Kallis asuminen nakertaa luottamusta yhteiskuntaan
Länsimaisissa yhteiskunnissa asuminen on muuttunut yhä markkinaehtoisemmaksi askel askeleelta, niin myös Suomessa. Tämä on tarkoittanut kuluttajille asumisen hinnan kallistumista, ja samalla elämäntilanteen epävarmuuden ja vaihtoehdottomuuden lisääntymistä.
Ilmiö on siten lisännyt asumisprekaariutta, joka vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin ja luottamukseen yhteiskuntaa kohtaan. Asumisprekaarius tarkoittaa tilannetta, jossa ihmisten asuminen on epävarmaa ja kallista. Tämä voi johtua esimerkiksi siitä, että vuokrat ovat korkeita ja kohtuuhintaisia asuntoja on vaikea löytää.
”Yleiseurooppalainen havainto on, että yhä useamman ihmisen asema asuntomarkkinoilla on heikentynyt. Erityisesti nuorten kohdalla on nähtävissä tilanne, että ainoa vaihtoehto asumiseen on kallis vuokra-asuminen”, kertoo Turun yliopiston sosiaalityön yliopistolehtori Jarkko Rasinkangas ja korostaa luottamuksen merkitystä.
”Jos eriarvoisuus kasvaa jyrkästi, se alkaa näkyä monella tavalla yhteiskunnassa. Se nakertaa ihmisten välistä luottamusta ja myös luottamusta instituutioihin. Jos näin käy, ei ole enää samassa veneessä olemisen tuntua, mikä on ollut hyvinvointiyhteiskunnan kannalta keskeistä.”
Systeemin pitäisi hyödyttää kaikkia
Kallis ja epävarma asuminen on Euroopassa jo niin iso ongelma, että uusi asumis- ja energiakomissaari on perustanut Eurooppalaisen asumisen kriisi -valiokunnan pohtimaan, mitä EU voisi yhdessä tehdä ongelman ratkaisemiseksi.
”Tilanne alkaa mennä hurjaksi erityisesti suurissa kaupungeissa. Jos ihmisillä ei ole varaa asua lähellä työpaikkoja, ei palvelut pyöri, ja koko yhteiskunnan toiminta vaikeutuu. Ei voida vain sanoa, että aina voi muuttaa kauemmaksi asumaan. Se vain lisää eriarvoisuuden tunnetta, ja nakertaa jälleen luottamusta yhteiskuntaan. Systeemin pitäisi hyödyttää ihmistä myös asumisen valinnoissa”, muistuttaa Rasinkangas.
Valtion tukema asuntotuotanto ehkäisee segregaatiota ja on asukkaalle edullista
Valtion tukeman asuntotuotannon on todettu olevan tärkeä keino asumiskustannusten hillintään, asumisen tasavertaisuuden edistämiseen ja alueiden eriarvoistumisen, eli segregaation, ehkäisyyn.
”Valtion tukeman asumisen loppuhinta on ollut asukkaille selvästi matalampi kaikissa suurissa kaupungeissa. Jos sellaista tuotantoa olisi enemmän, tukisi se asumisen säilymistä kohtuuhintaisena laajemminkin. Viimeaikaisissa selvityksissä on todettu, että valtion tukema asuntotuotanto on keskeinen väline myös segregaation ehkäisemisessä. Jos mennään yhä enemmän markkinapohjaiseen tuotantoon, kehitys voi johtaa siihen, että alueelliset erot kasvavat ja vähemmän vetovoimaiset alueet lisääntyvät”, toteaa Rasinkangas., toteaa Rasinkangas.
Leikkauspolitiikan hintalappu voi olla kova
Ongelma on kasvanut sitä mukaa, kun asumisesta on tullut sijoitustuote. Asunto tulisi sijoituksen sijaan nähdä perusturvaa tuovana kotina. Markkinaehtoisuuden lisääntyminen on kasvattanut kaikkien asukkaiden taloudellisia riskejä. Asumisen tuetkin nähdään samojen silmälasien kautta, mikä on tutkijan mielestä ongelmallista.
”Jos meillä leikataan asumistuista ja samaan aikaan vähennetään valtion tukemaa asuntotuotantoa, ja ennen kaikkea segregaation ehkäisyn kannalta tärkeää asumisoikeusasumista, vähennetään ihmisten mahdollisuuksia edetä asumispolulla ja tuottaa itse itselle hyvää asumisturvaa”, toteaa Rasinkangas ja muistuttaa, että kyse on pitkälle tulevaisuuteen vaikuttavista ratkaisuista.
”Taloustoimia on perusteltu sillä, että otetaan taakkaa pois tulevilta sukupolvilta. Mutta kun tehdään näin järeitä leikkauksia nopeassa tahdissa ilman, että työllisyystoimilla on pystytty korjaamaan tilannetta, jäävät jäljelle vain leikkaukset. Tästä kärsivät erityisesti puutteellisissa oloissa kasvavat lapset. Heillä on moninkertainen riski ajautua tulevaisuudessa ongelmiin, joiden hintalappu yhteiskunnalle voi olla todella suuri”, painottaa Jarkko Rasinkangas.