Segregaatio vaikuttaa yhteiskuntarauhaan

Jalkapallohuliganismin ei välttämättä ajattele yhdistyvän segregaatioon, mutta asiaa työkseen pohtiva ympäristöministeriön ympäristöneuvos Jaana Nevalainen näkee sidoksen. 

”Jalkapallohuliganismi on usein oire yhteiskunnan jakautumisesta. Se ei ole yleensä vain huliganismia. On tärkeää pysähtyä näkemään, mistä se nousee, ja reagoida asiaan”, sanoo Nevalainen  

Segregaatio on osa taloudellista eriarvoistumiskehitystä, joka on voimistunut myös Suomessa. 

”Täällä segregaatiokehitys on ollut hitaampaa kuin muualla Euroopassa, mutta finanssikriisin jälkeen se alkoi voimistua asumisen markkinaehtoistumisen myötä. Olemme olleet samassa tahdissa Euroopan kanssa jo pitkään”, toteaa Nevalainen. 

Muualla Euroopassa segregaatio on voimistunut maissa, joissa valtio on heikentänyt otettaan asuntopolitiikasta. Markkinaehtoisuus on lisännyt myös asumistukimenoja.  

Myös Suomessa nykyinen hallitus on tehnyt linjauksia, jotka supistavat valtion roolia asuntomarkkinoilla. Vaikka asuminen on jo pitkään kehittynyt markkinaehtoisempaan suuntaan, ovat asuntopolitiikan muutokset nyt poikkeuksellisen suuria.  

Esimerkiksi sosiaalitukileikkauksien ja valtion tukemien asuntojen kohdistaminen vain heikoimmassa asemassa oleville voi eurooppalaisten tutkimusten perusteella näkyä segregaation syvenemisenä kymmenen vuoden päästä.  

”Huono-osaisuus keskittyy yhä voimakkaammin tietyille alueille, mikä puolestaan voi vaikuttaa alueella asuvien mahdollisuuksiin edetä elämässään”, painottaa Nevalainen.  

Nevalainen kaipaa laaja-alaista keskustelua markkinaehtoisuuden vaikutuksista asumiseen ja yhteiskuntaan.  Keskusteluun kannustaa myös Turun yliopiston sosiaalitieteen laitoksella vastikään valmistunut julkaisu Näkökulmia Euroopan asuntokysymykseen 2020-luvulla.

”Meiltä puuttuu kokonaisvaltainen ymmärrys asumisen yhteiskunnallisesta merkityksestä. Jos oikeasti halutaan puuttua segregaatioon, tarvitaan muun muassa asunto- ja sosiaalipoliittisia toimia, joilla edistetään työllistymistä, koulutusta ja tulokehitystä sen lisäksi, että asuminen pitäisi saada kaikille kohtuuhintaiseksi. Kallis asuminen ei ole luonnonlaki, vaan siihen voidaan päätöksenteolla vaikuttaa. Jos entistä harvemmalla on taloudellinen mahdollisuus valita asuinalue ja omia tarpeita vastaavan kokoinen asunto, se johtaa moninaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin.”  

”Yhä useamman keskituloisenkin on vaikea järjestää itse asumistaan korkean hintatason vuoksi varsinkin kasvavissa keskuksissa. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD on tunnistanut keskituloisten haasteet asuntomarkkinoilla jo monta vuotta sitten, ja tilanne on mennyt huonompaan suuntaan myös Suomessa viimeaikaisesta asuntojen hintojen laskusta huolimatta. Muun muassa veronmaksuhalukkuuden ja yhteiskunnan vakauden takia tämä suuri ryhmä kannattaisi ottaa huomioon”, muistuttaa Nevalainen. 

Suomalaisen asuntopolitiikan yksi peruslähtökohta on ollut, että kansalaisille luodaan mahdollisuus hoitaa asumisensa itse. Yksi merkittävä keino asumispolulla etenemiseen ja segregaation torjuntaan on ollut asumisoikeusasuminen. Valtion tuki uusien asumisoikeusasuntojen rakentamiseen päättyy vuoden 2025 lopussa. 

”Kaupungeille aso-järjestelmä on erittäin tärkeä keino torjua segregaatiota, koska aso-asuntoja voidaan rakentaa alueille, joille omistusasuntuotanto ei onnistu. Jos asuntotarjonta jää yksipuoliseksi eikä aso-asuntoja tule lisää, segregaatio vahvistuu. Kannattaisi pohtia toiminnaltaan ja perusrakenteeltaan tunnetun järjestelmän kehittämistä tuotantotuen lopettamisen sijaan”, sanoo Nevalainen. 

Nevalainen korostaa, että asuntokriisin merkit ovat tunnistettavissa tämän hetken Suomessa. 

”Esimerkiksi asuntojen keskikoon selvä pieneneminen vapaarahoitteisissa asunnoissa, asumisen hinnan nousu ja erityisesti korkea vuokrataso ovat oireita kriisistä, joka vaatisi pikaisia toimenpiteitä. On myös muistettava, että nyt tehtyjen päätösten vaikutukset näkyvät viiveellä.” 

Nevalainen korostaa lopuksi tahtotilan merkitystä. Mikäli segregaation haasteita halutaan ratkoa sekä turvata yhteiskunnan kilpailukyky ja vakaus, on tehtävä laaja-alaisia ja pitkäjänteisiä toimia asumisen ja koulutuksen tasa-arvon kehittämiseksi niin, ettei kukaan putoa kyydistä. 

”Olemme saaneet elää vakaassa yhteiskunnassa niin pitkään, että olemme ehkä unohtaneet, mistä vakaus rakentuu”, harmittelee Nevalainen.