Segregaatiosta tarvittaisiin kattava kokonaiskuva

Suomessa on tuudittauduttu ajatukseen, että olemme torjuneet segregaatiota, eli alueiden eriarvoistumista, tehokkaasti rakentamalla asuinalueille monipuolisesti vuokra-, asumisoikeus- ja omistusasuntoja. Nopeasti muuttunut maailma on luonut ilmiöitä, jotka vaativat myös uusia toimia. Nyt katse tulee kiinnittää sosiaaliseen, taloudelliseen ja koulutukselliseen epätasa-arvoon. 

”Tällä hetkellä vakavin segregaation muoto Suomessa on koulusegregaatio, mikä liittyy läheisesti asuinalueiden eriytymiseen”, kertoo Supon erikoistutkija Anna Santaholma. 

Koulujen eriytyminen voi lisätä valikoivaa poismuuttoa ja vaikuttaa siten esimerkiksi alueiden vetovoimaan ja väestörakenteeseen sekä palveluihin ja asukkaiden turvallisuuden kokemuksiin. 

”Koulusegregaation ehkä vakavin muoto on epäviralliset, valvomattomat kotiopetuskoulut, joissa lapsilla on vaara altistua ideologiseen vaikuttamiseen. Näissä Supoa huolestuttaa eniten äärioikeistolaisen ideologian ja islamismin aiheuttamat uhat”, toteaa Santaholma. 

Suomessa ei Santaholman mukaan ole tilanne vielä niin vakava kuin Ruotsissa, mutta meilläkin on jo tunnistettavissa yksittäisiä eriytyviä alueita. Lisäksi meillä on jo esimerkkejä äärioikeiston maahanmuuttajiin kohdistuneista väkivallanteoista. Myös katujengirikollisuudesta ja jalkapallohuliganismista on uutisoitu.  

Santaholma korostaa, ettei segregaatio sinällään johda väkivaltaiseen radikalisoitumiseen. Alueellinen eriytyminen ja huono-osaisuuden kasautuminen voivat kuitenkin lisätä esimerkiksi nuorten alttiutta turvallisuutta horjuttamaan pyrkivien verkostojen värväystoiminnalle. 

Supo seuraa segregaatiota kansallisen turvallisuuden näkökulmalta. Myös muut viranomaiset ja toimijat kartoittavat ilmiön signaaleja omalta kantiltaan. Millään taholla ei kuitenkaan ole asiasta kokonaisnäkemystä.  

”Suomessa tarvittaisiin yhtenäistä tilannekuvaa, jotta ilmiö tunnistettaisiin kaikessa laajuudessaan. Siten pystyttäisiin ehkäisemään nousevia turvallisuusuhkia, joita segregaatiokehitys voi tuoda tullessaan”, toteaa Santaholma. 

Segregaatioon torjunta vaatii siis laaja-alaisia politiikkakeinoja. Myös asuntopolitiikalla on suuri merkitys alueellisen eriarvoistumisen ehkäisyssä.  

”Erityisesti suurimmissa kaupungeissa on tärkeää, että maahanmuuttajataustainen väestö ei eriytyisi omille asuinalueilleen. Se saattaa aiheuttaa reaktioita äärioikeistoa kannattavissa, jotka vastustavat maahanmuuttoa. Tällä hetkellä Euroopassa on nähtävissä, että yhteiskunnallinen polarisaatio edistää äärioikeistolaista terrorismia. Poliittisesti motivoituneiden iskujen lukumäärä on kasvussa”, toteaa Santaholma.