Unelma puutarhajuhlista elää

Sain neljä vuotta sitten kutsun puutarhajuhliin. Kutsu oli valinnainen: tuletko vieraaksi vai juontamaan?  

Niin kuin kuka tahansa, minäkin juhlin mieluummin kuin työskentelen, mutta tällä kertaa ajattelin toisin. Halusin ehdottomasti olla osana työryhmää, joka varmistaa fantastisten puutarha­juhlien tarjonnan.  

Syytä miettiessäni tuumin, että enpä ole koskaan järjestänyt puutarhajuhlia. En vähiten siksi, että minulla ei ole koskaan ollut puutarhaksi nimettävää tilaa. On ollut pläntti, josta olisi voinut taitavissa käsissä muodostua puutarha, tai piha, joka oli joskus ollut puutarha.  

Saatan olla puutarhan potentiaalinen kuolin­isku tai ainakin Tuonelan tienviitta. Sen sijaan viihdejoukoissa olen varsin kelvollinen. Jo sen ymmärtäminen on avain hienoihin juhliin. 

Kun minä järjestän pihallani terassikauden avajaiset, tarjoiluna on valkoviiniä ja lonkeroa, sekä kenties jokunen mansikka tai vastaava epähedelmä. Vieraat on haalittu hätäpäissään ajatuksella: ”Pääseekö joku tulemaan?”  

Moni miettisi, miksi edes järjestää minkäänlaisia illanistujaisia moisin eväin, mutta minäpä järjestän. Tärkeintä ovat ihmiset! Aina löytyy joku, joka ei jaksa organisoida senkään vertaa, ja laukkaa ilolla minun ankeisiin kekkereihini.  

Tarjolla on takuuvarmaa yhteisnaurua, ehkä suoranaista käkätystä. Osallistujien ulkoasu on mahdollisimman yhdentekevä, joten suoraan töistä sopii saapua, olet sitten lihanleikkaaja tai bussikuski. Ketään ei kiinnosta vaatteet, mutta kaikkia kiinnostavat aatteet. Nälän yllättäessä tilaamme pitsaa tai muita perinneherkkuja suoraan ovelle.  

Jälkikäteen kukaan ei muistele tarjoiluja, mutta juttuja kyllä. Ja pitkään. 

Sitten on ne puutarhajuhlat, jotka haluaisin järjestää. Ne koristellaan kukilla ja liinoilla, ehkä jopa läpikuultavilla verhoilla. Musiikki mietitään huolella: mikä inspiroisi juuri nyt? Ruoka suunnitellaan niin, että se on makoisaa, ja sitä on riittävästi. Ja sitä on myös helppo syödä pitkin iltaa. Makean ja suolaisen mielihalut otetaan huomioon, ja kauniita serviettejä on aina saatavilla.  

Emännät ja isännät pukeutuvat inspiroivasti ja kannustavat siihen myös vieraita. Miksipä en sonnustautuisi hepeniin, kun kerrankin voin?  

Ikään kuin olisi kyseessä juhannushäät, mutta ilman piiloviinapulloja, nujakoita ja turhia lupauksia kaiken kattavasta rakkaudesta. Ihan vain ilonpitoa porukalla upeissa puitteissa. Elämyksiä kaikille aisteille. 

Jos ei vielä käynyt ilmi, niin viimeksi mainittuihin en pysty. Ei riitä silmä, ei kokkauskyvyt, ei ajantaju eikä oikeastaan mikään muukaan. Lisäksi stressaisin koko illan, onko kaikilla kaikkea ja ennen kaikkea kivaa. Silloin kaikilla muilla voikin olla kivaa, paitsi minulla.  

Niinpä hyväksyn faktat ja suuntaan kohti kesää tällaisin ajatuksin: olen erinomainen puutarhajuhlien vieras. Hädän tullen saatan onnistua jopa juontajana. Silloin useimmiten kaikilla on kivaa, jopa minulla. Eli, mitä ihmettä, minähän olen puutarhajuhlaihminen! Olen vieras, se kaikkein tärkein elementti!