24.02.2015

Asoja tarvitaan jatkossakin

Asumisoikeusasuntoja halutaan lisää suuriin kaupunkeihin ja asumistuessa hyväksyttävien asumismenojen enimmäisrajaa esitetään nostettavaksi. Näin ehdotetaan asuntoministeri Viitaselle 24. helmikuuta luovutetussa Asumisen tuki- ja verojärjestelmien vaikuttavuus -raportissa.

- Tämä on kuitenkin vasta asiantuntijoiden pohjatyö ja poliittisten johtopäätösten aika on myöhemmin. Tästä syystä en ole itse sitoutunut poliittisesti työryhmän esityksiin, totesi asuntoministeri Pia Viitanen, mutta kiitteli samalla työryhmää hyvästä keskusteluavauksesta.

Ympäristöministeriön hankeryhmän toteuttamassa raportissa ehdotetaan, että omistusasumista suosivan asuntolainan korkojen verovähennysoikeudesta luovuttaisiin. Erityisesti tästä ehdotuksesta Viitanen sanoutui poliittisesti irti.

- On paljon lapsiperheitä, joille verovähennyksen säilymisellä on iso taloudellinen merkitys. En pidä tätä esitystä kovin realistisena, toteaa Viitanen.

Pois verotusohjauksesta

Tavoitteena olisi, että verotuksella ohjattaisiin tulevaisuudessa yhä vähemmän ihmisten valintaa vuokra- ja omistusasumisen välillä. Toisaalta kuitenkin ehdotetaan, että varainsiirtovero tulisi jatkossa myös ensiasunnon ostajalle, mikä voisi rajoittaa nuorten halukkuutta omistusasunnon hankintaan.

Työryhmä ei esitä uudistuksia kiinteistöverokäytäntöön siitä huolimatta, että Suomessa on moneen muuhun maahan verrattuna matala kiinteistöverotus.

- Asumisen kustannuksista tulee jo suuri osa muista veroista, perusteli raportin esitellyt YM:n kansliapäällikkö Hannele Pokka kiinteistöveron rauhaan jättämistä.

Asojärjestelmässä kehittämistarpeita

Työryhmän raportin mukaan asumisoikeusasuntoja tarvitaan jatkossakin vuokra- ja omistusasumisen välimallina, mutta niiden tuotantoa tuettaisiin valtion taholta vain suurimmissa kaupungeissa.

Järjestelmän osalta työryhmä esittää jonotusjärjestelmän ja rahoitusrakenteen kehittämistä.

Kohtuuhintaisuus yhä leijuva käsite

Kohtuuhintaisista asunnoista on kova puute ja se on suurin syy siihen, että asuminen on kallista.
Kansliapäällikkö Pokan mukaan kohtuuhintaisuutta ei työryhmässä määritelty.

90-luvulla asia määriteltiin siten, että asuminen on kohtuuhintaista, kun asumisen kulut eivät ole enempää kuin 25 % asukkaan käteen jäävistä tuloista.

Alueillekin tuotantotukea

Alue- ja työllisyyspoliittinen näkemys tuli raportissa esiin ehdotuksessa, jossa omakotitalojen varainsiirtovero laskettaisiin kahteen prosenttiin osakehuoneistojen malliin. Näin heikomman asuntokysynnän alueilla tulisi kannattavammaksi myydä omakotitalo ja muuttaa työn ja palveluiden läheisyyteen.

Aluepoliittisesti merkittävää on myös se, että tuotantotukea ehdotetaan jatkettavaksi myös muissa kasvukeskuksissa kuin pääkaupunkiseudulla.

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARAn määritelmien mukaan tuettavia kasvukeskuksia olisivat jatkossakin Tampereen, Turun, Jyväskylän, Oulun, Kuopion, Lahden ja Seinäjoen seutu.

VM esitti eriävän mielipiteensä

Työryhmän raportissa ehdotetaan myös, että Valtion asuntorahasto tulisi säilyttää itsenäisenä toimijana, jotta asuntotuotannon rahoituksen pitkäjänteisyys voidaan turvata. Raporttiin on kirjattu Valtionvarainministeriön eriävä mielipide tuosta asiasta.

VM esittää eriävässä kannanotossaan myös, että valtion tukemaan vuokra-asuntotuotantoon pitäisi luoda tulojen tarkistamisjärjestely, jonka myötä tulotason liikaa noustessa asukas joutuisi muuttamaan pois asunnostaan.

- Tietojemme mukaan valtion tukemissa asunnoissa asuu vain noin kuusi prosenttia ns. ylituloisia. Emme esitä noin pienen määrän vuoksi seurantajärjestelyä, joka aiheuttaisi vain turhaa byrokratiaa. Tärkeämpää olisi keskittyä toimenpiteisiin, joilla saataisiin lisää uutta tuotantoa liikkeelle, perusteli Pokka työryhmän esitystä.

Teksti: Päivi Karvinen

Julkaistu: 24.02.2015