Lähiöiden arvo ja perusluonne tunnistettava
Tampereen yliopiston tutkija, arkkitehti Anna Koskinen kiinnostui aikoinaan lähiötutkimuksesta havaittuaan, että niistä puhutaan lähinnä negatiiviseen sävyyn, ongelmalähtöisesti. Vasta viime aikoina lähiöistä on alettu puhua positiiviseen sävyyn mahdollisuuksien kautta.
”Oman tutkimuksen kautta olen saanut oppia, että lähiöt kannattaa tosiaan nähdä mahdollisuuksina. Lähiöissä asuu kiinnostavia ihmisiä, löytyy hienoja arkkitehtonisia yksityiskohtia ja asunnoissa on hyviä asuntopohjia, jotka mahdollistavat asumisen eri elämäntilanteissa. Ihmiset tuntuvat viihtyvän lähiöissä ja monet kokevat alueita kohtaan kotiseuturakkautta”, kertoo Anna Koskinen.
Koskinen on ollut tutkijana mukana vuodenvaihteessa päättyneessä tutkimushankkeessa Muuttuva lähiö tiivistyvässä kaupungissa sekä keväällä päättyneessä tutkimushankkeessa Lähiöiden maine ja hintakehitys.
Lähiöiden perusluonne vaarassa
Perinteisesti lähiöksi luonnehditaan 1960–1980-luvuilla keskustan ulkopuolelle rakennettua aluetta, jossa on oma palvelukeskuksensa. Tällaisia asuinalueita on Suomessa valtavasti.
Lähiöiden kehittämisen tekee nyt ajankohtaiseksi kasvukeskusten suuri asuntotarve ja jatkuvasti lisääntynyt täydennysrakentaminen. Koskinen on huolissaan, osataanko lähiöiden perusluonteelle eli väljälle ja luontoa kunnioittavalla rakentamiselle antaa riittävästi arvoa.
Lähiöihin rakentaminen on tärkeää, jotta saadaan edullisempaa asuntokantaa, mutta sitä ei pitäisi tehdä hinnalla millä hyvänsä.
”Tiivistävän rakentamisen paineissa ei saa unohtaa lähiöluonnon merkitystä asukkaiden hyvinvoinnin kannalta. Myös ilmastonmuutoksen torjunnan ja luonnon monimuotoisuuden kannalta lähiöluonto, erityisesti rakennusvaiheessa säilytetty puusto ja metsiköiden poikki kulkevat viherverkostot, ovat merkityksellisiä”, korostaa Koskinen.
Koskisen mielestä vanhojen lähiöiden vihreyden lisäksi arvoa kannattaisi antaa ihmisille, heidän kokemuksilleen ja tarinoilleen.
”Lähiöissä asuu paljon ihmisiä, jotka ovat asuneet siellä koko elämänsä ja kokevat alueen omaksi paikakseen. Niissä toimii myös paljon asukasyhdistyksiä ja asukkaat ovat aktiivisia eli yhteisöllisyys voi olla todella vahvaa.”
Purkamisen vimma pitäisi katkaista
Jos Koskisella olisi kaikki valta lähiöiden kehittämisessä, hän lopettaisi ensimmäiseksi talojen purkamisvimman. Purkamisinnon katkaisemisella vähennettäisiin merkittävästi myös hiilidioksidipäästöjä.
”Nyt lähdetään liian helposti purkamisen tielle. Sen sijaan pitäisi aina tutkia muita vaihtoehtoja, kuten miten vanhoja lähiörakennuksia pystyttäisiin uudistamaan. Toisin kuin monissa nykykerrostaloissa, lähiötalojen asuntopohjissa on joustavuutta ja ne avautuvat usein useampaan ilmansuuntaan. Pieni runkosyvyys ja porrashuoneiden sijoittelu mahdollistavat talojen laajentamista myös vertikaalisuuntaisesti, mitä Jyrki Tarpio tutki hankkeessamme. Lainsäädännöllä voitaisiin vaikuttaa siihen, että rakennuksia purettaisiin vain pakon edessä”, toteaa Koskinen ja ulottaisi lainsäädännön myös lähiluonnon säilyttämiseen.
”Rakentamisessa pitäisi säästää myös suunniteltujen piha-alueiden lisäksi villiä luontoa, jotta lapsille säilyy kallioita ja metsiä leikkipaikoiksi. Metsähän on lapsille paras leikkipuisto ja terveellinen paikka työntää sormet multaan.”
Olemassa olevat asukkaat mukaan kehitystyöhön
Anna Koskisen mielestä alueen asukkaat tulisi ottaa tiiviimmin mukaan kehittämään aluetta. Asukkaiden ääntä pitäisi kuulla monipuolisemmin ja niin, että eritaustaiset ihmiset saataisiin paremmin mukaan vaikuttamaan.
”Tutkija Lotta Junnilainen tuo omissa lähiötutkimuksissaan hyvin esiin, että olemassa olevaa yhteisöllisyyttä ei tunnisteta, vaan alueille halutaan tuoda ylhäältä päin ohjaten keskiluokkaista yhteisöllisyyttä kaupunkiviljelylaatikoineen. Sen sijaan pitäisi tunnistaa jo syntynyt yhteisöllisyys ja arvostaa alueen asukkaita”, toteaa Koskinen ja myöntää, ettei lähiöiden uudistaminen ei ole mikään helppo ja yksinkertainen tehtävä.
Monikulttuurisuutta ei pitäisi nähdä ongelmana vaan mahdollisuutena.
”Usein tavoitteena on siivota aluetta erilaisilta häiriöiltä ja se voi olla asukkaiden kannalta hyvä asia, mutta samalla saatetaan ajaa jotkut asukkaat tutulta ja turvalliselta asuinalueelta muualle asuntojen kohoavan hintatason vuoksi.”
Tutkijana Koskinen on pitänyt tärkeänä keskusteluja asukkaiden kanssa, asioiden aistimista ja läsnäoloa ihmisten arjessa. Erityisen tärkeänä hän pitää lasten ja nuorten saamista mukaan kehitystyöhön. Heidän sitoutumisensa alueeseen kasvaa, jos heillä on mahdollisuus vaikuttaa asioihin.
Koskinen toivoo näkevänsä tulevaisuudessa enemmän rakennusten ja luonnon arvon sekä ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden kunnioittamista.
”Toivoisin, että lähiöistä tai esikaupunkialueista kyettäisiin luomaan paikkoja, joissa asukkaiden olisi hyvä olla ja alueella olisi monipuolinen asukasrakenne. Siellä olisi myös hyvät paikallispalvelut niin, ettei aina tarvitsisi lähteä keskustaan ja myös joukkoliikenneyhteydet pelaisivat hyvin niin, ettei omasta autosta tarvitsisi olla riippuvainen”, visioi Koskinen.