Aso-järjestelmää ei olla lakkauttamassa

Artikkeli 29.07.2025 Kirjoittaja Päivi Karvinen

Heinäkuussa julkaistussa asumisoikeusasuntojen uudistuotannon loppumisen vaikutuksia selvittäneessä raportissa korostettiin aso-järjestelmän merkitystä asukkaille ja yhteiskunnalle. Ympäristöministeriön asuntoneuvos Tommi Laanti korostaa, että asumisoikeusjärjestelmään ei olla lähtökohtaisesti puuttumassa.

Ympäristöministeriön Pellervon taloustutkimus PTT:ltä tilaamassa raportissa selvitettiin asumisoikeusasuntojen uudistuotannon loppumisen vaikutuksia käyttövastikkeisiin ja järjestelmän keinoja tasata uudistuotannon loppumisen taloudellisia vaikutuksia järjestelmään.  

Lyhyellä aikavälillä uudistuotannon loppuminen ei selvityksen mukaan vaikuta aso-asuntojen käyttövastikkeisiin, mutta yhtiökohtaisesti tilanne saattaa vaikuttaa 2030-luvulla, jolloin monissa asumisoikeusyhtiöissä eteen tulee mittavia korjaustoimia. Asuntosäätiön asumisoikeusasuntokanta on vanhempaa, mistä syystä tuhansissa asunnoissa ympäri Suomea on jo toteutettu peruskorjaustoimia. 

Ympäristöministeriö selvitti myös sitä, miten olemassa olevaa asuntokantaa voitaisiin lainsäädäntökeinoin kehittää siten, että järjestelmällä olisi jatkuvuutta ja asukkaiden asumisturva taattaisiin. 

”Vaikka uudistuotanto päättyy, aso-järjestelmään ei olla lähtökohtaisesti puuttumassa. Tavoitteena on kehittää järjestelmää ja turvata asukkaiden mahdollisuus asumisturvaan”, rauhoittelee ympäristönministeriön asuntoneuvos Tommi Laanti asukkaita, jotka ovat tulkinneet järjestelmään kohdistuneita selvitystoimia siten, että koko järjestelmää oltaisiin lakkauttamassa. 

Uudistuotannon käynnistyminen uudelleen ei vaadi lakimuutosta. Seuraava hallitus voi halutessaan ottaa jälleen käyttöön asumisoikeustuotannon tukemisen. 

Tommi Laanti.
”Vaikka uudistuotanto päättyy, aso-järjestelmään ei olla lähtökohtaisesti puuttumassa”, toteaa ympäristöministeriön asuntoneuvos Tommi Laanti. Kuva: ympäristöministeriö.

Asukkaat arvostavat vahvaa asumisturvaa

Kehitysideoina esitettiin muun muassa, että asumisoikeustalo voitaisiin vapauttaa ikuisista rajoituksista tilanteessa, jossa asukkaiden asumisturva olisi joka tapauksessa vaarantumassa yhtiön taloudellisen tilanteen vuoksi.

Ikuisilla rajoituksilla tarkoitetaan sitä, että asumisoikeusasuntojen omistajat eivät voi myydä tai käyttää asuntoja vapaasti, vaan asuntojen käyttö on rajattu tiettyyn tarkoitukseen, kuten asumiseen.

Jos ikuisista rajoituksista luovuttaisiin, tulisi aso-sopimusten sisältöä muuttaa niin, että sopimuksen irtisanominen mahdollistuisi. Selvityksessä esitettiin myös näihin tilanteisiin asukkaille mahdollisuutta lunastaa asunto omaksi.

Esitetyt asiat eivät kuitenkaan ole Laantin mukaan helppoja ratkaistavia lainsäätäjälle, sillä asiaan liittyy yhtiöiden omistusoikeus ja toisaalta asukkaan vahva asumisoikeus. Myös selvityksessä todettiin, että asukkailla on voimakas halu säilyttää järjestelmään olennaisesti kuuluva vahva asumisturva. Asukaskyselyn vastaajista 86 prosenttia piti pysyvyyttä erittäin tärkeänä tai tärkeänä tekijänä.

On selvää, että asukkaan näkökulma on äärimmäisen tärkeä.

”Tulevassa lainvalmistelutyössä täytyy löytää jonkinlainen tasapaino näissä asioissa. On selvää, että asukkaan näkökulma on äärimmäisen tärkeä. Selvityksessäkin todettiin, että talojen realisointi pitäisi toteuttaa vain siinä tapauksessa, että asukkaiden asumisturva on muutoin uhattuna”, toteaa Laanti, mutta ei ota vielä kantaa, miten lakiin pystytään kirjaamaan tiukat ehdot talojen realisoinnille.

”Aloitamme lomien jälkeen lain valmistelun. Meillä virkahenkilöillä on velvollisuus tehdä laaja-alainen valmistelu. Mitä sitten lopulta viedään eteenpäin, on poliittinen kysymys eli on kiinni hallituksen tahtotilasta”, toteaa Laanti.

Tavoitteena on, että hallituksen esitysluonnos asumisoikeusjärjestelmää koskevaan lainsäädäntöön voisi tulla lausuntokierrokselle keväällä 2026. 

Selvitys korostaa asuntopoliittisia tavoitteita

Selvityksen johtopäätöksissä todetaan, että asumisoikeusjärjestelmän kehittäminen ei tuota nopeita eikä merkittäviä ratkaisuja julkisen talouden tilanteen helpottamiseksi. Selvityksessä myös korostetaan, että asuntopolitiikalle ei pitäisi asettaa uusia tavoitteita, vaan kohdistaa niukat resurssit kaikkein olennaisimpien tavoitteiden, kuten segregaation ehkäisyn saavuttamiseen.

”Valtion tukemalla tuotannolla on ollut se näkökulma, että mahdollistetaan hyvä asuminen heille, joilla on haastetta saada tulojen mukainen asunto markkinoilta. Toinen näkökulma on ollut segregaation torjunta. Asumisoikeusasumisella on luotu asuntoalueille heterogeenisuutta eli ehkäisty segregaatiota”, toteaa Laanti.

Asumisoikeusasuminen on ollut ja on selvityksen mukaan jatkossakin selkeästi edullisempaa asumista kuin vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa asuminen. Asumisoikeusjärjestelmän tehtävänä on edelleen tuottaa asukkaille kohtuuhintaista asumista.