Perheen unelmien koti rivitalossa: ”Innostuin heti!”

”Meidän kaksikerroksisen rivitalokotimme sydän ja kaikkien lempipaikka on ilman muuta tupakeittiön ja olohuoneen yhdistelmä. Täällä tehdään läksyjä, kokataan, tavataan ystäviä ja leikitään.

Parveke on suuren osan vuodesta kuin viides huone. Yläkerran olemme rauhoittaneet nukkumiseen.

Aikuisten makuuhuoneen lisäksi lapsilla on siellä omat huoneet, joiden välissä on liukuovi. Joskus he tosin juttelevat sen läpi silloinkin, kun valot on jo sammutettu.

Heillä on vuosi ikäeroa, ja he ovat melkein kuin kaksoset.

Olemme asuneet täällä nyt vuoden. Heti kun olimme muuttaneet, paikka alkoi tuntua kodilta – enemmän kuin missään muualla ennen tätä.

Lapset ovat todella puhjenneet kukkaan. Heti löytyi kavereita, täällä asuu paljon lapsiperheitä.

Solahdimme pian osaksi porukkaa. Kun kuljemme lähistöllä, moikkauksia kuuluu joka puolelta.”

”Olen syntynyt Keniassa ja muuttanut Suomeen yhdeksän kuukauden ikäisenä.

Perheemme oli silloin jo pakomatkalla levottomasta kotimaastamme Somaliasta. Seitsemästä sisaruksestani neljä on syntynyt Suomessa. Olemme siskojeni kanssa hyvin läheisiä.

Heillä oli osansa siinä, että muutimme juuri Kruunuvuorenrantaan. He asuivat täällä ennen minua, lähellä toisiaan, ja kaipasin heitä!

Olen koulutukseltani sairaanhoitaja, samoin kuin mieheni. Hän tekee kokopäivätyötä, minä osa-aikaista.

Lisäksi teen sosiaaliseen mediaan sisältöjä yhteistyössä yritysten kanssa.

Esikoispoikamme on ekaluokkalainen ja täyttänyt keväällä kahdeksan. Pikkusisko on eskarissa, ensi syksynä koululainen jo hänkin. ”

”Kruunuvuorenrannan rivitalokoti vapautui juuri oikealla hetkellä. Asuimme Helsingin kaupungin vuokra-asunnossa Kalasatamassa, mutta jo vuoden päivät olimme pohtineet, olisiko aika vaihtaa osoitetta.

Kaipasimme asuinpaikkaa, jossa olisi palveluita, luontoa ja paljon muita lapsiperheitä. Toivoimme myös lisää tilaa, kun lapset kasvoivat.

Rauhallisempi asuinympäristö alkoi tuntua tärkeältä, kun esikoinen aloittaisi pian koulun. Olin jo hankkinut järjestysnumeron asoasuntoon. Idean olin saanut siskoiltani.

Kun meille tarjottiin tätä asuntoa, lähdin katsomaan sitä siskoni kanssa. Ensiksi huomasin korkeat ikkunat ja avaran pohjaratkaisun.

Innostuin heti. Samana iltana myös mieheni tutustui asuntoon, ja siltä istumalta päätimme ottaa tarjouksen vastaan.

Jännittävin asia tämän asunnon hankinnassa oli, että tarvitsimme ensimmäistä kertaa pankkilainaa. Asomaksumme on 62 000 euroa. Laina järjestyi yllättävän helposti, ja pääsimme jopa kilpailuttamaan pankkeja.

Koraanissa lainan ottamista ei pidetä hyvänä. Meidän uskontomme sallii kuitenkin kiinteäkorkoisen lainan. Sellaisen siis otimme, vaikka se saattaakin tulla meille hiukan kalliimmaksi. Meille oli tärkeää toimia omien arvojemme mukaisesti.”

”Muutimme maaliskuussa 2024. Talo oli vasta vuoden vanha, ja olimme asunnon toiset asukkaat. Juuri mitään ei siis tarvinnut remontoida, mutta maalasimme seiniä vähän neutraalimman värisiksi.

Saimme Asuntosäätiöltä maalit ja muut tarvikkeet; toivomamme maalit toimitettiin suoraan kotiovelle. Maalasimme saman värisävyn jatkumaan lastenhuoneesta toiseen, joten nyt yläkerrassa on oma lasten maailma.

Saimme muutossa 15 neliötä lisää tilaa, ja se tuntuu todella tarpeelliselta. Isot ja korkeat ikkunat tekevät kodistamme valoisan.

Pidän siitä, että kotona on tilantuntua. Lisäksi valo on tärkeää erityisesti minulle, kun teen sosiaalista mediaa varten kuvauksia useimmiten kotona.”

”Asunto on hyvin suunniteltu ja sopiva juuri meidän kokoiselle perheelle. Ainoa asia, jota voisin toivoa, olisi toinen vessa. Nyt meillä on yksi ovi vessaan, kylpyhuoneeseen ja saunaan. Ovella on aamuisin välillä ruuhkaa.

Eteinen on pitkä ja kapea, kuten monissa kodeissa, mutta sinne tulee onneksi valoa korkeasta ikkunasta.

Vaatekomeroiden ovet saatamme vielä vaihtaa peililiukuoviksi, niin sekin toisi lisää tilaa. Onneksi asokodissa saa tehdä muutostöitä, kun vain hankkii siihen luvat.”

”Tässä elämäntilanteessa on tosi tärkeää, että arjen toistuvat jutut toimivat: kouluun ja päiväkotiin on kävelymatka ja kauppaan kävelee viidessä minuutissa.

Meillä on auto, jota mieheni tarvitsee työmatkoihin, sillä hänen työnsä sijoittuvat eri puolille pääkaupunkiseutua. Minä pyrin ottamaan omat sairaanhoitajantyöni lähistöltä, jotta kulkeminen on helpompaa.

Kruunuvuorenrannan palvelukorttelin rakentaminen on viivästynyt, mikä on toki harmi. Esikoinen käy koulua väliaikaisessa parakkirakennuksessa, mutta koulun rakentaminen on nytkähtänyt eteenpäin.”

”Koko perheen lempiruoka on pitsa, jota teemme itse. Lapset tykkäävät vaivata taikinaa, koska sen koskeminen kuulemma tuntuu kivalta.

Päivän paras hetki on se, kun olemme kaikki ehtineet kotiin ja pääsemme yhteisen pöydän ääreen.

Silloin koko talo tuoksuu valkosipulilta, oliiviöljyltä ja basilikalta. Ne ovat minulle kodin tuoksuja.

Myös kodin äänet ovat tärkeitä. Kun lapset ovat aamulla heränneet ennen meitä ja tassuttelevat kohti meidän makuuhuonettamme, ja kuulen pienten paljaiden jalkojen äänen – se on suurinta onnea.”