Asumisoikeusasuntoon omakotitalosta – ”Tämä koti paransi minut”

”Tämä koti paransi minut”, Maaret Parviainen sanoo suoraan. 

Hän muutti Helsingin Postipuistossa sijaitsevaan Asuntosäätiön Kuormakadun asumisoikeustaloon kaksi vuotta sitten toipuessaan vakavasta sairaudesta. 

”Omakotitalo Järvenpäässä piti myydä, kun sairastuin. Sen ylläpito nurmikonleikkuineen kävi liian raskaaksi. Asuin hetken Vantaalla, mutta kaipasin Helsinkiin.” 

”Kun kävin katsomassa tätä asuntoa, tiesin jo ovella tulleeni kotiin.” 

Maaretin 35,5 neliön parvekkeellinen kerrostalokaksio sijaitsee Postipuiston ainoassa puutalokorttelissa. Kuormakadun asumisoikeus- eli asokohteeseen kuuluu kolme kerrostaloa. 

Maaret on syntyperäinen helsinkiläinen. Lapsuutensa hän vietti Pohjois-Haagassa, kivenheiton päässä nykyisestä kodista. Opinnot, työt ja perhe veivät eri puolille kaupunkia, Kanadaan, Yhdysvaltoihin ja lopulta Järvenpäähän. Siellä kasvoivat myös Maaretin nyt jo aikuistuneet lapset. 

”Tuntui ihanalta palata juurille ja muuttaa juuri tähän, lähelle lapsuuden maisemia”. 

Maaret oli miettinyt omakotitalon myymistä jo aikaisemmin. Hän oli ottanut selvää asoasunnoista ja hankkinut järjestysnumeron. Sairastuminen pukkasi suunnitelmiin vauhtia. 

”Ystäväni vinkkasi minulle rakenteilla olleesta Kuormakadun kohteesta. Laitoin hakemuksen sisään ja jo muutamassa viikossa sain asunnon. Koska kohde oli uusi ja tyhjä, pääsin jopa valitsemaan asuinkerroksen.” 

Asumisoikeusasuminen on kodin omistamisen ja vuokraamisen välimuoto. Kotiinsa saa elinikäisen asumisoikeuden, kun maksaa 15 prosentin osuuden asunnon hinnasta. Tätä kutsutaan asumisoikeusmaksuksi.  

Maaret sai omakotitalon myynnistä sen verran pesämunaa, ettei tarvinnut lainaa. 

Jos asukas haluaisi muuttaa pois, hän saisi asumisoikeusmaksun takaisin rakennuskustannusindeksillä tarkastettuna.  

Työuransa sosiaalialalla tehnyt Maaret jäi sairastuttuaan eläkkeelle. Pikkukoti sopii mainiosti hänen uuteen elämänvaiheeseensa. 

”Tätä jaksan siivota ja ylläpitää.” 

Sijainti on hänestä mainio. 

”Lähikauppa on kävelymatkan päässä, Keskuspuisto lenkkipolkuineen vieressä, ja bussilla pääsee hetkessä isompiin kauppakeskuksiin tai Ilmalan asemalle, josta taas on helppo jatkaa junalla Helsingin keskustaan.” 

Sosiaalinen Maaret on tutustunut naapureihinsa ja toimii aktiivisesti asukastoimikunnassa. Hän hoitaa varsinkin viestintää.  

”Meillä on Facebook- ja Whatsapp-ryhmä. Whatsappissa on useampikin ryhmä, omansa esimerkiksi lapsiperheille ja tavaroiden kierrätykseen. Ja toki osallistun, kun järjestämme yhteisiä pihajuhlia tai keskustelutilaisuuksia.” 

Hän on myös ollut sisustamassa kerhohuonetta, viherhuoneita ja työtiloja, jotka ovat asukkaiden yhteisessä käytössä. 

Maaret iloitsee yhteisöllisyyden tuomasta turvasta. Kun asuu yksin, voi naapuriapu voi tulla tarpeeseen.  

”Tutuilta ihmiseltä kehtaa kysyä. Jos vaikka tarvitsee lampunvaihtajaa, ei muuta kuin viestiä ryhmään.” 

Yhteisöllisyys naapureiden kanssa on asumisoikeustaloissa tietenkin vapaaehtoista. Kukin osallistuu sen mukaan, mikä tuntuu luontevalta.  

Asumisoikeusasuminen on osoittautunut entiselle omakotitalon ylläpitäjälle huolettomaksi ratkaisuksi. Jos jokin laite menee rikki, uutta ei tarvitse hankkia omalla rahalla.

”Tein juuri Asuntosäätiölle ilmoituksen, kun sälekaihtimeni säätöjousi irtosi. Nyt odottelen korjaajaa”, Maaret kertoo.

Hän pitää myös siitä, että isännöitsijä ja tekninen isännöitsijä ovat tulleet ihmisinä tutuiksi. Heille voi laittaa viestiä palvelukeskuksen kautta.

”Välimatka päättäviin tahoihin on lyhyempi ja lähestymiskynnys matalampi kuin monessa muussa asumismuodossa. Asuntosäätiöltä olen aina saanut vastaukset kysymyksiini, ja tiedotus toimii myös kysymättä”, Maaret summaa.

Asumiskustannukset eivät tuota yllätyksiä, sillä ne ovat kuukausittain samat. Vesimaksusta Maaret saattaa saada jopa hyvitystä. Asunnoissa on vesimittarit, ja maksu määräytyy todellisen käytön mukaan.

Postipuiston Kuormakadulla asuu tyytyväinen nainen.

”Päätin, että teen tästä itselleni maailman kauneimman kodin. Ja niin tein. Tämä on loppuelämäni koti.”