Pieni jäte, iso riski

Kotitalouksien vaarallista jätettä, entiseltä nimeltään ongelmajätettä, ovat esimerkiksi paristot, loisteputket, jäteöljyt, lääkkeet, maalit ja liuottimet. Niitä ei saa laittaa sekajätteeseen eikä viemäriin, vaan ne pitää toimittaa niille tarkoitettuun erilliskeräykseen.  

Asuntosäätiön talojen jätepisteissä on jätelain mukaisesti omat ­säiliönsä seka- ja biojätteelle, kartongille, muoville, metallille, lasille ja paperille. Jätehuoneisiin saa viedä vain näitä jätteitä.   

Jätelaki kieltää talo­yhtiöitä, kuten myös Asuntosäätiötä, vastaanottamasta ja varastoimasta vaarallista jätettä. Siksi esimerkiksi paristoja ei voida kerätä jäte­huoneessa. 

Asuntosäätiön aluevastaava Katja Hämäläinen Kuopiosta kertoo, että varsinkin poismuuttopäivinä asukkaiden kierrätysinto saattaa herpaantua ja jätehuoneisiin tungetaan kaikenlaista ekstraa pienistä kodinkoneista vanhoihin sohviin. Siitä koituu ongelmia talon asukkaille.  

”Suurten, säiliöihin mahtumattomien jätteiden poiskuljetuksesta peritään ylimääräinen kuljetusmaksu. Toistuessaan tämä voi nostaa vastikkeita. Jätehuoneessa irrallaan pyörivät tavarat ovat turvallisuusriski ja varsinkin vaaralliset jätteet myös ympäristö- ja terveysriski”, Hämäläinen sanoo. 

Esimerkiksi pikkulapsen käsiin tai lemmikin suuhun joutunut lääke voi olla kohtalokas. Loisteputket ja vanhat kuumemittarit sisältävät elohopeaa, maalit, liimat ja liuottimet puolestaan muita vaarallisia aineita, jotka saastuttavat maaperää ja vesistöjä.

”Käytetyt paristot aiheuttavat tulipalovaaran, jos niissä on vähänkin jännitettä jäljellä ja pattereiden navat osuvat yhteen. Työkaverini kertoi juuri, että hänen naapuritalossaan roskis oli syttynyt käytöstä poistetuista paristoista”, Hämäläinen kertoo.

Oikea osoite käytetyille paristoille on keräyspiste, joita on esimerkiksi kauppojen eteisissä. Ennen kuin sujauttaa paristonsa tai pienet akkunsa keräyssäiliöön, navat pitää teipata.  

Vanhat lääkkeet, kuumemittarit ja ruiskut tulee palauttaa apteekkiin. 

Käytettyjä sähkö- ja elektroniikkalaitteita otetaan vastaan niitä myyvissä liikkeissä. Googlaamalla löydät myös paikallisia yrityksiä, joilta voi tilata maksullisen kotinoudon vaikkapa käytöstä poistetulle tietokoneen näytölle. Tälle niin kutsutulle SER-romulle on omat keräyspisteensä.  

”Suurimmissa kaupungeissa myös kiertää vuosittain vaarallisen jätteen keräysautoja”, Hämäläinen muistuttaa. 

Kun vaarallinen jäte viedään asianmukaiseen keräyspisteeseen, se toimitetaan turvallisesti eteenpäin vaarallisten jätteiden käsittelylaitokseen. Jätteet käsitellään ihmisille ja ympäristölle vaarattomiksi. Prosessissa tuotteista myös otetaan talteen raaka-aineet, joita voi kierrättää ja käyttää uudelleen. 

Vaarallinen jäte pitäisi turvallisuussyistä kuljettaa kotoa mahdollisimman pian asianmukaiseen keräyspisteeseen. 

”Siitä tulisi ensimmäiseksi ilmoittaa meille joko OmaAsuntosäätiön tai palvelunumeron kautta. Asuntosäätiö toimittaa jätteen pois. Toki jätteen saa viedä itsekin oikeaan keräyspisteeseen, mutta tärkeää olisi, että meille tulisi asiasta tieto”, Hämäläinen sanoo. 

Lähimmän vaarallisen jätteen kierrätyspisteen löydät kierrätys.info-sivulta. 

Erään eurooppalaisen selvityksen mukaan lapsiperheiden kodeista löytyy tyypillisesti yli sata paristoa ja akkua. Niitä on yllättävissäkin esineissä, kuten avaimissa, ovikelloissa ja pikkulasten leluissa ja kirjoissa. Sähkölaitteiden uumenissa voi olla varmistusparistoja, jotka pitävät yllä asetuksia.

Tavalliset kertakäyttöiset sormiparistot eivät syty itsestään, mutta loppuun käytetyn pariston sisältämä jäännösenergia voi sytyttää jotakin muuta.

Monet pienet laitteet toimivat nappiparistoilla, jotka sisältävät litiumia. Ne voivat kuumentua vaarallisesti osuessaan metalliin tai toiseen paristoon.

Ladattavia litiumioniakkuja käytetään puolestaan muun muassa puhelimissa, langattomissa kuulokkeissa, sähköhammasharjoissa, työkaluissa ja robotti-imureissa. Akku voi olla kiinteästi laitteen sisällä.

Akkukäyttöiset työkalut ovat yleisimpiä litiumioniakkuihin liittyvien palojen aiheuttajia kodeissa. Työkalut kolhiintuvat helposti, ja juuri kolhu saattaa sysätä akun syttymään. Sekajätteeseen päätynyt akku voi jäteautossa tai käsittelylaitoksessa puristua ja leimahtaa tuleen.

Akut ovat myös mainio mahdollisuus. Kierrätyksessä niistä otetaan talteen tärkeitä metalleja, kuten kobolttia. Uudelleenkäyttö säästää ympäristöä, kun metalleja ei tarvitse louhia luonnosta.

Jos akku on kiinteästi laitteen sisällä, kierrätä laite viemällä se sähkö- ja elektroniikkaromun (SER) keräykseen.

Lähteet: Liisa-Marie Stenbäck/Recser, paristokierrätys.fi, Pelastusopisto, Tukes, HSY.