Maailma ympärillämme muuttuu, mutta yksi asia pysyy:
koti on tärkein.

Asuntosäätiö perustettiin vuonna 1951 kuuden kansalaisjärjestön Invalidiliiton, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, SAK:n, Vuokralaiset Ry:n, Väestöliiton ja Virkamiesliiton (lakkautettu) toimesta suunnittelemaan ja rakentamaan Suomen oloihin sovellettua ja kehitettyä puutarhakaupunkia – suomalaista kaupunkirakentamisen mallia, Tapiolaa.

Olemme aina uskoneet, että onnelliset kodit ja laadukas asuminen kuuluvat kaikille. Kun koko kortteli tuntuu kodilta, elämä on rikkaampaa, turvallisempaa ja onnellisempaa. Siksi haluamme yhä rakentaa monimuotoisia asuinympäristöjä ja tarjota pelkän neljän seinän sijaan koteja, jotka elävät. Katsomme kauas huomiseen ja haluamme yhdessä luoda kestäviä kortteleita ja onnellisia koteja. Unelma, joka syntyi Tapiolan puutarhakaupungissa 70 vuotta sitten elää tänään jokaisessa ovenavauksessa.
 
 

asuntosaatio_70_vuotta_juhlavuosilogo_2021
juha_antila
25.02.2021
Asuntosäätiö 70 v.
Työn murros haastaa sekä asumisen että tasa-arvon

TEKSTI: Päivi Karvinen  |  KUVA: Mikko Käkelä

Korona-aika on myllertänyt elämäämme myös tuomalla työn tiiviiksi osaksi asumista noin puolelle työssäkäyvistä ihmisistä. Hieman suuremmalle joukolle etätyön lisääntyminen on sen sijaan tasa-arvokysymys. Olennaista olisi turvata kaikkien valinnan mahdollisuudet.

Koronapandemia lisäsi rytinällä etätyön tekemistä ja digitaalisten työvälineiden käyttöä. Uudenlainen työn tekemisen malli todennäköisesti jatkuu myös korona-ajan jälkeen erityisesti siksi, että etätyön on todettu lisänneen työn tuottavuutta.

Etätyö on myös helpottanut ihmisten ajankäyttöä arjessa, mutta miljoonalla lähityötä tekevällä palkansaajalla tilanne on toinen. Heillä ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa omaan ajankäyttöönsä, mikä on lisännyt eriarvoisuuden tunnetta.

– Heidän työnsä on sidottu aikaan ja paikkaan, mikä korona-aikana on tuonut mukanaan myös lisääntynyttä huolta omasta turvallisuudesta. Heidän työtehtävänsä ovat useammin myös lomautusuhan alaisia, mikä sekin lisää työn kuormittavuutta, kertoo SAK:n kehittämispäällikkö Juha Antila, joka on tutkinut työelämän muutoksia myös Helsingin yliopistossa ja työministeriössä.

Kallis asuminen vaikuttaa kaikkien tilanteeseen

Helpoksi ei tietenkään voi luonnehtia etätyöntekijöidenkään elämää. Kallis asuminen ja sen seurauksena tuleva asumisen ahtaus saattaa hankaloittaa arkea melkoisesti. Asia koskee useimmiten nuoria lapsiperheitä.

– Onhan se selvä, että jos asuu pääkaupunkiseudulla kalliissa, mutta pienessä asunnossa, ei etätyön tekeminen yhdistettynä lastenhoitoon ole helppoa, toteaa Antila.

Ikävä kyllä kallis asuminen ei sekään ole tasa-arvoisesti kaikkien ongelma, vaan asiasta kärsii erityisesti pienpalkka-aloilla toimivat lähityötä tekevät ihmiset. Turun yliopistossa vastikään tehdyssä selvityksessä yli puolet vapaarahoitteisissa vuoka-asunnoissa asuvista pienituloisista maksaa kohtuuttomia asumisen kustannuksia eli käyttää yli 40 prosenttia käteen jäävästä tulostaan asumiseen.

SAK on yksi Asuntosäätiön perustajista

SAK pyrkii Antilan mukaan vaikuttamaan ensisijaisesti työelämän haasteisiin, mutta asumiskysymysten laaja merkitys ihmisen elämään ja koko yhteiskuntaan on ymmärretty alusta lähtien. SAK on yksi Asuntosäätiön kuudesta perustajajärjestöstä.

– Totta kai työn muutokset liittyvät nytkin asumiseen, koska työ monipaikkaistuu. Mikäli tulevaisuudessa etätyö tulee olemaan laajasti käytössä, edellyttää se mahdollisuutta yhdistellä työ- ja yksityiselämää nykyistä paremmin myös tilaratkaisuissa kotona, pohtii Antila.

­– Olemme lähestyneet näitä kysymyksiä ensisijaisesti työvoimapoliittisesti, mutta perään kuuluttaneet kohtuuhintaisia vuokra-asumisen mahdollisuuksia kasvukeskusalueille. Se on sekä työntekijän että elinkeinoelämän etujen mukaista.

Kaksijakoisuus tulee todennäköisesti lisääntymään

SAK:n liittojen jäsenistä valtaosa tekee lähityötä esimerkiksi kaupan myyjinä, bussikuskeina tai hoivatyöntekijöinä. Vain noin kymmenen prosenttia jäsenistä tekee etätyötä. Kaikista palkansaajista hieman alle puolet on siirtynyt korona-aikana etätyöhön.

Antila uskoo kaksijakoisuuden vain lisääntyvän tulevaisuudessa, sillä markkinat ovat heränneet kehittämään digitaalisia työskentelymahdollisuuksia. Hän vertaa käsillä olevaa työelämän muutosta siihen, miten älypuhelinteknologia syrjäytti lyhyessä ajassa vanhan ja mullisti käsityksemme tiedonsiirrosta. Samalla tavalla lähivuosina meillä on rakennettuna uudenlainen digitaalinen ympäristö työelämään.

– Digitalisoituminen on ollut hurjaa viimeiset 20 vuotta, mutta korona nopeutti kehitystä. Se on megatrendi, joka muokkaa työnkuvia, tehtäviä ja osaamisvaatimuksia, toteaa Antila.

Muutos voi lisätä eriarvoisuutta

Teknologian kehittyminen on periaatteessa hyvä asia, kehittää työn tekemisen mahdollisuuksia ja lisää myös tuottavuutta. Mutta kuten monesti, asioilla on monta puolta.

– Lähi- ja etätyön erilaisuus lisääntyy, mikä voi kasvattaa myös eriarvoistumista. Lähityötä tekevillä ei ole samanlaista itsemääräytymismahdollisuutta esimerkiksi työajoissa ja -tavoissa kuin etätyön tekijällä. Se vaikuttaa myös siihen, miten työn ja vapaa-ajan yhdistäminen onnistuu esimerkiksi lasten tai ikääntyvien vanhempien hoivan osalta.

Valinnan mahdollisuuksien puute näkyy työntekijöiden henkisenä oireiluna, korona-aikana erityisesti pelkona virustartunnan vaarasta ja lomautuksista. Miljoona suomalaista elää todellisuutta, jossa ei voi valita, ketä työssään kohtaan, voiko olla virukselta suojassa tai miten järjestää arkensa, kun ei voi olla kotona neuvomassa lapsia esimerkiksi etäkoulunkäynnissä.

– Näille ihmisille eriarvoisuus lyö kasvoille monella tavalla. Tarvitaan keinoja auttaa ihmisiä niin työturvallisuuden, toimeentulon kuin työn ja yksityiselämän yhteensovittamisessa, pohtii Antila, jonka missiona on, että hyvä työelämä on mahdollista ihan missä työpaikassa ja missä päin Suomea hyvänsä.

Tarvitaan valinnanmahdollisuuksia

Olennaista on, että ihmisille annetaan mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä, oli se sitten lähi- tai etätyötä, digitekniikan varassa tai käsillä tehtävää työtä. Hyvä työelämä on Antilan mukaan työpaikoilla olevien ihmisten elämää ja siksi heidän pitää pystyä vaikuttamaan asioihin. Kyse on ennen muuta ihmisten arvostamisesta.

– Arvostettu ihminen tuntee tulevansa kuulluksi, mikä lisää innovatiivisuutta ja kykyä tehdä oikeita asioita. Onnistumisen tunne puolestaan motivoi ja sitouttaa ihmiset työhönsä, pidentää työuria ja lisää työn tuottavuutta, listaa Antila ja korostaa, että kyseessä on työelämän kehittämisen kannalta aivan keskeinen perusasia.

SAK:n tutkimuksen mukaan tällä hetkellä noin neljäsosa työntekijöistä on töissä, joissa edellä mainitut asiat toteutuvat hyvin. Viidennes työntekijöistä puolestaan joutuu kokemaan töissä erittäin huonoa ja jopa laitonta kohtelua. Ääripäiden väliin jäävä reilu puolet työväestöstä kokee työolonsa tyydyttäviksi, osa asioista on hyvin, osa huonommin.

Monet asiat ovat omissa käsissämme

Työelämää monimutkaistaa tulevaisuudessa yhä enemmän digitalisaation lisäksi myös globalisaatio. Molemmat asettavat työlle haasteita ja myös väitteitä, ettei niiden mukanaan tuomille ongelmille pystytä tekemään mitään.

– Pitää erottaa, mikä on omissa käsissä ja mikä ei. Usein ajatellaan, että esimerkiksi kansainvälisesti toimiville yrityksille ja heidän kulttuurilleen ei vaan voi mitään. Joissain asioissa se pitää paikkansa, mutta väite voi olla myös tekosyy siihen, että halutaan viedä kehitystä tiettyyn suuntaan. Paljon on meidän omissa käsissämme esimerkiksi lainsäädännön kautta pitää huolta korkeista standardeista, joiden takia meillä on hyvä Suomi. Emme saa alistua ylikansallisille virtauksille ja pakottaa työntekijät käytäntöihin, jotka ovat jopa ihmisarvoa alentavia, korostaa Antila.

Työelämä on muuttumassa myös uusien sukupolvien mukaan tulon myötä.

– Nuoret ovat kasvaneet digitalisaatioon, tottuneet avoimeen tiedonkulkuun ja myös kyseenalaistamaan asioita enemmän. He eivät myöskään ole niin kuuliaisia kuten vanhemmat sukupolvet ja olettavat, että asioista voidaan puhua ja että heidät otetaan vastaan ihmisinä, toteaa Antila.

   




Maailma ympärillämme muuttuu, mutta yksi asia pysyy: koti on tärkein. Asuntosäätiö perustettiin vuonna 1951 kuuden kansalaisjärjestön Invalidiliiton, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, SAK:n, Vuokralaiset Ry:n, Väestöliiton ja Virkamiesliiton (lakkautettu) toimesta.

Olemme aina uskoneet, että onnelliset kodit ja laadukas asuminen kuuluvat kaikille. Unelma, joka syntyi Tapiolan puutarhakaupungissa 70 vuotta sitten elää tänään jokaisessa ovenavauksessa. Asuntosäätiö 70 vuotta -sivulle >


Lue seuraava juttu

Lue lisää
tapiolassa_on_ollut_hyva_elaa_asuntosaatio_70v_21
10.02.2021
Asuntosäätiö 70 v.
Tapiolassa on ollut hyvä elää
TEKSTI: Päivi Karvinen  |  KUVA: Mikko Käkelä

Asuntosäätiöllä on ollut keskeinen rooli Espoon Tapiolan vaiheikkaassa syntyhistoriassa. Vuorion perheelle Tapiola on ollut turvallinen lintukoto. Perheen positiivista elämänasennetta hehkuva äiti Eira Vuorio on asunut Asuntosäätiön rakennuttamassa vuokratalossa vuodesta 1963 lähtien. 

Asuntosäätiö perustettiin rakennuttamaan Tapiolaan edistyksellistä asuntoaluetta tavallisille suomalaisille. Taustalla oli valveutuneiden järjestöjen huoli perheiden ja erityisesti lasten hyvinvoinnista.  

Tavoitteena ei ollut tuottaa pelkästään kohtuuhintaisia asuntoja, sillä hyvinvoinnin ymmärrettiin vaativan enemmän kuin pelkät seinät. Asuntosäätiö halusi rakentaa toimivan yhdyskunnan, jossa asumiseen sisällytettiin laadukas arkkitehtuuri ja vihersuunnittelu sekä alueelliset palvelut.  

Vuorioiden perhe pääsi mukavuuksien äärelle 

Suurin osa Asuntosäätiön Tapiolaan 50- ja 60-luvuilla rakennuttamista asunnoista toteutettiin aravalainoitteisina omistusasuntoina. Vuokrakerrostaloja Asuntosäätiön omaan omistukseen rakennutettiin vain neljä, koska rahoitukseen tarvittavasta omasta pääomasta oli puutetta.  

Helmikuussa 1963 valmistuneeseen Ukonvaaja 4:n taloon muutti myös Vuorioiden tuolloin viisihenkinen perhe. Perheen äiti Eira Vuorio muistelee, kuinka muutto tapahtui keskellä mutavellipihaa, mutta se ei haitannut onnentunnetta, joka perheellä oli upouudesta nykyaikaisilla mukavuuksilla varustetusta kolmiosta. Pihakin laitettiin kuntoon seuraavana kesänä.  

– Kyllähän ne mukavuudet tuntuivat kuin paratiisiin olisi tullut, kaikki oli niin helppoa. Olimme aiemmin asuneet hellahuoneessa, jossa pesuvesi piti lämmittää pienellä hellalla ja pyykitkin huuhdella kaivovedellä.  

Perheen lapset olivat taloon muuttaessa alle viisivuotiaita. Kuopus syntyi muuton jälkeisenä vuonna. 

Pihalla oli aina kavereita 

Lapsia 62 asunnon talossa oli paljon, muuttovuonna lähes 60. Kavereita löytyi pihalta aina ja tekemistä riitti. Eira Vuorion viidestä lapsesta kaksi, Helena Ojala ja Harri Vuorio, ehtivät haastatteluun mukaan muistelemaan kotitalon elettyä elämää.  

– Pihalla oli usein jopa parikymmentä lasta ja kun joku ehdotti, että mennään ostarille leikkimään kirkonrottaa, kaikki lähtivät mukaan, muistelee Helena, jolle saman ikäinen naapurintyttö Eija on yhä läheinen ystävä. Myös Harrin nykyisistä ystävistä osa on kulkenut elämässä mukana Ukonvaajan lapsuudenleikeistä lähtien. 

Meno oli kuin toimintaleffasta 

Pohjantorin ostarilla oli 60-luvulla kolme kauppaa, joista K-kauppa toimii yhä edelleen. Ympäristössä oli vielä paljon rakentamattomia alueita, joilla oli helppo retkeillä lasten kanssa. Kehä ykkösen kupeeseen oli perustettu myös kasvimaa asukkaille juuresten viljelyyn. Asuntosäätiön perustama Tapiolan Lämpö jäädytti lapsille talvisin jäämäen läheiseen metsikköön. 

– Lapsesta se mäki tuntui järkyttävän suurelta. Se oli sellainen kouru, jossa ei olisi saanut laskea kelkalla vaan pelkästään pahvilla, kertoo Harri, joka vasta nyt uskalsi kertoa äidille talon poikien kaikista touhuista. Meno oli kuin toimintaleffasta.  

– Oltiin varmaan toisella kymmenellä, kun keksittiin matkustaa hissin katolla. Avattiin ovi hissin yläpuolelta ja mentiin kyytiin. Jos sen olisi ajanut kahdeksanteen kerrokseen, olisi ollut tosi pieni tila selviytyä. Toisella kerralla keksittiin, että hissin alapuolellakin on tyhjä tila, johon sitten mentiin piiloon. Kerran yhden pojan hiha jäi kiinni hissin lähtiessä liikkeelle. Onneksi se hiha repesi irti, eikä hissi vienyt poikaa mennessään, kertoo Harri Eira-äidin pyöritellessä kauhuissaan päätään. 

Helena-tytär puolestaan säikäytti äitinsä nelivuotiaana uhkarohkealla tempullaan. Naapuri tuli Eiralle kertomaan, että Helena on kaverinsa kanssa katolla heittelemässä kiviä alas. 

– Menin ylös ja sain heidät tulemaan sieltä pois. Olin ollut paistamassa lättyjä ja sen jälkeen kaikki lätyt paloivat. Oli se kyllä hirveää. 

Elämä oli yhteisöllistä 

Talon touhu oli alkuvuosikymmeninä elämäntäyteistä kaikin puolin. Naapurin äänistä ei valiteltu. Naapurin vanha täti totesi aikoinaan Eiralle, että se kuulee, joka kuuntelee. Harva kuunteli ja sen myötä elettiin sovussa. 

– Koko talossa oli varmaan niin kova meteli, ettei kukaan kuullut toisten ääniä, naurahtaa Helena ja muistelee, kuinka synttäreilläkin saattoi olla jopa 30 talon eri-ikäistä lasta mukana. 

Talon asukkaat ovat aina tehneet paljon asioita yhdessä. Aikoinaan paperin- ja pullonkeräyksellä saatiin rahaa muun muassa lasten retkiä varten ja talkoilla pidettiin paikkoja kunnossa. Rappukäytävän jouluglögiperinne on säilynyt viime vuosiin saakka. 

Television tuleminen oli ensin naapureita yhdistävä tekijä, mutta laitteen yleistyttyä myös asukkaita koteihin eristävä asia. Vuorioilla oli televisio jo taloon muuttaessa ja myös talon ensimmäinen väritelkkari. 

– Naapureita saattoi olla montakin telkkaria katsomassa ja aina löydettiin kaikille istuinpaikka, naurahtaa Eira. 

Tapiola saanut paljon arvostusta osakseen 

Tapiola jatkoi kehittymistään. Asukkaat ottivat säätiön uudet kaupunkisuunnitteluperusteet tyytyväisenä vastaan ja hakeutuivat mielellään asumaan alueelle. Ihmiset pitivät siitä, miltä Tapiola alkoi käytännössä näyttää ja pitää sisällään. 

Alue sai alusta pitäen kansainvälistä arvostusta ja sinne tehtiin tutustumiskäyntejä valtionpäämiehiä myöten. 70-luvulla Tapiola alkoi alun vastustuksen jälkeen saada myös kansallista tunnustusta.  

Vuorioidenkin elämä jatkui, lapset kasvoivat ja muuttivat lopulta pois kotoaan. Helena Ojala on asunut Ukonvaajassa myöhemmin myös oman perheensä kanssa.  

Talossa asuu Eira Vuorion lisäksi muitakin alkuperäisiä asukkaita. Parisen vuotta sitten talonväki koki menetyksen, kun energinen rautarouva, Eiran ystävä Inga Takala menehtyi. Inga Takala oli huolehtinut suvereenisti talon asioista vuosikymmeniä. 

– Inga sai paljon hyvää aikaan talossamme, muistelee Eira hyvää ystäväänsä, jonka kanssa vietti aikaa erityisesti molempien leskiytymisen myötä. Yhdessä käytiin uimassa ja kaupassa, viikonloppuisin katsottiin yhdessä telkkaria.     

”En ole koskaan harkinnut muuttavani pois” 

Ukonvaaja 4 on asuintalona palvellut Vuorioita hyvin. Lasten muutettua kotoa ja puolison kuoltua talosta löytyi pienempi, nykyinen asunto. Vuokrakin on ollut Eiran mielestä kohtuullinen ja Asuntosäätiö vuokranantajana mieleinen myös siksi, että asumishäiriöihin on puututtu ripeästi. Vuonna 2010 tehty talon peruskorjaus saa myös kiitosta osakseen. Vuokrakaan ei noussut sen myötä kohtuuttomaksi. 

Eira kertoo viihtyneensä Tapiolassa hyvin, koska alueelta on löytynyt kaikki tarvittavat palvelut kouluista ruokakauppoihin ja harrastusmahdollisuuksiin.  

– Nykyään tosin joka metsäläntti on rakennettu. Ei tätä aluetta enää tuntisi samaksi, jos sieltä menneisyydestä tulisi yhtäkkiä käymään. Mutta täällä on yhä kaikki tarpeellinen. En ole koskaan harkinnut muuttavani pois tästä talosta enkä Tapiolasta, toteaa Eira, joka tyttärensä Helenan mielestä voitaisiin äänestää Espoon positiivisimmaksi ihmiseksi.  

– Lintukoto tämä on ollut meille lapsillekin, vakuuttaa myös Harri, joka asuu melko lähellä lapsuudenkotiaan Helsingin Torpparinmäessä. Helena asuu vielä lähempänä Espoon Karakalliossa. 

Asuntosäätiö on jatkanut kohtuuhintaista asuntotuotantoaan myös Tapiolassa. Uusin vuokratalo, puukerrostalo valmistui reilu vuosi sitten ja rakenteille on lähdössä myös asumisoikeustalo. Molempien talojen asunnoille on ollut paljon kysyntää. Tapiola on yhä edelleen haluttu asuinalue. 

   




Maailma ympärillämme muuttuu, mutta yksi asia pysyy: koti on tärkein. Asuntosäätiö perustettiin vuonna 1951 kuuden kansalaisjärjestön Invalidiliiton, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, SAK:n, Vuokralaiset Ry:n, Väestöliiton ja Virkamiesliiton (lakkautettu) toimesta.

Olemme aina uskoneet, että onnelliset kodit ja laadukas asuminen kuuluvat kaikille. Unelma, joka syntyi Tapiolan puutarhakaupungissa 70 vuotta sitten elää tänään jokaisessa ovenavauksessa. Asuntosäätiö 70 vuotta -sivulle >


Lue seuraava juttu

 

Lue lisää
suomalainen_on_jarkeva_sisustaja_asuntosaatio
01.02.2021
Asuntosäätiö 70 v.
Suomalainen on järkevä sisustaja
TEKSTI: Päivi Karvinen  |  KUVA: Mikko Käkelä

Toiminnallisuus on aina ollut suomalaisten juttu sisustamisessa. Pintamuotiakin on seurattu, kun talous on antanut siihen mahdollisuuden, mutta nyt maailmantilanne on pysäyttänyt ihmiset miettimään myös sisustamista uudesta näkökulmasta.

Kun sisustussuunnittelija SI Maija-Riitta Riuttamäki opiskeli ja aloitti työnsä 1980-luvun lopulla, sisustamista ei pidetty edes työnä. Aikakauslehti-indeksillä mitattunakin ala oli kummajainen; Avotakka-lehti edusti lähes koko alaa ja se miellettiin lähinnä pienen eliitin elämää koskettavaksi.

Samoihin aikoihin rahamarkkinat vapautuivat ja suomalaisten elintaso alkoi kasvaa kohisten, mikä näkyi myös kodin sisustamisessa. Juppisisustamisen autuus kesti kuitenkin vain tovin kaatuakseen 1990-luvun alun lamaan. Laman aikana kirpputorit valtasivat tyhjentyneet markkinatilat ja määrittelivät myös sisustamisen linjaa.

2000-luvulla tuli sisustamisen hyökyaalto

Lamasta noustiin ajan myötä ylös, elintaso kohentui, televisiossa alkoi näkyä yhä enemmän sisustusohjelmia ja uusia sisustuslehtiäkin perustettiin. Markkinoille tuli myös uudenlaisia sisustustuotteita. Suomi oli liittynyt osaksi Eurooppaa ja ihmiset matkustivat yhä enemmän saaden vaikutteita uudenlaisista elämäntavoista. Uusi aika alkoi näkyä kodeissa.

– Myös sisustussuunnittelijan käyttö avautui 2000-luvulla, suorastaan räjähti. Ihmiset osasivat lukea piirustuksia ja käyttää suunnittelijaa hyväkseen löytääkseen toiminnallisia, aikaa kestäviä, mutta kuitenkin kauniita ratkaisuja koteihinsa, kertoo Riuttamäki, jonka mielestä suomalaisten sisustamisen makua voi luonnehtia lähtökohtaisesti järkeväksi.

Toiminnallisuus edellä

Suomalaisten näkemyksiin sisustamisesta on Maija-Riitta Riuttamäen mukaan vaikuttanut aikoinaan erityisesti Työtehoseuran tutkimukset ja neuvontatyö esimerkiksi keittiön hyvistä ominaisuuksista. Neuvoissa korostui käytännönläheisyys.

– Suomalaiset ovat tottuneet, että asiat toimivat ja tietysti myös elinolosuhteemme ovat muokanneet meitä. Ehkä perimässämme on jonkinlainen toiminnallisuuden tarve, käytännöllisyys ja tietty vaatimattomuuskin. Toki meilläkin on nähty toisenlaisia tarpeita esimerkiksi 1980-luvun lopun juppikulttuurissa tai tänä päivänä pelialan nuorten yrittäjien parissa. Rahaa saatetaan panna todella kalliisiin kalusteisiin ja muihin ratkaisuihin, mutta ne ovat poikkeustapauksia.

Sisustaminen lähtee tilasuunnittelusta

Asuntosäätiöllekin toiminnallisuus on aina ollut tärkeä asia. 1950-luvulla asuntotuotannon alkutaipaleella koottiin kotirouvista ja talouskonsulenteistä työryhmä käymään arkkitehtien suunnitelmia läpi, kun haluttiin hyödyntää käytännön tietotaitoa asuntosuunnittelussa. Historiankirjat kertovat, että toimintatapa oli mullistava ja arvonsa tuntevat arkkitehdit saivat kuunnella korvat punottaen työryhmän näkemyksiä, jotka myös otettiin suunnitelmissa huomioon.

– Vaikka moni yhä mieltää sisustamisen vain värien, kalusteiden tai verhojen valinnaksi, sisustaminen lähtee nimenomaan tilasuunnittelusta. Hyvä asuntopohja on asumisen tärkeimpiä tekijöitä ja siksi 50- ja 60-luvuilla rakennettujen talojen asunnot ovat juuri nyt erittäin kysyttyjä.  Niissä on järkevänkokoiset huoneet ja niitä on myös helppo sisustaa, sanoo Riuttamäki.

Huoneiden pitäisi olla riittävän isoja

Tämän päivän asuntotuotannossa yritetään saada mahdollisimman monta huonetta pieneen määrään neliöitä. Raha ikävä kyllä ratkaisee usein asian, jonka soisi olevan oikeasti kiinni ihmisten toiveista ja tarpeista.

– Huoneiden pitäisi olla suurempia. Esimerkiksi lasten- ja nuorten huoneiden tulisi olla ainakin 12 neliöisiä, jotta jää tilaa leikille ja tavaroiden säilytykselle, toteaa Riuttamäki ja korostaa myös valon merkitystä asunnoissa.

– Asunnossa pitäisi olla riittävästi ikkunoita ja ne pitäisi myös suunnitella siten, että ikkunat eivät vaikeuta asunnon sisustamista. Ikkunarivi saattaa näyttää arkkitehdin mielestä ulospäin hyvältä, mutta jos ikkunat sijaitsevat esimerkiksi huoneiden nurkissa, ne vaikeuttavat ihmisten arkista elämää kodin sisällä.

Sisustaminen ei tosiaankaan ole pelkästään esteettinen lisä. Tilasuunnittelulla vaikutetaan siihen, miten asukas pystyy kalustamaan tilat omien tarpeidensa mukaan tai esimerkiksi siivoamisen helppouteen.

Pintamuodin seuraaminen on vähentynyt

Vaikka olemmekin keskimäärin järkeviä sisustajia, on meidätkin saatu viime vuosikymmeninä hurahtamaan erilaisten muotioikkujen pauloihin. Kukapa ei olisi ostanut kotiinsa jotain tavaraa, joka on jonkun bloggarin tai sisustuslehtien mukaan juuri nyt kuuminta muotia.

– Se on pintamuodin seuraamista, joka tuntuu onneksi jäävän yhä vähemmälle. Ihmiset ovat tulleet tietoisemmiksi luonnon tilasta ja ymmärtäneet, että jatkuva tavaroiden kuluttaminen ei ole ympäristön kannalta hyvä asia.

Riuttamäki on itse ollut aina kierrätyssisustamisen suosija, eikä osta mielellään uusia tavaroita. Esimerkiksi Seepra-kankaisen Aaltotuolin hän pelasti aikoinaan roskalavalta 1980-luvulla. Tuoli on palvellut hyvin eri kodeissa vuosikymmenestä toiseen.

Trendit voivat olla osa asumisen kehitystä

Sisustamisen trendit poikkeavat pintamuodista sikäli, että trendit voidaan nähdä osana asumisen kehitystä. Ne sisältävät ikään kuin syvällisempiä ja innovatiivisia ajatuksia sisustamisesta, huokuvat parhaimmillaan asioiden merkityksen muutosta ihmisten elämässä.

Esimerkiksi suomalainen keksintö astiankuivauskaappi oli aikoinaan trendituote, josta tuli erinomaisuutensa vuoksi keittiön vakiovaruste. Asianpesukoneen yleistymisen myötä sen suosio on vähentynyt.

Korona-aikana ihmiset kaipaavat erillisiä huoneita, jotka voi sisustaa muun muassa etätyön tarpeisiin. Avokeittiöiden suosio onkin laskenut. Tilasuunnittelussa tullaan Maija-Riitta Riuttamäen mukaan todennäköisesti jatkossa miettimään tarkemmin nimenomaan tilojen muunneltavuutta.

– Tästä on puhuttu alalla jo 20 vuotta, mutta ehkä korona-ajan kokemus saa vihdoin muutoksen aikaan.

Uusimpana sisustamisen trendinä Riuttamäki nostaa esiin keittiön aamiaiskaapin, joka esiteltiin Habitare-messuilla muutama vuosi sitten. Aika näyttää, tuleeko siitä olennainen osa uusia keittiöitä. Takavuosien innovaatio, sisällön automaattisesti ilmoittava älyjääkaappi ei ole innostanut suomalaisia. Teknologia kuitenkin näkyy entistä enemmän sisustamisessa.

– Tekniikka on kehittynyt ja tullut helpommaksi käyttää, mikä on lisännyt erityisesti valaistuksen tai äänentoiston digitalisuuden käyttöä kodeissa. 20 vuotta sitten nuo ratkaisut tuntuivat todella vierailta, mutta tänä päivänä ne ovat melko yleisiä ja tulevat varmasti yleistymään entisestään.

Edessä laadukas tulevaisuus

Sisustamisen tulevaisuutta määrittelee Riuttamäen mukaan erityisesti ympäristötietoisuuden lisääntyminen. Halutaan vähemmän kertakäyttöisyyttä ja panostetaan ajattomuuteen.  Uusiomateriaalien käyttö tulee todennäköisesti myös lisääntymään.

– Ihmiset ymmärtävät yhä paremmin, että luonnon hyvinvointi vaatii tuottavuuden vähentämistä ja että ihmisten pitäisi olla valmiita tyytymään vaatimattomampaan elämään. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pitäisi tyytyä laadullisesti alempitasoiseen elämään vaan päinvastoin.

Riuttamäki uskoo ihmisten yhä enemmän tulevaisuudessa tajuavan, että onnea eivät tuo tavarat, vaan toiset ihmiset, elämykset ja luontokokemukset.

Korona on todennäköisesti nopeuttanut ajattelutavan muutosta, kun ihmiset ovat havainneet sosiaalisten suhteiden merkityksen ja oivaltaneet, että vuosittaisen Thaimaan-matkan sijaan upeita elämyksiä saa vaikkapa kotimaan metsistä.

Maija-Riitta Riuttamäki, joka on itsekin aikoinaan asunut Asuntosäätiön asumisoikeustalossa Helsingin Pikku-Huopalahdessa, uskoo ihmisten kiinnittävän tulevaisuudessa yhä enemmän huomiota erityisesti kodin tunnelmaan.

– Ihmiset ovat yhä kiinnostuneempia siitä, miltä eri materiaalit tuntuvat tai tuoksuvat. Moniaistisuus on tänä päivänä tärkeä osa sisustamista. Se kytkeytyy jollain lailla ihmisten nykyiseen elämäntutkiskelun ja henkisyyden tarpeeseen ja tämä suuntaus tulee varmasti lisääntymään, mutta toivon, ettei se tuo huuhaata tullessaan. Järki on kuitenkin hyvä pitää siinäkin asiassa mukana, sillä järjen käytössä ei ole mitään vaaraa.

Sisustamisen ammattilainen antaa lopuksi laadukkaan sisustamisen ohjenuoran:

– Sisustamisessakin ihmisten pitää rohkeasti kuunnella omaa itseään; mikä on itselle tärkeää niin omassa kodissa kuin koko elämässä. Sitä kautta löytyy parhaiten myös oman kodin sisustamisen idea.

 




Maailma ympärillämme muuttuu, mutta yksi asia pysyy: koti on tärkein. Asuntosäätiö perustettiin vuonna 1951 kuuden kansalaisjärjestön Invalidiliiton, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, SAK:n, Vuokralaiset Ry:n, Väestöliiton ja Virkamiesliiton (lakkautettu) toimesta.

Olemme aina uskoneet, että onnelliset kodit ja laadukas asuminen kuuluvat kaikille. Unelma, joka syntyi Tapiolan puutarhakaupungissa 70 vuotta sitten elää tänään jokaisessa ovenavauksessa. Asuntosäätiö 70 vuotta -sivulle >


Lue seuraava juttu

Lue lisää
asuntosaatio_koti_on_tarkein_inari_aaltojarvi
21.01.2021
Asuntosäätiö 70 v.
Koti on kaiken ydin
TEKSTI: Päivi Karvinen  |  KUVA: Mikko Käkelä

Asuntosäätiö on tarjonnut koteja eri elämäntilanteisiin 70 vuoden ajan. Vaikka elämäntapamme ovat muuttuneet, kodin perusolemus on säilynyt. ”Koti on ihmiselle sekä fyysinen paikka että mielentila”, toteaa sosiologi Inari Aaltojärvi. Aaltojärvi muistuttaa, että asuntopolitiikalla vaikutetaan kotien perusasioihin ja sitä kautta laajasti koko yhteiskuntaan.

Asuntosäätiön tärkein perustamissyy vuonna 1951 oli ja on yhä edelleen päästä tuottamaan kaikille hyviä koteja viihtyisiin asuinympäristöihin. Perustajajärjestöt Invalidiliitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, SAK, Vuokralaisten Keskusliitto, Virkamiesliitto (lakkautettu) ja Väestöliitto ymmärsivät, että koti on tavalla tai toisella ihmisen elämän ydinasia ja siksi asuntopolitiikka on keskeisessä roolissa yhteiskunnan kehittämisessä.

Kodin merkitystä on tutkittu yllättävän vähän. Tämän totesi aikoinaan myös tamperelainen sosiologi Inari Aaltojärvi, joka päätti tehdä gradunsa kodin merkityksestä vuonna 2005.  

– Kuvaavaa on, että professorini tuhahti, että mikä aihe tuo nyt on. Yhteiskuntatieteissä ollaan yleensä kiinnostuneita laajemmista rakenteista, mutta minä ajattelin, että rakenteet tarvitsevat syntyäkseen arkisia asioita ja päätin tehdä graduni haluamastani aiheesta, kertoo Aaltojärvi. Aaltojärvi jatkoi samalla teemalla myös väitöstutkimuksessaan vuonna 2014 tutkiessaan teknologian merkitystä kodeissa.

Henkiset tekijät tärkeitä

Aaltojärven kiinnostus aiheeseen heräsi lastensuojelussa suoritetun opiskeluaikaisen työkokemuksen myötä. Työ laajensi ajattelua kodin merkityksen moninaisuudesta ja toisaalta tärkeydestä. Myös laitoksen voi mieltää kodiksi tai kotoisaksi paikaksi, jossa on hyvä olla.

– Tutkimuksiini liittyvissä haastatteluissa nousi selkeästi esiin, kuinka koti muodostuu yhtä aikaa fyysisestä paikasta ja sosiaalisista suhteista niin kodissa kuin myös sen ulkopuolella. Koti mielletään omaksi henkiseksi mielentilaksi ja kotona pitää voida olla oma itsensä, toteaa Aaltojärvi.

Kodin olemus muodostuu yllättävän saman tyyppisistä elementeistä eri ikäisillä ihmisillä.

– Tärkeimpänä hyvän kodin tekijänä pidetään nimenomaan henkisiä tekijöitä, kuulumista omaan paikkaan ja sosiaaliseen verkostoon. Myös ihmisten muistot puhuvat tämän puolesta. Jos jokin tila ei ole muodostunut kodiksi, syy on yleensä siinä, etteivät asiat elämässä ole juuri tuolloin olleet muutoin kunnossa. On ollut esimerkiksi riitaa läheisten kanssa.

Tavaroillakin oma roolinsa

Tavaratkin ovat tärkeitä, mutta harva haluaa tunnustautua olevansa niissä kiinni. Tavaroissa näkyy ennen kaikkea vallitsevat trendit. Esimerkiksi näin konmarituksen aikaan tavaroiden määrää jopa häpeillään.  

Luonnollisesti myös ihmisen persoona vaikuttaa kodin tavaramäärään. Kirjojen suurkuluttajan koti, kuten Aaltojärvellä itsellään, täyttyy kirjoista tai musiikki-ihmisen koti levyistä. Yksi tavara on kuitenkin ylivoimainen ykkönen kodin varusteluettelossa.

– Televisio tuntuu kuuluvan kotiin, vaikka sitä myös kritisoidaan ja katsomismäärää vähätellään.

Kodissa asuvien normi muuttumassa

Suomessa on vuosikymmeniä nähty koti yksikkönä, jossa asuu ydinperhe kasvattaen kunnon kansalaisia yhteiskuntaa varten. Yksinasuvia sinkkuja on ihan viimevuosiin saakka pidetty jollain lailla erikoisuuksina. Samoin on laita sateenkaari- tai uusperheiden kohdalla.

– Onneksi pikkuhiljaa on alettu ymmärtää, että koteja on erilaisia. Siitä huolimatta tietynlaista kodin normitusta tapahtuu yhä edelleen esimerkiksi sosiaalisen median kuvittamien kotien myötä ja moni myös kokee, ettei oma koti täytä normin vaatimuksia. Silti ymmärretään, että vaikka kodin ulkoiset ominaisuudet eivät täyttäisi kuvitellun normin vaateita, oma koti koetaan juuri itselle sopivaksi paikaksi, selittää Aaltojärvi.

Teknologia ei määrittele kodin olemusta

Viime vuosina teknologia on tullut yhä tiivimmin osaksi asumista. Rakentamisessa on otettu käyttöön ekologista kestävyyttä lisäävää tekniikkaa ja toimintatapoja. Sen lisäksi ihmiset ovat hankkineet yhä enemmän älytekniikkaa koteihinsa.

– Teknologia ei selvästikään kuitenkaan määrittele kodin olemusta, eikä sen haluta hallitsevan kotia. Silti se vaikuttaa merkittävästi sosiaalisiin suhteisiin, ajankäyttöön ja myös siihen, että ihmisten pitää tehdä enemmän työtä, jotta voivat ylläpitää omasta mielestään hyvää kotia.

Kodin teknologian osalta ihmiset toivovat ennen kaikkea helppoutta ja huomaamattomuutta. Teknologian toivotaan auttavan arjen asioiden hoitamista, ei tuovan stressiä.

– Teknologia näyttäytyy monelle myös uhkaavana ja sen pelätään vievän mennessään kodin tunnun. Suurin osa ihmisistä tuntuu kuitenkin hyväksyvän teknologian ekologiset ulottuvuudet talotekniikassa.

Teknologian vyörymistä koteihin pelkääville Aaltojärvellä on rauhoittavaa kerrottavaa.

– Teknologioita tulee ja menee. Asumisessa teknologia tulee todennäköisesti kehittämään enemmän talotekniikkaa. Jokainen itse vaikuttaa siihen, kuinka paljon kotiinsa hankkii teknologiaa ja miten sitä käyttää. Näillä asumisen kustannuksilla ei toisaalta kenelläkään tavallisella palkansaajalla ole rahaa täyttää kotiaan teknologialla.

Palataanko ahtaaseen asumiseen?

Kodin ydinmerkitys ei Inari Aaltojärven mielestä tule muuttumaan tulevaisuudessakaan.

– Ihminen tarvitsee paikan missä asua, eivätkä sosiaaliset vuorovaikutussuhteet katoa ihmisten elämästä, vaikka kommunikointitavat muuttuisivatkin. Perheen käsite tulee varmaan laajentumaan entisestään eli ketä koetaan kuuluvan perheeseen ja asuvan kodeissa. Lainsäädäntökin seuraa tuota kehitystä perässä jossain vaiheessa esimerkiksi asumistukijärjestelmien osalta.

Myös yhteiskunnalliset tekijät linjaavat Aaltojärven mielestä asumisen tulevaisuutta tiettyyn suuntaan.

– Suomalaisessa asumisessa mennään näillä näkymin takaisin pienempiin tiloihin asumisen korkeiden kustannusten, kaupungistumisen ja työpaikkojen sijainnin myötä. Toisenlaisella asuntopolitiikalla voitaisiin vaikuttaa niin asumisen hintaan kuin siihen millaisia asumismuotoja on tarjolla.

Asumisen kustannukset vaikuttavat olennaisesti niin asunnon koon kuin myös asuinalueen valintaan. Näilläkin tekijöillä on suuri vaikutus siihen, millaiseksi ihminen kokee oman kotinsa.

– Tärkeintä olisi, että poliittisin ratkaisuin mahdollistettaisiin ihmisille kohtuuhintainen asuminen ja valinnanvapaus siihen, missä haluaa asua, painottaa Aaltojärvi.

Ja se asunto voi Aaltojärven tutkimusten mukaan olla yhä useammin omistusasunnon sijaan vuokra- tai asumisoikeusasunto.

– Yllättävän joustavasti nykyään suhtaudutaan asumismuodon muutoksiin. Asiaa ajatellaan yhä enemmän elämänvaihekysymyksenä eli mikä asumismuoto sopii itselle mihinkin elämänvaiheeseen, summaa Aaltojärvi.




Maailma ympärillämme muuttuu, mutta yksi asia pysyy: koti on tärkein. Asuntosäätiö perustettiin vuonna 1951 kuuden kansalaisjärjestön Invalidiliiton, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, SAK:n, Vuokralaiset Ry:n, Väestöliiton ja Virkamiesliiton (lakkautettu) toimesta.

Olemme aina uskoneet, että onnelliset kodit ja laadukas asuminen kuuluvat kaikille. Unelma, joka syntyi Tapiolan puutarhakaupungissa 70 vuotta sitten elää tänään jokaisessa ovenavauksessa. Asuntosäätiö 70 vuotta -sivulle >


Lue seuraava juttu

Lue lisää

Jaa tämä sivu