Radikaalit muutokset ASO-järjestelmään voivat kasvattaa valtion taloudellista riskiä

PTT sai heinäkuussa valmiiksi selvityksen, jossa tutkittiin mikä vaikutus uudistuotannolla on vastikkeiden tasausjärjestelmään. Asumisoikeustalojen valtion tuki lakkaa vuoden vaihteessa, mikä käytännössä lakkauttaa uudistuotannon. Tasausjärjestelmän myötä uusien asuntojen vastikkeissa on pystytty keräämään varoja vanhan asuntokannan korjaustoimintaan. Selvitystä varten tutkittiin myös asoasukkaiden näkemyksiä järjestelmästä sekä pohdittiin järjestelmän kehittämistarpeita.

– Laskelmat osoittivat, että jos uudistuotanto ei jatkossa tule tasaamaan kuluja, vastikkeet nousisivat, mutta ne pysyisivät edelleen kohtuullisella tasolla alle markkinavuokrien. Tilanne ei siis kriisiytyisi uudistuotannon loppuessa varsinkin, jos korjauslainoihin on jatkossa käytettävissä valtion korkotukea, mikä vähentää lainojen hoitokuluja, toteaa PTT:n vanhempi ekonomisti Veera Holappa, mutta korostaa, että tilanne vaihtelee yhtiökohtaisesti, ja asiaan vaikuttaa myös se, milloin asuntokanta on rakennettu.

Hallitusohjelman tavoitteena on vähentää valtion taloudellisia vastuita. Asotalojen riskiksi luetaan, että talot ovat ikuisten rajoitusten alaisia, eikä niillä ole vakuusarvoa haettaessa markkinaehtoista lainaa. Asumisoikeustaloja on rakennutettu ja vanhaa asuntokantaa korjattu vain valtion tukemilla lainoilla.

– Talojen ikuiset rajoitukset lukitsevat järjestelmän kehittämisen, ja siksi ne pitäisi purkaa. Toisaalta suuremmat riskit syntyvät kuitenkin siitä, jos järjestelmään tehtävien muutosten myötä asukkaat menettävät luottamuksen ja syntyy asukaskatoa. Asukkaat eivät tehdyn tutkimuksen perusteella ole vielä huolissaan tilanteesta, mutta jos pysyvyyden tunne järjestelmässä heikkenee, sen arvioidaan heikentävän halua muuttaa asoon, tähdentää Holappa.

Asumisoikeustalojen omistajat ovat korostaneet, että asoasuntokanta sijaitsee pääosin halutuilla asuinalueilla, joilla asuntokysyntä on taattu. Siten valtion taloudellinen riski on lähinnä teoreettinen.

Rajoitusten purkaminen tulisi selvityksen mukaan toteuttaa kuitenkin siten, että asukkaiden asumisturvaa ei vaarannettaisi. Kyse on myös perustuslaillisesta omaisuudenturvasta. Selvityksen muut kehitysideat eivät Holapan mukaan auta vähentämään valtion taloudellista riskiä.

– Olemme nyt tuoneet esiin päätöksenteon pohjaksi korjausehdotukset ja niihin liittyvät riskit, mutta päätös on lopulta poliitikkojen käsissä, toteaa Holappa.

Uudistuotannon valtion tuen lakkauttaminen on sekin poliittinen kysymys. Seuraava hallitus voi halutessaan ottaa jälleen käyttöön asotuotannon tukemisen.

Asukkaat kokevat asumisoikeusjärjestelmän tarpeelliseksi asumismuodoksi ja kunnat tärkeäksi segregaation torjunnan työkaluksi.

Asumisoikeusasuntoja on Suomessa jo noin 56 000. Asuntosäätiön osuus asuntokannasta on hieman yli 17 000 asuntoa.