Katja Ståhl: ”Olen mämmikoura, tarvitsen osaavia naapureita”
Sanotaan se nyt suoraan: olen mämmikoura. Tällä en viittaa pääsiäiseen, vaan käsillä tekemiseen. Olen näppärä vain, jos saan käyttää läppäriä ja synnyttää tarinaa. Kaikki muu käsillä tekeminen on jäljeltään onnetonta.
Tämä kävi ilmi jo talvella. Kun minä kolasin lumet, käytävät eivät olleet viivoitinsuoria. Kokeilin jopa erilaisia kolaustekniikoita, mutta ei. Naapuri osaa, minä en. Kun minä haravoin, aina jää muutama lehti. Kun hakkaan naulaa, se menee vinoon. Kun kokkaan, se ei maistu miltään.
Hetkinen, sanoinko naapuri? Ja mainitsinko jo, että olen kova tyttö ideoimaan? Aivan! Eräänä kuulaana kevätaamuna suunnittelin, että teen pihapiirissä osaamiskartoituksen. Pihapiirissämme asuu vain seitsemän taloutta, joten homma on helppo. Tiputan postilaatikoihin kyselylomakkeen ja tiedustelen, missä kukakin on taitava ja mikä homma on mieluisinta.
Hyvällä tuurilla taloyhtiöstämme kehittyy ihana osaamiskeskus, jossa kenenkään ei tarvitse tehdä tai yrittää osata inhokkihommiaan.
On täysin mahdollista, että porukasta löytyy viherpeukalo, haravointi-intoilija ja harrastajakokki. Näillä eväillä päästään jo sellaisiin talkoisiin, että oksat pois.
Itse olen täysin valmis vahtimaan porukan lapsia ja eläimiä, sillä siinä olen kovan luokan osaaja.
Olen myös erittäin innokas silittäjä. Voisin mielelläni vaihtaa pihani (35 neliötä) kevätkunnostuksen moisiin tehtäviin. Vuoden Kultainen Venla -juontajana olen myös pätevä pitämään tunnelmaa yllä ja käymään keskusteluja. Kahvia keitän osaajan elkein. Olen nimittäin sitä mieltä, että elämä on liian lyhyt pahan kahvin juomiseen.
Melko suurella todennäköisyydellä pihapiiristämme purskahtaa esiin ATK-osaaja eli nykykielellä nörtti. Hänen palveluitaan saadakseni olen valmis lähtemään kauppaan ja tekemään hänelle ruokaostokset. Omilla rahoillani.
Nyt tarkennan: En väheksy pienyrittäjiä, jotka tarjoavat palvelujaan, päinvastoin! Palvelut eivät vain valitettavasti tavoita minua hädän hetkellä.
On kaikin puolin helpompaa, jos kyvykästä sakkia löytyy käden ulottuvilta. Ja mikä estää vaihtamasta rahaakin, ei mikään. Laskua perään vain. Olen myös varma, että naapuruston porukkaa on helpompi moikkailla, jos on edes jotain tietoa henkilöstä.
Viestini on: kartoittakaamme lähipiiri, tutustukaamme naapureihin.
Tietenkään ei tarvitse aina jäädä juttelemaan, sehän olisi epäsuomalaista. Leveä hymykin riittää pitkälle. Ja ennen kaikkea tieto siitä, että asun osaajien keskellä. Olen turvassa.
PS. Löysin naapurista siivousyrittäjän. Siunaus!