Suojelupoliisi nosti alkuvuonna julkaistussa katsauksessaan alueellisen eriarvoistumisen ensimmäistä kertaa kansallista turvallisuutta uhkaavaksi tekijäksi. Supon erikoistutkija Anna Santaholma ei jaa politiikkaneuvoja, mutta kaipaa asiasta yhteistä tilannekuvaa.
Elina Sutelan väitöstutkimus toi esiin, että kohtuuhintaisuus määritellään Suomessa markkinoiden toimivuuden, ei ihmisten kautta. Uudelleenmäärittely voisi tuoda mukanaan asukkaille hyvinvointia.
EU:ssa etsitään nyt kriisitunnelmissa yhteisiä keinoja lisätä kohtuuhintaista asuntotuotantoa. Asuntosäätiön toimitusjohtaja Jukka Helminen näkee tilanteen mahdollisuutena Suomelle, ja kaipaa EU:n suuntaan koordinoidumpaa edunvalvontaa asumisen asioissa.
Kuntarahoituksen toimitusjohtaja Esa Kallio kyseenalaistaa yleisen väitteen siitä, että tuettu asuntotuotanto olisi valtiolle iso taloudellinen riski. Samalla hän esittää, että korkotukilainat tulisi saada pois julkista velkaa rasittamasta, jotta tilastointivirheen takia ei harjoitettaisi vääränlaista asuntopolitiikkaa.
Rakennusteollisuus RT:n toimitusjohtaja Aleksi Randellin mukaan rakennusala on historiallisen syvässä suhdannekuopassa. Tilannetta voitaisiin auttaa erilaisin politiikkakeinoin, vaikka paras lääke olisikin voimakas talouskasvu.
Alueellinen eriarvoistuminen on kymmenessä viime vuodessa voimistunut. Hiljaiset signaalit viestivät jo, ettei yhteiskuntarauha ole enää itsestäänselvyys. Ympäristöministeriön ympäristöneuvos Jaana Nevalaisen mukaan segregaatiota torjuvilla päätöksillä on kiire, sillä niiden vaikutukset yhteiskuntaan näkyvät viiveellä.
Sosiaalityön väitöskirjatutkija Veera Niemi korostaa, että asunnottomuuden taustalla vaikuttavat ennen kaikkea yhteiskunnan rakenteelliset syyt. Siksi asunnottomuuden ehkäisy vaatii monipuolisia keinoja, joista tärkeimpiä on varmistaa kohtuuhintaisen asuntotuotannon riittävyys.
Pellervon taloustutkimuksen (PTT) tekemän selvityksen mukaan olisi tärkeää selvittää, miten asumisoikeustalot voitaisiin vapauttaa ikuisista rajoitteista. Ongelma on kinkkinen, sillä asukkaiden pysyvään asumisturvaan puuttuminen voi viedä ojasta allikkoon, jos asoasuntojen kysyntä heikkenee. Silloin valtion taloudelliset riskit kasvavat.
Petteri Orpon hallituksen päätöksen mukaisesti valtion tuki uusien asumisoikeusasuntojen rakentamiseen loppuu tämän vuoden jälkeen. Asuntosäätiön toimitusjohtaja Esa Kankaisen mukaan päätös oli ennakoimaton, ja lisäksi se tehtiin ilman vaikutusten arviointia. Onneksi vaikutuksia sentään selvitettiin jälkikäteen.
Heinäkuussa julkaistussa asumisoikeusasuntojen uudistuotannon loppumisen vaikutuksia selvittäneessä raportissa korostettiin aso-järjestelmän merkitystä asukkaille ja yhteiskunnalle. Ympäristöministeriön asuntoneuvos Tommi Laanti korostaa, että asumisoikeusjärjestelmään ei olla lähtökohtaisesti puuttumassa.