”Yksin on kurjaa olla kotona, naapurissa viihtyy paremmin”
Raision Kaanaassa samassa pihapiirissä vuokralla asuvat naiset tutustuivat seitsemän vuotta sitten pihatalkoissa. Ensin he istuivat iltaa silloin tällöin, viitisen vuotta on tavattu tiiviimmin.
Aikaa vietetään useimmiten Ninan kolmiossa, jossa hän asuu aviomiehensä ja teini-ikäisen poikansa kanssa. Sote-alalla tiimiesimiehenä työskentelevä Heidi soittaa Ninan paritalon ovikelloa pian töistä päästyään.
”Heidi on usein meillä jo ennen kuin mieheni tulee kotiin. Hän vitsaileekin, että tuntuu kuin olisi kaksi vaimoa. Totta puhuen viihdymme tosi hyvin yhdessä kaikki kolme. Tosin kun Heidi on käymässä, mies ei mahdu sohvalle. Se on Heidin ja minun valtakunta, jossa löhöilemme saman viltin alla”, Nina kertoo.
Kolmen ruokalajin illallisia ja rikoksia
Monesti tehdään yhdessä ruokaa. Silloin saattaa valmistua vaikkapa kolmen ruokalajin illallinen. Kokkiohjelmat kiinnostavat molempia. Myös jännitys ja tosielämän rikostarinat ovat mieleen. Viimeksi yhdessä ahmittiin rikosdraamasarja Blacklist. Tietenkin vaihdetaan myös päivän kuulumiset.
”Välillä päästellään höyryjä oikein kunnolla, jos vaikka työpäivästä on jäänyt jotain hampaankoloon. Soittelemme kyllä toisillemme päivän aikanakin”, logistiikkayrityksessä toimistotöitä tekevä Nina kertoo.
Ystävysten kyläily on rentoa. Joskus jompikumpi saattaa nukahtaa kesken visiitin sohvalle tai päätetään käydä spontaanisti saunassa. Samaa mutkattomuutta ei tahdo löytyä muiden kanssa.
”Tuntuisi jotenkin epäluontevalta lähteä tuosta vain kahville jonkun luokse”, miettii Nina.
Kun ei ehdi kotipihaa kauemmas
Heidi kyläilee silloin tällöin sukulaistensa luona Raisiossa. Ninan lähisukulaiset asuvat ulkomailla: isä Saksassa, äiti ja isäpuoli sekä sisko lapsineen Ruotsissa. Täti on ainoa lähisukulainen, joka asuu Suomessa. Hänen luonaan Nina vierailee satunnaisesti.
Molemmat ovat huomanneet, että kyläily on ylipäätään vähentynyt. Heidi arvelee, että syy on kiireiseksi muuttuneessa arjessa.
”Minulla on 12- ja 14-vuotiaat pojat, jotka asuvat luonani vuoroviikoin. He harrastavat viitenä päivänä viikossa. Se vie äidiltäkin aikaa. Jos yrittäisin ehtiä kyläillä, etenkin kotipihaa kauempana, päivässä eivät tunnit riittäisi”, hän pohtii.
Heidi kyläilee Ninan luona joskus silloinkin, kun pojat ovat hänen luonaan. He tietävät, että jos äiti ei ole kotona ja hänelle on asiaa, kannattaa soittaa Ninan ovikelloa .
Mikä sitten on Ninan luona kyläilyssä parasta?
”Yksin on tosi kurjaa olla kotona, naapurissa viihtyy paremmin”, Heidi kiteyttää.