Maailma ympärillämme muuttuu, mutta yksi asia pysyy:
koti on tärkein.

Asuntosäätiö perustettiin vuonna 1951 kuuden kansalaisjärjestön Invalidiliiton, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, SAK:n, Vuokralaiset Ry:n, Väestöliiton ja Virkamiesliiton (lakkautettu) toimesta suunnittelemaan ja rakentamaan Suomen oloihin sovellettua ja kehitettyä puutarhakaupunkia – suomalaista kaupunkirakentamisen mallia, Tapiolaa.

Olemme aina uskoneet, että onnelliset kodit ja laadukas asuminen kuuluvat kaikille. Kun koko kortteli tuntuu kodilta, elämä on rikkaampaa, turvallisempaa ja onnellisempaa. Siksi haluamme yhä rakentaa monimuotoisia asuinympäristöjä ja tarjota pelkän neljän seinän sijaan koteja, jotka elävät. Katsomme kauas huomiseen ja haluamme yhdessä luoda kestäviä kortteleita ja onnellisia koteja. Unelma, joka syntyi Tapiolan puutarhakaupungissa 70 vuotta sitten elää tänään jokaisessa ovenavauksessa.
 
 

asuntosaatio_70_vuotta_juhlavuosilogo_2021
MLL_esa_iivonen
09.09.2021
Asuntosäätiö 70 v.
Asumisen viihtyvyystekijöillä suuri vaikutus hyvinvointiin

TEKSTI: Päivi Ruuskanen  |  KUVA: Mikko Käkelä

Asumisen jatkuva kallistuminen kasvukeskuksissa on tuottanut yhä pienempiä asuntoja viime vuosina. Vaarana on, että liiallinen tehokkuusajattelu jyrää viihtyvyyden, joka vaikuttaa monella tavalla ihmisten hyvinvointiin ja jopa syntyvyyteen.

Mannerheimin Lastensuojeluliiton tavoitteena on lapsiystävällinen Suomi ja asumiseen liittyvät asiat kuuluvat olennaisena osana tuon tavoitteen keinovalikoimaan. Siksi MLL on myös yksi Asuntosäätiön perustajajärjestöistä.

Liiton asuntopoliittinen linjaus on hyvin laaja-alainen ja kertoo syvästä ymmärryksestä asuntoasioiden vaikutuksesta ihmisten ja yhteiskunnan hyvinvointiin. MLL:n asuntopoliittisena tavoitteena on monipuolinen asuntotarjonta erilaisille perheille, kohtuuhintaisuus ja riittävä asuntotuotanto kaikissa asumismuodoissa.

Järjestön johtava asiantuntija Esa Iivonen on juuri nyt erityisen huolissaan nuorten heikentyneestä tilanteesta asuntomarkkinoilla.

– Kaikilla perheillä pitäisi olla mahdollisuus elämäntilanteen vaatimaan asumiseen kohtuuhinnalla eli mahdollisuus hankkia riittävän kokoinen asunto. Haasteena tällä hetkellä on, että asumisväljyydessä on otettu takapakkia ja samaan aikaan asuminen on kallistunut merkittävästi. Erityisesti nuorten asema asuntomarkkinoilla on heikentynyt jopa siten, että asia vaikuttaa syntyvyyteen, toteaa Iivonen.

Syntyvyysluvut ovat romahtaneet viimeisen kymmenen vuoden aikana 61 000 vuosittain syntyvän lapsen määrästä 46 000 vauvaan. Toisen Asuntosäätiön perustajajärjestön, Väestöliiton tutkimuksissa on todettu, että kallis asuminen on tärkeä vaikuttaja perhesuunnitteluun.

– Ihmisillä ei ole varaa riittävän isoon asuntoon ja siksi myös viihtyvyydessä on otettu takapakkia. Tehokkuusajattelu on jyrännyt viihtyvyysajattelua ja sillä on merkittäviä vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin, muistuttaa Iivonen.

Kiinnittymättömyys vaikuttaa erityisesti lapsiin

Viihtyisä asuminen koostuu Iivosen mielestä monesta tekijästä. Se on yhtä lailla asunnon toimiva pohjaratkaisu kuin viihtyisä ja turvallinen ympäristö viheralueineen, leikkipaikkoineen ja ulkoilumahdollisuuksineen. Myös hyvät julkiset liikenneyhteydet ja kevyen liikenteen väylät sekä palvelut ja harrastusmahdollisuudet ovat osa viihtyisää asumista.

Kaikki lähtee kuitenkin asunnoista. Jos asunto ei ole viihtyisä, eikä sitä pysty muuntamaan omien tarpeiden mukaan, ihminen haluaa väistämättä muuttaa itselle sopivampaan kotiin eli asukasvaihtuvuus lisääntyy, mikä puolestaan heikentää ihmisten kiinnittymistä alueeseen. Se puolestaan kylvää Iivosen mukaan siemeniä epävarmuuden ja turvattomuuden tunteelle.

– Tämä vaikuttaa erityisesti lapsiin, joille lähiympäristö on keskeisessä roolissa elämässä. Siellä muodostuvat kaverisuhteet ja opitaan itsenäisen elämän perusteet, mutta kyllä kiinnittymisellä on merkitystä myös aikuisten sosiaalisiin suhteisiin. Yksinasuvien määrä on voimakkaasti lisääntynyt ja, jos ihminen ei pysty kiinnittymään alueeseen ja luomaan sosiaalisia verkostoja, se lisää yksinäisyyttä entisestään.

Pienet asunnot haastavat myös kaupunkisuunnittelua

Iivonen korostaa, että pääpiirteittäin suomalaisessa asunto- ja kaupunkisuunnittelussa ollaan menty eteenpäin, mutta asuntojen koon pieneneminen on Iivosen mukaan todella iso haaste. Pitkälle viety tehokkuusajattelu on tuottanut pienempiä asuntoja ja yksipuolisempia asuinalueita.

– Se on haaste myös kaupunkisuunnittelulle. Nyt tarvittaisiin monipuolisuutta niin asuntokantaan kuin myös asuntojen omistusmuotoihin ja alueen palvelutarjontaan. Alueelta pitäisi löytyä asuntojen lisäksi kivijalkakauppoja, työpaikkoja ja harrastusmahdollisuuksia. Monipuolisuus vaikuttaa sekin ihmisten viihtyvyyteen, korostaa Iivonen ja lisää, että peruste pienten asuntojen hallitsevalle osuudelle tuotannosta on viimeistään korona-ajan kokemusten myötä heikentynyt. Ihmiset kaipaavat väljempää asumista.

– Korona-aika on sodan jälkeen suurin käännekohta yhteiskunnassamme ja muuttaa monia trendejä. On vielä aikaista sanoa, mitä tulee tapahtumaan, mutta myös merkkejä parempaan suuntaan menosta on nähtävissä.

Tarvitaan radanvarsirakentamista

Asuntotuotannon kasvu on tavallaan yksi merkki paremmasta, sillä riittävä tarjonta tasaa myös asumisen hintaa. Tosin vielä ollaan kaukana siitä tuotantomäärästä, että voitaisiin haaveilla edullisesta asumisesta. Iivonen muistuttaa, että pelkällä kaupunkien täydennysrakentamisella ei päästä riittävään asuntotuotantoon ja erityisesti kohtuuhintaisuuteen.

– Tarvitaan lisää radanvarsirakentamista ja myös uusia asuinalueita, joissa maanpäällinen osuus jäisi asunto- ja liiketilatuotannolle ja rata kulkisi maan alla, visioi Iivonen, joka pitää maankäytön, asumisen ja liikenteen MAL-sopimuksia tärkeinä keinoina kehittää kaupunkikeskuksia haluttuun suuntaan.

– MAL-sopimusten myötä on saatu lisättyä merkittävästi asuntotuotantoa ja joukkoliikenteen investointeja. Jatkossa tarvittaisiin yhä tiiviimpää valtion ja kuntien yhteistyötä, sillä nimenomaan liikenneinvestoinnit mahdollistavat huomattavan asuntotuotannon lisäämisen ja kaupunkirakenteen sosiaalisesti, ekologisesti sekä taloudellisesti järkevän viihtyvyyden parantamisen. Kunnilta vaaditaan puolestaan aktiivista maapolitiikkaa, jotta asuntotuotannon määrää voidaan suunnitelmallisesti lisätä, toteaa Iivonen.

– Viitteitä tällaiseen positiiviseen kehitykseen on jo nähtävissä. Kehäradan, Länsimetron ja Raidejokerin käynnistämät rakennushankkeet ovat tuoneet mukanaan positiivisia kokemuksia, ja uskon, että hyvät kokemukset edistävät vastaavantyyppisten uusien hankkeiden käynnistymistä.

Tulevaisuuden osalta Iivonen toivoisi myös panostettavan ihmisläheiseen arkkitehtuuriin ja asuntopolitiikkaan, jonka perustana olisivat ihmisten tarpeet.

– Ihmisten tarpeet pitäisi tulla kuulluksi ja erityisesti pitäisi kuunnella lasten ja nuorten tarpeita, sillä heille lähiympäristö on todella tärkeä.

Pelkkä sijoittajanäkökulma yksipuolistaa alueita

Ihmisläheisen toiminnan vastapuolena näyttäytyy tänä päivänä helposti sijoittajavetoinen tehokkuusajattelu. Sijoittajia toki markkinoilla tarvitaan, mutta ne ovat saaneet viime vuosina melko suuren painoarvon asuntosektorilla.

– Jos asuntopolitiikkaa ei mietitä laaja-alaisesti ja mennään vain sijoittajien mukaan, alueet helposti yksipuolistuvat, mikä puolestaan johtaa helposti alueiden segregoitumiseen. Se puolestaan tuo ongelmia kaikkien asukkaiden hyvinvointiin. Ihmisten tarpeista lähtevä asuntopolitiikka varmistaa, että alueilla asuu erilaisia ihmisiä, eikä niin, että sijoittaja tulee ja tekee alueen omien tuottotavoitteidensa mukaisesti, toteaa Iivonen.

Vastikään julkaistussa Helsingin kaupungin tutkimuksessa tuetusta vuokra-asuntokannasta ja asukkaiden kokemuksista todettiin, että liian yksipuolinen asukasrakenne aiheuttaa asukkaiden keskuudessa turvattomuuden tunnetta. Iivonen kaipaa tämän tyyppistä tutkimustoimintaa lisää.

– Asuntopolitiikkaa jää helposti marginaaliin, sitä pidetään itsestään selvänä asiana ja asuntokysymykset nähdään jo ratkaistuina ongelmina, koska keskimäärin asiat ovat hyvin. Meillä pitäisikin olla enemmän vaikutusten arviointia asuntopolitiikassa, jotta saataisiin paremmin esiin asuntomarkkinoilla heikommassa asemassa olevien ryhmien, kuten nuorten, ongelmat. Silloin varmistettaisiin, ettei päätöksillä heikennetä ihmisten tilannetta, pohtii Iivonen ja nostaa lopuksi vielä yhden tämän päivän haasteen, joka osaltaan vaikuttaa vahvasti asumiseen.

– Asumistuesta ollaan montaa mieltä, mutta ei sitä voida lopettaakaan, sillä monen ihmisen toimeentulo on siitä kiinni. On muistettava, että asuminen on jokaisen ihmisen perustarve ja -oikeus. Ehkä tuotantotuen lisääminen kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon voisi olla yksi keino myös asumistuen tarpeen kasvun hillitsemiseen, pohtii Iivonen.



Maailma ympärillämme muuttuu, mutta yksi asia pysyy: koti on tärkein. Asuntosäätiö perustettiin vuonna 1951 kuuden kansalaisjärjestön Invalidiliiton, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, SAK:n, Vuokralaiset Ry:n, Väestöliiton ja Virkamiesliiton (lakkautettu) toimesta.

Olemme aina uskoneet, että onnelliset kodit ja laadukas asuminen kuuluvat kaikille. Unelma, joka syntyi Tapiolan puutarhakaupungissa 70 vuotta sitten elää tänään jokaisessa ovenavauksessa. Asuntosäätiö 70 vuotta -sivulle >


Lue seuraava juttu

Lue lisää
johanna_hatonen
26.08.2021
Asuntosäätiö 70 v.
Esteettömyys mahdollistaa asumisen yhdenvertaisuuden
TEKSTI: Päivi Ruuskanen  |  KUVA: Mikko Käkelä

Esteettömyys on osa laadukasta ja käyttäjälähtöistä suunnittelua, asumisen perusasia, joka lisää asumisen turvallisuutta, toiminnallisuutta ja viihtyisyyttä. Se luo myös pohjan yhdenvertaisille valinnan mahdollisuuksille.

– Esteettömät ja toimivat tilat auttavat kaikkien asukkaiden elämää ja antavat mahdollisuuden valita omien tarpeiden mukaisen asunnon ja siten toteuttaa itseään myös asuinpaikan valinnassa, toteaa Invalidiliiton esteettömyysasiantuntija Johanna Hätönen.

Esteettömyyden merkitys voi korostua tilanteissa, joissa oma liikkumis- tai toimimistapa muuttuu pysyvästi tai väliaikaisesti. Murtunut jalka tai liikkuminen lastenvaunujen kanssa voi herättää huomaamaan puutteita omassa asuinympäristössä ja miettimään, keitä varten ne on suunniteltu. Hätönen antaa esimerkkejä ratkaisuista, jotka helpottavat arjen sujumista kaikissa tilanteissa.

– Esimerkiksi asuintalojen sisäänkäynneissä ei pitäisi olla tasoeroja portaineen ja ulko-oven pitäisi avautua kevyesti niin, että ulos pääsee vaivatta. Hissi puolestaan saattaa lisätä asukkaalle useita vuosia mahdollisuutta asua omassa kodissaan, listaa Hätönen esteettömän asumisen etuja.

Myös kännykän selailu tai isojen kantamusten kanssa kulkeminen rapuissa helpottuu, jos porrashuoneet on suunniteltu esteettömiksi.

– Portaiden helppokulkuisuus on tärkeää kaikille. Kun askelmissa on tummuuskontrastiraita, mikä erottuu myös tuntoaistin avulla, portaiden hahmottaminen helpottuu. Samalla tavalla yhtenäinen käsijohde portaissa ja riittävän kirkas valaistus helpottavat kulkemista.

Esteettömyyden kehittäminen on usein pieniä oivalluksia ja tekoja. Asuntosäätiön uudemmissa taloissa esteettömyyttä on kehitetty muun muassa nykytekniikan keinoin. Joissain kohteissa esimerkiksi ulko-oven avaus tuo hissin automaattisesti alakertaan ja avaa oven valmiiksi tulijalle.

Asukkaiden tarpeet kunniaan

Uudemmassa asuntokannassa esteettömyyden minimitaso toteutuu rakennuslain esteettömyysasetusten ohjatessa suunnittelua ja rakentamista. Asuntojen pohjaratkaisuilla on iso merkitys esteettömyyden toteutumisessa. Esimerkiksi tarkoituksenmukaisesti mitoitetut wc- ja peseytymistilat sekä mahdollisuudet kalustaa asuinhuoneita eri tavoin lisäävät asuntojen joustavuutta myös muuttuvissa elämäntilanteissa.

– Esteettömyys toteutuu tavallaan jo uusissa asuintaloissa, mutta ikävä kyllä uusien rakennusten muodot ja massat syvärunkoisissa taloissa tuottavat pohjaratkaisuiltaan kummallisia ja toimimattomia asuntoja. Eli esteettömyys toteutuu nyt paperilla, mutta ei välttämättä käytännössä, harmittelee Hätönen, joka toivoisi ammattitaitoisen suunnittelun nousevan uuteen arvoonsa.

– Asuntosuunnittelua pitäisi ohjata asukkaiden tarpeet, ei tuottotavoitteet, jotka rajoittavat myös suunnittelijoiden työtä. Lainsäädäntö pitää kyllä huolen, että asunnoissa selviää ja pärjää, mutta asumisen pitäisi olla enemmän, sen pitäisi olla viihtyisää.

Tuottotavoitteellinen tuotanto koskee vapaarahoitteisia asuntoja. Valtion tukemassa tuotannossa asunnot ovat keskimäärin isompia kuin vapaarahoitteisessa asuntokannassa ja ko. tuotannon laatua myös ohjataan tarkemmin.

ARA-tuotannossa myös asumisen innovaatioiden pilotointi on yleisempää, koska asuntojen omistaminen on yleishyödyllisyyden ohjaamaa. Esimerkiksi puukerrostalorakentamisen kehittäminen oli pitkään pelkästään ARA-tuotannon varassa.

Yhteistiloille kannusteita

Hätönen toivoo myös kunnista löytyvän kunnianhimoa kaavoituksen kehittämiseen.

– Kaikki rakentaminen lähtee kaavoituksesta ja siksi myös kaavoittajalla pitää olla ymmärrystä esteettömyydestä, ettei aseteta asuntojen suunnittelijoita mahdottoman tilanteen eteen, toteaa Hätönen ja visioi asuntojen tuottajille kannusteita tehdä esimerkiksi nykyistä parempia yhteistiloja.

– Pitäisi mahdollistaa, että suunnittelemalla esimerkiksi laadukkaat porrashuoneet, voisi saada lisärakennusoikeutta asuntoihin ja niistäkin tulisi parempia. Jos näin ei tehdä, porrashuoneet ja muut tuottamattomat tilat puristetaan tyypillisesti mahdollisimman pieniksi, jolloin asunnoista tulee helposti hankalan mallisia.

Kyse on myös ihmisoikeuksista

Puutteellinen esteettömyys rajaa ihmisten yhdenvertaisia valinnanmahdollisuuksia, ja siten heikentää myös ihmisoikeuksien toteutumista. Mahdollisuus valita oma asuinpaikka on määritelty sekä Suomen perustuslaissa että esimerkiksi Yleissopimuksessa vammaisten henkilöiden oikeuksista.

– Jotta tämä tavoite voisi aidosti toteutua tarvitaan lisää esteettömiä asuntoja ja asuinalueita. Tavoite ei toteudu vain uutta rakentamalla, vaan korjausrakentaminen on isossa roolissa, jotta valinnanmahdollisuuksia löytyisi myös eri ikäisiltä asuinalueilta, toteaa Hätönen.

Tällä hetkellä asumiseen liittyvät valinnanmahdollisuudet eivät vielä toteudu yhdenvertaisesti kaikille. 

– Jotta tilanne muuttuisi, pitäisi ottaa paremmin huomioon asukkaiden moninaisuus ja esimerkiksi erilaiset tavat liikkuva ja toimia. Suunnitteluun pitäisi myös varata riittävästi resursseja, jotta suunnittelijoilla olisi aikaa kehitellä toimivia ratkaisuja.

Esteettömyydelle yhä suurempi tarve

Kehityksen pahimpana esteenä Hätönen pitää esteettömyyden näkemistä rajatun ihmisryhmän asiana, erillispalikkana asuntosuunnittelussa. Sen sijaan sen pitäisi olla mukana suunnittelussa alusta lähtien.

– Jos halutaan edistää valinnan mahdollisuuksia ja kaikkien asukkaiden etuja, ei voi tehdä muuta kuin esteetöntä. Tärkeää on myös suunnitella muuntojoustavia asuntoja, jotta asukkaat viihtyisivät samassa asunnossa pidempään ja voisivat nykyistä paremmin juurtua asuinpaikkaansa, pohtii Hätönen.

Esteettömyyden aito huomioiminen asuntosuunnittelussa on erittäin tärkeää myös siksi, että asuntokanta uusiutuu kovin hitaasti, vain noin prosentin vuosivauhdilla, ja tarve esteettömille asunnoille tulevaisuudessa on yhä suurempi muun muassa väestön ikääntymisen takia.

Myös korona tulee todennäköisesti muuttamaan pysyvästi asumistarpeitamme etätyön lisääntymisen myötä. Kotiin kaivataan enemmän tilaa ja muunneltavuutta.

Alalle tarvitaan lisää tuotekehittelyä

Usein esteettömyyden esteeksi mainitaan kustannukset. Hätönen kääntää näkökulman kustannuksista jälleen suunnitteluun.

– Voidaan kysyä, onko se esteettömyys vai huono suunnittelu, mikä maksaa eli hyvä suunnittelu on tässäkin asiassa keskeisessä roolissa. Jos esteettömyys otetaan alusta lähtien suunnittelussa huomioon, ei esteettömät ratkaisut ole välttämättä kalliita, korostaa Hätönen ja kaipaa alalle parempaa tuotekehittelyä.

– Kun puuttuu hyvät tuotteet, kuten esteettömyyden huomioon ottavat tilatehokkaat kylpyhuone-elementit, joudutaan tekemään kummallisia ratkaisuja. Ihmiset olisivat varmasti valmiita maksamaan toimivuudesta, mutta harmillista kyllä, asuntomarkkinat käyvät niin kuumana, että kaikki menevät kaupaksi ja kalliilla. Kun kysyntää on, ei tarvitse satsata myöskään tuotekehitykseen, harmittelee Hätönen, joka kaikesta huolimatta on toiveikas esteettömyyden edistymiseen.

– Haluamme tehdä töitä juuri sen eteen, että ihmiset oivaltavat esteettömyyden mahdollisuudeksi, joka tuo etuja kaikkien ihmisten elämään. Ihmisten tietoisuus esteettömyyden merkityksestä lisääntyy koko ajan.



Maailma ympärillämme muuttuu, mutta yksi asia pysyy: koti on tärkein. Asuntosäätiö perustettiin vuonna 1951 kuuden kansalaisjärjestön Invalidiliiton, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, SAK:n, Vuokralaiset Ry:n, Väestöliiton ja Virkamiesliiton (lakkautettu) toimesta.

Olemme aina uskoneet, että onnelliset kodit ja laadukas asuminen kuuluvat kaikille. Unelma, joka syntyi Tapiolan puutarhakaupungissa 70 vuotta sitten elää tänään jokaisessa ovenavauksessa. Asuntosäätiö 70 vuotta -sivulle >


Lue seuraava juttu

Lue lisää
Asuntosaatio_Anne_Viita
12.08.2021
Asuntosäätiö 70 v.
Vuokralla asuminen on oikeutettu tapa asua
TEKSTI: Päivi Ruuskanen  |  KUVA: Mikko Käkelä

Vaikka vuokra-asuminen yleistyy koko ajan, yhä edelleen asumismuotoa vaivaa imago-ongelma. Vuokralaiset kokevat, että vuokralla asuminen on aina jollain lailla väärä tapa asua. Edunvalvonnan haasteena on myös kallis asuminen. 

Vuokralaiset ry:n toiminnanjohtaja Anne Viita on hoitanut vuokralaisten edunvalvontatehtäviä jo yli 30 vuotta. Sinä aikana asuntomarkkinoilla on tapahtunut paljon eli hiljaista tietoa asumisen asioista on kertynyt reppuun melkoisesti. Hän on ollut pitkään myös Asuntosäätiön hallituksessa ja toimii tällä hetkellä sen puheenjohtajana. Vuokralaiset ry on yksi Asuntosäätiön perustajajärjestöistä.   

Historian havinaa 

Samaan aikaan, kun Viita aloitti uraansa Vuokralaisissa, Suomessa elettiin 80-luvun lopulla hurjaa nousukautta, joka laittoi myös asuntojen hinnat nousukiitoon. Kuumentuneet markkinat synnyttivät pikavauhdilla asumisoikeusjärjestelmän helpottamaan erityisesti lapsiperheiden elämää.  

90-luvun alun suuri lama puolestaan romahdutti omistusasuntomarkkinat ja lisäsi sekä vuokra- että asoasuntojen kysyntää. Vuokrasääntelyn purku vuonna 1995 vapautti vuokramarkkinat ja lisäsi toki asuntotuotantoa, mutta avasi pandoran lippaan vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen hinnoittelulle.   

Ympyrä on sulkeutunut sikäli, että sekä omistusasuntojen että vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen hinnat ovat jälleen ennätyksellisen korkeat.  

– Kohtuuhintaisen ARA-vuokra-asumisen suosio on lähtenyt kovaan nousuun, mutta entistä harvempi saa asunnon, sillä niiden määrä on vähentynyt rajusti parissa kymmenessä vuodessa, kertoo Viita. 

Vanhoista asenteista eroon 

Vuokralla asuvia on Suomessa jo noin 1,5 miljoonaa henkilöä. Vuokralaisten suuresta määrästä huolimatta asumismuoto kärsii yhä imago-ongelmasta. Jos asut vuokralla ARA-asunnossa ja tulot nousevat himpun verran yli rajojen, saat tuntea olevasi ei toivottu asukas. Jos puolestaan asut vapaarahoitteisessa vuokra-asunnossa, saat selitellä, miksi et osta omistusasuntoa.  

– Ei selvästikään ole oikeaa tapaa olla vuokralainen. Hallintamuotojen pohtimisen sijaan pitäisi mielestäni aina olla etusijalla ajatus siitä, että asukas saa tarpeitaan vastaavan asunnon. Meidän pitäisi jo päästä 70-luvun ajattelumallista, että hyvät perheet asuvat vain omistusasunnossa, esittää Viita. 

Vuokra-asumisen suosiota ei selitä pelkästään kalliit omistusasunnot. Myös elämäntapamme ovat muuttuneet ja vuokra-asuminen palvelee ihmisten tarpeita paremmin.  

– Toisaalta asuntomarkkinoiden polarisoituminen hyvän ja huonon kysynnän alueisiin on tuonut esiin omistusasumisen riskejä, mikä on heikentänyt omistusasumisen imagoa, pohtii Viita ja muistuttaa, että omistusasunnot ovat helposti myös työmarkkinoiden kehittymistä jarruttava tekijä. 

– Ihmiset ovat huomattavasti tiukemmin tiettyyn paikkaan sidottuja omistusasuntojen myötä.  

Vuokrasääntelyn keino pitäisi tutkia 

Viidan mielestä on hyvä asia, että vuokra-asuntoja on nykyään runsaasti tarjolla. Ongelmana on kuitenkin asumisen korkea hinta, jota koronatilanne on kärjistänyt. ARAn tilastojen mukaan vapaarahoitteiset vuokra-asunnot ovat esimerkiksi Helsingissä yli puolet kalliimpia kuin ARA-asunnot.  

– On kestämätöntä, että asuminen on se, jonka kustannukset nousevat koko ajan, korostaa Viita, eikä sulje pois vuokrasääntelynkään palauttamista.  

– Vuokrasääntelyn purkua on vastustettu ajatuksella, että sitten vuokra-asuntotuotanto loppuu. Mutta onko vapaarahoitteinen asuntotuotanto kuitenkaan se oikea keino saada markkinoille uusia asuntoja? Eikö kansantaloudellisesti olisi järkevämpää tuottaa lisää kohtuuhintaisia ARA-asuntoja, joissa ihmisille jäisi rahaa käytettäväksi esimerkiksi palvelujen ostamiseen, kysyy Viita. 

Usein kuitenkin kuulee väitettävän, että ARA-tuotanto syrjäyttää vapaarahoitteisen tuotannon. 

– Tuotantoluvut kertovat ihan toista. Parissa kymmenessä vuodessa markkinoilta on hävinnyt kymmeniä tuhansia kohtuuhintaisia ARA-asuntoja samaan aikaan kun vuokra-asuntojen kokonaistuotannon määrä on kasvanut. Käytännössä se on tarkoittanut asukkaille jatkuvasti kasvavia asumisen kustannuksia ja veronmaksajille isoa vuosittaista laskua asumistukimenoina.  

Päivähoitokin kuuluu nykyään kaikille 

Viita haluaisi ehdottomasti lisätä ARA-asuntojen määrää nykyisestään. Hän ei myöskään pidä kestävänä perusteena vastustaa ARA-tuotantoa siksi, että asuntoja ei riitä kaikille halukkaille. Hän ottaa esimerkin päivähoitopuolelta. 

– Vielä 70-luvulla päiväkodit oli tarkoitettu vain yksinhuoltajien lapsille. Muiden perheiden lapset sijoittuivat yksityisiin päivähoitopaikkoihin. Tänä päivänä pidetään itsestään selvänä asiana, että julkinen päivähoito kuuluu kaikille tulotasosta riippumatta. Samalla tavalla pitäisi nähdä asumiskysymys. Kyse on resurssien vapauttamisesta yhteiskunnan kehittämiseen. 

Asotuotannolla liikkuvuutta markkinoille 

Vuokra-asuntojen lisäksi Viita haluaisi lisää asumisoikeusasuntoja, joiden turvin pystyttäisiin helpottaa kaikkien ikäryhmien taloudellista elämäntilannetta. Vuokralaiset ry toimii myös asoasukkaiden edunvalvojana. 

– Riittävällä asotuotannolla saataisiin liikkuvuutta asuntomarkkinoille, kun ARA-vuokra-asunnoista tai vanhoista omistusasunnoista voitaisiin siirtyä asoasuntoihin.  

Tällä hetkellä liikkuvuutta ei pahemmin ole. Esimerkiksi Asuntosäätiön asumisoikeusasunnot ovat lähes täyskäytössä ja asukasvaihtuvuus vähäistä. Myös asoasioissa Viidalla on asuntopoliittisia terveisiä. 

– Asumisoikeusasuntojen tuotantoa hidastaa hallituskausittainen tempoileva asuntopolitiikka, minkä takia tuotanto on koko ajan katkolla. Ikään kuin järjestelmä ei olisi vieläkään vakiinnuttanut paikkaansa, harmittelee Viita. 

Asukasvaikuttaminen on lähidemokratiaa 

Vaikka hinta-asia on jatkuvasti paheneva ongelma, on vuokra-asumisessa moni asia mennyt myös hyvään suuntaan. Viita kehuu nykyaikaisia vuokranantajia pääosin valveutuneiksi ja yhteistyökykyisiksi.  

– Moni vuokranantaja ymmärtää jo, että vuokralainen ja vuokranantaja ovat lopulta samassa veneessä asumisen kysymysten kanssa, kehuu Viita. 

Yksi tärkeimmistä keskustelunaiheista vuokranantajien kanssa on asukkaiden tiedonsaanti- ja osallistumisoikeus. Parhaillaan ollaan uudistamassa lakia yhteishallinnosta ja siinä vuokralais- ja vuokranantajatahojen näkemykset ovat osittain vastakkaiset. Vuokranantajapuoli haluaa Viidan mukaan keskittyä asukasvaikuttamisessa pehmeämpiin asioihin kuten yhteisöllisyyteen. 

– Asukkaiden tyytymättömyys lähtee usein tiedon puutteesta ja siksi tiedon jakaminen ja kuulluksi tuleminen myös kiinteistöjen kunnossapitoon ja talouteen liittyvistä asioista on tärkeää. Tiedon saaminen on lähivaikuttamista ja luo luottamusta vuokranantajan toimintaan, vaikka lopulliset päätökset tehtäisiinkin yhtiössä, korostaa Viita, joka toivoo ympäristöministeriön kiinnittävän asiaan erityistä huomiota lakia uudistettaessa.  

– Asukasvaikuttaminen on lähidemokratiaa ja sitä pitää kunnioittaa. 

Tulevaisuus on asumisen palveluissa 

Kaiken kaikkiaan Viita uskoo vuokra-asumisen suosion jatkavan kasvuaan tulevaisuudessa. 

– Yhteiskunta on muuttunut monella tavalla pirstaloituneeksi, mikä lisää pienemmän riskin asumismuotojen suosiota. Uudet vuokralaissukupolvet ovat myös yhä valveutuneempia eli vuokranantajien täytyy osata tarjota yhä monipuolisimmin asumiseen liittyviä palveluita, visioi Viita ja antaa jälleen evästystä poliittisille päättäjille. 

– Tarvittaisiin jälleen uusi asumisen kehitysohjelma ”Hyvä asuminen 2030”, jotta tulevaisuuden asumisen tarpeet osattaisiin huomioida laajasti asuntosektorilla. Esimerkiksi asumisen väljyys on noussut koronan myötä entistä tärkeämmäksi tekijäksi. Myös keskiluokan asumistarpeita olisi nyt tärkeää tutkia tarkemmin. Tavallisten palkansaajien asumisahdinko vaikuttaa selkeästi jopa syntyvyyteen ja on sellainen asuntomarkkinoiden hiljainen signaali, jota ei pitäisi sivuuttaa ajattelemalla, että onhan ennenkin pärjätty, painottaa Viita. 



Maailma ympärillämme muuttuu, mutta yksi asia pysyy: koti on tärkein. Asuntosäätiö perustettiin vuonna 1951 kuuden kansalaisjärjestön Invalidiliiton, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, SAK:n, Vuokralaiset Ry:n, Väestöliiton ja Virkamiesliiton (lakkautettu) toimesta.

Olemme aina uskoneet, että onnelliset kodit ja laadukas asuminen kuuluvat kaikille. Unelma, joka syntyi Tapiolan puutarhakaupungissa 70 vuotta sitten elää tänään jokaisessa ovenavauksessa. Asuntosäätiö 70 vuotta -sivulle >


Lue seuraava juttu

Lue lisää
heikki_laaksonen
22.07.2021
Asuntosäätiö 70 v.
Ympäristö on sivistyksen mittari

TEKSTI: Päivi Karvinen  |  KUVA: Mikko Käkelä

Kotkan Sapokan vesipuistolla ja Asuntosäätiön ensimmäisellä hankkeella Tapiolalla on muutakin yhteistä kuin vain kaunis ja vehreä kaupunkimiljöö. Molempien rakentamiseen tarvittiin sinnikkyyttä, luovuutta ja periksi antamattomuutta. Sapokan vesipuiston isän Heikki Laaksosen mukaan ymmärrys viherympäristön merkityksestä kertoo elintason ja sivistyksen tasosta.

Sodanjälkeinen Suomi sinnitteli pitkään toimeentulon parissa ja ympäristön kohentaminen koettiin lähinnä turhakkeeksi. Siihen nähden Heikki Laaksonen pitää Asuntosäätiön puutarhakaupunki-idean toteutusta 50-luvulla merkittävänä saavutuksena. Vielä 80-luvullakin, Sapokan hanketta viriteltäessä, viherympäristön arvostus oli lapsenkengissä ja asenteet sen mukaisia. 

– Kolme vuotta minulla meni puhuessa kaupungin päättäjiä Sapokan taakse. Sain rahoituksen hankkeelle siksi, että tekninen johtaja kyllästyi jatkuvaan jauhamiseeni ja esitti päättäjille myönnettäväksi rahaa hankkeelle. Yllättäen se myös annettiin ja pääsimme vuonna 1990 aloittamaan työt, kertoo vastikään Kotkan kaupunginpuutarhurin toimesta eläköitynyt Laaksonen.

– Saimme rahoituksen neljäksi vuodeksi, mutta muun muassa 90-luvun alun laman takia rahoitus meinasi katketa alkuunsa. Onneksi olimme jo saaneet alueen kaivuutöillä niin karmean näköiseksi, että pakkohan se oli kaupunkilaisten mielestä kuntoon saada, naurahtaa Laaksonen.

Sinnikkyys palkittiin monin tavoin

Tarinaan liittyy todella monta mutkaa ja herkullista yksityiskohtaa, mutta lopussa kuitenkin kiitos seisoi samalla tavalla kuin Tapiolan kohdalla aikoinaan. Alue alkoi rakentuessaan saada mainetta ja kunniaa, mikä käänsi vastustajienkin ymmärryksen paremmalle tolalle.

– Sapokka sai ensimmäisen palkintonsa vuonna 1992. Olihan se kotkalaisille hämmentävää, että muualta tullaan kiittämään ja antamaan tunnustusta. Palkintojen jälkeen oli helppo saada rahaa muihinkin erikoispuistoihimme ja keskustelu kääntyi niin, että puistot pitäisi saada nopeammin valmiiksi, muistelee Laaksonen, joka pitää kuitenkin hyvänä asiana sitä, että projekti vaati aikaa toteutuakseen.

– Oli aikaa harkita, kun ei voinut tehdä nopeasti. Ja kun kaikesta oli pulaa, toteutimme jo 35 vuotta sitten nykyään niin trendikästä kierrätystä. Puistossa on käytetty kiveyksinä kotkalaista katukiveä 20-luvulta, hyödynnetty puna-armeijan tuhoamien puutalojen sokkelikiviä ja löytyypä täältä myös paperiteollisuuden pyöreä murskakivikin. Vesiputouskaan ei ole pelkkä visuaalinen elementti, vaan sitä on käytetty lahden puhdistamiseen.

Luonto ja rakennettu ympäristö limittäin

Puistossa on hyödynnetty paljon myös luonnonkiviä ja perusajatuksena on ollut, että luonnonmetsä ja rakennettu tila limittyvät harmonisesti keskenään.

– Luonto ja rakennettu ympäristö pitäisi aina saada yhteen. Usein tehdään virhe, että niiden välillä on veitsellä leikattu raja. Täällä valopylväätkin ovat ennen kaikkea köynnöstelineitä, kertoo Laaksonen.

Samalla tavalla Asuntosäätiö halusi Tapiolan rakentamisessa huomioida ympäröivän luonnon. Säätiön johto kävi jopa itse paikan päällä varmistamassa, että rakentajat eivät kaada puita turhaan pelkästään helpottaakseen rakentamista. Myös arkkitehtuuri haluttiin tehdä mahdollisuuksien mukaan ympäristön ehdoilla ja se huomioiden.

Sapokan ja Tapiolan yhteys on noteerattu viheralalla. Eräs alan vaikuttaja piti kerran suomalaisesta viherympäristösuunnittelusta esitelmän, jossa hän hyppäsi suoraan Tapiolasta Sapokkaan. Välille ei löytynyt muita esimerkkejä.

Suunnittelu kävijöiden ehdoilla

Sapokassa on lukuisia kasvilajeja ja niiden tunnistaminen on tehty helpoksi nimilapuin. Samoin liikkuminen, esteettömyydestä on pidetty hyvää huolta.

– Ilahdun aina, kun näen invataksin tuovan tänne kävijöitä. Täällä on toki paljon portaita, eikä esteettömyyttä voida ihan kaikkiin kohtiin turvata, koska muuten tulisi tylsän näköistä miljöötä, mutta moneen paikkaan silti pääsee.

Laaksonen on kaiken kaikkiaan elämäntyöhönsä erittäin tyytyväinen.

– Aikoinaan tehdystä yleissuunnitelmasta on toteutunut kaikki olennainen, enkä näe, mitä olisi voitu tehdä toisinkaan. Yhteistyössä olemme tätä puisto-osaston kanssa hioneet kuntoon ja nykyään tämä on kaupunkilaisten aktiivisessa käytössä, toteaa Laaksonen, joka haastattelun aikana saa tervehtiä monia vastaantulijoita tuttavallisesti. Eräskin rouva huikkasi ohi mennessään, että eikö mestari osaa laiskotella.

Jokaisessa kaupungissa pitäisi olla oma Sapokkansa

Laaksonen työskenteli 80-luvulla ennen kotikaupunkiinsa Kotkaan paluuta Norjassa ja Yhdysvalloissa, jossa hän myös opiskeli maisema-arkkitehtuuria. Oppivuodet toivat vahvan näkemyksen, että kaupungin keskeisiä paikkoja ei kannata jättää hyödyntämättä kaupunkilaisten iloksi.

– Minun mielestäni jokaisessa kaupungissa pitäisi olla yksi tai useampi kohde, jota voi rinta rottingilla esitellä ystävilleen ja sukulaisilleen. Tällaiset kohteet muuttavat käsitystä kaupungista ja luovat vetovoimaa. Sapokasta on tullut erittäin suosittu matkailukohde, johon käydään tutustumassa kauempaakin, kertoo Laaksonen, joka ennen koronaa esitteli kättensä jälkiä vuosittain kymmenille ammattilaisryhmille.

Uudet asuinalueet saavat kiitosta

Viherympäristön arvostus on noussut koko ajan elintason nousun myötä. Laaksonen uskoo suuntauksen vain jatkuvan ja toivoo laajentuvan asuinalueista myös yritysten keinoksi viestittää positiivista asioita jo ennen oven avaamista.

– Viherympäristön arvostus tulee varmasti jatkumaan tulevaisuudessa ja hyvä niin, sillä sen merkityksen ymmärtäminen on mielestäni myös sivistyksen mittari. On hienoa, että yhä enemmän kiinnitetään huomiota myös asuinalueiden ympäristöihin, ja uudet alueet ovat meilläkin jo hyvällä länsimaisella tasolla, toteaa Laaksonen, jonka oma innostus alaan lähti aikoinaan Avotakka-lehdestä.

– Vanhemmilleni tuli Avotakka-lehti ja luin siitä Lahden kaupunginpuutarhuri Arvo Toivolan haastattelun. Siitä nousi idea, että tämä ala voisi olla minulle sopiva, kertoo Laaksonen, josta ihan alun perin piti tulla arkkitehti, mutta koulun opinto-ohjaaja antoi väärää tietoa, eikä mies hakeutunut sille tiellä.

– Ehkä siinä kävi tuuri, sillä kun olen työskennellyt arkkitehtien kanssa, olen todennut, että viherala on varmasti ollut minulle vapaampi sarka toteuttaa omia näkemyksiäni, naurahtaa Laaksonen ja suomalainen viherala ja kaikki Kotkan puistoissa vierailleet taatusti kiittävät tuon sattumuksen seuraamuksia.




Maailma ympärillämme muuttuu, mutta yksi asia pysyy: koti on tärkein. Asuntosäätiö perustettiin vuonna 1951 kuuden kansalaisjärjestön Invalidiliiton, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, SAK:n, Vuokralaiset Ry:n, Väestöliiton ja Virkamiesliiton (lakkautettu) toimesta.

Olemme aina uskoneet, että onnelliset kodit ja laadukas asuminen kuuluvat kaikille. Unelma, joka syntyi Tapiolan puutarhakaupungissa 70 vuotta sitten elää tänään jokaisessa ovenavauksessa. Asuntosäätiö 70 vuotta -sivulle >


Lue seuraava juttu

Lue lisää
elsa_vahanen
12.07.2021
Asuntosäätiö 70 v.
Lapsiperhe tarvitsee tilaa

TEKSTI: Päivi Karvinen  |  KUVA: Mikko Käkelä

Pullerikinahteen lapsiperheelliset antavat asuntojen suunnittelijoille ja rakennuttajille ideoita asumisen arjen helpottamiseen. Terveisiä saavat myös päättäjät, jotka haluavat Suomeen syntyvän lisää lapsia.

Tampereen Pullerikinahteen asumisoikeustalon pihamaalla käy kuhina kesäkuisena keskiviikkoiltana. Jokainen perheellinen voi samaistua tilanteeseen, jossa kuuman kesäpäivän päätteeksi hiekkalaatikolla pörrää kymmenkunta alle kymmenenvuotiasta.

Omat lapsensa jo aikuisuuteen saattaneelle toimittajalle meno nostaa muistojen hymyn huulille, mutta myös myötätunnon hurlumhein keskellä eläviä nuoria vanhempia kohtaan.  Kun lapset ovat mehunsa saaneet, päästään puhumaan lapsiperheellisten elämästä, haasteista ja asumisesta.

Kylähengen yhteisö

Paikalle ovat tulleet Elsa Vähänen, joka toimii myös talon asukastoimikunnan puheenjohtajana, puolisonsa Ville Yli-Hemmingin kanssa sekä Solja Nykänen ja Ilmari Kavén, jonka puoliso Hanna-Kaisa Karhinen liittyy myöhemmin seuraan. Heidän lapsistaan paikalla ovat leikkimässä Valma ja Armas Yli-Hemminki, Elviira Nykänen sekä Jaakob ja Loviisa Kavén.

Kaikki kehuvat kilvan asuinpaikkansa loistavaa sijaintia hyvien kulkuyhteyksien varrella, miljöön vehreyttä ja turvallisuutta lapsille sekä alueen palveluita. Tuollaisia asuinpaikan ominaisuuksia he ovat kuulemma oppineet ymmärtämään nuoruuden toisenlaisten tarpeiden jälkeen. Kaikki arvostavat myös toistensa olemassaoloa, yhteisöä, jossa on syntynyt ystävyyssuhteita.

– Tässä on sellaista kylähenkeä, toteaa Ville Yli-Hemminki, jota Solja Nykänen komppaa.

– Pidämme silmällä muidenkin lapsia pihalla ollessamme. Tästä touhusta tulee mieleen oma lapsuus, kun kuljettiin ovilla pyytämässä kavereita ulos. Lapsilla on aina kavereita.

Lapsiperhenäkökulma käytössä

Elsa Vähäsen mukaan yhteisössä on tehty paljon asioita lapsiperhenäkökulmalla. Asukastoimikunta on hankkinut taloon hämähäkkikeinun ja jalkapallomaalit. Ennen koronaa vietettiin yhdessä muun muassa hallloweeniä lasten iloksi. Koronan jälkeistä aikaa on odottamassa käyttöään Asuntosäätiön myöntämä 20-vuotisjuhlaraha, kun viimevuotisia synttäreitä ei koronan takia voitu pitää.

– Olemme hankkineet yhteiskäyttöön myös peräkärryn ja puutarhatyökaluja, jotta kaikkea ei tarvitsisi itse hankkia. Samalla säästyy myös tilaa jokaisen varastossa, kertoo Elsa Vähänen.

Siitä päästäänkin tilakysymykseen, joka selkeästi mättää jokaista perhettä. Hyvästä asuinyhteisöstä ei haluttaisi muuttaa pois, mutta tilantarve saattaa siihen ajaa. Isoja, kohtuuhintaisia perheasuntoja on liian vähän tarjolla niin Pullerikinahteella kuin ylipäänsä Tampereen asuntomarkkinoilla.

Aso on kilpailukykyinen vaihtoehto

– Me asumme nelikossa, mutta etsimme isompaa. Asunnon omistaminen ei ole meille mikään itseisarvo ja viiden hengen perheen asunnon ostaminen olisikin kallis vaihtoehto opettaja-terveydenhoitaja-pariskunnan tuloilla. Asoasunto on kilpailukykyinen vaihtoehto varsinkin, kun vesi ja netti kuuluvat hintaan, pohtii Ilmari Kavén, jonka kumppani Hanna-Kaisa Karhinen vahvistaa pariskunnan viihdesivujen löytyvän tällä hetkellä asuntomarkkinaosastolta.

– Olisi ideaalia, jos täältä saisi isomman asunnon, mutta se on ihan arpapeliä, huokaisee Ilmari Kavén, joka arvostaa asoasumisessa edullisen hinnan lisäksi helppoutta. Kun jääkaappi hajoaa, soitto isännöitsijälle tuo uuden tilalle. Lapsiperheelle sillä asialla on kaikkien haastateltavien mielestä suuri merkitys niin vaivan kuin myös talouden kannalta.

Myös Solja Nykänen etsii miehensä ja kahden lapsensa kanssa isompaa asuntoa. Nykyinen kolmio alkaa käydä auttamatta liian pieneksi.

– Tänne muuttaessa etsimme nimenomaan asoasuntoa, sillä se on hyvä vaihtoehto ennen oman asunnon ostamista. Nyt haaveenamme on ostaa omistusasunto vähän kauempaa.

Tampereella sama tilanne kuin Helsingissä

Tampereella asuntomarkkinat ovat lähentyneet pääkaupunkiseudun tilannetta sikäli, että asuntojen hinnat nousevat kovaa kyytiä varsinkin lähempänä keskustaa sijaitsevissa asunnoissa.

– Hinnat ovat Tampereella niin korkeat, ettei lapsiperheillä ole varaa ostaa riittävän kokoista asuntoa vähänkään lähempää keskustaa. Siinä olisi asoille markkinarako, esittää Ville Yli-Hemminki, joka pitää perheensä saamaa viisikkoa suorastaan lottovoittona. Ja vaikka puoliso Elsa Vähänen haikaileekin asumisen unelmissaan satavuotiaan hirsitalon perään, perhe on asettanut mukavuuden ja helppouden etusijalle. He ovat myös satsanneet nykyisen asuntonsa viihtyvyyteen.

– Kun muutimme viisikkoomme, teetätimme Staileripaketin avulla keittiön uusiksi. Se oli tosi kätevää ja siinä paketissa oli paljon vaihtoehtoja valittavaksi, toteaa Elsa Vähänen.

Eteiset ja säilytystilat pullonkauloina

Asuntoihin sinällään jokainen on tyytyväinen, paitsi eteisiin, jotka ovat melkoisia pullonkauloja perheasunnoissa. Eteisen koko on sama tuulikaappimalli asunnon koosta riippumatta.

– Isomman eteisen kun saisi, puuskahtaa Ilmari Kavén ja kaikki yhtyvät pontevasti samaan toiveeseen.

Perheasunnon eteisen pitäisi olla kaikkien mielestä niin iso, että siihen mahtuu kunnolla viidenkin hengen kengät, ulkovaatteet ja mieluusti myös harrastusvälineet. Ja kuraeteinen olisi kätevä keino saada vähennettyä arjen siivousrumbaa.

Toinen asuntojen puute on säilytystilan vähäisyys. Lapsiperheen jäsenten neljän vuodenajan vaatteet ja harrastusvälineet vaativat säilytystilaa.

– Vaikka kuinka kokee elävänsä minimalistisesti, tavaraa vaan on lapsiperheessä, huokaa kolmen lapsen äiti Elsa Vähänen, joka on tunnettu kierrättäjä ja tarkka siitä, ettei tavaraa osteta ostamisen vuoksi, vaan harkiten.

Etätyö haastaa tilankäyttöä

Korona-aika toi lapsiperheisiin vielä ylimääräistä tilantarvetta etätöiden vuoksi. Ilmari Kavén kuvaili herkullisen elävästi, kuinka hän teki keittiössä läppäri auki töitä, keitti samalla makaronia hellalla ja lapset ”kiipeilivät” seinille.

– En muista noista kuukausista mitään. Uupuminen oli kyllä lähellä, kun päivät olivat yhtä ja samaa putkea. Se oli raskasta aikaa.

– Me jouduimme ottamaan etätyön takia keskimmäisen lapsen huoneen työhuonekäyttöön. Onneksi sentään olimme saaneet vaihdettua isompaan asuntoon juuri ennen koronaa, toteaa Elsa Vähänen.

Oma yhteisö toi helpotusta arkeen

Hyvä asuinyhteisö auttoi myös korona-aikana, kun liikkumista rajoitettiin.

– Sovimme pihalla leikkivien lasten vanhempien kanssa, että lapset saavat leikkiä ulkona toistensa kanssa normaalisti rajoituksista huolimatta. Ei elämästä olisi tullut mitään, jos lapset eivät olisi päässeet leikkimään yhdessä, toteaa Elsa Vähänen.

Perheet ovat toimineet myös toistensa turvaverkkoina ja hoitaneet tarvittaessa toistensa lapsia.

Tarvitaan lapsenvahtiuber!

Tukiverkkojen puuttuminen onkin kaikkien mielestä yksi tärkeä syy jopa syntyvyyden vähenemiseen. Lapsiperheen arki on raskas pieti hoidettavaksi, vaikka perheessä olisi kaksi vanhempaa.

– Pitäisi olla helposti saatavia lapsenvahtipalveluja. Olisi kiva päästä edes kaupassa käymään rauhassa, pohtii Solja, jonka tukiverkostosta suurin osa asuu eri kaupungeissa.

– Tarvitaan lapsenvahtiuber, sellainen äppisovellus, jossa voi antaa arvosteluja puolin ja toisin ja saada sitä kautta vakituisiakin hoitajia avuksi, innostuu Ilmari Kavén, jonka mielestä saatavilla olevat kunnalliset palvelut ovat ihan liian kankeita taipumaan lapsiperheen arkeen.

Päättäjien puheet ja teot ristiriidassa

Ilmari Kavén nostaa esiin myös työelämän olosuhteet matalan syntyvyyden syyksi.

– Työelämä on tänä päivänä liian vaativaa ja ihmisestä puristetaan kaikki ulos varsinkin yksityisellä puolella. Kyse on myös asenteista vallitsevassa yhteiskunnallisessa ilmapiirissä. Puhutaan kyllä, että lapset ovat tärkeitä, mutta palveluiden kehittämiseen ei anneta rahaa. Rahan määrällä kuitenkin kerrotaan se, mikä oikeasti on tärkeää.

Aihe on selvästi muillekin tärkeä. Elsa Vähänen muistuttaa, että lapsiperhe-elämän ilojen kilpailijana on yhä enemmän muuta elämänsisältöä, joka saattaa helposti näyttäytyä nuorille aikuisille houkuttelevammalta kuin perhearjen haasteet. Siksi yhteiskunnassa kannattaisi pistää tiettyjä asioita kuntoon pikaisesti sen lisäksi, että tuotettaisiin lisää kohtuuhintaisia asuntoja.

– Kuntalisä lasten kotona hoitamiseen olisi tärkeä etu, ehdottaa Solja Nykänen, joka on parhaillaan hoitovapaalla tyttären syntymän jälkeen.

– Päivähoitomaksu voisi myös olla vakiosumma, ettei työtulo vaikuttaisi maksuun. Sillä olisi myös työntekoon kannustava vaikutus sen lisäksi, että helpottaa perheiden talouden suunnittelua, pohtii Ville Yli-Hemminki.

– Hoiva-alan palkkaus pitäisi myös saada kuntoon, jotta sinne saadaan ihmisiä töihin, lisää Ilmari Kavén.

Näiden terveisten jälkeen ilta onkin jo siinä vaiheessa, että perheiden pienimmiltä alkaa kärsivällisyys loppua. Mehukin on lopussa. On iltatouhujen aika Pullerikinahteen elämänmakuisessa yhteisössä.




Maailma ympärillämme muuttuu, mutta yksi asia pysyy: koti on tärkein. Asuntosäätiö perustettiin vuonna 1951 kuuden kansalaisjärjestön Invalidiliiton, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, SAK:n, Vuokralaiset Ry:n, Väestöliiton ja Virkamiesliiton (lakkautettu) toimesta.

Olemme aina uskoneet, että onnelliset kodit ja laadukas asuminen kuuluvat kaikille. Unelma, joka syntyi Tapiolan puutarhakaupungissa 70 vuotta sitten elää tänään jokaisessa ovenavauksessa. Asuntosäätiö 70 vuotta -sivulle >


Lue seuraava juttu

Lue lisää
Kissanpentu peitolla
02.07.2021
Asuntosäätiö 70 v.
Lemmihaaste paljasti lemmikkien suosikkipaikat
Haastoimme kaikki eläinrakkaat ottamaan kuvan lemmikistään lempipaikassaan. Kuvasato oli valtaisa, sillä vastaanotimme lähes 300 mitä suloisempaa lemmikkikuvaa. Kiitos niistä kaikille kuvan lähettäneille! 


Yksi lemmikkien suosikkipaikoista on olla ihmistään lähellä, tavalla taikka toisella. Kämmenellä, sylissä tai vaikka makoilevan omistajansa kaulan päällä.



Usea lemmikki paljastui myös sohvaperunaksi.



Yhtä lailla omat pedit ovat lemmikkien mieleen. Lempipaikka voi yhtä lailla löytyä verhon takaa, rullan sisältä tai koirankopista. Pääasia, että jokaiselle löytyy mieluinen paikkansa.


Kaikkien kuvan lähettäneiden kesken arvottiin lahjakortteja Musti ja Mirri -eläinkauppaan. Onnetar valitsi voittajiksi seuraavat onnekkaat: Margaret Göös, Marika Hjerpe, Sanni Hurskainen, Tuula Kulju ja Anniina Metso. Onnittelut voittajille!  






Maailma ympärillämme muuttuu, mutta yksi asia pysyy: koti on tärkein. Asuntosäätiö perustettiin vuonna 1951 kuuden kansalaisjärjestön Invalidiliiton, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, SAK:n, Vuokralaiset Ry:n, Väestöliiton ja Virkamiesliiton (lakkautettu) toimesta.

Olemme aina uskoneet, että onnelliset kodit ja laadukas asuminen kuuluvat kaikille. Unelma, joka syntyi Tapiolan puutarhakaupungissa 70 vuotta sitten elää tänään jokaisessa ovenavauksessa. Asuntosäätiö 70 vuotta -sivulle >

 

Lue lisää
elina_pekkarinen
28.06.2021
Asuntosäätiö 70 v.
Lasten erityisyys tunnustettava myös asumisessa

TEKSTI: Päivi Karvinen  |  KUVA: Mikko Käkelä

Lapsiasiaivaltuutettu Elina Pekkarinen haluaa nostaa lapsuuden erityisyyden omaan arvoonsa. Se vaatii aikuisilta ymmärrystä antaa lasten osallistua asioiden suunnitteluun ja kykyä luoda yhteiskunta, jossa myös heikosti voiva vähemmistö saadaan voimaan paremmin.

Elina Pekkarinen pitää asuntopolitiikkaa lasten kannalta vaativimpana politiikan lajina, sillä asuminen vaikuttaa olennaisesti elämän alkutaipaleen perusasioihin.

– Lapset ovat myös todella paljon välittömän elinympäristön varassa. Siksi on erityisen merkityksellistä, että lasten tilanne huomioidaan asuntopolitiikassa laaja-alaisesti. Se vaatii hyvää yhteistyötä eri hallinnonalojen kanssa, vuoropuhelua, kuulemista sekä lasten ja nuorten osallistumista, toteaa Elina Pekkarinen.

Tämän ajan lisähaasteena asuntopolitiikassa on vielä asumisen hinta. Kallis asuminen eriarvoistaa elämää erityisesti pääkaupunkiseudulla, jonne muuttaa koko ajan lisää ihmisiä. Eriarvoistuminen hankaloittaa lasten asemaa yhteiskunnassa.

Suurin osa voi hyvin

Kuinka sitten Suomessa on onnistuttu lasten hyvinvoinnissa? Pekkarisen mukaan Suomi pärjää kansainvälisesti vertaillen erinomaisesti, meillä on maailman hyvinvoivimmat lapset yhdessä muiden pohjoismaiden sekä esimerkiksi Sveitsin ja Hollannin kanssa.

– Olemme onnistuneet selättämään sairaudet ja kouluttamattomuuden, mutta yleinen taso ei kerro koko totuutta. Meillä on edelleen noin 5–10 prosenttia lapsista ja nuorista, joiden hyvinvointi ei ole hyvällä tasolla, osalla se on jopa todella huono, kertoo Pekkarinen.

Huonosti voivilla on monia ongelmia

Huonosti voivat lapset potevat mielenterveysongelmia, liikunnan puutetta, lapsiperheköyhyyttä, asumisen ahtautta ja heillä on heikko koulumenestys. Kyse on usein ongelmien kasautumisesta rankasti vähemmistön pienille harteille.

Suomi heräsi näiden lasten tilanteeseen viime talvena Koskelan murhatapauksen takia. Suurelle osalle suomalaisia tuli täytenä yllätyksenä, että senkaltaista pahoinvointia voi Suomessa ylipäänsä ilmentyä.

– Tähän on tultu, koska lapsi- ja perhepolitiikkaa on ollut ajoittain sellaista, ettei kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia ole otettu huomioon, toteaa Pekkarinen, mutta muistuttaa, että tilanteella on pitkät juuret vuosikymmenten taakse.

Huono-osaisuus ylisukupolvistunut

Jo 1960-luvulta lähtenyt kaupungistuminen on aiheuttanut juurettomuutta, jota syvensi 90-luvun suuri lama julkisen talouden ongelmineen. Laman jälkeen alettiin puhua ylisukupolvisesta köyhyydestä. 2000-luvulla puolestaan globalisaatio ja digitalisaatio toivat tullessaan muun muassa työelämän murroksen, joka jälleen kohteli huonommin erityisesti heikompiosaisia.

– Neljäs tekijä huono-osaisuuden lisääntymisessä on erilaisten päihteiden käytön ja erityisesti huumeiden käytön kasvaminen sekä mielenterveysongelmien lisääntyminen lapsiperheissä, listaa Pekkarinen, joka ei kuitenkaan halua maalata uhkakuvaa mammuttimaisesta ongelmasta. Sitä se ei ole – ainakaan vielä.

– Vaarana on, että lapsen kehitys vaarantuu, ellei häntä pystytä auttamaan riittävän ajoissa. Ongelmana tällä hetkellä on palvelujärjestelmän kriisi. Lastensuojelun ja psykiatrian asiakkaita on entistä enemmän. 90-luvulta asiakasmäärät ovat kolminkertaistuneet, kertoo Pekkarinen, mutta näkee tilanteessa myös myönteistä.

– Myönteistä on, että nämä kaikki asiat tunnistetaan nyt paremmin kuin ennen.

Lasten erityisyys tunnustettava

Pekkarinen toivoisi, että kaikilla politiikan saroilla, niin myös asuntopolitiikassa, ymmärrettäisiin, mitä lasten oikeudet todella tarkoittavat.

– Lapset tarvitsevat myönteistä erityiskohtelua eli että jokainen lapsi saisi palveluja tarpeidensa mukaan. Heidät pitää myös ottaa huomioon riittävän ajoissa yhteiskuntaa kehitettäessä, esimerkiksi asuinalueiden suunnittelussa jo kaavavaiheessa, toteaa Pekkarinen.

Lapsiasiavaltuutetun toimisto teettää säännöllisesti lapsibarometrin, jossa kuusivuotiailta kysytään erilaisista asioista. Viime joulukuussa tehdyn kyselyn vastauksissa koti nousi tärkeimmäksi hyvän elämän edellytykseksi. Kotona pitäisi lasten mielestä viihtyä ja siellä pitäisi olla hyvä olla.

Yleisimmäksi pelonaiheeksi barometrissä nousi pimeän pelko – tuttu tunne jokaisen lapsuudesta, mutta pelon muodot saavat eri kasvot eri aikakausina.

– En ollut itsekään tullut ajatelleeksi pimeyden merkitystä, vaikka teen töitä näiden asioiden kanssa. Emme me aikuiset oikeasti tiedä millaista on olla lapsi tässä ajassa, emmekä voi suunnitella esimerkiksi lapsille turvallisia ja virikkeellisiä asuinalueita, jos emme tiedä, mitä lapset ajattelevat ja kokevat.

Lapsuus on arvokas sinällään

Pekkarinen haluaa lapset mukaan suunnittelemaan yhteiskuntaa.

– Osallisuuden edistäminen tarkoittaa mahdollisuutta olla osa yhteiskuntaa, tulla kuulluksi ja vakavasti otetuksi. Se on tärkeää myös lapsille, korostaa Pekkarinen, joka haluaisi ihmisten ymmärtävän myös lapsuuden merkityksen sinällään. Lapset eivät ole vain jossain tietyssä kehitysvaiheessa olevia aikuisia, vaan lapsuus on ainutlaatuinen elämänvaihe, joka ei koskaan tule takaisin.

– Lapsuus on arvokasta aikaa sinällään ja meidän aikuisten tehtävä on hoitaa, että lapset kokevat elämänsä elämisen arvoiseksi, painottaa Pekkarinen.

Kyse on perusluottamuksesta

Elämisen arvoisessa elämässä on kyse isosta, mutta Pekkarisen mielestä lopulta hyvin yksinkertaisesta asiasta. Kyse on perusluottamuksen synnyttämisestä toisiin ihmisiin.

– Jokainen lapsi tarvitsee arkeensa yhden tai mieluusti useamman turvallisen aikuisen, joka on kiinnostunut hänen asioistaan. Ihannetilanteessa näin on omassa kodissa, mutta ei välttämättä. Kuka tahansa turvallinen aikuinen voi hoitaa sitä tehtävää, muistuttaa Pekkarinen ja toteaa, että aikuisten pitäisi nykyistä paremmin ymmärtää, että heidän rooliinsa ei kuulu olla viihdykeautomaatti.

– Liian vähän luotetaan lapsen kykyyn leikkiä ja järjestetään ohjelmoitua vapaa-aikaa ja ostetaan erilaisia härpäkkeitä viihdykkeiksi. Olisi tärkeää ymmärtää, että lapsi pystyy käyttämään paremmin luovuuttaan, kun hänellä on vähemmän ärsykkeitä elämässään.

Vähän vanhempien lasten kohdalla Pekkarinen suosittelee aikuisia pitämään tuntosarvet ylhäällä. Moni havahtuikin asiaan mainitun Koskelan tapauksen jälkeen.

– Meillä aikuisilla on liian usein käsitys, että nuoret pärjäävät ongelmiensa kanssa, mutta kyllä he tarvitsevat aikuista, joka aidosti kuuntelee ja keskustelee aiheesta kuin aiheesta. Lapselle on tyypillistä, että hän sulkee vaikeat asiat sisäänsä ja siksi lapsen lähellä pitää olla tuntosarvet ylhäällä.

Koskelan tärkein oppi oli Pekkarisen mukaan se, että nyt ymmärretään paremmin myös se, kuinka ryhmään kuuluminen hinnalla millä hyvänsä on tärkeää monelle lapselle.

– Se on juuri sitä lapsen erityisyyttä, joka pitää ymmärtää ja osata ottaa huomioon, huokaa Pekkarinen.




Maailma ympärillämme muuttuu, mutta yksi asia pysyy: koti on tärkein. Asuntosäätiö perustettiin vuonna 1951 kuuden kansalaisjärjestön Invalidiliiton, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, SAK:n, Vuokralaiset Ry:n, Väestöliiton ja Virkamiesliiton (lakkautettu) toimesta.

Olemme aina uskoneet, että onnelliset kodit ja laadukas asuminen kuuluvat kaikille. Unelma, joka syntyi Tapiolan puutarhakaupungissa 70 vuotta sitten elää tänään jokaisessa ovenavauksessa. Asuntosäätiö 70 vuotta -sivulle >


Lue seuraava juttu

Lue lisää
Piirretty kuva kahdesta kakusta, joista toisen päällä on numerokynttilät 7 ja 0. Kakkujen edessä leivoksia
14.06.2021
Asuntosäätiö 70 v.
Kakkukisan satoa

Nyt herkuttelemaan! Keväällä käynnistynyt synttärikakkuhaasteemme innosti kotileipurit lähettämään kymmeniä ohjeita ja kuvia herkullisista leivonnaisista – kiitos kaikille haasteeseen osallistuneille.

 
Oma maa mansikka, muu maa mustikka. Kotimaiset marjat ja kermavaahtopilven keveät unelmat olivat jauhopeukaloiden suosiossa - oli sitten kyseessä esimerkiksi perinteinen täytekakku, juustokakku tai juhlava kääretorttu.



Marjojen lisäksi myös hedelmiä hyödynnettiin eri tavoin niin täytteissä kuin koristeissa.



Yllä olevien inspiraatiokuvien lisäksi alla muutama kakkuresepti herkkusuille. Kaikki kilpailuun osallistuneet kakut löytyvät Facebookista ja Instagramista tunnuksella #Asuntosäätiö70. Arvonnassa onnetar suosi Annica Leinoa, joka voitti itselleen Design House Stockholmin Block-valaisimen. Onnittelut Annicalle!

---

Mansikka-vaniliinitäytekakku

1 lasi munia
1 lasi sokeria
1 lasi vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniliinijauhetta

Kakkuvuokaan rasvaa ja korppujauhoja

Kostutus: mansikkamehua

Täytteet ja koristelu:
runsaasti kermavaahtoa
runsaasti mansikoita/vadelmia

Tämä kakku perustuu perinteiseen kakkupohjaan. Ns. lasimenetelmällä voit tehdä erikokoisia kakkupohjia, etkä tarvitse mittalusikoita. Esimerkiksi 2-3 munan kakkupohja kannattaa paistaa 16-20 cm kokoisessa kakkuvuoassa, josta riittää 6-8:lle. Mittaat vaan ainekset laseihin niin, että ne ovat yhtä täynnä. 

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.

Ota kolme samankokoista lasia ja mittaa munat, sokeri ja vehnäjauhot niihin. Vaahdota tämän jälkeen munat ja sokerit kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita vehnäjauhon mukaan leivinjauhe ja vaniliinisokeri. Lisää jauhot siivilän läpi vaahdon sekaan varovasti nostellen, jotta taikina pysyisi mahdollisimman kuohkeana. 

Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan ja paista uunin keskiosassa kakun koosta ja uunista riippuen noin 30-45 minuuttia tai kunnes kakku on kauniin kullanruskea, reunat alkavat irrota reunoista eikä tikulla kokeiltaessa tartu taikinaa tikkuun. Anna kakun jäähtyä ennen vuoan irrottamista ja leikkaamista.

Leikkaa jäähtynyt kakku 2-3 osaa ja kostuta mehulla. Vaahdota kuohu- tai vispikerma sekä siivoa ja pilko marjat. Täytä ja koristele kakku.


The juhlakakku

Pohja:
200 g kaurakeksejä
100 g margariinia
1 tl vaniljasokeria

Täyte:
5 liivatelehteä
2,5 dl vispikermaa
250 g maitorahkaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 dl Bonnen luumusosetta
hieman sitruunan kuorta raastettuna
1/4 dl sitruunamehua

Kiille:
4 liivatelehteä
3 dl luumusosetta
max. 1/4 dl sitruunamehua

Koristeluun:
Minttua ja marjoja oman maun mukaan

Murskaa keksit, sulata margariini, lisää vaniljasokeri. Sekoita ja painele irtopohjavuokaan (24 cm). Liota liivatelehdet kylmässä vedessä. Vaahdota kerma ja sekoita rahka, tuorejuusto, sokeri, sose ja sitruunankuori kermavaahdon joukkoon. Sulata liivatteet kuumennettuun sitruunamehuun. Kaada täytteen joukkoon sekoittaen. Levitä täyte pohjan päälle. Laita folio vuoan päälle ja anna olla yön yli jääkaapissa. Liota seuraavana päivänä liivatteet ja sulata kuumennettuun sitruunamehuun. Sekoita soseeseen. Jäähdytä vähän, kaada kakun päälle ja hyydytä jääkaapissa pari tuntia. Koristele.

Mango-suklaakakku

Pohja:
200 g Oreo-keksejä (ilman valkoista osaa)
75g voita

Täyte:
400 g maustamatonta tuorejuustoa 400 g
3 dl vispikermaa
1 dl (100 g) mangososetta
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
5 liivatetta

Kiille:
2 dl (200 g) mangososetta
3 liivatetta

Koristelu: oman maun mukaan suklaata

Lakritsi-vadelmapannacotta

Pannacotta:
0,2 dl lakrisia
1 dl vadelmia
4 dl kookoskermaa
3 dl kasvimaitoa
½ dl agavesiirappia tai vaahterasiirappia
½ tl vaniljaa
1 tl agar agaria

Vadelmamelba:
3 dl vadelmia
1-2 rkl sokeria
sitruunamehua

Pannacotta: Mittaa kattilaan vadelmat, kookoskerma, kasvimaito, siirappi, lakut ja vanilja. Sekoita. Lisää agar agar, sekoita huolellisesti ja kiehauta keskilämmöllä n. 10-15 minuuttia. Jaa laseihin ja anna jäähtyä jääkaapissa useampi tunti, mieluiten yön yli.

Melba: Murskaa marjoja ja kiehauta melban ainekset pannulla, kunnes neste on haihtunut. Anna jäähtyä ja lusikoi pannacottan päälle. Koristele vadelmilla.
 

 



Maailma ympärillämme muuttuu, mutta yksi asia pysyy: koti on tärkein. Asuntosäätiö perustettiin vuonna 1951 kuuden kansalaisjärjestön Invalidiliiton, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, SAK:n, Vuokralaiset Ry:n, Väestöliiton ja Virkamiesliiton (lakkautettu) toimesta.

Olemme aina uskoneet, että onnelliset kodit ja laadukas asuminen kuuluvat kaikille. Unelma, joka syntyi Tapiolan puutarhakaupungissa 70 vuotta sitten elää tänään jokaisessa ovenavauksessa. Asuntosäätiö 70 vuotta -sivulle >






Lue lisää
asuntosaatio_lasten_taidehaaste
10.06.2021
Asuntosäätiö 70 v.
Miltä näyttää tulevaisuuden koti? Osallistu lasten taidehaasteeseen
Asuntosäätiö on tarjonnut onnelle osoitteen jo 70 vuotta, mutta millaisia ovat tulevaisuuden kodit? Kutsumme kaikki lapset kuvittamaan tulevaisuuden kotia.

Miltä tulevaisuuden koti näyttää? Mitä siellä on ja mitä kotona tehdään? Entä millainen on tulevaisuuden kodin piha? Työn toteutustapa on vapaa: oman näkemyksen tulevaisuuden kodista voi piirtää, maalata tai vaikka askarrella.

Kokoamme teoksista syksyllä pienimuotoisen taidenäyttelyn, jota pääsee ihastelemaan myös virtuaalisesti.

Toimita työ tai kuva tulevaisuuden kodista viimeistään 17.10.2021 sähköpostitse osoitteeseen kotimaisema@asuntosaatio.fi tai postitse osoitteeseen Asuntosäätiö / Lasten taidehaaste, Tuulikuja 2, 02100 Espoo.

Liitäthän mukaan tekijän etunimen ja iän sekä mielellään myös pienen kertomuksen siitä, mitä kuvassa on.

Arvomme kaikkien osallistuneiden kesken kolme askartelu- ja piirustusvälinepakettia. Lisääthän mukaan yhteystiedot, jos haluat osallistua arvontaan.


Tutustu: Taidehaasteen säännöt

 



Maailma ympärillämme muuttuu, mutta yksi asia pysyy: koti on tärkein. Asuntosäätiö perustettiin vuonna 1951 kuuden kansalaisjärjestön Invalidiliiton, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, SAK:n, Vuokralaiset Ry:n, Väestöliiton ja Virkamiesliiton (lakkautettu) toimesta.

Olemme aina uskoneet, että onnelliset kodit ja laadukas asuminen kuuluvat kaikille. Unelma, joka syntyi Tapiolan puutarhakaupungissa 70 vuotta sitten elää tänään jokaisessa ovenavauksessa. Asuntosäätiö 70 vuotta -sivulle >

Lue lisää
ruonavaara_hannu
09.06.2021
Asuntosäätiö 70 v.
Asumisesta ei tiedetä tarpeeksi

TEKSTI: Päivi Karvinen  |  KUVA: Mikko Käkelä

Asuntopolitiikka on ihmisten tekemiä päätöksiä, joiden taustalle sosiologian professori Hannu Ruonavaara kaipaisi laajempaa tutkimustietoa. Ilman tutkittua tietoa tilaa jää helposti monenkirjaville väitteille ja päätöksenteko vaikeutuu.

Kun Asuntosäätiö perustettiin 50-luvun alussa, Suomi oli sodanjälkeisen jälleenrakentamisen alkutaipaleella, siirtoväki asutettu ja aravajärjestelmä perustettu. Tuota aikaa seurasi suuri muutto, kun maaseudun väki siirtyi sankoin joukoin töihin kaupunkeihin ja asumaan lähiöihin.

Valtion rooli korostui vielä 80-luvulla

Asuntopoliittisilla ratkaisuilla reagoitiin suuriin muutoksiin ja vaikka asioista käytiin monenlaista kädenvääntöä, yhteinen näkemys oli, että valtiovalta ratkaisee ongelmat yhteiskuntasuunnittelun keinoin. 1980-luku toi tullessaan rahamarkkinoiden vapautumisen ja huiman elintason nousun, mikä myös muutti asuntopoliittista ajattelua.

– Asuntopolitiikkaan vaikuttavat edellä mainittujen kaltaisten merkittävien tapahtumien lisäksi aina myös ideologiset virtaukset. Valtion roolin korostamisen jälkeen meillä sai jalansijaa uusliberalistinen ajattelu, eli että markkinat ratkaisevat asumisen kysymykset, kertoo Turun yliopiston sosiologian professori Hannu Ruonavaara, joka on tutkinut asumisen ilmiöitä jo 80-luvun lopulta lähtien.

Kolmanneksi asuntopolitiikkaan vaikuttavaksi tekijäksi Ruonavaara nostaa muut politiikan lohkot.

– Asuntopolitiikkaa on aina käytetty muiden politiikan lohkojen ja erityisesti talouspolitiikan käsikassarana suhdanteista riippuen. Tulevaisuudessa ilmastopoliittiset päämäärät ovat varmasti yksi vahva asuntopolitiikkaan vaikuttava tekijä.

Kallis asuminen ei ole itsestään selvyys

Asuntopolitiikkaan vaikutetaan Ruonavaaran mukaan ihmisten kautta. Siksi hänen on vaikea hyväksyä esimerkiksi vaalipuheita kalliin asumisen vaihtoehdottomuudesta, että se pitäisi hyväksyä ikään kuin luonnonlakina suosituilla asuinalueilla.

– Kaikkiin asioihin voidaan vaikuttaa, sillä kaikenlaiset eriarvoisuudet ovat ihmisten tekemiä ja ihmiset pystyvät niihin myös vaikuttamaan. On jopa vastuutonta suhtautua asiaan kevyesti väittämällä, että suositulla alueella asumisen kuuluu olla kallista, toteaa Ruonavaara, joka on omassa tutkimustyössään perehtynyt muun muassa asunnon hallintamuotojen muutoksiin ja pohjoismaiden vertailevaan asuntotutkimukseen.

Menneet päätökset vaikuttavat pitkään

Asuntopolitiikassa vaikuttaa myös polkuriippuvuus, jonka mukaan menneiden vuosikymmenten päätöksistä ja teoista on tullut osa tämän päivän asuntopoliittista haastetta. Esimerkiksi aikoinaan runsas ja laajalle maakuntiin suuntautunut asuntotuotanto turvasi ihmisille hyvät asuinolot, mutta tänä päivänä ne asunnot ovat sijainniltaan auttamatta väärässä paikassa.

– Tulevaisuutta pitäisi tietysti pyrkiä ennakoimaan, mutta se on erittäin vaikeaa. Vaikka kuinka pyrittäisiin tekemään esimerkiksi monikäyttöistä asuntokantaa, aina voi tapahtua jotain yllättävää, mitä ei osata ennakoida. Voi tulla lamaa, pakolaisia tai vaikka ympäristökatastrofi, listaa Ruonavaara.

Tunneseikat vaikuttavat vahvasti

Asuntopolitiikka ei siis ole mikään helppo sarka kynnettäväksi varsinkaan, kun siihen liittyy kylmien taloudellisten näkökulmien lisäksi aina myös tunneseikat. Vaikka tänä päivänä asunnoista puhutaan usein hyödykkeinä, asukkaille eli poliitikkojen äänestäjille kyse on kodista, johon liittyy vahvojakin tunnesiteitä. Isoja muutoksia voi juuri tunneseikkojen takia olla hyvin vaikea saada aikaan, paitsi sattumalta.

– Usein asuntopolitiikka muuttuu sitä kautta, että on menossa jotain, joka koetaan poliittisesti tärkeämmäksi. Esimerkiksi vuokrasääntelyn lopettaminen vuonna 1995 saatiin läpi kivuttomasti, koska oli menossa lama. Todennäköisesti saman tyyppisessä tilanteessa saatiin läpi omistusasumisen verovähennysoikeuden karsiminen, toteaa Ruonavaara.

Palautuuko vuokrasääntely?

Kallis asuminen erityisesti pääkaupunkiseudulla on nostanut viime aikoina esiin ajatuksen vuokrasääntelyn palauttamisesta. Ja aivan samalla tavalla kuin aikoinaan vuokrasääntelyn purkamista pidettiin mahdottomana ajatuksena, tänä päivänä sen palauttamista pidetään pöyristyttävänä ideana, jonka ehdottajia katsotaan tuimasti vinoon.

– Vuokrasääntely nähdään usein liian yksioikoisesti kriisiajan totaalisena sääntelynä, mutta siitä on olemassa pehmeämpiä muotoja, joita käytetään monissa eurooppalaisissa maissa, toteaa Ruonavaara.

Vuokrasääntelyn purkaminen ei professorin mukaan ratkaissut aikoinaan kohtuuhintaisuuden ongelmaa, vaikka lisäsikin asuntotarjontaa. Ennen purkamista ARA-vuokrat ja vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen vuokrat olivat lähempänä toisiaan.

Helsingissä vapaarahoitteiset vuokra-asunnot ovat tällä hetkellä jopa 80 prosenttia kalliimmat kuin ARA-asunnot. Suomessa suurista kaupunkiseuduista Oulu on parhaiten onnistunut pitämään säännellyt ja vapaasti määriteltävät vuokrat lähempänä toisiaan muun muassa aktiivisen tonttipolitiikan avulla.

Entä jos vuokrasääntely olisi jatkunut?

– En uskalla tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä, mutta ehkä se olisi hillinnyt vuokrakehitystä.

Hyvin meneminen ei jakaannut tasan

Turun yliopistossa tehtiin vuonna 2020 syksyllä vertailuselvitys asumisen kustannuksista asuntopoliittisen toimenpideohjelman taustalle. Toimeksiantona oli muun muassa kohtuuhintaisen asumisen tarkastelu.

– Yllättäen Suomi pärjäsi keskimäärin hyvin, kun mitattiin kohtuuhintaisuutta, mutta lähempi tarkastelu paljasti, että hyvin meneminen ei suinkaan jakaannu tasan. Puolet pienituloisista asukkaista maksaa vapaarahoitteisista asunnoista vuokraa, joka vie yli puolet heidän käytettävissä olevista tuloistaan, kertoo Ruonavaara.

KOVA ry julkaisi taannoin raportin ARA-asuntoihin suunnatusta asukastyytyväisyystutkimuksesta, jonka lähes 8000 vastaajaa kertoi käyttävänsä yli 40 prosenttia käytettävistä tuloistaan asumiseen.

Asuntomarkkinoiden tilannearviota hämärtää se, että samaan aikaan asuntokauppa käy kuumana ja asuntolainoja nostetaan ennätystahtiin eli osalla väestöstä on varaa maksaa yhä kalliimpia asuntojen hintoja. Toisaalta ARA-asuntojen kysyntä on kasvanut samaan aikaan kuin yksityisten vuokra-asuntojen kysyntä on laskenut. Asumisoikeusasuntojen kohdalla omaa kieltään kertoo asuntojen korkeat käyttöasteet ja matala vaihtuvuus.

Kohtuuhintaisuus kaipaisi määrittelyä

ARA-asuntojen valtti on asukkaiden mukaan ennen kaikkea kohtuuhintaisuus, mutta mitä tarkoitetaan, kun puhutaan kohtuuhintaisesta asumisesta. Tiettyjen prosenttilukujen asettaminen on yksi tapa, mutta asiaa voidaan lähestyä myös muunlaisin mittarein.

Ruonavaaran mukaan määritteleminen on sopimuksen varainen asia ja johonkin raja vaan pitäisi vetää samalla tavalla kuin määritellään köyhyys. Hän kuitenkin korostaa, että rajan vetäminen pitäisi pohjautua tutkittuun tietoon.

– Pohtiessamme kohtuuhintaisuuden määritelmää havaitsimme, että keskeisistä asumiseen liittyvistä asioista ei tiedetä vielä riittävästi. Yksi suositus selvityksessä olikin, että pitäisi tutkia muun muassa missä ja mitkä ovat ne ryhmät, joiden asuminen ei ole hyvällä tolalla. Ja kohtuuhintaisuus pitäisi ottaa erityiseen tarkasteluun, esittää Ruonavaara.

Entä onko menneiden vuosikymmenten keinoista jotain opiksi otettavaa tulevaisuuden asuntopolitiikan varalle?

– Historiasta kannattaa toki tutkia, mitä asuntopoliittisia keinoja on käytetty tai jätetty käyttämättä ja pohtia olisiko niistä nykyoloihin sovellettavissa ratkaisumalleja. On kuitenkin muistettava, että vaikka tilanteet saattavat näyttää samanlaisilta, ne eivät koskaan ole samoja. Menneiden tapahtumien tunteminen voi kuitenkin auttaa varautumaan paremmin tulevaisuuden haasteisiin, pohtii Ruonavaara.





Maailma ympärillämme muuttuu, mutta yksi asia pysyy: koti on tärkein. Asuntosäätiö perustettiin vuonna 1951 kuuden kansalaisjärjestön Invalidiliiton, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, SAK:n, Vuokralaiset Ry:n, Väestöliiton ja Virkamiesliiton (lakkautettu) toimesta.

Olemme aina uskoneet, että onnelliset kodit ja laadukas asuminen kuuluvat kaikille. Unelma, joka syntyi Tapiolan puutarhakaupungissa 70 vuotta sitten elää tänään jokaisessa ovenavauksessa. Asuntosäätiö 70 vuotta -sivulle >


Lue seuraava juttu

Lue lisää
Kesäinen piha, jolla ruokapöydän ääressä istuu juhlijoita ja lapset juoksevat nurmella
04.06.2021
Asuntosäätiö 70 v.
Asukkaiden yhteisten juhlien järjestäminen

Juhlien järjestäminen sujuu jouhevasti ja hyvissä tunnelmissa, kun suunnittelu aloitetaan riittävän ajoissa ja tehtävät jaetaan useamman kesken aina loppusiivousta myöden. Työjaosta on hyvä sopia erikseen, lisäksi listat ja yhdessä sovitut aikataulut auttavat valmisteluissa.

Kutsut ja asukkaiden osallistaminen

Asukkaita on hyvä tiedottaa lähestyvistä juhlista hyvissä ajoin sekä muistuttaa niistä lähempänä ajankohtaa. Ennakkokutsussa voidaan ilmoittaa juhlien teema ja ajankohta sekä kysyä olisiko asukkaiden joukossa sellaisia, jotka haluavat osallistua järjestelyihin jollain tavalla. – Löytyisikö asukkaiden joukosta esimerkiksi innokasta leipuria, soittoniekkaa tai vaikka valokuvaajaa? Lähempänä juhlia voidaan toimittaa kutsu, jossa pyydetään ilmoittautumaan juhliin tarjoilujen riittävyyden varmistamiseksi. 

Kattaus ja koristeet

Listatkaa etukäteen, esimerkiksi millaisia astioita tarvitaan ja keneltä niitä on tarkoitus lainata. Lista on hyvä säilyttää, jotta siitä on helppo tarkistaa, keneltä on lainattu mitäkin.

Ideoikaa myös erilaisia koristeita. Esimerkiksi kesällä kukkamaljakoihin tai vaikka lasipurkkeihin voi kerätä luonnonkukkia. Syksyistä kattausta voi värittää ruskan sävyttämillä lehdillä. Lehdet pysyvät kauniina seuraavaan päivään, kun niiden pintaan sumuttaa hiuslakkaa. Lasipurkeista saa helposti erilaisia lyhtyjä. Ne voi koristella esimerkiksi kiinnittämällä ulkopintaan esimerkiksi ohutta paperia kaksipuolisella teipillä.

Tarjoilut

Tarjoiluja suunnitellessa on hyvä huomioida niin osallistujien määrä kuin itse osallistujat, sillä esimerkiksi se mikä maistuu aikuisille ei välttämättä ole leikki-ikäisten lasten mieleen. Seuraavat listat auttavat arvioimaan, kuinka paljon tarjottavaa on syytä varata juhlia varten:

Juomat 
• Onnittelumalja 1–1,5 dl/hlö
• Virvoitusjuomaa 2 lasillista /hlö, helteellä enemmän
• Kahvi 25:lle 500 g kahvijauhetta 
• Tee 10:lle: 1 dl teelehtiä ja 4 litraa vettä
• Lisäksi 25:lle ½ litraa maitoa ja ½ kg sokeria

Ruoka 
• Salaatti 150–250 g/hlö
• Makkarat, lihapullat yms. 120–150 g/hlö
• Keitetyt perunat 3 kpl/hlö
• Keittämätön pasta 2 dl 
• Leipää 1–2 siivua/hlö

Leivonnaiset
• 1 uunipellillinen piirakkaa = 25:lle
• 1 kääretorttu = 15:lle
• 1 kuivakakku = 25:lle
• 4 kananmunan kakku = 10:lle
• ½ litran pullataikina = 40:lle pikkupullat
• Voileipäkakkua 1 cm pala/hlö

Ohjelma

Ohjelmaakaan ei pidä unohtaa. Etukäteen on hyvä miettiä, kohotetaanko alkumaljaa, järjestetäänkö yhteisiä leikkejä vai onko esimerkiksi tarkoitus laulaa yhdessä. Tässä muutamia vinkkejä ohjelmaa varten:

Adjektiiveilla täydennetty tervetulo- tai juhlapuhe: Yksi kirjoittaa etukäteen tekstin, jonka väliin jättää sopivasti sinne tänne tilaa adjektiiveja varten. Yleisöä pyydetään yksitellen huutamaan mieleen juolahtavia adjektiiveja, jotka kirjoitetaan tekstin aukkoihin siinä järjestyksessä, kun adjektiiveja huudellaan. Lopuksi juhlayleisölle luetaan puhe, joka on saanut uusia merkityksiä juhlayleisön adjektiiveista esimerkiksi tähän tapaan: “Tervetuloa kaikki seesteiset naapurit! Olemme kerääntyneet viettämään pöyristyttävää juhlapäivää historiallisten herkkujen äärelle. Luvassa on myös kaikille sopivia natisevia leikkejä...”

Hattuleikki: Välineet: hattuja, pipoja, lippiksiä, myssyjä tms. Leikkijät seisovat piirissä, kaikilla hatut tms. päässä. Kun leikin johtaja sanoo Oikea, jokainen ottaa oikealla seisovan päästä hatun ja asettaa sen omaan päähänsä. Tämä käy rytmikkäästi ja tasaiseen tahtiin, kun leikinjohtaja laskee esimerkiksi Yk-si, kak-si, yksi-kak-si... Sitten yhtäkkiä leikinjohtaja sanookin vasen, jolloin pitää ruveta ottamaan vasemman puoleiselta hattu ja asettaa se omaan päähänsä. Suunnan vaihtamisesta tulee aina suuri sekaannus.

Chaplin-viesti: Välineet: jokaisella joukkueella iso pallo (esim. jalkapallo), muovilautanen ja keppi. Joukkueet asettuvat jonoon niin, että ensimmäisen varpaat ovat lähtöviivalla. Ensimmäiselle annetaan pallo, lautanen ja keppi. Kun lähtömerkki on annettu, ensimmäinen laittaa lautasen päänsä päälle, pallon polvien väliin ja kepin käteen ja kiertää sovitun matkan (esim. 10 metriä) päässä olevan merkin (esim. ämpäri). Kun hän on päässyt takaisin lähtöviivalle, hän antaa lautasen, pallon ja kepin seuraavalle jne. Kaikki joukkueen jäsenet käyvät reitin läpi lautasen pään päällä, pallo polvien välissä ja keppi kädessä. Nopein joukkue voittaa. Jos joku esineistä putoaa, on kilpailijan pysähdyttävä ja laitettava se paikoilleen ennen kuin saa jatkaa matkaa.

Naruomenat: Välineet: omenoita ja narua. Omenoita on yhtä monta kuin kilpailijoita. Omenat pistetään roikkumaan silmien korkeudelle. Voittaja on ensimmäisenä omenansa syönyt. Kädet on pidettävä koko ajan selän takana. Sama leikki voidaan leikkiä myös sitomalla naruun esimerkiksi rinkeleitä, pullaa tms.

Värit: Valitaan yksi leikkijä johtajaksi. Muut leikkijät menevät sovitun matkan päähän johtajasta. Johtaja sanoo jonkun värin ja askelmäärän. Kaikki, joilla on vaatteissaan mainittua väriä, saavat lähestyä johtajaa sanotun askelmäärän verran. Johtaja voi myös keksiä hauskoja askel-tapoja, kuten karhun askel, jolloin leikkijät ottavat oikein suuren harppauksen tai tipun askel, jolloin leikkijät ottavat aivan pikkuisia askeleita. Katsotaan, kuka ensimmäisenä pääsee johtajan luokse. Sitten vaihdetaan johtajaa.

Juhlien päättäminen

Juhlien päättyessä ovat aina kiitokset paikallaan eli kiitetään niin järjestäjiä kuin juhliin osallistuneita onnistuneista juhlista. Ja juhlan jäljet on nopeasti siivottu, kun mahdollisimman moni osallistuu siivoukseen. Loppusiivous on myös hyvä ennakoida jätteiden lajittelua myöden.

Mikäli juhlissa viihdytään pidempään, muistetaan myös järjestyssäännöissä mainittu asumisrauha eli vältetään kovia ääniä klo 22 jälkeen.

Pihajuhlavihkonen (pdf) 

Asuntosäätiö 70 years – time to celebrate





Maailma ympärillämme muuttuu, mutta yksi asia pysyy: koti on tärkein. Asuntosäätiö perustettiin vuonna 1951 kuuden kansalaisjärjestön Invalidiliiton, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, SAK:n, Vuokralaiset Ry:n, Väestöliiton ja Virkamiesliiton (lakkautettu) toimesta.

Olemme aina uskoneet, että onnelliset kodit ja laadukas asuminen kuuluvat kaikille. Unelma, joka syntyi Tapiolan puutarhakaupungissa 70 vuotta sitten elää tänään jokaisessa ovenavauksessa. Asuntosäätiö 70 vuotta -sivulle >

Lue lisää
Bernelius_Venla
03.06.2021
Asuntosäätiö 70 v.
Laadukas kaupunkiympäristö korostuu tulevaisuudessa

TEKSTI: Päivi Karvinen  |  KUVA: Mikko Käkelä

Elämme asumisen murrosvaiheessa, jota korona-aika on kirittänyt. Ihmisten hyvinvointi olisi otettava entistä enemmän huomioon myös kaupunkisuunnittelussa.

Helsingin yliopiston kaupunkitutkimuksen apulaisprofessori Venla Berneliuksen mukaan nopeasti kehittyvät kaupunkiseudut kaipaavat uudenlaista ajattelua, jossa asumista mietitään laajemmin hyvinvoinnin ja hauskan kaupunkielämän näkökulmasta.

– Korona on korostanut laadukkaan lähiympäristön merkitystä. Jos etätöitä tehdään koronan jälkeen vaikka vain 15 prosenttia entistä enemmän, on se valtava muutos. Nyt pitäisi todella miettiä, mistä kaikesta syntyy kaupunkiasumisen vetovoimaisuus, jos kaupunkiasumisen ei ole enää työn takia välttämätöntä, pohtii Bernelius.

Näitä pohdintoja käydään nyt myös kansainvälisesti, sillä korona on muuttanut lyhyessä ajassa kaikkien maapallolla elävien ihmisten arkea. Kaupungistumista sinällään muutos tuskin pysäyttää, mutta tilanne vaikuttaa ihmisten asumistoiveisiin ja haaveisiin.

Ihmiset löytäneet lähialueensa

– Näen murroskohdan myös mahdollisuutena johonkin uuteen. Ihmiset ovat löytäneet lähipalvelut ja -luonnon ja sitä pitäisi osata hyödyntää uudella tavalla etsimällä rohkeita avauksia tulevaisuuden kaupunkielämään. Iso osa hyvästä kaupungista syntyy naapurustoissa, joihin kaivataan omaa identiteettiä ja asukkaiden näköistä monimuotoisuutta.   

Bernelius puhuu tulevaisuuden kaupunkisuunnittelusta mielellään ennen kaikkea ihmisten ei talouden tarpeiden kautta.

– Olen ihastunut kollegojeni lanseeraamaan Ihana kaupunki -teesiin. Siinä ihminen toiveineen on keskiössä ja ymmärretään, että asuminen on ihmisten elämää ja elämäntapa, ei vain taloutta. Mielestäni hyvinvointivaltiolla on myös velvollisuus tuottaa valinnan mahdollisuuksia niillekin, joille se ei ole taloudellisesti mahdollista.

Bernelius toki tietää, että moinen tulevaisuuden visio on haastava.

Alueiden väliset erot kasvaneet

– Korona on ikävä kyllä tuottanut painetta pikemminkin eriarvoistumisen suuntaan. Alueiden väliset erot ovat vain kasvaneet. Tilanne voi pahimmillaan synnyttää ns. lukkiutuvaa eriarvoisuutta, harmittelee Bernelius.

Lukkiutuva eriarvoisuus tarkoittaa sitä, että vanhempien taloudellinen tilanne ja koulutustausta määräävät lasten tulevaisuuden.

– Olen tutkinut omassa työssäni alueellisen eriytymisen osalta muun muassa kouluja ja pitkäaikainen tutkimus osoittaa, että sosiaalisen taustan merkitys vaikuttaa yhä enemmän oppimistuloksiin. Aikoinaan peruskoulu vähensi eroja, mutta nyt erot ovat selvästi kasvaneet ja asuminen on osin vaikuttanut tähän asiaan, toteaa Bernelius ja jatkaa:

– Koulu on hyvä esimerkki myös siitä, että kun ostetaan asuntoa, ostetaan enemmän kuin vain seinät eli ostetaan myös ympäristöä. Kun suunnitellaan asuinalueita, pitäisikin tehdä monen toimijan yhteistyötä ja tuottaa houkuttelevia asuinympäristöjä. Etätyön lisääntymisen myötä lähipalveluiden laatu on selvästi alkanut vaikuttamaan ihmisten valintapäätöksissä.

Ratkaisun avain löytyy asumisesta

Bernelius korostaa, että houkutteleviin asuinympäristöihin pitäisi rakentaa monenlaisia asuntoja, ei vain kalliita. Se on yksi toimivimmiksi havaituista tavoista ehkäistä segregaatiota eli alueellista eriarvoistumista.

­– On mielenkiintoista, että viime aikoina erityisesti yhdysvaltalaiset kaupunkitutkijat ovat nostaneet voimakkaasti esiin kuinka suuria kustannuksia segregaatio aiheuttaa yhteiskunnalle. He myös korostavat, että ratkaisun avain löytyy erityisesti asumisesta. Yhdysvalloissa keskustellaan laajasti myös siitä, että markkinat eivät tunnu ratkaisevan ongelmaa.

Monet ison meren takaiset tutkijat ovat innoissaan myös pohjoismaisesta hyvinvointivaltiomallista, joka heidän mukaansa toteuttaa nykyään parhaalla mahdollisella tavalla amerikkalaista unelmaa, koska ihmisillä on mahdollisuus luokkanousuun. Mutta kuinka pitkään Suomessa tilanne pysyy tällaisena?

Huoli keskituloisten asumisesta

– Suomessa on toki ymmärretty paremmin kuin muualla esimerkiksi valtion tukeman asuntotuotannon merkitys, mutta nyt meilläkin keskustellaan yllättävän paljon siitä, rakennetaanko vapaarahoitteista tuotantoa tarpeeksi. Toivoisin monipuolisempaa keskustelua ja uusia asumisen ratkaisuja, toteaa Bernelius, joka on huolissaan erityisesti keskituloisten asumisesta kaupungeissa.

– Miten käy keskituloisten asumisen isoissa kaupungeissa, joissa asuminen kallistuu koko ajan? Minkälaisia järjestelmiä luodaan erityisesti lapsiperheille riittävän asuintilan saamiseksi? Myös yksinasuvien tilanne on usein kirjaimellisesti sanottuna ahdas. Yhä useammin käy niin, että pienituloisten perheiden ohella myös keskituloiset ovat nyt ihmeissään, kun he eivät pääse etenemään asumisen urallaan korkeiden kustannusten vuoksi, huokaa Bernelius.

Ei onneksi vielä aavikoitumisilmiötä

– Asumisen tutkimuksen kentällä puhutaan yhä enemmän myös siitä, mitä asuntojen korostuminen turvallisena finanssimarkkinoiden sijoituskohteena tarkoittaa kaupungeille. Ilmiö nostaa osaltaan asuntojen hintoja ja synnyttää pahimmillaan vuokralaisten sukupolven, joilla ei ole mahdollisuuttakaan ostaa omaa asuntoa, tähdentää Bernelius.

Onneksi meillä Suomessa ei ole vielä nähtävissä kaupunkien aavikoitumisilmiötä, joka on jo havaittavissa vaikkapa Lontoossa. Kun asuntojen hinnat kasvavat riittävästi, jäljelle jäävät vain tosirikkaan sijoittajat, jotka ostavat asunnot vain arvonnousun takia, ei asumiskäyttöön. Ilmiöön voi tutustua Lontoossa tietyillä alueilla ilta-aikaan, kun vain harvoissa ikkunoissa palaa valot, eikä alueella ole kaupunkiin kuuluvia normaaleja palveluita vähäisen asiakaskunnan vuoksi.

– Asuinalueiden väliset erot ovat Suomessa 90-luvun alusta kasvaneet, mutta toisaalta meillä on pystytty panostamaan siihen, että alueiden erot eivät ole jyrkät, eikä meiltä löydy vaarallisia alueita. Turvallisuuden tunne on esimerkiksi Helsingin turvallisuustutkimuksissa jopa kasvanut, toteaa Bernelius.

Ihanteena vartin kaupunki

Entä millainen olisi ihanteellisesti suunniteltu tulevaisuuden kaupunki asiaan perehtyneen asiantuntijan silmin?

– Pidän 15 minuutin kaupunkikonseptista, joissa palvelut voi saavuttaa vartissa kävelemällä tai pyöräilemällä. Ihannekaupunki on vahvojen naapurustojen kaupunki, jossa on paljon elämää. Korostaisin myös koulujen roolia tällaisen ihanan kaupungin saavuttamisessa. Alueet voisivat olla identiteetiltään erilaisia, mutta niissä mahdollistuisi kaikille hyvä elämä, visioi Bernelius ja jatkaa:

– Ei varmaan pystytä ehkäisemään, että ihmisten tulot vaikuttavat alueiden kehittymiseen, mutta tärkeintä olisi, että erot syntyisivät pikemminkin esimerkiksi elämäntyyleistä kuin hyvinvoinnin eroista.

Hän toivoo myös, että oppisimme arvostamaan kaupunkiluonnon merkitystä entistä enemmän.

– Korona on lisännyt ymmärrystämme kaupunkiluonnon arvosta, mutta olisi hyvä ymmärtää, kuinka suuri etu se on meille suomalaisissa kaupungeissa. Kontrasti on mieletön, jos mietitään monia muita kaupunkeja ympäri maailman.

Berneliuksen mielestä meidän pitäisi siis nähdä valttikorttimme paremmin ja toisaalta olla rohkeita hakemaan uudenlaisia ratkaisuja.

Visiönääriselle suunnittelulle tarvetta

– Haluaisin nähdä visionääristä suunnittelua, joka perustuisi hyvinvointiyhteiskunnan pohjalle. Se kantaisi tulevaisuuteenkin. Positiivista on, että yhä enemmän tehdään uudenlaista yhteistyötä yli hallinnon rajojen. Myös uudenlaisten asumismuotojen malleja on lähdetty kehittämään, kehuu Bernelius.

Ennen kaikkea Bernelius korostaa, että hyvinvointia pitää jakaa kaikille tulotasoista riippumatta.

– Hyvä kaupunki lähtee siitä, että hyvinvointia on riittävästi kaikille. Emme suinkaan elä vielä eriytyneissä todellisuuksissa, mutta meillä on riskejä mennä siihen suuntaan. Toivoisin, että se suunta pystyttäisiin torjumaan, korostaa Bernelius ja nostaa kaksi tekijää erityisen tärkeiksi torjuntakeinoiksi.

– On tärkeää, että ihmisiä ei jää pysyvämmin koulutuspolkujen ja työmarkkinoiden ulkopuolelle, eikä tausta sanele tulevaisuutta. Myös digitaalisuus voi muodostua uhaksi hyvinvoinnille, jos osa väestöstä jää sen hyödyntämisen ulkopuolelle, painottaa Bernelius.





Maailma ympärillämme muuttuu, mutta yksi asia pysyy: koti on tärkein. Asuntosäätiö perustettiin vuonna 1951 kuuden kansalaisjärjestön Invalidiliiton, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, SAK:n, Vuokralaiset Ry:n, Väestöliiton ja Virkamiesliiton (lakkautettu) toimesta.

Olemme aina uskoneet, että onnelliset kodit ja laadukas asuminen kuuluvat kaikille. Unelma, joka syntyi Tapiolan puutarhakaupungissa 70 vuotta sitten elää tänään jokaisessa ovenavauksessa. Asuntosäätiö 70 vuotta -sivulle >


Lue seuraava juttu

Lue lisää
Mies seisoo kaiteeseen nojaten ja taustalla näkyy rakenteilla oleva kerrostalo
20.05.2021
Asuntosäätiö 70 v.
Kaavoitus määrittelee huomaamatta tulevaisuuttamme

TEKSTI: Päivi Karvinen I KUVA: Mikko Käkelä

Maankäytön suunnittelu eli kaavoitus ei ole vain piirustuksia virkakoneiston uumenissa vaan se vaikuttaa käytännön elämäämme todella monella tavalla. Ja koska elämämme muuttuu jatkuvasti, myös kaavoituksen pitäisi pysyä nykyistä paremmin tarpeidemme tahdissa.

Kävelet tutulla asuinalueella ja ihastelet taideteoksia asuintalojen yhteydessä. Todennäköisesti kyse on taidehankinnoista, jotka poliittiset päättäjät ovat määritelleet taloille hankittavaksi jo kaavassa. Tai kun ihmettelet uudella omakotitaloalueella talojen saman linjaista väritystä, kyse on jälleen kaavamääräyksistä.

Kaava määrittelee myös, millä alueella voit asua ja tehdä töitä, missä lapsesi käyvät koulua ja missä teette perheen ostokset. Melkein helpompi olisi luetella asiat, joihin kaava ei vaikuta.

– Maankäytön suunnittelu on yksi tärkeimmistä osista yhteiskunnan tulevaisuuden suunnittelua ja tulevaisuuden mahdollistamista, kiteyttää kaavoituksen merkityksen Tampereen yliopiston Industry professori Ari Ahonen, joka puhuu kaavoituksesta niin innostavasti, että kuulija ei voi olla kiinnostumatta. Tarinaan liittyy selkeästi draamaa ja vastakkainasettelua pölyttyneen menneisyyden ja uusien tuulien välillä.

Internetkin vaikuttaa kaavoitustarpeisiin

– Oma arvioni on, että tällä hetkellä vasta yli puolet voimassa olevista kaavoista on otettu käyttöön internetin keksimisen jälkeen. Maailma on nykyisellään kuitenkin ihan toinen kuin aikana ennen internetiä, korostaa Ahonen.

Internet on mullistanut elämäämme monella tavalla jo pidempään. Korona-aikana tapahtunut digiloikka on kuitenkin vienyt elämäntyyliämme erityisen tehokkaasti uuteen asentoon. Teemme töitä kotona, ostamme tavarat verkkokaupasta ja seurustelemmekin yhä enemmän digitaalisesti.

Sekoitamme toiminnoillamme kaavoittajan pakkaa, sillä perinteisesti nuo toiminnot on tarkoitettu tehtävän pääasiassa eri paikoissa. Voit kysyä, että onko tuo oikea ongelma, mutta kun asiaa miettii suomalaisen mielenlaadun kannalta, niin kyllä siitä ongelma saadaan aikaan.

Suomalaiset ovat sääntöintoilijoita

– Kaavoitus on meillä luotu vahvasti määräysten noudattamisen pohjalle eli halutaan säännellä pikkutarkasti asioita. Ja vaikka kannatan määräysten noudattamista, liian rajaavat määräykset ovat huono asia, sillä ne estävät joustavuutta. Meidän pitäisi ymmärtää ajatella kaavoitusta enemmän mahdollistamisen kuin rajaamisen kautta, pohtii Ahonen ja esittää kärjistetyn esimerkin etätyöstä.

– Tuleeko joku jossain vaiheessa sanomaan, että etätyö pitää kieltää, koska asuinalue on tarkoitettu vain asumiseen.

Tuskin sentään noin pääsee tapahtumaan, mutta jokaisella lienee hyviä esimerkkejä pilkun tarkasta suomalaisten innosta noudattaa sääntöjä. Kun 2000-luvulla yritettiin saada aikaan normitalkoita eli purkaa rakentamiseen kohdistuvia säädöksiä muun muassa kustannusten karsimiseksi, muutosvastarinta osoittautui todella kovaksi. Talkoot kuivuivat vuosien varrella kasaan kaikessa hiljaisuudessa.

Saman tyyppistä muutosvastarintaa on nähtävissä myös maankäytön suunnittelussa. Vanhoista tavoista halutaan pitää kiinni, vaikka kyse on todella suurista asioista.

Muutoskyky tuo kilpailukykyä

– Kyse on Suomen kilpailukyvystä. Muutoskykyisinä saamme aikaan onnistumisia, mutta jos pelätään muutosta, peli on menetetty, painottaa Ahonen.

Ahonen kaipaa kaavoitukseen joustavuutta ja laajaa osaamisen hyödyntämistä sekä korostaa, että suomalainen yhteiskunta on aina perustunut myös luottamukseen. Se pitäisi saada näkymään myös kaavoituksessa.

– Kannatan toki, että päätäntävalta kaavoituksesta on julkisella sektorilla, koska se on meidän demokraattisen järjestelmän malli, mutta kaavan valmistelussa pitäisi hyödyntää monipuolista osaamista myös yksityiseltä puolelta. Meillä on digiloikan ansiosta entistä paremmat työvälineet käyttää laajemmin kumppaneiden ja myös kansalaisten osallistumista kaavan valmisteluun.

Kumppanuuskaavoitus tuo asukkaiden tarpeet esiin

Ahonen puhuu lämpimästi kumppanuuskaavoituksesta, jossa kaupungit tekevät yhteistyötä maankäytön suunnittelussa esimerkiksi Asuntosäätiön kaltaisen rakennuttajan kanssa. Asuntosäätiön onkin tehnyt onnistuneesti kumppanuuskaavoitusta vuosikymmeniä joidenkin kuntien kanssa. Näissä tapauksissa Asuntosäätiö kokee saaneensa tuotua kaavaan mukaan asukkaiden tarpeita kuten hyvin toimivien ja valoisien asuntojen merkitystä.

– Asuntosäätiön toiminta jo pelkästään Tapiolan kehittämisessä on erinomainen esimerkki siitä, kuinka yksityinen taho voi kehittää kaupunkia vastuullisesti. Tapiolan esimerkki on 70 vuoden jälkeenkin ihan tätä päivää, mutta ikävä kyllä poliittinen päätöksenteko on menossa jopa eri suuntaan, harmittelee Ahonen ja viittaa tekeillä olevaan maankäyttö- ja rakennuslain uudistukseen.

Tärkeä lakiuudistus tekeillä

Tällä hetkellä maankäyttö- ja rakennuslaissa on määriteltynä neljä kaavatasoa: valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, maakunta-, yleis- ja asemakaava. Siinä on Ahosen mukaan kolme tasoa liikaa, mutta tekeillä olevaan lakimuutokseen ollaan kaavailemassa jopa viidettä tasoa eli lisäämässä sääntelyä entisestään.

– Esimerkiksi Ranskassa on vain yksi kaavataso ja muuten johdetaan strategioiden avulla. Näin meilläkin voisi olla. Valtiotasolla tehtäisiin merkittävää ennakointia, josta muodostettaisiin maankäytön strategia. Talousaluetasolla strategiaa tarkennettaisiin ja vielä kunnat laatisivat näiden strategisten linjausten pohjalta oman strategiansa, esittää Ahonen.

Tällä hetkellä monissa kunnissa kaavoitusta ei ohjata Ahosen mukaan minkään strategian mukaan, vaan se on ikään kuin erillinen blokki kunnan toiminnoissa. Heikentyvän kuntatalouden seurauksena monissa kunnissa maankäytön resursseista on myös säästetty, mikä on johtanut kunnan kaavoittajien ylikuormitukseen ja kaavaprosessien hidastumiseen entisestään.

– Jos kaavan vahvistumiseen menee jopa kolme vuotta, on selvä asia, että se on liian hidas esimerkiksi investointihalukkaiden yritysten kannalta, korostaa Ahonen ja ennustaa, että kumppanuuskaavoitus tulee pakostakin lisääntymään, sillä kuntatalouden näkymät eivät ole ruusuiset.

PlanCity tuo tutkittua tietoa päättäjille

Maankäyttö- ja rakennuslain uudistaminen käynnisti myös yliopistolla massiivisen tarpeen tuottaa tietoa uudistuksen taustalle. Maankäytön suunnittelun tulevaisuudesta ollaan huolissaan ja tiedelaitoksessa uskotaan tiedon kautta vaikuttamiseen.

– Käynnistimme PlanCity-tutkimuksen, jotta maankäytön ja rakentamisen laki voitaisiin uudistaa tuoreen tiedon valossa. Olemme halunneet tarjota yliopiston puolueettoman keskustelun alustaksi, kertoo Ahonen.

Myös Asuntosäätiö mukana PlanCityssä

Kolmivuotisen PlanCity-hankkeen kantavana ideana on luoda kokonaan uusi maankäytön suunnittelujärjestelmä ja tuoda yksityinen sektori tiiviimmin mukaan maankäytön yhteiskehittämiseen. Asuntosäätiön lisäksi hankkeessa ovat mukana Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA, Hartela-Yhtiöt, HOAS, Lujatalo, Senaatti-kiinteistöt, TOAS ja Tampereen vuokratalosäätiö.

– Halusimme pitää tutkimuksellisen tason korkeana. Siksi PlanCity-hankkeessa on tekeillä jopa neljä väitöskirjatutkimusta tekijöiltä, joilla jokaisella on myös laaja käytännön kaavoitustyön kokemus eri puolelta Suomea. Lähtökohtana on siis tehdä tutkimusta käytännön elämän haasteista, joita lähdetään ratkaisemaan tutkimuksen keinoin, kertoo Ahonen.

Hankkeessa on ymmärretty myös viestinnän rooli asioiden eteenpäin viemisessä.

– Meidän täytyy popularisoida tätä asiaa, ettei puhuta vain ammattislangia. Haluamme saada ihmiset ymmärtämään, kuinka tärkeästä ja jokaisen elämään vaikuttavasta asiasta kaavoituksessa on kyse, painottaa Ahonen.

Uhka ja mahdollisuus

Maankäytön suunnittelun tulevaisuuden Ahonen näkee kahtalaisena. Jos sääntelyä entisestään kiristetään, tulevaisuus näyttäytyy uhkana, mutta jos ymmärretään lisätä joustavuutta, lisääntyy myös mahdollisuus ketterän, palvelullistuvan ja monimuotoisen yhteiskunnan kehittämiseen.

– Nykyistä järjestelmää ei tietenkään pidä nopeasti romuttaa, mutta meidän pitäisi ehdottomasti käyttää nyt tilaisuus siihen, että loisimme yksinkertaisemman, avoimuuteen ja luottamukseen perustuvan maankäytön suunnittelun mallin, jossa monenlainen kokeilu ja toimintatapa sallittaisiin.

Ahonen puhuu kaavoituksen yhteydessä myös johtajuudesta. Suomessakin tarvitsee korostaa johtamisessa enemmän ns. leadership-mallia eli kannustamiseen ja luottamiseen perustuvaa johtajuutta.

– Nykyinen kaavoitusmallimme korostaa lähinnä kontrolloivaa johtajuutta (management), joka ei vaan toimi enää nykyajan yhteiskunnassa. Molempia malleja tarvitaan, mutta tulevaisuuden yhteiskunnassa tarvitaan yhä enemmän luovuuteen, avoimuuteen ja luottamukseen perustuvaa järjestelmiä, niin myös kaavoituksessa. Sillä tavalla saadaan parhaat osaajat käyttöön ja luotua yhteiskuntaan ihmisten tarpeet huomioivaa kilpailukykyä. Liialla sääntelyllä ammumme itseämme nilkkaan, lataa Ahonen ja kertoo lopuksi paljon puhuvan esimerkin.

– Nykysäätelyllä Tapiolan kaltaista aluetta ei ehkä olisi saatu aikaan.




Maailma ympärillämme muuttuu, mutta yksi asia pysyy: koti on tärkein. Asuntosäätiö perustettiin vuonna 1951 kuuden kansalaisjärjestön Invalidiliiton, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, SAK:n, Vuokralaiset Ry:n, Väestöliiton ja Virkamiesliiton (lakkautettu) toimesta.

Olemme aina uskoneet, että onnelliset kodit ja laadukas asuminen kuuluvat kaikille. Unelma, joka syntyi Tapiolan puutarhakaupungissa 70 vuotta sitten elää tänään jokaisessa ovenavauksessa. Asuntosäätiö 70 vuotta -sivulle >

Lue seuraava juttu

Lue lisää
Piirretty kuva, jossa otetaan älypuhelimella kuvaa koirasta. Taustalla näkyy tauluja seinällä sekä viherkasveja.
11.05.2021
Asuntosäätiö 70 v.
Onnella on osoite ja lemmikillä lempipaikka

Asuntosäätiö täyttää tänä vuonna 70 vuotta ja haluamme viettää juhlavuottamme yhdessä sinun kanssasi. Meille myös lemmikit ovat tervetulleita, joten kutsumme eläinkaveritkin mukaan juhlimaan. Haastamme kaikki eläinrakkaat jakamaan kuvan lemmikistään lempipaikassaan kotona. Missä sinun lemmikkisi viihtyy parhaiten? 

Jaa kuva lemmikistäsi kesäkuun loppuun mennessä Instagramissa tai Facebookissa tunnuksella #asuntosäätiö70. Voit myös lähettää kuvan sähköpostitse osoitteeseen markkinointi@asuntosaatio.fi. Huomioitahan, että saatamme käyttää parhaimpia otoksia Asuntosäätiön viestinnässä ja markkinoinnissa.  

Kaikkien osallistuneiden kesken arvomme lahjakortteja lemmikkieläinkauppa Mustiin ja Mirriin. Julkisilla sometileillä jaetut kuvat osallistuvat automaattisesti mukaan arvontaan. Voit lähettää yhteystietosi myös sähköpostitse kuvan yhteydessä, mikäli haluat osallistua arvontaan. Joten nyt nappaamaan kuva omasta lemmikistä lempipaikassaan – oli kyseessä sitten karvakaveri sohvalla tai kilpikonna suihkussa.  





Maailma ympärillämme muuttuu, mutta yksi asia pysyy: koti on tärkein. Asuntosäätiö perustettiin vuonna 1951 kuuden kansalaisjärjestön Invalidiliiton, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, SAK:n, Vuokralaiset Ry:n, Väestöliiton ja Virkamiesliiton (lakkautettu) toimesta.

Olemme aina uskoneet, että onnelliset kodit ja laadukas asuminen kuuluvat kaikille. Unelma, joka syntyi Tapiolan puutarhakaupungissa 70 vuotta sitten elää tänään jokaisessa ovenavauksessa. Asuntosäätiö 70 vuotta -sivulle >

 

Lue lisää
miriam_attias
05.05.2021
Asuntosäätiö 70 v.
Vastakkainasettelut kuuluvat elämään

TEKSTI: Päivi Karvinen  |  KUVA: Mikko Käkelä

”Ihmisten tai yhteisöjen kiistakysymykset ovat harvoin yksinkertaisen mustavalkoisia, mutta ei niistä pidä myöskään tehdä liian monimutkaisia”, toteaa työyhteisösovittelun erityisosaaja Miriam Attias. Vastakkainasettelu on asia, johon meistä jokainen voi vaikuttaa kaikissa yhteisöissään.

Vastakkainasettelu tuntuu lisääntyneen myös Suomessa. Erityisesti sosiaalisessa mediassa on helppo saada aikaan kiihkeä myrsky vesilasissa mistä tahansa asiasta. Someraivoaminen tuntuu kärjistäneen myös kasvokkaista keskustelukulttuuria.

Kun yhtälöön lisätään koronapandemian takia lisääntynyt kotona vietetty aika ja tilanteen epävarmuuden aiheuttamat ahdistukset, myös monissa asuinyhteisöissä eletään nyt kärhämöiden ruuhka-aikaa.

– Vastakkainasettelut kuuluvat elämään yhteisössä ja ryhmässä, kuten myös konfliktit. Kyse on usein kriittisestä ajattelusta ja jonkin asian vastustamisesta. Vastakkainasettelu voimistuu, jos kriittistä keskustelua ei sallita, sillä vaientaminen tuottaa epäluottamusta ja voimistaa vastareaktioita, toteaa sovittelija Miriam Attias.

Vastustus on myös tärkeä ilmiö

Miriam Attias on työyhteisösovittelun erityisosaaja, mutta toiminut taannoin viitisen vuotta myös perustamansa Naapuruussovittelukeskuksen päällikkönä eli myös asuinyhteisöjen ristiriitatilanteet ovat hänelle tuttuja. Esimerkin kriittisestä ajattelusta Attias nostaa uudistustilanteesta.

– Kun viedään läpi uudistuksia, niiden vastustajat leimataan helposti hankaliksi, vaikka usein heillä olisi tarjota joku näkökulma, minkä huomioimalla uudistuksesta tulisi vielä parempi ja laajemmin kannatettu. Vastustus on myös tärkeä ilmiö, sillä jos aina sokeasti luottaisimme ja säntäisimme kritiikittä ensimmäisen idean perään, se voisi olla jopa vaarallista, korostaa Attias.

Konflikteilla on yleensä syynsä

– Vastakkainasettelu on asia, jonka kanssa pitää oppia elämään, kun halutaan toimia yhdessä. Sitä ei kuitenkaan saa päästää etenemään liian pitkälle, vaan luoda keinot sen purkamiseksi, jotta päästään selvittämään kiistan varsinaista syytä. Konfliktitilanteiden taustalla on yleensä jokin syy, joka kaipaa ratkaisemista, toteaa Attias.

Kyse on Attiaksen mukaan aidon osallisuuden kokemuksesta eli tulevatko ihmiset kuulluksi, kun heillä on asiaa vai kokevatko he tulevansa tyrmätyksi ja ottaa esimerkin asumisoikeuslain uudistamisesta. Attias on itsekin asoasukas ja asunut Asuntosäätiön asoasunnossa sekä Oulussa että Helsingissä.

Asolakiuudistus herätti kysymyksiä

– Lain uudistaminen herätti minussa paljon kysymyksiä. Miksi tietyt asukastahot olivat niin vastakkain lakiuudistukseen nähden? Miksi he kokivat, että lakiuudistus ei turvaa kohtuuhintaista asumista, vaikka asiasta puhutaan periaatetasolla? Ja miksi näiden toimijoiden ja yhtiöiden sekä lainsäätäjän väliltä puuttui selkeästi kommunikointikanava, kysyy Attias ja lisää, että asukastoimijoilla on pitkä perspektiivi lakiuudistusten vaikutuksista asumisen hintaan.

– Heillä on myös pitkä kokemus siitä, etteivät tule kuulluiksi, mikä on selkeä haaste tulevaisuutta ajatellen. Luottamus täytyy saada rakennettua ja se tapahtuu läpinäkyvyydellä sekä toimivalla vuoropuhelulla. Hyvä viestintä ja keskusteluyhteyden ylläpitäminen ovat ehdottoman tärkeitä toimia vastakkainasettelun ennalta ehkäisemisessä.

Viestinnän ja kommunikaation merkitys onkin jo tunnustettu. Uuden asumisoikeuslain myötä on tulossa kommunikaatiokanava, yhteistyöelin, johon ympäristöministeriö kutsuu edustajia niin yhtiöistä kuin myös asukkaista.

– Kuulostaa hyvältä, että on tulossa foorumi, joka tunnustaa asukkaiden äänen ja tarpeet. Asukkaat ovat oman tilanteensa parhaita asiantuntijoita, toteaa Attias ja lisää, että on selvää, että joskus yhtiöiden ja asukkaiden näkemykset ja edut ovat ristiriidassa.

– Yhtiöiden puolelta määrätietoinen, selkeä ja tasavertainen toiminta on vastakkainasettelun ehkäisemistä. Asukkaiden osallistumisella täytyy olla aidosti merkitystä, korostaa Attias. 

Entä jos kiukun näkisi lahjana?

Vastakkainasettelu näyttäytyy tänä päivänä erilaisten ryhmittymien vastakkaisuutena, mutta lähtökohta on aina yksittäisten ihmisten omissa asenteissa ja toimintatavoissa.

– Itse voi vaikuttaa todella paljon hyvän hengen syntymiseen kaikissa yhteisöissä muun muassa keskustelemalla avoimesti asioista eikä takanapäin toimien, toteaa Attias.

Elävä elämä on kuitenkin joskus kaikkea muuta kuin mutkatonta ja vaivatonta, jolloin on helppo olla yhteistyökykyinen. Sen sijaan väsyneenä ja voimattomana nousee helposti kiukku, jolloin kontrolli omiin toimintatapoihin lipsuu.

– Ikävä kyllä Suomessa suuttumuksen näyttäminen luetaan asiattomaksi käytökseksi ja se vähentää ihmisen vakavasti otettavuutta, mikä puolestaan lisää turhautumista ja katkeruutta sekä vaikuttaa alkuperäisen asian eteenpäin viemiseen. Ihmisten kiukuttelu pitäisikin osata ottaa lahjana, koska yleensä se kertoo vain siitä, että asia on henkilölle tärkeä.

Tunteet vaikuttavat toimintaamme

Attias tunnustaa inhoavansa sanaa asiallisuus ja siihen pyrkimisen vaatimusta, sillä asiallisuus tappaa helposti lähestyttävyyden. Ehkä asiallisuuden tavoittelu onkin syy siihen, että koemme riitatilanteet epäonnistumisina. Ne aiheuttavat meissä tunteita, joita ei kuitenkaan saisi päästää esiin. Pattitilanne.

– Me katsomme Suomessa asioita usein sääntöjen noudattamisen kautta, mikä tekee asioiden käsittelystä kliinistä. Meille tekisi hyvää käyttää enemmän maalaisjärkeä ja tunnustaa, että tunteet vaikuttavat toimintaamme. Siitä sovittelukin lähtee eli se perustuu kaikkien osapuolten näkemysten kuulemiseen ja tunnustaa myös tunteiden olemassaolon, kertoo Attias.

Erilaisuus voi jopa vähentää vastakkainasettelua

Mutta kun vastakkainasettelu on niin helppoa. Teemme yleistyksiä ja vertailua muihin koko ajan huomaamattamme ja luokittelemme ihmiset omaan tai toiseen kuplaan kuuluviksi. Ennen taisi olla helpompaa, kun elimme yhtenäiskulttuurin Suomessa, eikä meillä ollut esimerkiksi muualta tulleita ihmisiä sekoittamassa auvoista eloamme.

– Yhtenäiskulttuurin Suomi on vain luotu tarina, jota olemme rakentaneet mielissämme. Erilaisia ryhmittymiä, poliittisia näkökulmia, intohimoja ja vähemmistöjä on aina ollut. Usein ajatellaan, että erilaisuus aiheuttaa konflikteja, muttei sekään pidä paikkaansa. Naapuruussovittelijana totesin, että esimerkiksi senioritaloissa on melko paljon konflikteja, vaikka luulisi, että niissä asuvilla ihmisillä olisi paljon yhteisiä nimittäjiä.

Erilaisuus voi Attiaksen mielestä olla päinvastoin vastakkainasettelua helpottava tekijä.

– Kun on itsestään selvää, ettei ajatella samalla tavalla, tulee kommunikoitua enemmän ja myös kysyttyä enemmän sen sijaan, että olettaa asioita.

Liika monimutkaistaminen voi viedä allikkoon

Attias suositteleekin kysymään suoraan asioista sen sijaan, että tulkitsisi kanssakulkijan ajatuksia tai toimintatapoja ja antaa esimerkin:

– Kerran minulta pyydettiin kulttuurikoulutusta. Kun kysyin, mihin tarpeeseen se tulee, minulle kerrottiin, että se liittyy hankalaan tilanteeseen, jossa ulkomaalaistaustainen ryhmä jätti aina kokoontumistilan pulpetit sikin sokin ja työntekijät kokivat asiasta kuormitusta. Kysymys oli aidosti hyväntahtoinen ja tarkoitus selvittää, miten asiaa pitäisi lähestyä tämän ryhmän kulttuuritaustaa kunnioittaen. Kävi ilmi, ettei ryhmälle oltu koskaan sanottu asiasta eikä pyydetty laittamaan pöytiä järjestykseen. Vastasin heille, että kysykää ja sanokaa asiasta. Niin myös tehtiin ja asia selvisi saman tien.

Attias korostaa, että asioille tehdään usein hallaa, jos niitä lähdetään monimutkaistamaan.

– Ihmisten välisissä ongelmissa lisätiedon hankkimista tärkeämpää on se, miten asiat käsitellään. Olen aina korostanut empatian merkitystä näissä asioissa. Ehkä ihmiset jännittävät hieman liikaa sitä, osaavatko toimia oikein ja ajattelevat, että asioiden pitäisi mennä sujuvasti. Olisi hyvä ymmärtää, ettei pieni hämmennys tai edes vastakkainasettelu ole sujumattomuutta vaan voi tosiaan olla tärkeä vaihe asioiden eteenpäin menolle, korostaa Attias.

Rauha syntyy kyvystä keskustella rakentavasti

Attias itse on saanut näkökulmaa erilaisuuteen jo lapsena. Kaksikielisen perheen lapseksi syntynyt tyttö erottui joukosta niin ulkonäön kuin myös nimensä vuoksi. Oma elämä on antanut jo varhain eväät työuralle sovittelijana. Millaisen Suomen hän haluaisi nähdä tulevaisuudessa?

– Haluaisin rakentaa meille Suomea, jossa ihmiset kokevat saavansa olla rauhassa, olipa kyse sitten asumisrauhasta, koulurauhasta, työrauhasta, yhteiskuntarauhasta tai omasta mielenrauhasta. Rauhasta tulee usein mieleen hiljaisuus, mutta se on kaikkea muuta: rauha syntyy kyvystä käydä hankalat keskustelut rakentavasti. Me olemme samassa veneessä huolimatta siitä, että olemme erilaisia. Ja se rakennustyö lähtee meistä jokaisesta, toteaa Attias ja vinkkaa vielä loppuun:

– Jos emme ihan niin tiiviisti purisi hampaitamme yhteen ollaksemme asiallisia, ehkä välttyisimme myös joltain turhilta vastakkainasetteluilta, naurahtaa Attias.

 




Maailma ympärillämme muuttuu, mutta yksi asia pysyy: koti on tärkein. Asuntosäätiö perustettiin vuonna 1951 kuuden kansalaisjärjestön Invalidiliiton, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, SAK:n, Vuokralaiset Ry:n, Väestöliiton ja Virkamiesliiton (lakkautettu) toimesta.

Olemme aina uskoneet, että onnelliset kodit ja laadukas asuminen kuuluvat kaikille. Unelma, joka syntyi Tapiolan puutarhakaupungissa 70 vuotta sitten elää tänään jokaisessa ovenavauksessa. Asuntosäätiö 70 vuotta -sivulle >


Lue seuraava juttu

Lue lisää
kurenlahti
20.04.2021
Asuntosäätiö 70 v.
Mitä haluamme elämältä?

TEKSTI: Päivi Karvinen  |  KUVA: Mikko Käkelä

Yhteiskuntajärjestyksemme perustuu jatkuvaan taloudelliseen kasvuun. Meillä on sitä tavoitellessamme niin kiire, että emme ehdi kysyä, mihin sillä kasvulla pyrimme ja mitä haluamme elämältämme. Uskontotieteilijä Mikko Kurenlahti kannustaa kaikkia pohtimaan asiaa erityisesti kuluttamisen näkökulmasta uuden suunnan löytämiseksi.

Pääset paremmin palkattuun työhön, jota varten koet, että sinun täytyy hankkia uusia vaatteita, ostaa parempi auto ja muuttaa suositulle alueelle asumaan. Kulutuksen laadun muutoksella viestit toisille, että elämässäsi on tapahtunut kehitystä ja uskot, että toiset myös osaavat tulkita viestisi, koska olemme luoneet sellaisen kulttuurin.

– Me ihmiset olemme sosiaalisia eläimiä, joilla on halu elää merkityksellistä elämää. Haluamme myös kuulua johonkin sekä tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi. Siksi haemme hyvän elämän mallia ottamalla oppia muista ihmisistä ja etsimällä toisten arvostavia katseita, toteaa Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Mikko Kurenlahti.

Opittu malli pitää sisällään erittäin vahvan kuluttamisen normin. Sen avulla luomme identiteettiämme ja se näkyy selkästi myös asumisessa. Koti on yksi keskeisimmistä paikoista, jossa kulttuurin sisäiset ja ulkoiset normit opitaan ja ne vaikuttavat läpi elämän.

Keinosta on tullut tavoite

Eteenpäin menemisen ja suorittamisen idea on iskostettu meihin syvälle. Länsimaisen ihmisen elämä on niin täynnä talouslogiikan lävistämiä asioita, ettei huomata kuinka keinosta on tullut tavoite, joka ajaa meitä noidankehään. Jahtaamme kiire kantapäillämme jatkuvaa kasvua niin raivoisasti, että olemme unohtaneet miettiä, mitä sillä kasvulla oikeasti tavoittelemme.

– Olemme aina luoneet uskomus- ja merkitysjärjestelmiä, jotka pystyvät tuomaan meidät yhteen ja antamaan selityksiä hyvälle elämälle. Luomme kysymyksillemme yhdessä vastauksia riippumatta siitä, missä ajassa eletään. Nyt elämme markkinavaltojen maailmassa, jossa ihmisen identiteetti ja heimoutuminen syntyy kuluttamisen kautta, selittää Kurenlahti.

Mistä tiedämme, olemmeko jo perillä?

Kuluttamisesta on siis tullut yhteinen kieli, jolla osoitetaan oma paikka yhteiskunnassa. Asiassa ei välttämättä olisi mitään pahaa, ellei tavaksemme olisi tullut ylikuluttaminen.

– Nykyinen tapamme toimia törmää planeetan kestävyyteen ja siksi meidän on uskallettava kysyä, mitä kohti olemme kasvamassa tai mihin meillä on niin kiire? Ja mistä tiedämme, että olemmeko jo perillä, kysyy Kurenlahti.

Nykyinen toimintatapamme on Kurenlahden mukaan tehnyt meistä mielikuvituksettomia. Yhdessä kehittelemämme tarina ”hyvästä elämästä” on niin vahva, että kuvittelemme toisenlaisen vaihtoehdon mahdottomaksi. Sitä ajatusta vahvistaa myös sosiaalinen paine.

Kukapa ei olisi törmännyt vähättelevään kommenttiin, jos on uskaltanut kyseenalaistaa jatkuvan kasvun ideologian ja koska emme halua olla kuulumatta joukkoon, mielummin vaikenemme, ettei meitä pidetä naiveina tai – mikä kauheinta asialinjaiselle ihmiselle – jopa idealisteina.

– Olemme sisäistäneet, että kunhan vaan nostetaan nopeutta ja tehoja, saavutamme edistyksen ja hyvinvoinnin. Mittaamme siten menestystä, vaikka kyse on kulissien parantamisesta. Sen sijaan, että nostamme vauhtia, pitäisi miettiä suuntaa. Kestävästä tulevaisuudesta kyllä puhutaan paljon, mutta vähän on keskustelua siitä, mitä on elämisen arvoinen elämä, pohtii Kurenlahti.

Haussa sosiaalisesti arvokas elämä

Harva lienee elämänsä ehtoopuolella katunut sitä, että on osannut elää elämänsä säilyttäen ympärillään ihmisiä, jotka aidosti välittävät. Sosiaalisesti arvokas elämä, jossa ihminen tulee kuulluksi, rakastetuksi ja jossa voi kokea iloa pitäisi nyt brändätä uudella tavalla. Voisimme ottaa oppia afrikkalaisesta ajatusmallista. Esimerkiksi Tansaniassa köyhyyden mittari ei ole niinkään rahan, vaan ihmissuhteiden niukkuus.

– Meidän pitäisi saada kiinni aineettomasta kasvusta. Ongelmana on, että hyvätkin asiat kuten välittäminen tehdään nyt kuluttamisen kautta esimerkiksi lahjojen ostamisen muodossa. Myös ihmisten yhdessä oleminen vaatii nykyään usein kuluttamista tavalla tai toisella.

– Tähän tarvittaisiin systeemitason muutos, joka lähtee isojen kysymysten esittämisestä eli sen pohdinnasta, miten voisimme saavuttaa hyvän elämän kaikille kestävällä pohjalla. Kenelläkään ei ole vastauksia, miten järjestelmä muutetaan, mutta vastauksia pitäisi etsiä yhdessä, ehdottaa Kurenlahti.

Voittajistakin tulee häviäjiä

Korona nosti esiin muutoksen tekemisen vaikeusasteen. Kaikki valistuneet tahot tietävät jo, että kuluttamisen pitää laskea, mutta kun se koronan takia laski pakosta, varoiteltiin isosti siitä, ettei näin voi jatkua, vaan kuluttamisen täytyy kasvaa, että vältymme suurelta ahdingolta eli lamalta.

– Me olemme luoneet järjestelmän, jota on pakko ylläpitää, jotta se ylläpitää meitä, harmittelee Kurenlahti ja korostaa, että pelkästään yksilön harteille muutosta ei pidä jättää.

– Tarvitaan laajempaa keskustelua ja ymmärrystä siitä, että lopulta myös nykyiset voittajat häviävät, jos tuhoamme planeettamme. Ilman sitä ei kenelläkään ole elämää.

Oma ajattelu kannattaa haastaa

Rakenteellista muutosta tarvitaan, mutta yksittäinenkin ihminen voi tehdä omilla valinnoillaan paljon ainakin oman elämänsä muuttamiseksi. Samalla voi toimia esimerkkinä muille poikkeavasta toimintamallista. Sillä tavalla esimerkiksi vegaaniudesta on tullut yhä yleisempää ja hyväksytympää.

– Itseltään kannattaa kysyä, mitä minä elämältäni oikeasti haluan ja mikä tarjoaa kokemuksia elämän merkityksellisyydestä. Itse koetan kiinnittää huomiota siihen, kuinka valintani kytkevät minut moniin ympäristöihin eli kun käyn kaupassa, maailma värähtaa tavalla tai toisella. Koetan myös katsoa kuluttamisen yli ja miettiä tarvitsenko oikeasti jotain tavaraa vai haenko jotain muuta kuten toisten hyväksyntää, pohtii Kurenlahti ja kertoo esimerkin.

– Eräs mies hankki itselleen urheilukellon, koska koki sen avulla saavansa hyväksyntää liikuntaa harrastavassa tuttavapiirissä sen lisäksi että kellon ostamisen taustalla oli unelma kellon lupaamasta paremmasta kunnosta. Hetkellisesti mies saavuttikin sosiaalisen tavoitteensa, kunnes kello vanheni ja olisi pitänyt ostaa uusi, jotta sosiaalinen asema olisi säilynyt. Kuluttamisemme taustalta löytyy usein tällaisia taustavaikutteita, jotka on hyvä huomioida, jotta niistä voi päästää irti.

Kolmen lapsen isä käy vastuullisen kuluttamisen keskusteluja myös lasten kanssa.

– Aina se ei ole niin helppoa, kun joka puolelta tulee vaikutteita, mutta minusta tuntuu, että tämän päivän lapset ovat huomattavasti valveutuneempia ja fiksumpia näissä asioissa, kuin me olimme aikoinaan, naurahtaa Kurenlahti.

Elämästä on lupa nauttia

Perillä olemisen mahdollisuuttakin kannattaa pohdiskella. On täysin sallittua nauttia elämästään juuri sellaisena kuin se on ilman jatkuvaa pyrkimistä johonkin. Parhaimmillaan voi välttyä esimerkiksi liialta työn tekemiseltä, kun rahaa ei tarvitakaan välttämättömiksi kuvittelemiinsa hyödykkeisiin. Luopumalla ylikuluttajuudesta voi saada sen mitä kaipaa, jos elämä tuntuu ihan joltain muulta kuin mitä oma toive olisi.

– Ei ole helppoa saada aikaan muutosta, mutta se on mahdollista, jos vain yhteistä tahtoa löytyy. Kestävien valintojen tekemistä voitaisiin yhteiskunnassa helpottaa esimerkiksi niin, että ympäristön ja ihmisen hyvinvointia edistävät tuotteet ja elintarvikkeet olisivat edullisempia ja niiden hankkiminen helppoa. Silloin ratkaisuksi asettuminen voisi olla valintana ensisijainen eikä se marginaalisempi vaihtoehto, korostaa Kurenlahti.

Ihmiset pystyvät toimimaan niin halutessaan

Kurenlahti on vastikään kirjoittanut professori Arto O. Salosen ja valokuvataiteilija Ari Jaaksin kanssa kirjan Rakkautta ja valoa – Tie hyvään tulevaisuuteen. Kirja käsittelee sitä, mihin tilanteeseen ihmiskunta on tullut, miten suorituskeskeisyydestä päästäisiin merkityskeskeisyyteen ja määrällisten mittareiden käyttämisestä laadullisten tekijöiden etsimiseen.

– Kun elämän päämääräänä on jatkuvan elintason nousu, siitä tulee suoritus, jonka onnistumista mitataan numeroilla. Siitä seuraa helposti riittämättömyys, merkityksettömyys ja tarkoituksettomuus ja ilmiset kokevat tuollaiset tunteet yleensä hirveän uhkaaviksi tekijöiksi, toteaa Kurenlahti, joka on kuitenkin toiveikas tulevaisuuden suhteen.

– Toivo on siinä, että nykyinenkin elämänmeno on ihmisten sopimia asioita ja korona-aika on opettanut, että ihmiset pystyvät toimimaan nopeastikin, jos niin haluavat. Toivon myös, että korona-ajan pysähdys ja opetukset eivät unohtuisi vaan voisimme jatkaa tavalla tai toisella elämäntyyliä, joka ei perustu jatkuvaan kiireeseen ja ylikuluttamiseen, toteaa Kurenlahti.

 

 




Maailma ympärillämme muuttuu, mutta yksi asia pysyy: koti on tärkein. Asuntosäätiö perustettiin vuonna 1951 kuuden kansalaisjärjestön Invalidiliiton, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, SAK:n, Vuokralaiset Ry:n, Väestöliiton ja Virkamiesliiton (lakkautettu) toimesta.

Olemme aina uskoneet, että onnelliset kodit ja laadukas asuminen kuuluvat kaikille. Unelma, joka syntyi Tapiolan puutarhakaupungissa 70 vuotta sitten elää tänään jokaisessa ovenavauksessa. Asuntosäätiö 70 vuotta -sivulle >


Lue seuraava juttu

Lue lisää
Mustavalkoinen kuva, jossa useampi mies rakennustyömaalla töissä.
20.04.2021
Asuntosäätiö 70 v.
Mullistavia asumisaatteita

TEKSTITomi Ertovaara |  KUVAT: Espoon kaupunginmuseo ja Asuntosäätiö

Millaisissa kodeissa ensimmäiset Asuntosäätiön asukkaat asuivat? Mikä 1950-luvulla oli asumisessa uutta ja edistyksellistä? Asuntosäätiön 70-vuotisjuhlavuoden kunniaksi Kotimaisema kurkistaa tämän vuoden numeroissa aiempien vuosikymmenten koteihin.

Sotien jälkeen uusien asuntojen tuotanto oli Suomessa lähes täysin tyrehtynyt ja maassa vallitsi huutava asuntopula. Erityisen ahtaalla olivat lapsiperheet, joiden oli vaikea saada itselleen ylipäätään asuntoa – puhumattakaan kodista, joka olisi lasten kehitykselle sopivassa ympäristössä.

Vuonna 1951 kuusi kansalaisjärjestöä; Väestöliitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Invalidiliitto, Vuokralaiset Ry, SAK ja Virkamiesliitto (lakkautettu) perustivat Asuntosäätiön ratkaisemaan näitä haasteita.

Tapiolan ensimmäiset alueet olivat poikkeuksellinen yhteiskunnallinen ja kaupunkikuvallinen kokeilu, joka herätti runsaasti huomiota Suomen ulkopuolellakin. Myös rakentamisessa kokeiltiin uudenlaisia elementtejä ja materiaaleja. Yllä näkyvässä kuvassa nousee Toukola-talo Hagalundintien varrella 1960-luvun alkupuolella. (KUVA: Matti Alhopuro)

Säätiön aate oli aikaansa nähden radikaali. ”Me emme halua rakentaa asuntoja ja taloja, vaan nykyaikaista yhdyskuntaa nykyajan ihmiselle ja hänen perheelleen”, oli yksi julistuksista. Siihen asti oli puhuttu vain asuntomäärän lisäämisestä ja tuotannon tehostamisesta.

Suomen oloihin sovelletun, uudenlaisen kaupunkirakentamisen mallin tuloksena alkoi Espoon maalaispitäjään nousta uuden aikakauden asuinympäristö, puutarhakaupunki Tapiola. Monien muiden alueiden tavoin Espoo paini tuhansien sotaa paenneiden siirtolaisten ja rintamamiesten asuttamishaasteen parissa. Tapiolasta haluttiin rakentaa ihanneyhdyskunta, jossa yhdistyisivät kaupungissa ja maalla asumisen hyvät puolet.

Asuntojen suunnitteluun otettiin mukaan ”kotitalousasiantuntijoita ja perheenemäntiä”. Asuminen kodeissa oli edistyksellistä. Huoneissa oli suuret ikkunat, ja asunnot suuntautuivat sisältä katsoen ulos luontoon. Huoneiden muodoissa tavoiteltiin neliömäisyyttä. Tämä kaikki oli uutta verrattuna vanhoihin kaupunkiasuntoihin, joissa yksityisyyttä suojattiin ympäristöltä ja katseilta.


Vuotuisissa asunto- ja sisustusnäyttelyissä (1954–1956) esiteltiin Tapiolan vastavalmistuneita asuntoja. Sisustajina oli useita suuria huonekaluliikkeitä ja yleisö sai käsityksen paitsi uusista asunnoista, myös ideoita kodin sisustukseen. KUVA: Valokuvaamo Pietinen



Tapiolaan nousi myös erityisiä koteja. Suomen taiteilijaseuran rivitalon huoneistokohtaiset ateljeet tarjosivat mahdollisuuden yhdistää työ- ja perhe-elämä – modernia asumista tänäkin päivänä. Perheen olohuoneen sisustus henkii 1950-luvun tunnelmaa. KUVA: Valokuvaamo Pietinen

Vuonna 1961 toiminta laajeni, kun Asuntosäätiö hankki omistukseensa Stensvikin kartanon maat Espoonlahden rannalla. Alueen yleiskaava annettiin Alvar Aallolle tehtäväksi ja rakentaminen Soukassa alkoi 1967. Samalla vuosikymmenellä säätiön rakentaminen laajentui myös muualle Suomeen, Rovaniemelle ja Jyväskylään.

Soukan ja Kivenlahden lähiökeskuksiin rakennettiin jo varhain alueellisia palveluja asukkaille. Kuvassa vietetään Soukan aluepesulan avajaisia vuonna 1969. KUVA: Atte Matilainen


Lähteet:
Heikki von Hertzen: Raportti kaupungin rakentamisesta, Asuntosäätiö, 1985.
Tapiolan puutarhakaupunki, Asuntosäätiö, 1966.
Timo Tuomi (toim.): Tapiola: elämää ja arkkitehtuuria, Rakennustieto Oy, 2003.
asuntosaatio.fi.

 



Maailma ympärillämme muuttuu, mutta yksi asia pysyy: koti on tärkein. Asuntosäätiö perustettiin vuonna 1951 kuuden kansalaisjärjestön Invalidiliiton, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, SAK:n, Vuokralaiset Ry:n, Väestöliiton ja Virkamiesliiton (lakkautettu) toimesta.

Olemme aina uskoneet, että onnelliset kodit ja laadukas asuminen kuuluvat kaikille. Unelma, joka syntyi Tapiolan puutarhakaupungissa 70 vuotta sitten elää tänään jokaisessa ovenavauksessa. Asuntosäätiö 70 vuotta -sivulle >


Lue seuraava juttu

Lue lisää
asuntosuunnittelu_arkkitehti_helander
08.04.2021
Asuntosäätiö 70 v.
Asuntosuunnittelun tulee lähteä ihmisten tarpeista

TEKSTI: Päivi Karvinen  |  KUVA: Mikko Käkelä

 

Historia on osoittanut, että asuntosuunnittelu menee sykleissä. Arkkitehti Henna Helander uskoo, että nyt käynnissä oleva prosessiajattelu on kääntymässä suuntaan, jossa ihmisten todelliset tarpeet huomioidaan taas paremmin.

Olet varmaan kuullut puhuttavan, kuinka jossain asunnossa on hyvä pohja, mutta oletko miettinyt mitä kaikkea se pitää sisällään?

– Asunnon pitäisi olla valoisa. Hyvässä pohjassa asuntoon tulee valoa kahdesta suunnasta. Usein hyvä pohja on myös neliönmallinen, mikä helpottaa huoneiden kalustamista ja antaa vaihtoehtoja sisällä liikkumiseen, listaa hyvän pohjan perusasioita Arkkitehtiliitto SAFAn puheenjohtaja Henna Helander.

Perustasoa kehittyneempään pohjaan Helanderin mielestä kuuluu myös se, että asunnossa pystyy kulkemaan ympäri. Se tuo samanlaista vaihtelun tunnetta kuin kaupunki, jossa voi kuljeskella eri reittejä. Myös ovia voisi olla huoneissa kaksi, jolloin tila muuttuisi monikäyttöisemmäksi.

– Kaikkien ovien ei tarvitse olla käytössä, mutta ne luovat mahdollisuuksia, selventää Helander.

Korona korostanut monikäyttöisyyttä

Koronapandemia on korostanut tilojen monikäyttöisyyttä, kun ihmiset ovat joutuneet viettämään enemmän aikaa asunnoissa ja usein tekemään myös töitä samassa tilassa.

– Itsekin teen etätöitä ja olen joutunut rajaamaan kotona tietyn tilan, mihin lapset eivät saa tuoda leluja. Minulla on siihen mahdollisuus, mutta ne, jotka joutuvat elämään ahtaissa tiloissa, ovat henkisesti kovilla. Asunnossa pitäisi olla tilaa työhuoneelle, jotta työt eivät olisi jatkuvasti silmissä, korostaa Helander.

Jatkuvasti pienenevä huoneistokoko onkin yksi tämän päivän haasteista. Suomessa on aina asuttu pienemmissä asunnoissa kuin monissa muissa Euroopan maissa ja asuntojen keskipinta-ala on vain pienentynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kaikkein ahtaimmin asuvat tilastojen mukaan lapsiperheet.

Raha vienyt suunnittelulta työkaluja

Helanderin mukaan arkkitehdit mielellään suunnittelisivat kaikille mielekkäitä koteja, mutta usein vastaan tulee raha. On kustannustehokkaampaa rakentaa varsinkin kaupunkikeskustoissa taloja, joiden runkosyvyys on niin suuri, että porrashuone toteutetaan talon sisälle.

Tuollaisissa taloissa asunnoista tulee pitkulaisia ja ikkunoita saadaan vain yhdellä seinällä. Ratkaisu tuottaa pimeämpiä tiloja asunnon perälle ja myös pitkiä ikkunattomia käytäviä. Vertailun voi tehdä vaikkapa 70-luvulla rakennettuihin kerrostaloihin, joissa runkosyvyys mahdollistaa valon pääsyn asuntoon vähintään kahdesta suunnasta.

Avokeittiö vallannut alaa

Raha on syynä myös siihen, että keittiö sijoitetaan yhä useammin olohuoneen perälle, mikä vähentää yleensä keittiön valoisuutta. Toisille avokeittiö käy, mutta korona-ajan myötä yhä useampi on toivonut, että keittiön oven sulkemalla saisi jaettua rauhallista tilaa perheenjäsenten kesken.

– Suljettavat, ikkunalliset keittiöt ovat hävinneet suunnittelusta ja keittiökalusto laitetaan lähtemään joskus jopa eteisestä olohuoneeseen, huokaisee Helander.

Kun keittiö on jatkuvasti esillä asuintilassa, se hankaloittaa myös esimerkiksi jätehuollon ja kierrättämisen järjestämistä esteettisesti. Asukkailta vaaditaan ilmastosyistä lajittelutoimia, mutta asunnoissa ei ole aina tilaa järjestää sitä.

– Kun tuollaisia velvoitteita ei pysty hoitamaan hyvin, se vie ihmisen oman hallinnan tunteen pois ja luo stressiä, pohtii Helander.

Jokainen ansaitsee kaksi huonetta

Pienen asunnon ongelmat kiteytyvät usein yksiöihin, kun asukas joutuu katselemaan koko ajan samaa tilaa.

– Jokainen ihminen ansaitsisi kaksi huonetta, sillä ihannetilanne olisi, että asunnossa pääsisi siirtymään tilasta toiseen fiiliksen mukaan. Pienemmissä asunnoissa voisi olla kaksi isompaa tilaa ja lisäksi vaikka alkovi tai ikkunallinen keittokomero, hahmottelee Helander ja muistuttaa, että pienissäkin asunnoissa pitäisi pystyä kaiken muun lisäksi myös hyötyliikkumaan.

Yksinasuvien asumistoiveita kartoittaneessa, vastikään julkaistussa Anne Tervon väitöskirjatutkimuksessa vahvistetaan Helanderin ajatus. Yksinasuvat kaipaavat yksiötä enemmän tilaa ja he kokevat olevansa väliinputoajia, koska ahtaasti asuminen määritellään yleensä niin, että yksi ihminen asuessaan yksiössä ei asu ahtaasti.

– Mitä vanhemmaksi tullaan, sitä enemmän ollaan kodeissa ja sitä merkityksellisemmäksi nuo mainitut asiat tulevat. Suurin ikäryhmä yksinasuvissa ovat yli 70-vuotiaat, ja tämä ryhmä on valtavassa kasvussa. Yhä useamman ikäihmisen oletetaan myös selviävän yksin kotona yhä pidempään. Riittävän tilan lisäksi mielenterveyden kannalta on tärkeää, mitä ikkunasta on nähtävissä. Myös parveke tuo iloa ja voi olla todella iso henkinen helpotus asuntoon sidotulle asukkaalle, muistuttaa Helander.

Kaikki eivät halua konmarittaa

Hyvässä asunnossa on myös riittävästi säilytystilaa. Ihmisellä on keskimäärin noin 10 000 tavaraa, eikä minimalismi ja konmarittaminen puhuttele kaikkia. Suomessa oman lisänsä tuovat vielä neljä vuodenaikaa, jolloin vaatteita tarvitaan enemmän kuin lämpimissä maissa.

– Ihmisillä on selkeää tarve asuntokohtaisiin varastoihin, jotta vaikka varapatjan saa kätevästi sisätiloihin. Myös pyykinkuivatukselle pitäisi varata tilaa. Taloihin pitäisikin saada enemmän turvallisia pyykinkuivaustiloja, toteaa Helander, joka mielellään näkisi asunnoissa yhä useammin myös erillisiä wc- ja kylpytiloja, jotta ihmiselämän puhtaimmat ja likaisimmat asiat voisi tehdä eri tiloissa.

Asuntosuunnittelun lyhyt historia

Mutta miten on päädytty tilanteeseen, jossa asunnot pienenevät ja valon merkityksestä pitää muistutella, kun markkinoille on tullut jopa ikkunattomia makuuhuoneita.

Asuntosuunnittelu menee Helanderin mukaan sykleissä. 50-luvulla haluttiin suunnitella ihmisille. Esimerkiksi Asuntosäätiö otti Tapiolassa kotirouvat mukaan suunnitteluun juuri siksi, että pystyttäisiin tekemään asukkaiden tarpeiden mukaisia asuntoja.

– Silloin mietittiin, mitä niukoista materiaaleista saadaan parhaiten aikaan. 50-luvun tilat olivat pieniä, mutta valoisia, koska runkosyvyydet olivat pieniä. Siten pieniinkin asuntoihin saatiin toteutettua oma ikkuna jopa kylpyhuoneisiin, kertoo Helander ja jatkaa 60-luvulle.

– 60-luvulla asuntoihin tuli isommat ikkunat ja enemmän tilaa. 70-luvulla pohjat pysyivät aika hyvinä, mutta asuntojen ulkokuori meni tekniikan ja talouden ehdoilla ja asuinympäristö köyhtyi. Tuolloin pyrittiin kehittämään taloutta ja tekniikkaa.

80-luku toi monimuotoisuuden ja asuntosuunnittelun lähtökohta oli tavallaan vastaliike 70-luvun tylyydelle. Haluttiin pienimittakaavaisuutta ja inhimillisyyttä.

– Silloin keksittiin kuitenkin koneellinen poistoilma, minkä johdosta kylpyhuoneet siirrettiin pois seinien luota, eikä niihin enää saatu ikkunoita, harmittelee Helander.

1990- ja 2000-luvuilla ihmisen tarpeet osattiin yhä ottaa huomioon, mutta viimeiset kymmenen vuotta on jälleen menty yhä enemmän prosessin ehdoilla. Tekniikka ja talous ovat olleet korostuneesti etusijalla.

Ilmassa on ravistelevia tekijöitä

– Luulen ja toivon, että kohta tulee taas käännepiste ja aletaan miettiä asioita enemmän asumisen ja ihmisen kautta. Ilmassa on selkeästi ravistelevia tekijöitä, kuten etätyön mukana tulleet uudet vaateet asumiselle. Tämä aika on myös hyvä muistutus meille kaikille, että osa väestöstä, kuten vammaiset ja vanhukset viettävät asuntoon sidottua elämää jatkuvasti, toteaa Helander.

Myös ilmastonmuutos tulee muuttamaan ajattelua ja on jo tehnyt sen. Moni perustelee pienempiä asuntoja ekologisuudella, samoin halukkuutta asua kaupunkikeskustoissa hyvän julkisen liikenteen äärellä. Puurakentaminenkin on jo haastanut betonirakentamisen.

– Betonirakentamistakin voisi kehittää. Esimerkiksi pilarilaatalle tehdyt asunnot toisivat muunneltavuutta, kun kantavia seiniä ei tarvittaisi. Ratkaisu veisi myös vähemmän betonia ja jos asunto avautuisi kahteen suuntaan mahdollistaen kunnon tuuletuksen, ilmanvaihto voisi olla painovoimainen, visioi Helander.

Kaunis tila löytää käyttäjänsä

Asuntosuunnittelun tulevaisuutta pohtiessaan Helander toivoo, että ihmisten ikuiset tarpeet kodin hyvästä tunnelmasta, miellyttävistä näkymistä ja valosta saisivat vahvemmin jalansijaa.

– Uskon, että niukastakin pystyy tekemään hienoa ja kaunista eli hyvä asuntosuunnittelu ei välttämättä ole rahasta kiinni. Ehkä enemmän pitäisi ymmärtää, ettei yritetä löytää yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua. Erilaiset ihmiset tarvitsevat erilaisia koteja, korostaa Helander.

Erilaisuus voisi olla vaikka sitä, että osassa asunnoista olisi äänieristettyjä huoneita musiikin harrastajille tai etätyöläisille. Tai taloon voisi toteuttaa yhteiskäyttöön viherhuoneita tai kuisteja.

– Voisimme hurjasti rikastuttaa elinympäristöämme pienillä asioilla. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, ettei asuntojen valoisuudesta tingitä, koska valolla on niin vahvat vaikutukset fysiologiaan ja mielenterveyteen, pohtii Helander ja muistuttaa Winston Churhillin viisaudesta, että luomme tiloja, mutta tilat muokkaava meitä.

– Itse olen vakuuttunut myös siitä, että luomalla kaunista, tila löytää aina käyttäjänsä, koska kauneus inspiroi ihmistä, toteaa Helander.
 




Maailma ympärillämme muuttuu, mutta yksi asia pysyy: koti on tärkein. Asuntosäätiö perustettiin vuonna 1951 kuuden kansalaisjärjestön Invalidiliiton, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, SAK:n, Vuokralaiset Ry:n, Väestöliiton ja Virkamiesliiton (lakkautettu) toimesta.

Olemme aina uskoneet, että onnelliset kodit ja laadukas asuminen kuuluvat kaikille. Unelma, joka syntyi Tapiolan puutarhakaupungissa 70 vuotta sitten elää tänään jokaisessa ovenavauksessa. Asuntosäätiö 70 vuotta -sivulle >


Lue seuraava juttu

Lue lisää
asuntosaatio_asuinalueiden_eriytyminen_nevalainen
26.03.2021
Asuntosäätiö 70 v.
Segregaatioon voidaan vaikuttaa

TEKSTI: Päivi Karvinen  |  KUVA: Mikko Käkelä


Asuinalueiden eriytyminen, segregaatio muuttuu ongelmalliseksi, kun elintasoerot kasvavat suureksi ja huono-osaisuuden keskittymät eriytyvät muusta yhteiskunnasta.
Suomessakin eriytyminen on lisääntynyt, mutta tulevaisuuteen voidaan vielä vaikuttaa nyt tehtävillä päätöksillä.

Segregaatiossa on kyse hyvin monisyisestä asiasta, johon vaikuttavat erityisesti elintasoon ja koulutukseen liittyvät tekijät ja valinnanmahdollisuudet. Segregaation seuraukset näkyvät kuitenkin asuinalueilla. 

– Segregaatio on seuraus, ei syy, toteaa ympäristöministeriön ympäristöneuvos Jaana Nevalainen, jonka vastuualueelle kuuluu muun muassa segregaation ehkäisemiseen liittyvät asiat.

Suomessa tuloerot ovat kasvaneet, mikä osaltaan kiihdyttää segregaatiota. Kehitys on ollut nopeaa, sillä 90-luvun alussa alueellista eriytymistä ei juurikaan ollut. Duunarit ja valkokaulustyöntekijät elelivät samansuuntaisesti yhtenäiskulttuurin vallitessa ja asuivatkin usein samoilla asuinalueilla. Nuorilla aikuisilla oli näkymä siitä, että kouluttautumalla ja töitä tekemällä voi ylittää omien vanhempiensa tulotason, eikä menestyminen ollut kiinni perheen lähtökohdista.

Toisilla on varaa, toisilla ei

Tilanne yhteiskunnassamme on nyt toinen ja se näkyy muun muassa asuntomarkkinoilla, jossa eletään erikoista aikaa. Hyvin toimeentuleva väestönosa pystyy yhä edelleen maksamaan asunnoista jopa huikean korkeita hintoja ja pitämään siten kasvukeskusten asuntokauppaa vilkkaana.

Se sumentaa kokonaistilannekuvaa, sillä samaan aikaan erityisesti kasvukeskuksissa yhä harvemmalla tavallisella palkansaajalla ja varsinkaan nuorilla perheillä on varaa ostaa tarpeitaan vastaava asunto.

ARA-asuntojen kysyntä kasvanut

Myös vuokra-asuntomarkkinoilla ollaan jonkinlaisessa murrostilassa.  Vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen vuokrat ovat kasvukeskuksissa kalliita ja koronatilanne on kääntänyt asuntojen kysynnän laskuun. Myös Kela velvoittaa asukkaan hakemaan halvempaa asuntoa, jos vuokrasta ei suoriudu asumistuen turvin.

Yhä harvempi suoriutuu, mikä on lisännyt voimakkaasti ARA-asuntojen kysyntää erityisesti pääkaupunkiseudun kunnissa. Myös asumisoikeusasuntojen kysyntä on kasvanut, mikä näkyy muun muassa todella matalana asuntojen vaihtuvuuslukuna.

Asuntopolitiikka ei ratkaise juurisyitä

Asumisen hallintamuotojen monipuolisuus sekä toimivat joukkoliikenneyhteydet ja palvelut ovat tärkeitä keinoja segregaation ennaltaehkäisyssä. Kaikilla on oltava mahdollisuus terveelliseen, turvalliseen ja viihtyisään asuinympäristöön.

Myös ARA-asunnot tärkeitä, jotta pienituloisillakin on mahdollista asua hyvin ja kohtuullisilla asumiskustannuksilla. Mutta vaikka asuntopolitiikalla voidaan vaikuttaa tilanteeseen, segregaation juurisyitä sillä ei ratkaista.

– Kaupunkisegregaatio on seuraus tulonjaon, työllisyyden, koulutuksen ja hyvinvoinnin epätasaisesta jakautumisesta ja näiden erojen paikantumisesta asuntomarkkinoiden vaikutuksesta kaupunkien eri alueille. Yhteiskuntaa pitää tarkastella kokonaisuutena ja ymmärtää esimerkiksi, mikä vaikutus asumisen hinnalla, lapsilisillä tai työttömyyskorvauksella on ihmisten elämään. Pitää myös muistaa, että toimeentuloon ja hyvinvointiin vaikuttavat päätökset näkyvät segregaatiovaikutuksina noin kymmenen vuoden viipeellä, toteaa Nevalainen.

Koulutus ja työllisyys ratkaisevassa asemassa

90-luvun laman jälkeisissä tutkimuksissa on todettu, että lama-ajan leikkaukset vaikuttivat voimakkaimmin kaikkein pienituloisimpiin. Moni putosi tuolloin nousukiidon kelkasta ja Suomeen pääsi syntymään monisukupolvista huono-osaisuutta.

– Haitallista segregaatiota pitäisi välttää kaikin keinoin. Vaikkei ennaltaehkäisemiseen olekaan yhtä keinoa, koulutus ja työllisyys ovat ratkaisevassa asemassa. Meidän pitäisi löytää mekanismit, joilla vaikutetaan juuri noihin perussyihin. Ketään ei pitäisi päästää tippumaan kelkasta, korostaa Nevalainen.

Opetusministeriön selvitys segregaation vaikutuksesta kouluvalintoihin julkistettiin vastikään ja siinä todettiin, että Suomessakin on jo ns. koulushoppailua ja koulutuksellisen huono-osaisuuden tihentymiä. Erityisen huolestuttavana pidetään sitä, että perusopetuksen osalta osaamiserojen kasvu on lisääntynyt sekä oppilaiden että koulujen välillä. Se vähentää yksilön valinnan mahdollisuuksia.

– Perheiden tilanne on muuttunut ja esimerkiksi lapsiköyhyys on lisääntynyt. Myös vanhempien koulutustausta näyttää vaikuttavan yhä enemmän nuorten kouluttautumiseen. Tarvitaan laajempaa yhteiskunnallista ymmärrystä, jotta tilanne saadaan muuttumaan, pohtii Nevalainen.

Yhteiskunta tarvitsee erilaisia ihmisiä

Mitä sitten tarkoittaa laajempi yhteiskunnallinen ymmärrys? Nevalaisen mielestä asuntomarkkinoiden vaikutusta asuinalueiden eriytymiseen tai syrjäytymisen ja negatiivisen kaupunkisegregaation laajempia yhteiskunnallisia seurauksia ei riittävästi ymmärretä. Myös mahdollisuuksien tasa-arvon luominen ja ylläpitäminen vaatii työtä.

– On myös tärkeää, että erilaisista taustoista tulevilla on aidosti samat mahdollisuudet esimerkiksi koulutukseen, työhön ja hyvinvointiin. Yhteiskunnan eri tasoille tarvitaan ihmisiä erilaisista taustoista, jotta ymmärrys ihmisten erilaisista lähtökohdista ja arkitodellisuuksista säilyy, selventää Nevalainen.

Suomessa ollaan ehkä liiaksi tuudittauduttu siihen, että meillä on vähän alueellista eriytymistä verrattuna naapuriimme Ruotsiin tai muihin Euroopan maihin. Nevalaisen mukaan me kuitenkin olemme segregaation lisääntymisen tiellä, ellei riittäviä toimia tehdä.

Uhkana levottomuuden lisääntyminen

– Jos emme kiinnitä riittävästi ennalta ehkäiseviin toimiin huomiota, meillekin voi syntyä rinnakkainen yhteiskunta, jonka jäsenet eivät koe kuuluvansa varsinaiseen yhteiskuntaan. Yhteiskunnallinen levottomuus ja turvattomuus lisääntyvät ja kaupunkien toimivuus ja myös kilpailukyky heikkenee, painottaa Nevalainen.

Myös populismi on selvä merkki yhteiskunnan jakautumisesta ja toisten elämäntilanteiden ymmärtämättömyydestä. Se on omiaan kärjistämään asetelmia ja myös keskustelua. Siihen asiaan tosin voi jokainen vaikuttaa myös omalta osaltaan.

Wien olisi meille hyvänä esimerkkinä

Vaikkei segregaatiota pelkällä asuntopolitiikalla ratkaista, myös sillä saralla voidaan Nevalaisen mukaan tehdä paljon tilanteen parantamiseksi.

– Meidän ei pitäisi hyväksyä esimerkiksi kallista asumista, se ei ole luonnonlaki. Voisimme ottaa oppia Itävallan pääkaupungista Wienistä. Se on kallis maailmankaupunki, jossa on omat segregaatio-ongelmansa, mutta myös mahdollisuus asua kohtuullisella hinnalla hyvillä sijainneilla, kertoo Nevalainen ja toteaa, että muutenkin muiden maiden asuntopolitiikkaa olisi hyvä pohtia niin uusien ratkaisujen löytämiseksi kuin virheiden välttämiseksi.

Wienissä kaupunki omistaa noin kolmanneksen koko asuntokannasta. Toteutetun asuntopolitiikan johdosta osavaltion tukema asuntotuotanto on aito vaihtoehto asukkaille ja julkinen asuntotuotanto pitää asuntokannan korkealaatuisena sekä vuokrat kohtuullisina. 

– Itävallassa asuntopolitiikan perusta on, että asumisen ymmärretään luovan olosuhteita muille elämänlohkoille, olevan sekä työvoiman että elinkeinoelämän edellytysten parantaja. Laajasti nähdään, että asumisen pitää olla kohtuuhintaista, jotta ihmisillä on varaa tehdä muita asioita, istua vaikka kahvilassa.

Toimenpiteet pitää ulottaa alkuperäisiin asukkaisiin

Monista Euroopan maista löytyy myös hyviä keinoja eriytyneen asuinalueen tilanteen korjaamiseen. Esimerkiksi Tukholmassa, joka on yksi Euroopan segregoituneimmista kaupungeista, on malleja koulun ja nuorisotoimen yhteistyölle.

– Tutkimuksissa on havaittu, että erilaiset toimenpiteet ja resurssit täytyy ulottaa alueen alkuperäisiin asukkaisiin ja segregaation perussyihin, jotta saadaan aitoja tuloksia aikaan. Jos alueelle tuotetaan vain uusia asuntoja ja saadaan muuttamaan erilaisia ihmisiä, alueen tulotaso saadaan ehkä nostettua, mutta silloin astutaan helposti keskiarvojen harhaan. Sen sijaan olisi tarkasteltava, kuinka toimenpiteet vaikuttavat alkuperäisten asukkaiden hyvinvointiin, koulutukseen ja työllisyyteen, toteaa Nevalainen.

Emme voi tuudittautua parempaan tilanteeseemme

Suomessa ei onneksi olla vielä Ruotsin tilanteessa, mutta jos mitään ei tehdä, tilanne on kymmenen vuoden päästä selkeästi huonompi. Epämieluisa kehitys tulee todennäköisesti olemaan vielä nopeampi kuin viimeisen 30 vuoden aikana.

– Emme voi tuudittautua siihen, että meillä on nyt parempi tilanne kuin muualla. Sen lisäksi, että nyt pitää tehdä hyviä asioita, meillä on paikattavana vielä menneisyydessä tehtyjen päätösten seurauksia ja jopa 1990-luvun alun laman käynnistäneitä kehityskulkuja, jotka näkyvät viipeellä. Valtavasti pitäisi tehdä siihen, että edes pysytään paikallaan, muistuttaa Nevalainen.

 




Maailma ympärillämme muuttuu, mutta yksi asia pysyy: koti on tärkein. Asuntosäätiö perustettiin vuonna 1951 kuuden kansalaisjärjestön Invalidiliiton, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, SAK:n, Vuokralaiset Ry:n, Väestöliiton ja Virkamiesliiton (lakkautettu) toimesta.

Olemme aina uskoneet, että onnelliset kodit ja laadukas asuminen kuuluvat kaikille. Unelma, joka syntyi Tapiolan puutarhakaupungissa 70 vuotta sitten elää tänään jokaisessa ovenavauksessa. Asuntosäätiö 70 vuotta -sivulle >


Lue seuraava juttu

Lue lisää
asuntosaatio_70_vuotta_syntymapaivakakun_resepti
22.03.2021
Asuntosäätiö 70 v.
Vispilät esiin ja synttärikakun reseptit jakoon!

Asuntosäätiö täyttää tänä vuonna 70 vuotta ja haluamme viettää juhlavuotta yhdessä sinun kanssasi. Nyt kutsumme kaikki jauhopeukalot ideoimaan ja jakamaan herkullisimmat ja hurmaavimmat synttärikakkureseptit myös muiden iloksi. Millainen kakku tai vaikka leivos juhlistaisi tätä seitsemänkymppistä?

Jaa oma kakku- tai leivosohjeesi toukokuun loppuun mennessä kuvan kera Instagramissa tai Facebookissa tunnuksella #asuntosäätiö70. Voit myös lähettää ehdotuksesi osoitteeseen kotimaisema@asuntosaatio.fi. Julkaisemme herkullisia ohjeita ja kuvia seuraavassa Kotimaisema-lehden numerossa, joka ilmestyy kesäkuussa.

Kaikkien osallistuneiden kesken arvomme Design House Stockholmin Block-valaisimen. Liitä mukaan yhteystietosi, jos haluat osallistua arvontaan. Myös julkisilla sometileillä jaetut ohjeet osallistuvat arvontaan. Pysy kuulolla – kesällä pääsemme toivottavasti nauttimaan yhteisistä juhlavuoden kahvihetkistä!





Maailma ympärillämme muuttuu, mutta yksi asia pysyy: koti on tärkein. Asuntosäätiö perustettiin vuonna 1951 kuuden kansalaisjärjestön Invalidiliiton, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, SAK:n, Vuokralaiset Ry:n, Väestöliiton ja Virkamiesliiton (lakkautettu) toimesta.

Olemme aina uskoneet, että onnelliset kodit ja laadukas asuminen kuuluvat kaikille. Unelma, joka syntyi Tapiolan puutarhakaupungissa 70 vuotta sitten elää tänään jokaisessa ovenavauksessa. Asuntosäätiö 70 vuotta -sivulle >

Lue lisää

Jaa tämä sivu