Rapu rapu rallaa: yhteisöllinen pihamaa Vantaalla

Tilliharson alla tarjottimella pötköttelee 43 vastakeitettyä rapua. Ulkotulet loimottavat ja punaiset viirit heiluvat leppeässä elokuun lopun tuulessa. Tihuttaa vettä, mutta se ei telttakatoksen alla haittaa. 

”Rakastamme sesonkeja. Kesällä on olympialaiset ja lettukestejä, ja pihatalkoot pidetään keväällä ja syksyllä”, Jari Tiirikainen kertoo kahvitermaria pöytään nostaessaan. 

Kolmen paritalon rypäs Tukkilaisentie 20:ssa Vantaan Askistossa tunnetaan erityisesti halloween-polustaan. Taloyhtiössä asuu useampi lapsiperhe, ja pikkuisen pelottavasta, erilaisia efektejä sisältävästä tapahtumasta on tullut jo ilmiö. Tieto halloween-polusta on levinnyt kouluun saakka. 

Yhdessä on järjestetty myös joulutapahtumia. Mutta nyt on rapujuhlien aika. 

Ensimmäiset vieraat pölähtävät paikalle tasan kello kuusitoista. He ovat Jari ja Johanna Tiirikaisen lasten kavereita.

”Nyt teen ravulle lobotomian”, yksi pojista ilmoittaa käydessään saksiniekan kimppuun.

Aikuiset neuvovat, miten rapuveistä käytetään. Sotkua syntyy, mutta se ei haittaa. Marjapensaan juuressa nököttää sitruunavedellä täytetty pesuvati huuhtaisuja varten.

Tiirikaiset muuttivat tänne 13 vuotta sitten. He ovat asuneet Tukkilaisenkatu 20:ssa pisimpään. Tero ja Jonna Litmanen asettuivat naapuriin pian heidän jälkeensä, sitten Tuomas Perho ja Johanna Rintamäki.

Perheet alkoivat touhuta keskenään. Kun siemen yhteisöllisyydelle oli kylvetty, myöhemmin muuttaneiden on ollut helppo liittyä porukkaan.

”Vaikka asumme pääkaupunkiseudulla, tuntuu kuin olisimme pienessä kylässä. Askisto itsessään on Länsi-Vantaan piilotettu helmi, meidän asuinyhteisömme suorastaan timantti”, Jari Tiirikainen tiivistää.

Rapujuhlat järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2024. Silloin kävi selväksi, että harva paikalle tullut on koskaan edes nähnyt rapua, saati syönyt sitä. Innostus oli niin suurta, että juhlat päätettiin uusia.

”Tärkeintä on tarjota lapsille elämyksiä ja luoda iloa kaikille. Onhan tässä järjestelyn vaiva, mutta lopputulos palkitsee”, Jari Tiirikainen sanoo.

Ravut on syöty puolessa tunnissa. Ennalta ei ollut selvää, paljonko syöjiä tulee. Juhlista on tiedotettu virallisesti vain talon Whatsapp-ryhmässä, mutta puskaradio on laulanut. Ketään ei käännytetä pois eikä tarjoilusta tarvitse maksaa.

Rapujuhlat ovat pitkälti kahden Johannan puolisoineen organisoimat. Naiset huolehtivat ruoasta. Miehet roudaavat, grillaavat ja paistavat lettuja.

Jari Tiirikainen tähdentää, että Tukkilaisentie 20:n yhteisössä kaikki osallistuminen on vapaaehtoista.

”Yhteisöllisyys on antoisaa. Sen kautta luodaan me-henkeä. Myös avun pyytämisen kynnys madaltuu. Oli asiana sitten jatkojohdon lainaus tai pesukoneen kantaminen, jeesiä saa aina. Tuntuu hyvältä kuulua porukkaan”, Johanna Rintamäki tiivistää.

Toinen Johanna komppaa.

”Koronan myötä kaikki yhteisöllisyys tuntui katoavan. Haluamme elvyttää sen uudelleen”, hän sanoo.

Johanna Tiirikaisen äiti Sinikka Salin on tullut aistimaan rapujuhlien tunnelmaa. Hän tuo tuliaisina mustekalarenkaita.

”Tällainen yhteisö on ihan ainutlaatuinen. Asun itse Helsingin Konalassa, mutta siellä naapurit tuskin tuntevat toisiaan”, Salin sanoo.

Kukaan ei jää nälkäiseksi, vaikka aikuisille ei tällä kertaa rapuja riitäkään. Makkaraa, kolmioleipiä ja salaattia on. Ja ensimmäinen lettutaikinaloraus kypsyy muurinpohjapannulla.

Lapset kirmaavat heittelemään frisbeetä, osa vielä rapukaulureissa.

”Juhlat tai spontaanit kokoontumiset alkavat yleensä aina lasten iloksi järjestetystä tekemisestä, mutta päättyvät aikuisten illanistujaisiin”, Jari Tiirikainen kertoo.

Pihalle odotellaankin vielä aikuisnaapureita. Vaikka ravut on syöty, snapsit ovat juomatta. Ja termarissa riittää kahvia.

”Meillä on porukka, johon kaikki oikeasti tykkäävät kuulua. Se ei kuitenkaan tarkoita, että koko ajan pitäisi olla yhdessä”, Jari Tiirikainen täsmentää.

Litmaset esimerkiksi kaartavat asuntoautollaan pihaan vasta juuri rapujuhlien alla. He palaavat lomareissulta eivätkä ehkä jaksa tänään osallistua. Tai ehkä vähän myöhemmin, kunhan matkatavarat on purettu.