimerkiksi Kööpenhaminasta löytyy hyvä esimerkki, jossa keskusta-alueen pysäköintialue muutettiin viheralueeksi sillä seurauksella, että alue alkoi vetää ihmisiä puoleensa ja sen ympärille alkoi nousta kahviloita ja ravintoloita. Hulevesiongelman ratkaisemiseen tähtäävä toimenpide synnytti siis uudenlaisen kaupunkimiljöön, josta kaikki hyötyivät”, kertoo Lähde.
Helsingissä Lähde kehottaa seuraamaan Kalasatama-Pasila -ratikkalinjan kehittymistä. Tavoitteena on liikenneratkaisujen lisäksi luoda vehreää kaupunkia, jossa otetaan huomioon niin ihmisten selviytyminen kuumenevan kesäsään keskellä kuin myös pörriäisten mahdollisuus elää kaupungissa. Hanke valmistuu vuonna 2024.
”Helsingin hanke on hyvä esimerkki siitä, kuinka iso infrahanke voi olla kestävyysmuutosta eteenpäin vievä tekijä”, toteaa Lähde, joka itse toimi hankkeessa kestävyystiimin vetäjänä.
Meillä on nyt mahdollisuus heräämiseen
Meidän kaikkien tulevaisuus riippuu paljon siitä, kuinka nopeasti ilmasto muuttuu. Lähde on kaikesta huolimatta toiveikas.
Tiedostamme yhä selvemmin näitä asioita, mikä on hyvä asia, sillä entiseen ei ole paluuta.
”Toivon, että 10–20 vuoden päästä meillä on hyviä esimerkkejä ratkaisuista, joilla on luotu uusia, hyvinvointia synnyttäviä asumisen malleja. Olemme rakentaneet tähän saakka hyvinvointia luonnonvaroja hyödyntämällä. Nyt meillä on mahdollisuus herätä tajuamaan, että meillä on myös velvollisuus pitää huolta luonnon hyvinvoinnista. Se olisi meidän kaikkien edun mukaista”, korostaa Lähde.